Elo-syyskuun treenejä

Pahoittelut, luvassa vaan tylsää treenilätinää. Vaikka nyt sit vaan itselle muistioksi (koska tunnustan, en itsekään jaksa ikinä lukea sellaisia blogipostauksia joissa käydään jotkut treenit älyttömän yksityiskohtaisesti läpi) :D Yritän kyllä aina kirjoittaa treeneistä mahdollisimman tiiviisti, mutta jotkut jutut ei aukene jos ne on kovin suurpiirteisesti kuitattu. Ja kun kerran (miksköhän ihmeessä muuten ees teen niin?) kirjoittelen treenijutut luonnoksiin muistiin, niin en nyt helkkari jätä sitä roikkumaan vain luonnoksena vaan julkaisen! Toivottavasti näistä on joskus itselle iloa :D
Elokuun vikan viikon hakutreeneissä Halti harjoitteli ekaa kertaa tyhjää pistoa, joka oli kolmannella lähetyksellä. Meinasi käydä tsekkaamassa sen "kolmosen alueen" jo ekalle lähettäessä, mutta tuli hyvin kutsusta takaisin oikeaan suuntaan ja lähti myös sinne tyhjälle hyvin etsimään. Esineruutukin meni paremmin kuin viimeksi, tehtiin kaistale taas samaan "epäloogiseen" kohtaan ja vaikka nytkin Halti meinasi pari kertaa lähteä väärään suuntaan, tuli hyvin oikealle alueelle takaisin ja löysi takanurkasta helpon esineen, sukan, hienosti. Olin päättänyt että jos ensimmäinen löytyy vaivatta, saa etsiä vielä toisen joka oli fetajuustopurkki melko keskellä. Jonkun verran joutui hakemaan (nauratti, kun koira seisoi purkin päällä ja nuuskutti kovasti ilmaa että missä se on), mutta löytyihän se sitten lopulta! Jeejee :)

Agitreeneissä taas oli viime viikolla kerrankin ykkösluokan rata! Ei mikään helpoin sellainen, mutta kiva kuitenkin. Persjättöjä oli radalla paljon ja myös hyvä kohta harjoitella saksalaista kahdella hypyllä. Halti oli taas vähän tuhma, mm. ulisi lähdössä, mutta teki paremmin yhteistyötä kuin viimeksi :D Boksilla teki vähän turhan paljon sitä, että lähti laukalla mutta juuri kehikolla heitti raville. Saatiin kuitenkin onnistumisiakin joten otettiin myös se matala A, siis irtonaiset "palikat" minipöydän päälle. Aluksi Halti ei uskaltanut laukata, koska osaset on niin joustavat että ne pomppivat koiran juostessa yli. Laitettiin hiekkakanisterit alle niin ettei enää pomppineet, ja nyt Halti laukkasi hienosti koko A:n! Tuli monta hyvää, juuri oikeaa laukka-askelta alasmenokontaktille. Jes! Hyvä juttu että päästiin jo esteelle, vähän oon jo ollut huolissani että kyllästyykö koira, kun ollaan niin pitkään hiottu vain maassa olevaa kehikkoa. Pysyy into paremmin päällä, kun saa opetella uutta :)  
Viime perjantain tokotreeneissä tehtiin taas koemainen paikkis, seuraamista, liikkeestä maahanmenoa sekä kaukoja. Paikkis oli muuten hyvä, mutta alussa Halti meinasi muistaakseni mennä liian aikaisin maahan tai sitten nousi istumaan kun olin jo kerran käskenyt ja oltiin vielä rivissä. Seuraamiset oli taas kivoja, ja yllättäen liikkeestä maahanmenokin! Vielä muutama viikko sitten mökillä treenatessa Halti tarvitsi käsi- tai vartaloavun mutta nyt se meni maahan vaikka vain hiljensin vauhtia ja patukkakin oli näkyvissä. Se on vaan oppinut itsestään? :D Kaukot oli aika kivat, kerran ei mennyt ekalla maahan mutta muuten sujui. 

Elokuun lopulla ollaan harjoiteltu myös ahkerasti omatoimisesti. Sunnuntaina 23.8. käytiin vapaavuorolla hallin pihassa Josen ja Darwinin kanssa silloin kun mentiin yöksi niille. Tokoiltiin (paikkis, seuraaminen, liikkeestä maahan, kaukot), kokeiltiin 2by2 -keppejä sekä harjoiteltiin näyttelyjuttuja ja kaikki sujui hyvin! Halti tosiaan tajusi, että kepit on sama juttu kuin siellä "mummolan" takapihalla, hienosti mentiin neljää rivissä ja nyt vaan vahvistetaan niitä :) Tokot ja kehäkettuilut menivät myös tosi hyvin, Halti alkaa vihdoin tajuta että joku juttu voi olla vain paikallaan seisominen :D 
Viikkoa myöhemmin eli viimeisenä lomaviikonloppuna käytiin lauantaina lähikentällä tekemässä kaukoja, kapulan pitoa ja paikkista. Saatiin hyvät häiriöt lähellä leikkivistä lapsista ja hienosti Halti keskittyi :) Sunnuntaina 30. päivä taas mentiin yksinään vapaavuorolle treenaamaan agilityjuttuja: keppejä sekä viidenkympin rimoja. Kepit sujui tosi hyvin niin kauan kuin koira oli mun vasemmalla puolella, oikealla puolella ollessaan Halti ei tällä kertaa jotenkin hahmottanut oikeaa sisäänmenoa ollenkaan. Mutta hyvä treeni silti, harjoitukset jatkuu! Korkeita hyppyjä harjoittelin yksinkertaisilla pätkillä, kaksi hyppyä ja putki L-mutkalla peräkkäin joko houkuttamassa koiraa tai antamassa vauhtia hypylle. Kumpikaan rima ei pudonnut kertaakaan ja kerran tehtiin toinen 55-senttisenä, hyvin liiteli lentävä lassie siitäkin yli.

Nyt päästäänkin sitten tähän syyskuun ensimmäiseen viikkoon :D Tiistain hakutreeneissä tehtiin taas samanlainen tyhjän piston harjoitus kuin viimeksi: maalimiehet ekalla, tokalla ja neljännellä pistolla, ja kolmas oli tyhjä. Hyvin sujui jälleen, Halti teki tyhjän tosi hienosti! Vähän tosin meinasi lähteä takaisin tarkistamaan ykköspiiloa, mutta tuli hyvin kutsusta luo ja tarkisti myös huolella kolmosen piilon, jossa oli ollut ihmisiä (Halti oli viimeisenä treenivuorossa). Viimeisellä pistolla oli vähän enemmän hakemista, koira heitti pari kertaa ison lenkin aika kaukaa ennen kuin osui vikalle. Ehkäpä Jose oli yllättävän lähellä? Haltilla kun ei uppoamisessa ole niin ongelmaa :'D
Agilitytreeneissä sitten laitettiin nyt osa radan rimoista viiteenkymppiin, sellaisiin kohtiin joissa koira tuli suhteellisen suoraan esteelle, ei mihinkään tiukkoihin takaakiertoihin. Näitä muuten tällä radalla riitti, oli aika hankala! Tosi lyhyet estevälit, paljon kieputusta ja ansoja. Kun rata on tällainen, mua alkaa itseänikin aina ahdistaa jo etukäteen: voi apua, nyt tulee kiire, en kerkiä, koira valuu väärään. Ja Halti oli muuten taas melko kamala..! Huusi radalla, kuten yleensäkin vaikeissa mutkakohdissa tms. ja haukkui tai vikisi ylimääräistä lähdöissäkin, joten jouduin ottamaan vähän poskiparrasta kiinni ja sanomaan että lopeta se turha läyskyttäminen ja keskity, osaat kyllä. Radalla saa mun puolesta huutaa mutta edes siellä lähdössä ei kyllä tarvi. Ja näissäkin treeneissä huomasi, että Halti haukkuu lähinnä vaikeissa kohdissa (tyyliin "en tajuu, ohjaa paremmin väyväy"), helpommilla suorilla pätkillä on hiljaa. Kouluttajamme sanoikin, että Halti ylipäätään ei tunnu keskittyvän/tykkäävän vaikeista jutuista, mutta helpompia ohjauskuvioita harjoitellessa on hyvin kuulolla.

Näissä treeneissä se vaikea juttu oli saksalainen. Hätäilin, peruuttelin ja kumartelin radan alkupätkällä ennen sitä hyppyä, joka piti kiertää takaa ja tehdä saksalainen, ihan liikaa kun tuntui että tulee kamala kiire, mutta hiljalleen monen toiston kautta Halti alkoi kääntyä vikkelästi. Renkaasta hyppi välillä sivusta ohi, mutta tulipahan todettua että kyllä se senkin osaa, kun vain vaatii ja ohjaa selkeästi. Putkiin Halti irtosi hyvin ja tehtiin myös puomi jälleen radan osana, ja se meni hienosti! Halti on tainnut saada siihen lisää itsevarmuutta, koska nyt uskalsi lähteä ylösnousulle laukalla eikä kertaakaan hypännyt ylösmenokontaktin yli. Osui myös joka kerta alasmenokontaktille juoksuvauhdissa, hieno jätkä! :) Ohjaajalle tuli puomin jälkeiseen hyppykaruselliin taas muistutusta, että ison ja nopean koiran kanssa kääntävän valssin pitää alkaa jo ennen kuin koira edes ponnistaa hypylle jonka jälkeen tulee tiukka käännös, ekalla kierroksella tein ihan liian myöhään joten valui pitkäksi. 
Toisen ratatreenin ohjauskuviona harjoiteltiin vippausta, joka on kuulemma vähän kuin jaakotus (jos se auttaa lukijaa hahmottamaan, itse en osaa jaakotusta) eli koira hyppää ikään kuin ohjaajan "selän takana" hypyn vastakädellä näyttämällä. Pitäisi varmaan taas joku päivä mennä hallille harjoittelemaan näitä ja ottaa ihan videota... Joka tapauksessa vippaukset sujui Haltilta hyvin, se tajusi kyllä varsin nopeasti juonen kuvion! Minä vain en meinannut luottaa, että se siellä selän takana todella hyppää ja pyöriskelin vähän liikaa :D Pitäis vaan luottaa koiraan! 

Tässäkin se vain katselee, että tuleeko se koira perässä. Tulee se, se osaa hypyn. No, eipähän jää selän taa...

Tällä kertaa oli niin paljon koiria paikalla, ettei ehditty tehdä kontaktitreeniä mutta harkkojen lopussa kokeiltiin vielä muutaman kerran saksalaista. Lähti onneksi sekin sujumaan, vielä kun itse opin siirtymään ajoissa koiran alta pois. Toistoja siis vaatii :) Periaatteessa jäi ihan kiva fiilis treeneistä, niissä oli kuitenkin paljon hyvää ja onnistumisia. Toisaalta en tykännyt yhtään, että Halti oli niin villi ja äänekäs radalla. Ehkä täytyy ens kerralla purkaa sen kanssa pihaesteillä pahimmat höyryt pois, kun kuitenkin tullaan vähän hölmöjen bussiaikataulujen takia jo puolta tuntia aiemmin hallille. (Vaan saadaanpa aina kunnon lämppälenkki!) Ja ehkä mun tarvii vain opetella tykkäämään myös niistä kiemuraisista ja vaikeista radoista, joissa on paljon liikkuvia osia :D Ja ainakin mulla oli treenien jälkeen hervottoman hauskaa, kun päästiin Veera-kouluttajamme kanssa yhden treenikaverin kyydissä kotiin! Normaalisti kuljen Veeran kyydillä mutta nyt hänellä oli auto huollossa, joten ihana Minna sanoi vievänsä meidät. Oli vähän levottomat jutut, mutta ainakin hauskaa :DD

Räyhväyh sanoi Halti kesälläkin, mutta sentään kuunteli ohjeita!

Eilen jätettiin ihan suosiolla tokotreenit väliin; mulla oli tän viikon iltaohjelmina tavallisten haku- ja agitreenien lisäksi partiokokous ja seiskaluokan vanhempainilta, ja harjoittelun vuoksi päivät on olleet pitkiä. Torstaina vietin Norssilla tasan kymmenen tuntia, huh huh... Ja koska mulla oli alkanut tuntua kurkku kipeältä ja viikonloppuna oli tiedossa täydet talkoopäivät agilitykisoissa, päätin armahtaa itseni - eikä loppujen lopuksi muitakaan olisi treeneihin edes tullut :D Pääasiassa vietin illan sohvalla, mutta käytiin myös kahden tunnin lenkki kaverin kanssa, Halti oli iloinen kun pääsi pitkästä aikaa riehumaan toisen koiran kanssa. Tänään vähän temppuiltiin iltapuhteena, kerrattiin peruuttamista ja opetin Haltia kumartamaan :D
Niin, ja oli tosiaan eka talkoopäivä oman seuran agikisoissa, olin taas koko päivän ratatyöntekijänä. Huomenna jatkuu, silloin oon ekaa kertaa lähettinä. Vitsit miten kivaa oli taas, agilitykisoissa on vaan niin mukava olla! Ja oikeasti niin helppo homma olla ratatyöläisenä, varsinkin kun oli kivan lämmin syyskuinen sää. Voi ääää, minäkin tahdon kisaamaan! Vajaa vuosi sitten kävin viimeiset kisani Nitan kanssa, näissä samaisissa Poksin syyskisoissa. Ne oli tosin silloin viikkoa myöhemmin, niin ei onneksi ihan päivälleen samana päivänä tarvitse tuolla olla. Aurinkoisen ja onnellisen kesän haipuessa hiljalleen taakse ja pimeän syksyn lähestyessä muistot alkaa puskea pintaan. Se vähän pelottaa.