Mutta huomaan ettet taidakaan sääntöjäni mun noudattaa

Piti kirjoitella jo paljon aiemmin, mutta tekniset ongelmat koneen kanssa vähän esti. Käytiin helatorstaina vähän pidemmän tauon jälkeen taas agilitykisoissa, tällä kertaa Varkaudessa. Alun perin en ollut suunnitellut meneväni kisoihin kuin ehkä vasta kesällä, mutta kun Jose kysyi lähdettäiskö yhdessä, ilmoitin kuitenkin. Tuomarina oli Jari Suomalainen ja juostiin Haltin kanssa taas kaksi agirataa. Eka oli aika vaikean oloinen tutustuessa, erityisesti mietitytti kepeille meno suoralta putkelta ja keppien jälkeinen mutka. Halti oli ihan hyvällä fiiliksellä ja tuntui "normaalilta" vuoroa odotellessa vaikka edellisistä kisoista olikin melkein kaksi kuukautta. Vaan minäpä sain yllättyä.. 
Siis mitä, mitä mitä :DDD Kuka on vaihtanut mun kiltin ja kuuntelevan koiran tuollaiseen hulluun joka vaan juoksee tolleen "allalallalllalllaaaaa en kuuntele sinua yhtään juoksen vaan koska tää on parastaaaaaa". Ja siis nyt mä kyllä mielestäni huusin ajoissa ja kunnolla sekä puomin että keinun kontaktit? :D Kepeille ei ollut mitään mahiksia selvitä, ei ollut Haltin vika. A-este sentään meni hyvin ja takaaleikkauksen onnistumisesta olin ylpeä, mutta lopun vikan riman turaaminen alas kruunasi tämän lapasesta lähteneen sekoiluradan. Ihme ja kumma ei kuitenkaan saatu kepeiltä kieltoja, vaan vain 15 vp jolla peräti sijoituttiin kolmansiksi lol :D
Toinen rata oli vähän mukavampi ja tuntui enemmän tehtävissä olevalta. Suunnittelin huolellisesti ja sillä vähän söikin, kun heti alussa tuli virhe A:n ylösmenolta. Siis wtf, tollasiakaan ikinä normaalisti tapahdu tai oo aiemmin tapahtunut? :D Ehkä jätin Haltin liian lähelle ekaa hyppyä, jolloin ei rytmittänyt laukkaa oikein. Lisäksi katsoin että olisi kaatanut pituuden vikan palikan, mutta ei sitten näköjään kaatanutkaan. Onneks en kuitenkaan luovuttanut vaan ohjasin huolella loppuun ja radalla oli paljon hyviä juttuja. Kuten huolellinen keinu, hienot kepit ja mun hyvä ehtiminen keppien jälkeisellä suoralla putkella! Takaaleikkauksessa kiirehdin ja juoksin koiran päälle josta kielto, muurin kielto taas joku ihme blackout Haltin osalta. Muistelin itse asiassa että muurille irtoaminen tuntuu olleen joskus aiemminkin vaikeaa kisoissa, sitä pitää näköjään vahvistaa.

^Helatorstailta alkoi helteet joten Haltilla oli ekaa kertaa kahteen vuoteen viilennysliivi käytössä :D Tuo on kyllä niin hyvä!
Tuloksena tokaltakin radalta samainen 15 vp, ja Darwinin hyppärin jälkeen päästiinkin ajelemaan perinteiseti Hese-eväiden kautta kotiin. Kiva reissu vaikkei tuloksilla juhlittukaan, mutta mulle jäi taas palo että nyt äkkiä uudestaan! Tutkailinkin pikimmiten kisakalenteria ja mietiskelin Kuopion seudun kisoja 19.5. ja 26.5. Totesin, etten jaksa ajaa kahtena viikonloppuna peräkkäin ja valitsin jälkimmäiset, ja tälle päivälle osui sopivasti tokon koemainen treeni. Harmi vain että olin ainoa ilmoittautunut joten se peruttiin :S Mutta vapaa aamupäiväkään ei kyllä haitannut. Ja jotta tällaisia "piti mennä muttei mentykään" -sattumuksia ei olisi liian vähän, tapahtui jotain ihan käsittämätöntä ja ennennäkemätöntä: unohdin ilmoittautua niihin ensi viikon kisoihin!! Olin ihan siinä uskossa että edeltävän viikon perjantaihin mennessä (niin kuin nyt agikisoihin yleensä on), mutta se olikin torstaihin. Vähän mälsää, mutta ei voi mitään ja ainakin bensakuluja säästyy :D Vaan eipä hätää, keksin jo korvaavaa toimintaa joka ei taatusti peruunnu! Nimittäin sattumalta ensi viikonloppuna on Joensuussa Collieyhdistyksen palveluskoiraringin koulutusviikonloppu ja sinne oli yksi paikka vapaana, joten laitoin kyselyä, mahtuisiko lauantaille mukaan. Toivottavasti päästään! Huomenna korkataankin myös oman collieporukan kanssa maastokausi. 

Tän viikon agitreeneissä treenattiin leijeröintiä siten, että puomin alla oli kaksi U-mutkalla olevaa putkea. Palkattiin alkuun pätkissä ja Halti teki tosi hienosti! Tokalla kierroksella yritettiin koko rataa nollana ja sillä Halti oli ihan outo, ei mennyt putkeen vaan juoksi mun jalkojen perässä tms. Lopussa oli sylkkäri joka oli meille tosi vaikea mutta palkattuna saatiin menemään. Ihan vika pätkä menikin sitten aivan penkin alle, kun skottipojan pasmat meni aivan sekaisin kun halliin saapui seuraavan ryhmän narttukoira. Niiiiin ärsyttävää, kun on hyvät treenit alla eikä enää olisi kuin yksi pieni pätkä, ja sitten katoaa korvat ja silmät ja kaikki täysin. Taas näitä päiviä kun oon sitä mieltä että näinköhän enää ikinä uroskoiraa otan.. Mutta onhan se myös hieno ja osaava, ja kisakuume on edelleen kova. Onneksi kesäkuun alkupuolelle on paritkin tiedossa, treenaillaan ahkerasti nyt tää loppukuu ja sitten kesän edetessä voitaiskin taas jättää agilityä vähän tauolle ja keskittyä maastojuttuihin.

Muuten meidän toukokuu on ollut tasapainoilua rauhallisen kotiarjen ja reissaamisen välillä. Joona lähti puoleksi vuodeksi ulkomaille töihin, joten viimeiset kaksi viikkoa käytettiin tiiviisti yhdessäoloon. Käytiin Jämsässä vaihtamassa kesärenkaat ja Ralla sai siellä ensikosketuksen veteen (kahlaamista ei lasketa) :D Mulasi lankulta järveen mutta ei vissiin suurempia traumoja saanut kun toisti vahinkonsa vielä kahdesti uudestaan. Ja sai uimisesta sellaiset hepulit, että pelkäsin sen telovan itsensä. Pari kertaa juoksikin mua päin ja aristi hetken takajalkaansa, mutta pian pieni Juoksevan Lassien alku taas pinkoi käsittämätöntä vauhtia pitkin pihaa. 

Heitettiin Joonan lähdön myötä myös pikareissu Vantaalle, ja Ralla pääsi ensimmäistä kertaa matkustamaan junalla. Odotin, että se olisi silkkaa yli-innokkaan pennun hillitsemistä ohikulkijoilta ja ettei se millään jaksaisi istua paikoillaan koko matkaa, mutta mitä vielä! Ralla käyttäytyi esimerkillisesti, hyppäsi reippaasti itse junaan ja koiralaverille, ja makoili kiltisti ja hiljaa ihan koko matkan. Jopa melkein nukahti matkan edetessä! Voi vitsi miten mahtava pentu <3 Haltikin oli tavallista fiksummin junamatkan, blokkasi tehokkaasti kehollaan Rallan vähäiset liikkumisyritykset. Perillä Ralla käveli reippaasti aseman alikulkutunnelit ja rappuset ja oli kadulla liikuttavan ihmeissään, kun niin paljon tuli ihmisiä vastaan, kun kotona ohikulkijoiden ja vastaantulijoiden määrä on huomattavasti vähäisempi :DD Se myös tapasi ensimmäistä kertaa 8- ja 6-vuotiaat siskontyttöni ja tykkäsi kovasti (heistäkin) :D Koirat painiskeli pihalla ja haettiinpa myös lapset koulusta/päiväkodista, jälkimmäisen aidan takana oli paljon innokkaita silittäjiä. 

Paluumatka ei lähtenyt alkuun ihan niin sujuvasti; oltiin vähän kiireessä, mikä ei koskaan ole oudossa paikassa olevan pennun kanssa hyvä ja Rallaa jännittikin Tikkurilan aseman läpi kävely, samoin kuin junaan hyppääminen, kun nyt rako laiturin ja junan välillä oli isompi. Mutta näitäkin onneksi pääsee harjoittelemaan, niin lapsikoirakin oppii :) Itse kotimatka sujui kuitenkin taas hienosti, koirat nukkuivat ällösöpösti kylki kyljessä toisissaan kiinni ja vaikka Ralla lopussa nousi istumaan ja katseli, että eikö jo oltaisi perillä, se hienosti malttoi loppuun asti. Myös kävely asemalta kotiin kuumassa kesäillassa meni oikein mukavasti, on se kiva kun on fiksuja lassiekoiria olemassa ja kasvamassa <3