Cold never bothered me anyway

Vuoden ensimmäisen postauksen aiheena on loma, lenkkeily ja tavallistakin enemmän kuvia! Ollaan saatu viettää ihana ja piiiiitkä joululoma, ja halusin kertoilla tänne vaihteeksi ihan pieniä, tavallisia ja hauskojakin arjen sattumuksia kuvien ja muutaman videon kera. Parissa ensimmäisessä ollaan aamulenkillä vähän joulun jälkeen, ekassa näkyy hyvin yksi jyrkkä rinne mitä kiivettiin lomalla usein. Kunto kasvaa kun sitä menee!

Uudenvuodenaatto sujui meillä mukavasti perheen kesken. Meillä oli kotona vanhempieni lisäksi Joona ja vanhin siskoni, sekä tämän koira ja tietysti Kattimatti-kissa. Meillä kävi pari kaveria alkuillasta ja muuten pelailtiin Trivial Pursuitia, syötiin hyvin ja tehtiin uudenvuoden taikoja. Raketteja ei ammuttu, enkä mäkään niitä juuri katsonut kun seurailin Haltia. Viime vuonna se ei reagoinut raketteihin mitenkään, eikä tänäkään vuonna onneksi kuin vähän kummastellut taivaalla välkkyviä valoja :) Käytiin joskus neljän aikaan lenkillä, jolloin kaukaa kuului pari pamausta, mutta niitä Halti ei edes noteerannut. Aattoiltana se vain makasi jaloissani keittiön pöydän alla, mutta koska Leia-koira ei tule muiden koirien kanssa toimeen, jouduttiin vähän järjestelemään - meidän huoneiden ovet saa lukkoon ja kun toinen on vapaana talossa, toinen on omassa huoneessa. 

Nyt kuitenkin sattui harmillisesti niin, että Leia pelkäsi raketteja ja kaiken kukkuraksi sille tuli päivällä ripuli, joten sitä piti käyttää illan mittaan paukkeesta huolimatta pihalla. Halti vietti siis aika paljon aikaa yksin huoneessani, jossa kävin kyllä usein katsomassa reagoiko se raketteihin. Saunan jälkeen Haltin luo mennessäni se kävi taas viereeni makoilemaan ja halusi olla lähellä, mutta luulen että se oli enemmän kummissaan siitä, kun se joutui olemaan yksin lukkojen takana eikä voinut olla meidän kanssa, kuin itse raketeista. Yöllä kun vähän ennen kahta käytin sitä vielä ulkona, jostain kaukaa kuului etäistä pauketta eikä koira välittänyt mitään. Laukausvarmoina siis selvittiin tästäkin vuoden vaihtumisesta :D 

Uudenvuodenpäivänä käytiin pitemmällä lenkillä ja sanoinpa tuossa toisella videolla näkyvän rinteen kohdalla sitten Haltille, että etsi keppi. Ajattelin, että sieltä ehkä löytyisi jokin niistä aiemmin heitellyistä kepeistä, mutta Haltipa raahasi sieltä tuollaisen jumalattoman joulukuusen :''D Kiskoi hurjalla raivolla sen ryteiköstä, hyppäsi sen kanssa tuosta rinteestä taas alas ja oli ihan silleen että heitä heitä :D Ei pahemmin heitelty, mutta tuo risuinen kuusi oli Haltista niin hieno että se kantoi sitä pitkään mukana lenkillä. 

Viikonloppuna ilma alkoi kylmetä ja sunnuntaina lähdettiin vielä yhdeksi yöksi Joonalle. Illalla jo satoi lunta, ja maanantaiaamuna saatiin herätä ihanaan, lumiseen pakkaspäivään. Oli kylmä, ulkona oli ihanasti puuterilunta ja aurinko paistoi kauniisti. Minä niin rakastan talvea. On niin kaunista ja niin hyvä ulkoilla! Rakastan sitä, kun pakkaslumi narskuu askelten alla. Pakkasilmalla on helpompi hengittää. Otin kameran mukaan kun lähdettiin koirien kanssa ulkoilemaan ja ihania kuvia tulikin! Oon kuvannut lomalla ylipäätään tosi paljon, mutta en ole hifistellyt sitäkään vähää mitä yleensä. En ole jaksanut välittää pystyistä korvista (pakkasella ne vain ponnahtaa saman tien ylös, vaikka sisällä ovatkin taitteella) enkä sommitteluista/rajauksistakaan. Oon vaan yrittänyt vangita hetken, sen valon ja talven kauneuden. Vähään aikaan ei ehkä Joensuussa tarvitse kuvailla, näistä riittää vielä pitkästi täytekuvia :D 

Tällä viikolla ollaan oltu ihan vain kotona ja lenkkeilty, ja mulla kävi pari kaveria. Mietin tässä yhtenä päivänä, että näinkö helppoa se olisi, jos harrastaisin koirani kanssa vain agilityä. Sitä kun ei voi treenata kuin siellä kentällä/hallilla jossa on esteetkin, ja muuten voi vain lenkkeillä ja huolehtia kunnosta. Jotain temppuja ehkä opetella sisällä aktivoinniksi, muttei tarvi miettiä, mitä tokoliikkeitä voisi iltaruualla hioa jne. :D Me muuten oltaisiin päästy tällä viikolla molempien JSPKH:n agiryhmien treeneihin varakoiraksi, mutta en mä sitten jaksanut lähteä. Viime viikon treeneistä jäi niin hyvä mieli, että on mukavampi palata Poksin viikkotreeneihin sillä fiiliksellä, säästyipä nekin rahat. Sitä paitsi huomasin viime viikonloppuna, että Halti tuntui kaulastaan jotenkin kireältä, joten siksikin oli ihan hyvä ettei menty. Voi olla, että ilmojen kylmettyä se on päässyt jumiutumaan, kun tuohan kaahottaa menemään ihan yhtä iloisesti kuin aina ennenkin. Perjantaina sitten hieroin Haltin, alaselkäkin oli aika kireä mutta kyllä sieltä jotain tuntui aukeavankin :) 

Rakastan kuuraisia koirannaamoja <3_<3

Pakkanen tosiaan kiristyi. Tiistaina oli jo -20 astetta, mutta se ei meidän menoa haitannut. Tunturihaltian kuonoon vain kasvoi kuuraparta, ja mulle vastaavat koristeet tuli hiuksiin ja ripsiin. Keskiviikkona halusin käydä vähän pidemmän lenkin vuoren toisella puolella, silloin oli pakkasta -24. Siinä tuli Haltin paleluraja, se välillä vähän nosteli tassujaan tai jäi hankeen istumaan/makaamaan jos pysähdyin itse hetkeksi. Seuraavana aamuna mittari näytti -28:aa, joten puin Haltille jalkaan Nitan vanhat tossut. Aluksi se katseli mua kuvan "Are you serious?" -ilmeellä ja nosteli jalkoja että hyi yäk, eikä. Mutta kun päästiin pihalle, unohtui koko tossuasia ja lenkillä mentiin taas yhtä riehakasta vauhtia kuin aina ennenkin :D Olin kyllä niin tyytyväinen noihin tossuihin, ne pysyivät älyttömän hyvin Haltilla jalassa vaikka ihan vapaana juoksi koko lenkin. Nitalla ne joskus putoilivat varsinkin vapaana lenkkeillessä, mutta tietysti Haltilla on pidempi karva ja isommat käpälät, mikä varmaan vaikuttaa osaltaan pitoon. Tossujen turvin jatkuu siis lenkit ihan normaalisti, meitä ei pakkanen haittaa! Onneksi on säänkestävä koira. (Ja onneks ei muuten ollut oikea kamera mukana, se ei ehkä olis kestänyt tuota iskua ihan yhtä hyvin...)

Paskasti täytetty (:D) Kattimatti viihtyy lattialämmityksen päällä. (oikeesti se venyttelee..)

 

Perjantaina käytiin äidin ja Haltin kanssa toosi pitkä lenkki. Käveltiin metsäpolkuja ja pururataa pitkin pienelle järvelle, jossa oli jo kantava jää. En ollut aiemmin tuolla järvellä käynytkään, harmi etten tiennyt siitä jo Nemon ja Nitan aikaan! Sitten käveltiin tuon meidän lähijärven jään poikki takaisin kotiin. Pakkasta oli -25, mutta Haltilla pysyi tossut koko lenkin ajan jalassa eikä muuten nostellut jalkoja yhtään tuolloinkaan :) Oli niin kaunista, ihana aurinko ja ihana talvi! En tajua ihmisiä, jotka viitsivät valittaa kylmyydestä. Se on ensinnäkin turhaa, koska säätilalle ei voi mitään, ja pakkanen on oikeasti pukeutumiskysymys. Musta ainakin tämänhetkinen keli on about miljoona kertaa parempi kuin se loppusyksyn pimeä märkä kuraloska. Sitä paitsi, ottaen huomioon Suomen maantieteellisen sijainnin, on ihan kylmä (:D) fakta että tähän aikaan vuodesta on pakkasta. Parempi vain nauttia siitä, ei sitä tiedä kuinka paljon oikeita talvia tulevaisuudessa vielä saadaan.

Meidän metsässä on luonnon oma luistinrata, menisitkö
hokkareilla? (minä menin kuomilla ja Halti tossuillaan.)

Meidän kuuralookkia <3

Eilisellä aamulenkillä sattui muuten kiva pieni hasardi, mitä en olisi kyllä voinut ihan helposti kuvitella.. Käveltiin siis metsässä ja Halti oli tietysti kamalan iloinen lumesta ja kaikesta, ja kun kerran kutsuin sen luo, se tuli riemuissaan ja hyppäsi mua vasten. Ei siinä mitään, useinhan se niin tekee mutta pahaksi onneksi mun jalkojen takana sattui olemaan isohko kivi, ja kun koiran painosta horjahdin taaksepäin, en voinutkaan ottaa tukevaa askelta vaan kompastuin kiveen, kaaduin selkä edellä taakse ja löin pääni viereisen kuusen runkoon :DD Kyllä teki kipeää ja tekee vieläkin! Onneksi en sentään takaraivo edellä mennyt, tiedä vaikka olisiko lähtenyt taju :D Ja Halti vain tuli katsomaan että oho, miten sä sinne jouduit, hei minäpä otan tämän kepin tästä. On se viisas ja lempeä koira. (Not.)

Heitä jo se keppi!

Tänä viikonloppuna oli sitten aika ostaa junalippu ja pakata taas puoli elämää takaisin Joensuuhun; Joona meni jo alkuviikosta edellä.  Mulla ja Haltilla oli taas reput ja rinkka ihan täynnä, mutta hyvin selvittiin matkasta. Kolme viikkoa ja kaksi päivää lomailtiin kotona, oli kyllä ihana ja rentouttava joululoma. Nyt pitäisi taas alkaa asennoitua opiskeluun ja kandin viimeistelyyn, ja Haltin kanssa palailla myös tokotauolta. Ollaan jo nähty sekä ihmis- että koirakavereita pitkän tauon jälkeen ja huomenna meillä on myös ekat agilitytreenit uudessa ryhmässä, vähän jännittää mutta eiköhän ne ihan hyvin mene. Ensi viikolla alkaa myös se kontaktikurssi, odotan kyllä innolla! :)