This child is getting wildly out of wing

Viimeiset pari viikkoa on olleet ihan täynnä etenkin koulujuttuja, etten oo juuri blogia ehtinyt kirjoitella. Tällä viikolla jokainen päivä on päättynyt melatoniiniin ja alkanut särkylääkkeellä, ja tää viikonloppukin oli aika täyteen buukattu, joskin onneks koira- ja kaveriasioilla eikä tarvinnut kouluhommia miettiä :D

Tokokokeen jälkeinen viikko (eli viime viikko) oli aika hirveä. Tuskailin vinkunaa ja mietin tosiaan erilaisia keinoja sen karsimiseen, esim. lenkille lähtiessä kun Halti on siinä ruvennut vinkumaan. Se alkoi kun tultiin joululomalta takaisin, olisiko ehkä silloin auennut se hajujen maailma ulkona kunnolla, ja on kauhea kiire ulos vetämään niistä pää pöllyyn? Tähän asti oon komentanut sitä olemaan hiljaa ja käskenyt istumaan ja odottamaan, välillä on toiminut ihan hyvin ja välillä ei. Nyt tulee nollatoleranssi kokonaan, kokeilin alkuun sellaista että heti vinkumisen alettua istuin sängylle ja muutuin täysin passiiviseksi kunnes Halti hiljeni. Se ei toiminut, Halti ensin kyllä tajusi istua hiljaa, mutta sitten alkoi pyöriminen ja vikinä uudestaan. Kesti vartin ennen kuin päästiin pihalle eikä ihan hiirenhiljaa selvitty silloinkaan. Vaihdoin siis taktiikkaa: jos Halti lenkille lähtiessä vikisee, laitan sen mitään sanomatta kylppäriin odottamaan ja sieltä pääsee pois kun on hiljaa. Jos vikinä alkaa uudestaan, joutuu saman tien takaisin. Tää on toiminut, nyt parin viikon sisällä ollaan jo monta kertaa päästy ovesta ulos ilman yhtään ääntelyjä/kylppäriin laittamisia ja toisinaan Halti jopa istuu oma-aloitteisesti eteisen matolle odottamaan pantaa kaulaan, jee.
Ollaan viime ja tällä viikolla otettu myös kontaktikurssin tehtävät kunnolla käyttöön lenkilläkin ja keskitytty ekstrapaljon luoksetuloihin, kontaktikävelyyn ja nättiin hihnakäytökseen. Kyllä Haltia edelleen voi pitää lenkillä huoletta vapaana, mutta luoksetulokäskystä tullaan muuten kerrasta luo tai tulee huutia, ja hihnassa kävellään vetämättä mun vasemmalla puolella, vapaa-käskystä saa käydä haistelemassa ja merkkaamassa. Lenkkeily onkin tullut paljon mukavammaksi viime päivinä. 

15. päivän agilitytreenejä oli tosiaan pitämässä meidän viime vuoden Veera-koutsi. Saatiinkin kunnon collietreenit, kun Haltin lisäksi paikalla oli vain Lili! Rata oli kiva, melko yksinkertainen ja saatiin sujumaan se tosi hyvin :) Halti oli hienosti kuulolla ja tuli ohjauksiin hyvin, mä en sössinyt ja Veera kehui että Haltilla on tosi hyvä vauhti. Tehtiin puomia ja saatiinkin sen takapakkiin hyviä vinkkejä! Edellisellä kerrallahan Halti tosiaan putosi puomilta ja vähän jäi jännitystä siihen, koska se ei näissä treeneissä uskaltanut laukalla juosta, vaan ravasi taas ylösmenon ja tasaisen osan. Tuli laukalla alastulon, mutta ei nytkään juossut kontaktille asti vaan loikki yli. Kokeiltiin laittaa boksi takaisin mutta Veera katsoi, ettei Haltin kontakti ole nyt kiinni siitä, vaan sillä on kiire pois puomilta, minkä takia ei malta juosta loppuun asti. Mentiin sitten vähän taaksepäin opetustekniikassa, eli palkattiin namilla jolloin Halti otti kontaktin, ravilla tosin mutta palkkailtiin silti. Tehtiin myös keinua, edelleen vähän jännittää sitä tärähdystä mutta kyllä tuo pöytätekniikka tuntuu olevan hyvä sille. 

Haltin kepit muutaman viikon takaa, ei vielä kiinni toisissaan
Isoin ilonaihe näissä treeneissä oli kuitenkin kepit! Näytin miten Halti tekee ne vain pienellä välillä puolessavälissä, hyvin meni. Veera sitten sanoi, että Halti tekee siinä puolivälissä vain samanlaisen loikan kuin normaalissa keppivälissä, joten voisin jo yhdistää kaikki 12 kiinni toisiinsa. No, yhdistettiin ja Halti pujotteli! Ensimmäistä kertaa täyspitkät kepit, tosi hyvällä vauhdilla ja molemmilta puolilta, niin hieno jätkä! <3 Veera sanoi, että seuraavaksi voidaan alkaa yhdistää muita esteitä ihan näihin täyspitkiinkin; jos näyttää siltä, että tulee takapakkia niin sitten voi harjoitella kuudellakin niitä muilta esteiltä hakemisia, mutta kun Halti selvästi tietää mitä sen pitää tehdä, niin luultavasti onnistuu ihan täyspitkilläkin. Sillä on kuulemma myös tosi hyvä tekniikka, pää alhaalla ja fokus suoraan eteenpäin :) Vähänkö olin iloinen, oli niin hyvät ja onnistuneet treenit! Mutta on toi koira nykyään vaan niin outo. En laittanut Haltia häkkiin ollenkan, silloin kun odoteltiin omaa vuoroa se vaan makasi hiljaa mun jaloissa ja katseli kun Lili teki. En tajuuu.

Ja kepit viime viikolta. <3_<3
Samaa ei voinut sanoa seuraavalta keskiviikolta, kun lähdettiin ex tempore Veeran kanssa vapaavuorolle tarkoituksena keskittyä niihin kontakteihin. Ei oltu varattu vaparia joten hallilla olikin porukkaa kun tultiin, joten eka puoli tuntia tokoiltiin hallin pihalla. Tehtiin Haltin kanssa ihan vaan perusasentoa, kontaktia ja pikkuseuraamista sekä paikkis, jossa Halti pysyi hyvin vaikka Late teki lähellä ruutua ja noutoja. Sitten hallin pihalle tuli kuitenkin iltapäivän agilityryhmän koiria, ja näiden vieraiden koirien tultua Halti ei enää pystynyt keskittymään yhtään, se vaan vinkui ja katsoi muita enkä saanut siihen mitään kontrollia. Sitten kun päästiin sisälle tekemään puomia, ei sekään onnistunut yhtään. Halti räiski vaan kontaktia ja kun pihalle tullut koira tuli halliin, Halti ei pystynyt keskittymään yhtään vaan meni katsomaan sitä (vaikka oli sylissä). Ja jos Veera selitti jotain ja olin kyykyssä, Halti ei pysynyt makuulla johon aina käsken sen tuollaisissa tilanteissa vaan alkoi kieriä ja möyriä lattialla ja ulvoa. Se ei oo ikinä ollut tommonen, en saanut siihen mitään kontaktia ja hävetti kyllä niin helvetisti. Kotiin päästyä ahdistuspuhelu Sarille, se onneks paransi oloa. En voinut muuta sanoa kuin että onneksi meillä oli seuraavana lauantaina Haltin kasvattajan kennel/tokopäivä, kun se ei ois voinut tulla parempaan saumaan ja oisin varmasti vetänyt itkusurkukohtaukset jos se oliskin jouduttu perumaan. Sovittiin sitten, että tehdään torstaina kontaktikurssin jälkeen pienet pikatreenit tokoa hallin pihalla.

Kontaktikurssilla sitten tehtiin seuraamis/kontaktiharjoituksena rallitokon spiraalia. Halti teki hienosti, nättiä seuraamista eikä mitään piipityksiä. Sitten oli taas namista luopumista ja toisena kontakikävelyharjoituksena kaikki koirat ympyrässä istumassa, jossa sitten pujoteltiin omalle paikalle. Kokeiltiin sellaista, että laitettiin hihna vyötärölle jolloin jäi molemmat kädet vapaaksi eikä voinut vahingossakaan nykäistä koiraa. Se toimi Haltilla hyvin, hienosti se käveli löysällä hihnalla ja luopui toisista koirista oma-aloitteisesti. Vikana oli luoksetulo, se loppu meni ihan pieleen kun jokainen teki taas yksi kerrallaan ja muut meni pihalle odottamaan. Alussa Halti oli ihan fiksusti ulkonakin, mutta sitten se alkoi vinkua muiden koirien perään, jollakin kesti sikapitkään ja mä olin jo ihan jäässä. Päästiin tekemään vikana, jolloin hallissa oli hirveästi ihmisiä tulossa seuraavaan ryhmään. Halti oli ihan levoton kun tultiin sisään ja mourusi niiden ihmistenkin perään(??), ja päätinkin tehdä luoksarin ihan lelulla houkuteltuna vauhtiluoksetulona. Toinen kouluttaja piti Haltia hihnasta kiinni, toinen häiriköi äänillä ja jotain narulelua pyörittämällä, mutta eipä Halti onneksi välittänyt siitä yhtään kun näki mulla patukan, jolla hetsasin ennen kuin juoksin pois. Hienostihan se tuli ja iski kiinni, mutta pois lähtiessä otti taas hirveästi häiriötä muista hallissa olijoista.

Kurssin jälkeen tosiaan treenailtiin vähän Sarin kanssa, Benny oli Haltille häiriönä. Perusasentoa, pikkuseuraamisia ja mulla oli hihnan päässä taas ihan eri koira kuin puolta tuntia aiemmin, Halti keskittyi tosi hienosti eikä pitänyt paljon mitään ääntä. Aaaaaaaaaaargh! No, hyvä että meni hyvin joo. Mutta kun se on niin kummallinen, muuttuu koko ajan.
Perjantaina 19.2. lähdettiin tosiaan reissuun sinne Irokon kennelpäiville, mutta siitä haluun kertoa sitten ens kerralla erikseen. Hyvin kuitenkin meni, tää viikko on ollut Haltin kanssa taas valoisampi. Lenkillä se tuntuu jo vähän luopuvan muista koirista varsinkin jos toinen kulkee tarpeeksi kaukana edellä. Varsinaiset ohitukset on vielä aika haastavia mutta ehkä nekin etenee siitä vielä.

Agilitytreenit meni tosi hyvin viime maanantaina, Haltia piti lämppälenkillä vähän pistää ruotuun (luoksetulot..), mutta se oli kauhean iloinen ja lennokas muuten, ja rata meni ihan kivasti vaikka mä taas sekoilin ihan tyhmiä juttuja :D Harjoiteltiin mm. sylkkäriä joka sujui hyvin, A:n kontaktin onnistumisprosentti oli 100 (vaikka tehtiin monta A:ta ja heitin palloakin!) ja 12 keppiä pujoteltiin leikiten. Ens kerralla varmaan aletaan tehdä niitä muiden esteiden kautta :) Kaikkein iloisin olin kuitenkin puomista ja keinusta. Puomia edelleen vähän jänskättiin, Halti veti aluksi ohi ja mourusi, mutta lopulta rohkaistui menemään hypyn kauttakin. Palkattiin Veeran ohjeiden mukaan taas namilla ja kas, Halti paransi koko ajan! Tuli aina alas asti ja lopulta alkoi vauhti kasvaa taas laukaksi :) Kunhan se taas rohkaistuu entiselleen, voi alkaa jälleen heittää palloa. Jee jee! Keinuakaan Haldir ei enää jännittänyt niin paljon kuin viimeksi, meni paljon paremmin. Ja ennen kaikkea se kykeni tekemään keinua siinä lopuksi, kun hallissa oli jo seuraavan ryhmän aussityttö joka on ollut Haltille tähän asti aina tosi paha häiriö. Se kyllä meinasi vilkuilla sinne kun toinen oli aika lähellä, mutta ei mennyt (mun ei tarvinnut ottaa kädellä siitä kiinni ja ohjata katse muualle vaan uskoi ihan vain kun sanoin) vaan reippaasti hyppi pöydälle ja teki keinun :) 

Tän viikon kontaktikurssikin meni viime kertaa paremmin, tänä torstaina opeteltiin peukkutemppu joka oli käytännössä kuin käsikosketus, paitsi että koira tökkää nenällä peukaloa. Lisäksi tehtiin taas takaosan käyttöä korokkeella, Haltille on palautunut tosi hyvin mieleen takajaloilla teputtaminen! Perusasentoon tulo on parantunut huimasti näiden kertausten myötä. Lisäksi tehtiin tosi helppoja ohitusharjoituksia, koirilla pitkät välit eikä Halti mitenkään reagoinut vastaantulijoihin. 

Tässä nyt tällainen sekava ei-kronologinen treenioksennus, mut kun tiiän etten osaa siitä kennelpäivästä kirjoittaa kuitenkaan lyhyesti :D Siitä juttua sit ens viikolla.