Kiitos kesä 2015

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin se vain on tämäkin kesä päättymässä. Huomenna kutsuu Norssi, jonne kelpaa lähteä tyytyväisenä lomaan ja ennen kaikkea hyvin levänneenä. En tiedä, voinko sanoa tämän kesän olleen paras tähänastisista, mutta ainakin se oli yksi ihanimmista. Oli ihan oikea päätös pitää kolme kuukautta täysipäiväistä lomaa (kotona vanhempien palkkaamana tehtyjä siivous- ym. hommia lukuunottamatta), olla uhraamattaa ajatustakaan opiskelulle liian aikaisin ja oikeasti nollata pää, kun viime lukuvuosi oli niin rankka kuin oli. Tästä kesälomasta jää vaikka mitä ihania muistoja, ja nyt kun asiaa mietin, niin 99 % on mukavia sellaisia. 

<3

Alkukesähän me oltiin Joensuussa, mutta juhannukselta mentiin kotiin Jämsään jossa tosiaan tienasin vähän taskurahaa siivoamalla taloa ja meidän parven ("ullakko" joka oli vähän räjähtänyt :D) sekä pesemällä ulkokattoa. Kyllä mä sielläkin mietin, että mieluummin imuroin täällä kuin poimin mansikoita Enossa :D Ja vaikka ei ihan hellekesää saatukaan, niin olihan niitä lämpimiäkin päiviä. Ihmiset kuulemma muistaa menneiltä kesiltä vain aurinkoiset säät, joten sadesäät luultavasti unohtuu :D Kuitenkin riitti mökkikelejä ja uimaankin päästiin. Kesään kuului neljä ihanaa reissua: Lappeenranta, Helsinki, Saariselkä ja Valkeakoski, kaikki tosi ihania. Lapin vaellus jää näistä varmasti eniten mieleen, se oli kyllä aivan huikea ja toivon, toivon niin kovasti että ensi vuonnakin päästään pohjoiseen! Ja toki näitä muitakin reissuja muistellessa nousee hymy huulille :D

Tää kesä oli siitäkin ehkä ennätyksellinen, että ehdin tehdä sen aikana kaikki sellaiset pikkuhommat, mitä on pitkään pitänyt tehdä mutta ei ole aiemmin ehtinyt. Tein kesäkuussa listan lapulle asioista, joita aion tehdä ja sain ruksia jokaisen tehdyksi! Hienoutta. Kaikki kesäreissut tosiaan onnistuivat hienosti ja ehdin olla mökillä monta yötä putkeen, ekaa kertaa moneen vuoteen. Kävin melomassa ja markkinoilla Haltin kanssa, meillä kävi Joensuun kavereita koirineen kylässä ja koulutin Haltia. Luin kaikki ne kirjat, mitä halusinkin kesän aikana lukea ja ehdin myös vain olla. Katella siskontyttöjen kanssa Disneyn piirroselokuvia, lojua takapihalla auringonpaisteessa syöden jätskiä, maata mökin laiturilla lukemassa kun Päijänne liplattaa ympärillä sinisenä. Käydä siskon kanssa ajelemassa maalla ympäriinsä ja pelaamassa korista keskellä yötä sekä käydä Tampereella Sky Barissa ja ajamassa rundi Särkänniemen keinukarusellissa. Nähdä kavereita (niin ihmis- kuin koira-) ja päästä taas pallutteleen naapuriin pentuja. Sanoisin että ei tästä jäänyt oikein mitään puuttumaan <3

Aina ennen on tuntunut kesäloman jälkeen siltä, että se meni liian nopeasti, nyt ei. Okei, elokuu tuntui menevän ihan järjettömän nopeasti mutta tää oli ensimmäinen kerta ikinä mun elämässä, kun mulla on koko elokuu lomaa. Siihen voisi kyllä tottua, kun nyt tuli kesäkelitkin juuri loppukesästä :D Harmi ettei opettajan työssä voi valita itse lomaansa, pitäisin todellakin elokuussa! Toivottavasti pääsen tutkijaksi. 
Kun nyt tän kesän aikana sain kaikki roikkuneet asiat hoidettua, niin ensimmäistä kertaa ikinä tuntuu siltä ettei loma loppunut kesken. Ihan hyvällä fiiliksellä aloitan nyt alkavalla viikolla taas opiskelut, ja toivon että se energia kantaa pitkälle syksyyn. Ja toivon että tämä syksy on mukavampi kuin viimeksi. Kiirettä varmaan kyllä taas pitää, mulla alkaa tosiaan nyt toinen opeharjoittelu ja myös kandidaatintutkielman tekeminen. Aiheena mulla on Ilveksen ravinnonkäyttö Pohjoismaissa eri vuodenaikoina, ja odotan kyllä innolla mitä kaikkea uutta saankaan selville tutkielmaa tehdessä, kun aihe on mielenkiintoinen ja sydäntä lähellä. Ilves on mulle sellainen sieluneläin, 16-vuotiaana luonnossa nähdyt tupsukorvat oli oikeastaan perimmäinen syy, miksi biologiaa lähdin opiskelemaan. Mutta karkasin vähän sivuraiteille (tosin oon kyllä jo joskus varoittanut, että tässä blogissa saattaa kuulla vähän kirjurin muustakin elämästä kuin koiratouhuista), piti siis sanomani että bloginpito voi koulukiireiden myötä vähän harventua :D Mutta parhaani mukaan jatkan syksylläkin bloggausta!

Joensuuhun palattiin tosiaan maanantaina 17. päivä. Päästiin tietysti taas ryhmätreeneihin, sekä torstaina sillä viikolla käytiin Josen ja Darwinin kanssa uimassa! Oon aika pro kun muistin tuon lammikon sijainnin yhden puhelinneuvonnan ja hataran näkömuistin perusteella, vaikka tien nimestä ei ollut hajuakaan ja oon käynyt paikalla tasan kerran :D Vesi oli lämmintä ja Halti ui hienosti, meidän molempien kanssa tuli huvikseen veteen ja haki myös reippaasti palloa ja keppiä monta kertaa! Raukka yritti sukeltaakin, kun huono vanha tennispallo veti aina sisäänsä vettä ja upposi :DOli ihana,  aurinkoinen ilta johon toi pienen särön vain se, että pojat kehitti pienen tappelunpoikasen kun tuli riita pallosta. Voihan murkut! Mutta tilanne oli kyllä nopeesti ohi ja jätkät oli taas viikonloppuna söpöjä ystävyksiä, kun käytiin Haltin kanssa yökyläilemässä. Hauskaa oli, kiitos Joselle niin uintireissusta, kuvista kuin viikonlopusta! <3

Oon kirjoitellut treenejäkin muistiin niin jospa jotain saisi vielä tähän postaukseen mahdutettua :D Ekalla Joensuun-viikolla ensimmäisenä oli ohjelmassa hakutreenit. Halti teki taas perussetin, neljä maalimiestä ja hyvin meni! Piti ihan kysyä ihmisiltä, että söikö se palkkansa oikeasti kun tuli niin nopeasti aina takaisin keskilinjalle :D Mutta söi, kuulemma lennosta lipaisi jauhelihansa, slurps vain. Vaan kun itse haussa meni niin vähän aikaa, niin esineruudussa menikin sitten paljon enemmän! Tehtiin ruutu lähes samalla paikalle kuin mille ollaan monesti tehty, hiekkatien varteen mutta tällä kertaa kaistan pitkä sivu olikin tien suuntaisesti, eikä lähetetty siis koiria tien reunasta. Tämä aiheutti monille ongelmia, Haltikin tottumuksesta ampaisi monta kertaa lähetyksestä ihan väärään suuntaan. Esineinä oli tuttu puinen papukaija takareunassa ja vieras pieni muovipurkki keskellä, eikä Halti meinannut löytää sitten millään. Monen turhan toiston jälkeen Haltille näytettiin esineet ja löytyiväthän ne lopultakin! Liian vaikeita vaadin nyt koiralta, lähinnä sen purkin suhteen. Mutta päätettiin, että tehdään ensi kerrallakin ruutu näin erisuuntaisesti kuin yleensä, ettei koirat jämähdä siihen että ruutu on aina samassa paikassa.

Keskiviikkona mentiin agilitytreeneihin. Rata oli kiva, jotkin kohdat tosin Haltin osaamiseen vähän turhan haastavia, mutta yritettiin. Veera-kouluttajamme sai todeta treenien aikana moneen kertaan, että Haltista on tullut tuhma! Jankattiin tosi pitkään erästä tiukkaa takaaleikkausta, jossa Halti meni aina hypyltä väärään putken päähän, vaikka noteerasi kyllä mun Haltihalti tässätässä -huudon. Monta kertaa jankattiin myös yhtä viskileikkausta, kun Halti vain kokeili, pääsisikö helpommalla. Molemmissa ongelmakohdissa tekeminen loppui heti, kun sukkapallo ei ollutkaan lähellä/näkyvillä vaan koutsi siirtyi kauemmas. Ei Halti väsynyt toistoihin, ehei, se vain ei viitsinyt. Veera sanoikin, että ratatreenin perusteella boksisetit vähän epäilyttävät, mutta saatiinpa yllättyä! Halti teki nimittäin boksitreenin tauon jälkeen todella hienosti, osui hienoilla laukoilla kehikkoon ja vain muutaman kerran heitti raville. Todettiin, että ensi kerralla otetaan muutama toisto maassa ja sitten matalalle A:lle. 

Oli kyllä hämmentävät treenit, koska ei Haltin kanssa oo pahemmin tarvinnut keskittyä tiukkaan käskyttämiseen vaan se on yleensä hyvin kuulolla; kaikissa Jämsän kesätreeneissähän Halti oli tosi hieno, veteli puhtaita ratoja tuosta vain. Vaikka tuli kunnolla hiki kun piti monta kertaa juosta sama pätkä uudestaan, mua vain lähinnä nauratti :D Mulla oli ihan sairaan kivaa treeneissä, vaikka Halti ei tosiaan päästänyt mua helpolla vaan sain tehdä tosissani töitä. Vai johtuikohan se juuri siitä? Sitä paitsi, pieni röyhkeys on ensinnäkin agilityssä sekä colliella ylipäätään vain hyväksi! Oli ihanaa päästä treeneihin pitkästä aikaa <3 
Perjantaina sitten collietokot. Tehtiin alkuun ryhmäpaikkis, sitten seuraamista sekä luoksetuloa ja hyppyä, sekä lopuksi vielä luoksaria niin että Haltin piti tulla kahden tokohypyn välistä (muistelin, kuinka se kevään möllitokossa meinasi tulla luokseni hypyn kautta, koska agilitykoira hehheh). Treenit meni kyllä superhyvin! Alokkaan paikkis tehtiin siis liikkuroituna ja kisamaisesti, hienosti pysyi ja hiljaa :) Seuraaminen on kuulemma parantunut tosi paljon ja hypyt ja luoksarit oli upeita! Hieno pikku haltialapsi.