Ellei täydellinen

Viimeisen viikon sisällä on tapahtunut taas ihan hurjasti kaikkea, niin piti vähän mietiskellä, mistä kirjoittaisin ensiksi. Ensinnäkin meillä kyläilivät viime viikolla kesävieraat numero kaksi (vai pitäisikö sanoa kolme ja neljä?) ja oli taas hurjan hauskaa. En ole kuitenkaan saanut vielä purettua noiden kolmen päivän aikana otettua kuvatulvaa, joten kerron siitä myöhemmin ja nyt avaan vähän viikonloppua. Meillä oli nimittäin sunnuntaina ohjelmassa Laukaa KR eli Haltin toinen koiranäyttely, nyt ensimmäistä kertaa virallisessa luokassa eli junnuissa. Aloitettiin näyttelypäivä klo 7.30 Jämsän Cittarin parkkipaikalta, josta napattiin -jälleen kerran- Evie sekä Soolo ja Keijo kyytiin. Ajomatka Laukaaseen sujui mukavasti collieista jutellen, joskin näyttelypaikan lähestyessä taisi meitä molempia alkaa vähän jännittää.. Oltiin ajoissa häkkien ja koirien kanssa kehän laidalla ja pian paikalle saapui myös Haltin Johanna-kasvattaja sukulaiskoirien Rastin ja Signen kanssa. 
Käytyämme Evien kanssa käyttämässä poikia pissalla Johanna otti Haltin trimmipöydälle ja harjasi sen kehäkuntoon. Koitin painaa vinkit tarkasti mieleen, mutta vähän kyllä meinasi naurattaa Haltin "puudelointi" pöydällä, varsinkin kun se itse ei ollut kovin innoissaan asiasta :D Olin kuulemma osannut trimmata Haltin muuten hyvin, mutta kinnerkarvoissa on vielä harjoiteltavaa. Kun Halti oli kehävalmis, juoksin vielä harjoituskierroksen kehän lähellä ja kasvattaja neuvoi, miten pitää kättä juostessa ettei Halti ala kiilata eteeni (mitä se meinasi tehdä) ja antoi vinkkejä seisotukseen. Yritin kovasti pitää nämä mielessä ennen kehää, ja siinä jännityksen kasvaessa tein myös virheen - pidin Haltin koko ajan vieressäni, vaikka olisi todellakin kannattanut laittaa se välissä häkkiin huilimaan ja silaista harjalla vielä juuri ennen kehää.

Halti edellisen viikonlopun trimmituokiolla :DD

Pian olikin jo pennut arvosteltu ja urosten junioriluokka alkoi. Mentiin kehään aika vauhdilla ja mulle tuli kiire laittaa Halti seisomaan. Se oli ihan vänkyrällä ja vähän levoton kun edessä oleva koira vinkui, eikä millään meinannut asettua nätisti. Toinen korvakin meinasi koko ajan vempuilla pystyyn. Juokseminen tuntui ihan kamalalta ja yksilökehään mennessä jännitin taas hirveästi, kun yritin muistaa mielessä kaikki kasvattajalta saadut vinkit. Yksilöarvosteluun mennessä Halti oli paremmin yhdessä mukana mun kanssa ja liikkeet menivät siellä hyvin, mutta seisottaessani koiraa tuntui että se liikkui koko ajan :D Tuomari Paul Lawless oli mukava setä, jutteli paljon koiralle sekä saneli aika pitkän arvostelun. Meille vilautettiin sinistä korttia, eli saatiin Erittäin Hyvä. Kilpailuluokassa sijoituttiin kolmansiksi viidestä junnu-uroksesta, joista kaksi ensimmäistä sai ERIn, eli Halti oli EH:n saaneista 'paras'. Mä olin aika helpottunut kun pääsin kehästä ulos, mutta kasvattaja sanoi kehän jälkeen että Haltin esiintyminen meni yksilöarvostelussa hyvin ja tuloskin oli junnulle hyvä :-) Arvostelukin oli paikkansa pitävä:
"15 months tricolour. Quite raw in the body. Medium dark eyes. Would prefer little more underjaw. Ears of good size and well placed with little white at face. Good bone. Feet could be little lighter. Nice reach of neck. Good topline. Angulation good in rear, little steep upper arm. Nicely balanced sidegait, moves little close behind."  Ainoa asia mikä meitä kasvattajan kanssa ihmetytti oli jalkojen vahvuus, Halti kun ei ole jaloistaan(kaan) mitenkään ronski. Ihan raakilehan se vielä kropaltaan on kuten toinen lause sanoikin :D

"söpönaama"

Oman suorituksen jälkeen Halti pääsi lepäilemään ja katseltiin vielä pehkojen kehä loppuun. Sen jälkeen lähdettiin kasvattajan kanssa ottamaan Haltista kunnon seisotuskuvat, kun se kerrankin oli nyt ulkoisesti ojennuksessa. Se olikin mielenkiintoinen (ehkä jopa tuskastuttava) projekti, koska otettiin kuvat pienellä hiekkatiellä ja aina kun Halti saatiin seisomaan hyvin, tuli auto tai mopo ja piti väistää. Ja Haltin saaminen seisomaan hyvin ei ollut mikään helppo homma, se ei olisi millään malttanut. Se liikkui vähän väliä ja nosteli jalkojaan vääriin asentoihin, joten lopulta todettiin parhaaksi että Johanna seisotti Haltin ja minä räpsin kuvat. Halti ei ole vielä juuri tottunut jalkojen nosteluun ja asetteluun (koska mä oon tosi laiska harjoittelemaan näyttelyjuttuja), se nojaili mihin sattui eikä laskenut painoa jaloille ja mitä vielä... :D Onneksi Halti sitten loppujen lopuksi malttoi olla sen verran paikallaan että saatiin kuvat otettua. Lopussa meni kyllä jo aika mouruamiseksi ja takaisin kehän laidalle päästyämme se heittäytyi kasvattajan näyttelyteltan eteen selälleen kierimään ja urisi ja ulvoi. Johanna nauroi, että Halti muistuttaa tosi paljon Rasti-setää, joka myös harrastaa vastaavaa :D 

Päivän paras hetki!

Tästä sanottiinkin sitten kasvattajalle heipat ja kiitokset vinkeistä, me lähdettiin Evien kanssa vielä kiertelemään näyttelykojuja ja tehtiin vähän hankintojakin! Ostin uudet hyvät trimmaussakset koska Nemon vanhat on jo ihan tylsät, sekä "kunnollisen" näyttelyhihnan :-D Nyt löytyy hienoa bling blingiä eikä ees ollut kipeän kallis. Lisäksi ostin tietysti Haltille possunkorvan palkinnoksi päivän "kärsimyksistä", sen mielestä olikin varmasti parasta kun pääsi kotona syömään herkkuja. Ihan mukava reissuhan meillä oli ja saa tulokseen/arvosteluun olla tyytyväinen, mutta mua harmitti jälkeenpäin kun mietin, että Halti olisi luultavasti esiintynyt paremmin jos olisin itse mennyt rentona ja itsevarmana kehään enkä jännittänyt niin paljon yrittäessäni muistaa kasvattajan vinkkejä. Mutta se nyt oli muutenkin eka virallinen kehä ja Halti on niin nuori, että ehditään vielä harjoitella esiintymistä paljon. Kiitos paljon Evielle matkaseurasta, oli kivaa! :) 

Söpöt pojat!

Kotiin päästyäni Halti sai possunkorvansa ja mäkin söin, minkä jälkeen otettiin kumpikin pienet päikkärit. Niiltä herättyä Haltilla oli hirveästi virtaa, se toi pihalla koko ajan keppiä heitettäväksi tylsän pönötyspäivän jälkeen. Lähdettiin siinä illalla vielä Joonalle yöksi, ja Haldirilla riitti energiaa vielä maanantainakin! Heiteltiin sille pihalla keppiä ja frisbeetä ja se sai ihan hulluja spontaaneja hepuleita, juoksi vain ihan täysiä ympäri isoa pihamaata. Ja mä olin niin onnellinen kun Halti meni uimaankin, ekaa kertaa ilman mua! Joonan pihan rannassa on pieni pätkä hyvää, loivaa hiekkarantaa josta Halti katseli muutaman kerran kuinka Milka haki palloa vedestä. Sitten lassiekin vain rohkaistui hakemaan keppiä vedestä ja lopulta ihan loikki sitä hakemaan veteen :') Vähänkö olin innoissani, ja Halti itsekin aika ylpeänä :D

Kuvan otti Mira Ä.

Ja loput iskä

Sitten maanantai-iltana lähdettiin vielä purkamaan energioita kisaavien ryhmän agilitytreeneihin. Kaitsu oli pitkästä aikaa vetämässä ja näki nyt Haltin ekaa kertaa joululoman jälkeen. Treeneissä meni aivan superhyvin!! Kirjoitin heti juttuja muistiin luonnokseen kun pääsin kotiin: Kaitsulla oli kivoja ratoja, niissä oli hyviä suoria mutta myös haasteita ehtimisen kanssa. Osasin tehdä fiksuja ja toimivia valssi- ja persjättöratkaisuja ja Halti oli niiiin taitava. Kaitsu kehui, että sen tekeminen näyttää tosi hyvältä: Halti on kuuliainen ja tekee puhtaasti, mutta on myös nopea. Näytti myös hyppäävän hyvin eikä varmaan tuu olemaan ongelmia pk-esteelläkään, varsinkin kun turvallisilla agilityesteillä on hyvä hioa hyppytekniikka oikeanlaiseksi. Kuulemma Halti voisi ihan hyvin olla jo vaikka ensi keväänä kisavalmis, mutta kiirettä ei kannata pitää ja on hyvä seurailla, kuinka massan saaminen/rungon täyttyminen vaikuttaa liikeratoihin ja kropanhallintaan. Enkä pidäkään kiirettä, nyt tehdään huolella pohjat kuntoon; mutta onhan se tosiaan jo aika hieno!

Kerran mentiin renkaan ohi..

...Mutta sitten se sujuikin jo loistavasti radan osana!

Ei vitsi ihan liikutuin kun ajelin kotiin, kun mietin kuinka tärkeää mulle on/oli olla tuolla treeneissä. Vaikka siinä porukassa tuntuukin, että mukana on ihan väärä koira (ja tavallaan onkin) mutta silti. Koutsin sanoista tuli niin hyvä mieli ja ihan yllätyin kuinka taitava Halti oli. Moni rata saatiin ihan puhtaana maaliin ja se vain menee, sulavasti ja vauhdilla eikä mulla ollut joillain radoilla yhtään kiire. Ääää en vaan kestä kun se on niin ihana ja mä oon niin ylpeä siitä.
Tulin siinä maanantai-iltana kipeäksi, joten tää viikko on mennyt lepäillessä. Iskä on vienyt Haltia lenkille ja vanhemmat otti sen mökillekin mukaan yhtenä iltana, kiltisti oli ollut. Takapihalla ollaan kyllä kepitelty ahkerasti joka päivä ja vähän tokoakin tehty, ja hienosti on mennyt :) Siskontytötkin on olleet tän viikon meillä mummolassa kylässä ja Halti on kyllä ihmeellisen viisas niiden kanssa, vaikka suht harvoin niitä näkee. Se antaa halailla ja silittää ja tykkää olla lasten lähellä, ja osaa myös olla rauhallisesti siinä.