Parempi vuosi

Höhö enpäs muista milloin viimeks oisin kirjoittanut blogia näin "reaaliaikaisesti"! Hassua, mulla on selvästi liikaa aikaa lomalla. Kuten ennen joulua kirjoitin, ajattelin että voisin ehkä laittaa taas kepit takapihalle. Kuten joulun jälkeen kirjoitin, tänne tuli pakkaset joten en saanut hakattua keppejä maahan takapihalle. No, viikonvaihteessa tuumasin että pääsenhän minä kentälle tekemään ihan oikeita keppejä, kun ei kuitenkaan niin kylmä ole, eikä lunta maassa. Maanantaina sitten ajelin kentälle, mutta minulle selvisi että kontti ja oven lukko olivatkin jäätyneet kiinni, joten en päässyt tekemään keppejä kentällekään :DD Käytiin sitten Haltin kanssa lenkillä ja vähän pelleiltiin matalalla pk-A-esteellä. 

Onneksi samana iltana, juuri sopivaan saumaan, Evie sitten laittoikin viestiä ja kysyi treenaamaan Kana-areenalle seuraavana päivänä. Mehän mentiin, ja ai vitsit miten meni hyvin!! Mitään erityistä en suunnitellut keppien ja kontaktien lisäksi, mutta tehtiin me hallissa ollutta kivaa radanpätkääkin joka tarjosi hyvää irtoamistreeniä. Aloitettiin kuitenkin kepeillä, jotka meni älyttömän hyvin, paljon paremmin kuin edellisviikolla! Halti teki hienosti molemmilta puolilta, ja kokeilinpa sitten yhdistää niihin putken, ennen keppejä. Olin varma ettei Halti tajua sitä, mutta sepä hakikin kepit ihan oikein ekaan väliin, suorasta putkesta tultuaan!! Vauhti oli tosin joillain kerroilla niin kova, että se oikean aloituksen jälkeen ajautui ulos kepeiltä, mutta onnistui myös pujottelemaan ihan oikein kaikki kuusi. Vautsi vau, minun hieno! Se pujotteli niin taitavasti, vähänkö olin ylpeä <3

Tehtiin myös keinua, Halti taas pysähtyi jo heti taitekohdan jälkeen joten piti namilla ohjata se alas kontaktille. Voihan kumma, ehkä mun pitäisikin opettaa se tyyliin ryömimään keinun päähän tai jotain vastaavaa? Luulisi, ettei jänskättäisi/tuntuisi se tärähdyskään niin pahalta kun laskeutuisi matalana keinun pinnassa alas ja olisi enemmän tarttumapintaa. Pitää kysyä kouluttajalta sitten, kunhan taas ryhmätreeneihin ensi vuoden puolella palataan! Keinun lisäksi tehtiin myös puomia, Evie heitti palloa. Alussa Halti räiski pari kertaa törkeän korkealta yli, mutta kyllä se sitten muutaman kerran osuikin hienosti! Laukka osui vieläpä juuri kontaktin keskelle, eikä yläreunaan. Näiden jälkeen riemukehuin aina ihan valtavasti, vitsit se oli pätevä! Ei tehty kuin muutaman kerran ja lopetettiin tietysti onnistumiseen. Halti muuten suoritti puomin nyt nopeammin kuin Poksilla ikinä, laukkasi ihan raivolla ylösmenonkin. Hehe. 
Rallateltiin sitten tosiaan myös rataa, tuli hyvää irtoamistreeniä ja kokeiltiin miten vieras ja vaikeampi rengas sujuu. Hyvin sujui, Halti teki renkaan joka kerran oikein :-) Oli ihan huippukivat ja onnistuneet treenit! Lopetettuamme käveltiin vielä hallin takana olevalla pellolla ja colliepojat sai rallailla yhdessä. Halti ja Keijo on tosin nyt kasvaneet viattomista lassielapsista isoiksi pojiksi, ne vähän jäykistelivät toisilleen ja Keijo sanoi että hän on muuten pomo! Mutta mitään kränää ei tullut. On ne söpöjä :> 

Taas se pölli mun lapasen kuvanoton jälkeen.. Déjà vu viime vuodelta!

Pystykorvat ja Kepulin söpöt korvat ;)

Halti onkin saanut juoksennella pelloilla oikein urakalla, kun oltiin tää alkuviikko maalla Joonan kotona. Eilen tultiin takaisin kotiin ja tänään vietellään uuttavuotta perheen kesken. Minua vähän ahdistaa kun vuosi 2015 loppuu. Se on ollut niin hyvä vuosi, ja mulla on nyt tupannut viime vuosina menemään vähän niin, että joka toinen vuosi on hyvä ja joka toinen ihan surkea. Toki jokaiseen mahtuu niin hyviä kuin huonojakin hetkiä, mutta noin niin kuin yleisesti.

Tässä viime viikolla puhuttiin erään ystäväni kanssa koiramaailman raadollisuudesta, ja sivuttiin siinä samassa nykymenon kamalaa tuloskeskeisyyttä. Se on ollut mielessä pinnalla nyt, kun joka koirablogissa listaillaan tulevan vuoden tavoitteita, jotkut tosi yksityiskohtaisesti kaiken maailman titteleitä ja muita. En tuomitse sitä, jokainen tekee kuten tahtoo ja uskon (tai ainakin haluan uskoa) että jokainen tietää itse, millaiset tavoitteet sille omalle koiralle on realistisia. Mutta samalla kuitenkin toisinaan mietin, että toivottavasti jokainen koiraharrastaja ihan oikeasti tajuaa, kuinka mielettömän onnekas ja etuoikeutettu on jo siinä, että omistaa sen koiran ja ylipäätään saa/pystyy harrastamaan sen kanssa. Ymmärtää, että sen koiran arvo on jossain ihan muussa kuin titteleissä ja tuloksissa. Tai ainakin pitäisi olla.
Meni vähän diipiksi, mutta tämä aihe on mulle henkilökohtaisesti läheinen ja toivon, että voin palata siihen täällä blogissa, kunhan saan aikaiseksi joskus yhden tietyn postauksen kirjoittaa. Mutta se kumpuaa varmaan osittain siitä, kun mulle käy yleensä niin että jos jotain sanon ääneen tai kuvittelen mielessäni liian pitkälle, niin kohtalo musertaa sen seuraavassa mutkassa ja karma lyö märällä rätillä naamaan. Siksi en aio suureen ääneen mitään tavoitteita huudella täällä blogissa, mutta katsaus kuluneeseen vuoteen on ihan mukava tehdä. Ja tätä vuotta 2015 minä muistelen oikein mielelläni, koska se oli aivan huikea! 

Tänä vuonna me opittiin ja koettiin Haltin kanssa tosi paljon uutta ja ihanaa. Alkuvuodesta aloitettiin viikoittaiset agilitytreenit Poksin pienryhmässä; alussa oli vähän vaikeaa koska ei vielä osattu paljon mitään, mutta pikkuhiljaa edistystä tapahtui. Treenattiin tokoa collieporukan viikoittaisella hallivuorolla ja keväällä päästiin vihdoin aloittamaan myös säännölliset hakutreenit, joissa Halti edistyi alun haasteista huolimatta hienosti! Huhtikuussa Halti täytti vuoden, käytiin möllitokossa nakkiluokassa ja Johanna Nivalan viettikoulutuksessa. Keväällä ja kesällä reissattiin paljon ja vietettiin ihana kesäloma. Meillä kävi Jämsässä kavereita koirineen kylässä, käytiin Saariselällä vaeltamassa ja treenattiin fiiliksen mukaan. Alkusyksystä taas hakuiltiin ja myöhemmin tokoiltiinkin ahkerasti. Agilityssä tuli vähän takapakkeja, mutta loppuvuodesta ihan huikeaa edistymistä vaikka millä lajin eri osa-alueilla! Käytiin vuoden aikana myös peräti kerran match show:ssa ja kahdessa näyttelyssä. Ja ennen kaikkea, uskalsin ylittää kisakynnykseni ja -jännitykseni ja startattiin virallisissa tokokokeissa! Oon niin ylpeä siitä. Käytiin tänä vuonna myös terveystarkeissa ja todettiin että Halti on luustoltaan terve poika :-) Tein Haltille oman blogin ja se sai jo yli 20 seuraajaa :o Kiitos teille kaikille!

Vuosi sitten en uskaltanut mitään varsinaisia tavoitteita listata, mutta kaikki pienet pohdinnatkin kyllä ylittyivät! Vuotta takaperin tai edes vielä viime kesänä en voinut kuvitellakaan että starttaisimme kokeissa tänä vuonna, mutta niin vain saatiinkin tokon alokasluokan liikkeet kisavalmiiksi jo nyt ja lähdettiin. Neljä koetta, joista jokaisesta tulos ja plakkarissa yksi ykköstulos. Jaksoin pitää motivaatiota yllä tokon/tottiksen treenaamiseen vaikka välillä tuntui, että vihaan tätä eikä tuu mitään :D Ja todellakin opeteltiin vuoden aikana paljon uutta, erilaista ja monipuolista. Päästiin tekemään hakua tosi paljon mistä oon iloinen, koska haku on superkivaa! Edistyttiin agilityssä ja kisattiin möllikisoissa hienolla menestyksellä. 

Katsokaa mikä pallokala se on! :'D

En erityisemmin toivonut/uskaltanut toivoa terveyttä koiralleni, mutta suureksi ilokseni Halti pysyi tänä vuonna varsin terveenä. Purenta tuli kuntoon ja haavereilta vältyttiin, Halti taisi ontua kerran koko vuonna kun se kesällä löi takajalkansa parvekkeen pöytään makuulta noustessaan :D Nyt syksyllä sillä oli muutaman kerran ripuli, mutta muuten se on ollut terve kuin pukki! En suunnitellut virallisia terveystarkastuksiakaan välttämättä tälle vuodelle, mutta kun Johanna-kasvattaja järkkäsi pennuille joukkotarkin, niin tietysti me sinne mentiin, kun saatiin vieläpä samalla tilaisuus kyläillä Jymy-veljen ja perheensä luona! Luuston osaltahan kuvat olivat priimaa, silmätkin käytännössä terveet kun toisessa oli vielä vähän CRD-rihmoja jäljellä. Oon kyllä niin kiitollinen tästä(kin). <3 Elettiin ja treenattiin normaalisti, jännitin etukäteen vain kuvauspäivänä. 

Itselleni asetin tavoitteeksi saada pääni kuntoon ja normaalin arjen ja unirytmin. Olla parempi ihminen itselleni ja läheisilleni. Osittain ne toteutuikin. Oon edelleen kyynisempi kuin joskus ennen, mutta toisaalta oon toipunut koirien kuolemasta koko ajan enemmän. Ja oon tän vuoden aikana oppinut, että oon vahvempi ihminen kuin luulinkaan. Arki on ollut edelleen välillä aika hektistä ja unirytmi on yhä päin seiniä, mutta ehkä se siitä. Olin itselleni armollisempi ja osasin suhtautua joihinkin asioihin huolettomammin kuin aiemmin. Hyvä minä.

Kuten viime vuonna toivoin ja otsikossakin lukee, 2015 oli tosiaan parempi vuosi. Oikeasti aika huippu. Siksi mua ehkä pelottaakin, että mitä kamalaa ensi vuoden puolella vaanii kun kerran nyt saatiin niin paljon hyvää. Toisaalta on lohdullista, ettei voi tietää. Joten ehkä mä vaan nyt annan sen uuden vuoden tulla ja otetaan vastaan mitä annetaan, kun ei muuta voi. Muutamia pieniä tavoitteita koiraharrastusten suhteen minäkin toki olen päässäni pyöritellyt, mutta niitä en tänne kirjaa. Haaveilla ehkä uskallan. Ensi kesänä on Suomen Collieyhdistyksen 70-vuotisjuhlat, erikoisnäyttely ja eri lajien rotumestaruudet samassa suuressa tapahtumassa, joten sinne olisi mukava osallistua. Kasvattajakin sanoi, että haluaisi nähdä Haltin tokomestiksissä.. :D Ensi vuonna varmaan siis jatketaan kokeissa käymistä ja luultavasti aletaan opetella jotain uusia liikkeitä. Me tarvitaan jo vaihtelua! Ja muuten, ilmoitin meidät yhdeksän kerran kontaktikurssille! Se on siis meidän oman seuran järjestämä, alkaa heti tammikuussa ja uskon, että on varmasti hyödyksi meille. Ohitusharjoitukset ja kontaktin vahvistaminen häiriössä on just sitä, mitä me nyt tarvitaan :)

Paraslaji agilityn parissa toivottavasti jatketaan ensi vuonna mahdollisimman aktiivisesti treenailua, jospa yritetään saada myös ne kepit ja kontaktit kuntoon. Ja vois kai sille esitellä jo kuudenkympin rimatkin joskus. Halti itse asiassa meni nyt loppuvuodesta jollain radalla sellaisen aidan, kun se oli vain yksi ja helpossa kohdassa. Halti on hieno. Meillä tosiaan vaihtuu ryhmä ensi vuoden alusta, kun tämän vuoden vetäjämme ei enää jatka kouluttamista. Mutta me onneksi päästiin juuri siihen ryhmään mihin ensisijaisesti hainkin ja treenipäiväksi vaihtuu maanantai :) Niin, ja olisi huippua jos päästäisiin ensi vuonna johonkin agilityvalmennukseen/-koulutuspäivään! Meidänkin seuralla käy aika usein ulkopuolisia kouluttajia, niin jospa ensi vuonna uskallan lähteä ja aikataulut ja rahatilanne sallisivat jonkin sellaisen. 
Toivottavasti päästään ensi vuonna myös taas hakumetsään säännöllisesti kunhan kelit sen sallivat! Pitäisi varmaan alkaa sitä rullaa jo opettamaan myös :D Minä itse varmaan yritän parhaani mukaan jatkaa ensi vuonna pääni kuntoon saamista ja normaalimman arjen ja unirytmin rakentamista. Toivon, että ensi vuonna ei tapahdu mitään kovin kamalaa ja että sekin voisi olla kiva vuosi.