Lassiet liikenteessä

Tammikuun vikana viikonloppuna meidän Joensuun collieporukalla oli pitkästä aikaa ohjelmassa collielenkki! Lauantaina 30.1. suunnattiin 12 koiran ja hieman pienemmän ihmismäärän kanssa Kuhasalon retkeilyalueelle josta siirryttiin jäälle kävelemään. Koirat juoksivat ja riehuivat onnellisina ja Haltilla oli niin kivaa! Se oli ihana, painalsi menemään muiden joukossa mutta aina välillä se juoksi luokseni täysiä ja hyppäsi vasten, silmät onnesta kiiluen :D "Jes Iipu minulla on niin kivaa, ihanaa kun toit minut tänne ystävien kanssa!" 

Aurinko paistoi, pakkasta oli ihan vähän ja olin osannut pukeutua juuri sopivasti säähän. Jäällä oli aika raskasta kävellä, kun hanki ei ihan kantanut, mutta kyllä kelpasi ulkoilla! Aikamme jäällä pyörittyämme etsimme nuotiopaikan, jossa evästellä ja kolmas sellainen sitten tärppäsi :D Siis ettei siellä ollut ihmisiä ja tulentekopaikka ei ollut aivan lumen peitossa. Sytyteltiin nuotiota pitkään ja hartaasti, mutta lopulta meidän pro eräihmiset saivat (tuulensuojana toimineen pulkan ja ihmisbarrikadin) hienon nuotion syttymään :D Nuotioeväät maistuivat ja mun vaatteet tuoksuivat vielä seuraavanakin päivänä savulle <3

Hui saamari, sehän puree!

Kotiin päästyämme Halti rojahti makkarin lattialle eikä liikkunut siitä loppupäivänä. Se oli oikeasti todella väsynyt, koska rasvasin sen tassut eikä se nuollut rasvaa pois! :D Nukkui vaan. Väsynyt koira on onnellinen koira. 

Halti on kyllä ihanan helppo, kun se tulee toimeen kaikkien kanssa. Käytiin silloin seuraavana keskiviikkona pitkästä aikaa raviradan parkkistottiksissa, ja sen jälkeen taas pienellä lenkillä. Eräs nuori nahkauros jonka Halti on nähnyt viimeksi syksyllä jolloin se oli ihan pentu, vähän pullisteli Haltille aluksi, mutta Halti otti sen ihan iisisti. Sitten nää ilmeisesti löysivät yhteisen sävelen, koska ne juoksivat ja leikkivät sitten loppulenkin ihan onnellisina :D Takaisin kävellessä parille nuorelle urokselle tuli pieni rähinä, ja sattumalta Halti ja uusi nahkaystävänsä osuivat siihen viereen. Halti ei tosiaan ole mikään riidanhaastaja, eikä se ole ikinä myöskään mennyt mukaan tappeluihin tai edes "poliiseilemaan" sinne sekaan että mitäs täällä tapahtuu. Nyt kun se kuitenkin sattui olemaan ihan kinastelijoiden vieressä, katsoin heti että ei kai se vaan ole siellä seassa. No ei, Haltihan sinkosi saman tien parin metrin päähän karkuun :'D "Hui kauhea, nämähän tappelevat!" Sanoin sit vaan että mene vaan, jatka leikkiä ja Haltihan jatkoi. Kiltti poika <3 (Ja ei, ei sekään ole yhteislenkeillä ihan täydellinen - viimeksi eilen kontaktikurssin jälkeen keskustaan kävellessä kirosin kun se ei jättänyt Riepua rauhaan vaan yritti koko hiton ajan astua sitä. Se osaa narttujenkin kanssa leikkiä ihan nätisti, niin mikä ihme niissä leikatuissa uroksissa on?)

Viime lauantainakin oli colliemaista ohjelmaa, kun lähdettiin taas käymään Kuopiossa koirauimala Aaltotassussa! Tällä kertaa meitä lähti kolme autollista, yhteensä yhdeksän koiraa. Meillä oli taas puoli tuntia aikaa per kolme koiraa ja Halti oli yhdessä Fiian ja Darwinin kanssa keskimmäisessä ryhmässä. Halti käveli uimalaan sisään kuin kotiinsa ja oli  selvästi enemmän innoissaan kuin ekalla kerralla, se höselsi uimaan mennessä paljon enemmän kuin viimeksi. Kokeilin aluksi, onnistuisiko uinti ilman pelastusliivejä ja heitin Haltille lelun veteen. Aluksi se vaan vinkui ja steppasi rampilla, mutta lopulta meni hakemaan lelun. Oli sellaista räpiköintiä ja pysty asento, että uittaja sanoi että laitetaan liivit :D Tämänkertaiset oli ehkä vähän pienet, mutta ei tuntunut Haltia haittaavan. Taas se rohkaistui ajan mittaan paljon enemmän, ja lopulta se hyppäsi hakemaan lelua ihan omatoimisesti. Pystyin jopa jättämään Haltin rampille odottamaan ja kiertämään altaan vastakkaiselle puolelle heittämään lelun :D Toisella oli niin kivaa! Oman vuoron loputtua Halti urisi föönatessani sitä ja kerran kun lähdin pois (en muista mitä tekemään, ehkä katsoman kaverin koiraa?), se livisti sieltä föönauskarsinasta ja meni altaan portin taakse silleen "minä tahtoisin vielä uimaan..." :'D Oli taas tosi hauska reissu, kiitos kavereille ja erityisesti Anni R:lle ajanvarauksesta ja kuvista sekä Anni J:lle kyydistä! :)

Se on niin söpö!

Tän viikon agilitytreenit ei menneet ihan putkeen. Halti ensinnäkin tuntui vähän oudolta, ei jotenkin omalta itseltään. Se on tosiaan tähän asti ollut koko alkuvuoden sellainen hullu huutava agikoira, mutta nyt kuunteli radalle mennessä jotenkin tosi hyvin eikä äännellyt yhtään. Hyvä tietysti, mutta musta se oli kummallista kaikkien tän vuoden aiempien treenien jälkeen :D Alkoi se haukkuminen sitten radalla taas tavallisesti, mutta puomin jälkeen meno vaisuuntui. Tehtiin sitä siis heti alussa, eikä tuntunut millään onnistuvan! En tiedä johtuiko siitä että alastulo oli aika lähellä hyppyä ja seinää, eikä palloa voinut heittää kovin kauas vai mikä siinä oli. Kaiken lisäksi Halti putosi yhdessä vaiheessa alas :( Se alkoi tasaisen osan lopulla viettää vasemmalle ja juoksi alastulon käytännössä vain oikean puolen jaloilla, mutta suistui maahan onneksi vasta kontaktipinnalla. Halti oli vähän häkeltynyt tän jälkeen, mutta ei aristanut jalkoja lainkaan. Pystyttiin siis jatkaman treenejä ihan normaalisti, kävelyttelin sitä odotteluajoilla aina ja onneksi olin sattunut ottamaan Back on Trackin mukaan, vaikka pakkasasteet ei sitä ehkä olisi vaatineet. Tehtiin vielä puomikin pari kertaa, Halti uskalsi kiivetä sille hyvin mutta suoritti sen paljon hitaammin (mikä on tässä tilanteessa erittäin ok). Huoh.. Silloin kun viime vuonna kirjoitin kantaani Agilityliiton sääntömuutoskyselyyn esteistä, laitoin sinne että puomin pitäisi olla leveämpi. En silloin ajatellut omaa koiraani vaan erästä tuttua, vielä isompaa koiraa mutta leventäminen ei kyllä tekis pahaa tämän kokoisellekaan!

Tää oli ihan sikahieno!

Loiskis!

Näiden treenien rata oli kiva, mukavan helppo mutta oma meno oli jotenkin tosi tahmeaa. Olin muka katsonut radan jo kuvasta edellispäivänä, mutta silti tutustumisessa en huomannut jotain esteitä ja unohtelin sitten useammassakin kohdassa niitä välistä. Haltikin oli sen puomin hinkkaamisen ja putoamisepisodin jälkeen vähän väsynyt eikä siitä irronnut ihan skarpeinta menoa, mutta ihan ymmärrettävää. Tehtiin lopussa keppejä samoin kuin edelliskerralla, pieni väli siinä puolessavälissä. Halti lähti monta kertaa tokavikassa välissä ulos eikä malttanut pujotella loppuun, mutta saatiin sitten onneksi onnistumaan kun kannustin loppua kohden. Vauhtikin oli aika hidas kun väsymys painoi, joten todettiin kouluttajan kanssa että tehdään ensi kerralla keppejä taas aika alussa. Ens viikolla täytyy myös tehdä keinua pitkästä aikaa! Haltille ei tosiaan jäänyt puomilta putoamisesta mitään näkyviä kireyksiä tms., se seuraavana päivänä juoksi taas ihan täysillä metsässä ja paini Bennyn kanssa, mutta oman mielenrauhani takaamiseksi varasin sille parin viikon päähän ensimmäisen fysioterapeuttiajan. Oltiin puhuttu Haltin ja Darwinin viemisestä sinne Josen kanssa muutenkin, joten nyt oli pakko toteuttaa se. 

Eilen tehtiin muuten keppejä ennen kontaktikurssin alkua, samalla pienellä välillä kuin agitreeneissä. Halti jätti ekalla kerralla taas vikan välin pujottelematta, mutta sitten lähti sujumaan ja teki tosi hienosti! Tämä siis vasemmalta puolelta tehdessä, mutta kun itse siirryin niin että koira oli mun oikealla puolella, olikin paljon haastavampaa. Halti koitti taas lintsata eikä tehnyt loppuun asti, mutta lopulta saatiin näinkin onnistumaan! Jännä juttu, kun Haltilla kyllä yleensä onnistuu kepit molemmilta puolilta. Mutta joka tapauksessa se teki vauhdilla eikä mennyt kertaakaan sekaisin puolessavälissä, joten ehkä kohtapuoliin voisi yhdistää koko kepit. Ja mun pitää tosiaankin muistaa kannustaa sitä keppien loppupuolella! Tähän asti oon ollut ihan hiljaa keppien ajan (paitsi alussa kun käskytän Haltin sisään) ja oon vähän pelännytkin, että jos alan koiran pujotellessa sanoa jotain, se jättää kesken. Yllättävän hyvin Halti kuitenkin kestää ja se kannustus auttaa; kyllähän se jo tietää, että tää juttu on pujotella niin kauan kuin keppejä eteen tulee. Pitää alkaa myös opetella liikkua siinä rinnalla paljon nopeammin, enää ei nimittäin kävelyvauhti kauaa riitä Haltin pujotellessa! Vaikka se on alusta asti opetellut nimenomaan niin, että itse seison siellä alkupäässä, niin nyt esteen ollessa jo noin pitkä, on vähän paha heittää palloa tarpeeksi kauas eteenpäin - enhän halua, että se kääntyy odottamaan takaa lentävää palloa :)

Tiedä sitten johtuiko tästä keppien treenaamisesta heti alussa, mutta Halti oli itse kontaktikurssilla tosi rauhallinen :D Hirmu reipas ja yritteliäs, mutta kuitenkin tosiaan rauhallinen, ei piipannut lainkaan! Harjoiteltiin luopumista niin, että ohitettiin maassa olevaa rasiaa, jossa oli nameja (kannessa reikiä, jotta tuoksu tuli), eikä koira saanut mennä sinne. Halti ei voinut käsittää, miksi purkin luo ei saanut mennä, mutta hoksasi kyllä sit tosi nopeasti idean, että kun malttoi kääntää katseen rasiasta mun silmiin, kuului naks ja taskusta sai palkan. Alkuun Halti tosin luuli, että naksulla saisi ottaa sitten sieltä rasiasta palkan :D Mutta hienosti edistyi ja ohitti rasian upealla katsekontaktilla. Sitten vaihdettiin rasia leluun, olin ottanut sen roadkill-hillerin ja oli tosiaan vähän vaikea rasti :D Vaan hienosti alkoi luopua siitäkin ja ottaa katsekontaktin hilleriäkin ohittaessa, superjätkä! Voi kun tollasen saisi sit joskus yleistettyä lenkillä ohituksiinkin... :D Haltihan ei rähjää tai mitään sellaista, mutta katsoo toista koiraa hihna kireällä eikä mulla olevat namit silloin kiinnosta kyllä yhtään. 

Luopumisjutun jälkeen tehtiin taas tassukohdetta, nyt Haltilla sujui jo paljon paremmin kuin viimeksi! Hienosti tuli takapäällä sivuaskeleille sivulle :) Vikana oli vielä luoksepäästävyys ja se meni varmaan parhaiten tähän asti! Halti malttoi tosi hyvin, oli rauhassa ohjaajan silittäessä ja teki jopa käsikohdetökkäystä sille. On se hieno mies :) Kontaktikurssilta käveltiinkin suoraan kaupungin läpi juna-asemalle ja lähdettiin kotiin täksi viikonlopuksi. Mun jalat oli litimärät loskassa ja lätäköissä kävelyn jälkeen, mutta junassa oli ihanan lämmintä ja onneks oli salmiakkia :D Ja oli tosi tyhjää, ekassa junassa saatiin koko lemmikkivaunu itellemme ja toisessakin junassa oli vaan yksi koira (en muista milloin viimeks oisin saanut ison koiran paikan junassa) :)