Akkuja lataamassa

Viime torstaina lähdettiin pitkästä aikaa kotiin Keski-Suomeen käymään pitkäksi viikonlopuksi. Junamatka meni ihan kivasti, joskin Haltille piti alkumatkasta vähän muistutella, että junassa maataan rauhassa lattialla eikä heiluta joka suuntaan, vaikka käytävän toisella puolella olisi toinen koira (joka muuten junaan noustessaan tunki Haltin naamaan hihna pitkänä. Ärsyttävää, voisko ihmiset oikeasti pitää ne koiransa hallinnassa? Tuokin jätkä päästi koiran ihan välittämättä, mutta mitäs jos mulla olis ollut vaikka pelokas tai vihainen koira joka ois räppässyt toista naamalle? Aaargh.) No, Halti rauhoittui sitten hienosti nukkumaan ja oli iloinen päästessään pitkästä aikaa "mummolaan". 

Kotiin päästyä purin tavarat, vaihdoin vaatteet ja pakkasin treenikamat reppuun, sillä olin luvannut mennä vetämään JSPKH:n jatkoryhmälle agilitytreenit, he kun ovat treenanneet joulun jälkeen itsenäisesti. Haltikin lähti tietysti mukaan. Sen kanssa harjoiteltiin aika lailla samoja juttuja kuin mitä ryhmäläisillekin olin kehitellyt, joskin vain muutamalla toistolla eikä mua haitannut, vaikkei se esim. mennyt pituutta radan osana vaan juoksi aina ohi. Tosin saattoi vaikuttaa, että pituus oli toiseksi viimeinen este ja Halti näki jo patukan odottamassa vikalla :D Täytyy vahvistaa se itsenäisenä esteenä ensin kuntoon. Mutta hyvin Halti leikki vieraan palkkaajan kanssa! :) Toisena juttuna harjoiteltiin saksalaista samaan tapaan kuin silloin helmikuussa omissa ryhmätreeneissä. Hyvin meni, ja osasin toivottavasti neuvoakin kuvion oikein muille :D 

Maaliskuu on sininen.

Olipa vain ihan älyttömän hyvät treenit. En ole käynyt seuraamassa tämän ryhmän treenejä kuin kolme kertaa viime vuoden lopulla, mutta kaikki olivat menneet tosi paljon eteenpäin siitä, mitä muistan niiltä kerroilta. Oli iloisia ohjaajia ja taitavia koiria, ja mulle tuli vain ihan älyttömän iloinen fiilis ja hyvä mieli, kun treenit sujuivat kaikilta niin hyvin! Ja oli niin kivaa taas pitää treenit ja neuvoa toisia, siitä on nimittäin lähemmäs vuosi kun oon viimeksi ollut vetämässä :D Olenpa iloinen, etten silloin syksyllä päättänyt jättää agilityä. En mä sen parista varmaan olisi osannut poissa pysyäkään. Tämä laji on vain niin rakas. Parhaimmillaan juuri kuten torstai-iltana, kun ohjaajat tekee hyvällä mielellä ja kehuvat koiriaan <3

<3

Perjantaina käytiin Haltin kanssa tietysti mökillä viemässä haudalle kynttilät. Olisin halunnut käydä viikonloppuna vähän pidemmänkin lenkin jäällä, mutta äiti ei innostunut ajatuksesta ja yksin en uskaltanut (enkä olisi silloin perjantaina ehtinytkään) lähteä jäälle kävelemään, joten käytiin Haltin kanssa vain rannassa. Se riittikin ihan hyvin kuvien ottoon :D
Torstain agilityjen jälkeen ei kotona sen kummempia treenailtukaan, ihan vaan oltiin ja rentouduttiin. Ihanaa. Lauantaina juhlittiin perheen kesken mun aiemmin viime viikolla olleita synttäreitä, ihan parasta kun voi viettää kaks synttäripäivää samalla viikolla :D Sain ihania lahjoja ja lisäksi näin pitkästä aikaa hyvää ystävääni, ja illalla katseltiin siskon kanssa pitkästä aikaa lempparielokuvani Leijonakuningas.

Emotions.

Ja mun oma kotileijonakuningas. Harja (kaulus collieuroksella) varmaan kasvaa vielä.

Sunnuntainakin ehti tosi hyvin viettää rennosti kotipäivää, vaikka silloin iltapäivällä lähdettiin jo takaisin Itä-Suomeen. Lisäksi sain tietää, että olin päässyt biostatistiikan tentin ekalla yrittämällä läpi (mikä on ihan superhyvä koska oon huono matikassa), ja ehdittiin kotiin tullessa Haltin kanssa poikkeuksellisesti vikaan bussiin! Normaalisti iltajuna on aina sen ratkaisevan pari minuuttia myöhässä, ettei viimeiseen meille menevään bussiin kerkiä, mikä tietää neljän kilometrin kävelyä kotiin. Mutta nyt ehdittiin, ihanaa! Ihan loistava hyvän mielen viikonloppu <3

Mikä parasta, se hyvä mieli jatkui tällä viikolla opiskeluarjessakin. Koulu sujuu, aurinko on paistanut monena päivänä ja ulkona on ihana lenkkeillä. Eilen päästiin Haltin kanssa pitkästä aikaa oman ryhmän agilitytreeneihinkin ja siellä meni huippuhyvin! Alkuverryttelynä kerrattiin kaikki koirat radalla yhtä aikaa yksittäisiä esteitä, ja siinä saatiin hyvin palauteltua Haltin mieleen se pituuskin :) Sitten siirryttiin päivän rataan. Meidän seurassa on tällä viikolla ollut treenihaasteena ohjaus ilman käsiä, ja yllätyin -jälleen kerran- todella positiivisesti, kuinka hyvin se meillä meni. Ajattelin etukäteen, että Halti ei ymmärtäisi mua vaan alkaisi haukkua ja pyöriä jaloissa, mutta rata meni muistaakseni heti ekalla kierroksella puhtaasti! Ainoastaan renkaasta Halti meni ohi, kun ei ole tehnyt sitä pitkään aikaan joten kerrattiin se muutaman kerran ja otettiin palkkauksella.
Sain radasta videonkin, eikä siinä nyt oikeastaan sen kummempia haasteita ollutkaan :D Ei tullut mitään huomauttamista/muistettavaa, Halti lukee kuulemma tosi hyvin mun kehonkieltä (tässä näki taas hyvin, kuinka vähän merkitystä niillä ohjaajien huitovilla käsillä onkaan) ja on ihan loistava pieni lassie <3 Lopuksi paukuteltiin vielä keinua ja hyvin sujui jälleen, seuraavaksi aletaan opetella myös kapeampaa keinun/puomin kehikkoa, jotta saadaan boksi siirrettyä myös näiden esteiden madalletuille versioille. Jäi taas niin hyvä mieli treeneistä, mulla on niin hieno lentävä lassie! <3