Life can be so much more with you

Hassu, höpsö, hurja, hellyttävä Halti-poika, niin tärkeä ja rakas Tunturihaltia täyttää tänään kokonaiset kaksi vuotta! Onnea rakas kulta, kaikesta teiniperseilystä huolimatta olet niin ihana ja tärkeä. Ja ole onnellinen että olet niin syötävän söpö ja pörröinen, että teini-iän idiootteilut unohtuu Iipulta aina nopeasti... 

Olin ajatellut, että pitäisi ottaa Haltista pitkästä aikaa kunnollinen seisotuskuva, kun en ikinä jaksa nähdä sitä vaivaa sellaista varten. Halti ei osaa seistä itsenäisesti ja haluisin että sillä on tassut ja korvat siistit ja karvat ojennuksessa, mitä lenkin lomassa ei niin todennäköisesti tapahdu :D Mutta tällä viikolla ei vaan ollut mitään saumaa, joten siispä kuvat enimmäkseen pääsiäiseltä sieltä mökin jäältä. Halti tekee niissä sitä mitä se eniten rakastaa, juoksee täysillä frisbeen perässä. Synttäreitä ei myöskään erityisemmin tänään juhlita, koska päivä menee pitkälti junassa istuessa, kun kouluhommat vie ensi viikoksi Helsinkiin. Mutta koska jääkaappia piti tyhjentää, Halti sai kyllä herkkuja ja saa vielä perille päästyä :) Ja pääsi se eilen koirakavereiden kanssa lenkille, käveltiin melkein kaksi tuntia Jaamankankaalla Kreetan ja labbispoikien Hugon ja Huiman kanssa. 

Kaksi vuotta sitten elettiin jännittäviä hetkiä. Mun suurin unelmani oli käymässä toteen, odotin niin innolla ja jännittyneenä. Tulisko sieltä trikkiuroksia, koska ne syntyy, menisikö kaikki hyvin... Viikolla 14 vuonna 2014 oli niin paljon odotettavaa! Raisan pentujen laskettu aika oli perjantai 11.4., jolloin oli myös Life and Times of Scrooge -levyn julkaisupäivä sekä Frozen-dvd:n julkaisupäivä (tosiaan fanitan Don Rosan ankkasarjiksia ja Disney-leffoja jos joku ei vielä tiennyt). Paljon kaikkea hyvää tulossa, ja mulla torstaina tylsä mantsan kirjatentti. Muistan sen edeltävän keskiviikon (9.4.) yhä kuin eilisen. Mihin tää aika oikein menee? Olin lukenut suht ahkerasti, olin illalla yksin kotona Nitan kanssa ja Joona aikidossa. Kello oli jo jotain yhdeksän (hahah todistettavasti oon joskus osannut mennä nukkumaan järkevään kellonaikaan kun se tuntui silloin myöhältä) ja mietin, viitsinkö vielä avata konetta (en vielä silloin omistanut älypuhelinta, muuten varmaan olisinkin ollut facessa). No, minä avasin ja mitä sieltä lävähtää silmille: Haltin kasvattajan kuva vastasyntyneistä koiranpennuista, saatesanoilla "Raisan ja Timin pennut syntyivät juuri. Helppo nakki. 3 tri urosta, 2 tri narttua ja 1 mustavoittoinen merle narttu. Pennut ovat tosi isoja ja vahvoja, ja tosiaankin osaavat jo juosta lujaa ;)" 

Halti 8-viikkoisena äipän kanssa.

Mä menin aivan sekaisin :DD Hypin, pompin, itkin ja nauroin, koitin soittaa Joselle joka juuri silloin istui lentokoneessa eikä tietenkään vastannut puhelimeen. Sari tuli chatissa sanomaan, että tuli kolme trikkiurosta tosiaan, eli siun pentu kellii täällä sitten ;). Niin teki, päässä pyöri vain että kolme trikkiurosta, mulle tosiaan tulisi sellainen koira jota olin 12 vuotta odottanut! Luukutin tätä biisiä täysillä ja Joona oli vähän kummissaan kun tuli kotiin :D Niin ja perjantaina tuli se levy postissa ja hain dvd:n kaupasta, kuin myös ison pussin irtokarkkeja ja leipaisin vielä mutakakun. Niin monta aihetta juhlaan, niin hyvä viikko!
Vaikka pentujen ensimmäinen ilta sujui hyvin, ei niiden elämän alku kuitenkaan ollut aivan paras mahdollinen. Seuraavana päivänä Raisan maidontulo yllättäen hiipui niin, ettei sitä tullut tarpeeksi tälle porukalle ja pennut joutuivat olemaan ensimmäisen elinviikkonsa letkuruokinnassa. Mä tajusin vasta jälkeenpäin, kuinka vakava tilanne oli - jotenkin en osannut huolehtia, ajattelin vain että tietysti Johanna ja Sari hoitaa ne kuntoon ja kaikki järjestyy. Ja niin järjestyikin, Raisalta alkoi onneksi tulla maitoa normaalisti ja kaikki pennut selvisivät. Onneksi ne olivat niin isoja ja elinvoimaisia, kuulemma puolet isompia kuin Irokon pennut yleensä syntyessään :D Mä itse asiassa näin ennen pentujen syntymää unta, että niitä tuli 12. Johanna sitten nauroi mulle puhelimessa että tavallaan tulikin, mutta sulautuneena puoleen tuosta määrästä :'D Nämä kaverit oli ja on selviytyjiä!

Juokseva, lentävä lassie <3

Näiden kahden vuoden aikana oon nauttinut täysillä siitä, että mulla kaikkien niiden vuosien odotuksen jälkeen on lopulta oma collie. Oon oppinut niin paljon lisää koirista ja rodusta, että välillä toivoisi voivansa siirtää kaiken sen collieisiin liittyvän aivokapasiteetin ulkoiselle kovalevylle jotta tulee tilaa kouluhommille :D Kuten olen kaikille hehkuttanut jo varmaan kyllästymiseen asti, Halti on mulle juuri oikea koira, en olis osannut parempaa toivoa. Se on tuonut mulle näiden kahden vuoden aikana niin paljon iloa, valoa ja onnea etten pysty kertomaankaan. Ei ole läppää, kun joskus mielessäni totean että en luultavasti olisi hengissä ilman Haltia. En olisi kestänyt Nemon ja Nitan kuolemaa ilman sitä. Halti on mun elämän valo, niin käsittämättömän rakas ja tärkeä.

Halti varmasti kehittyy vielä paljon koska se on oikeasti vielä ihan kakara, ei tosiaan mikään aikuinen; mutta jotain siitä pystyy jo sanomaan. Jotkin perusominaisuudet siinä on pysyneet samanlaisina pennusta asti, jotkin taas muuttuneet. Nykyään jo tiedostan siinäkin olevan "puutteita", eihän täydellistä koiraa olekaan. Toisinaan toivoisin joissain asioissa Haltiin vähän lisää ns. reikäpäisyyttä ja vähemmän pehmeyttä (muistaa huonot kokemukset), vaikka mikään herkkishän se ei todellakaan ole. Saisi myös olla piippaamatta ja vähän vähemmän kiinnostunut toisista koirista :'D Mutta toisaalta se on kuitenkin ominaisuuksiltaan aivan mahtava pakkaus, ja tykkään siitä juuri tuollaisena ihan valtavasti. Juuri mun käteen sopiva koira, kyllä kasvattaja tiesi hyvin jo neli-viisiviikkoisista pennuista, kuka meille voisi olla paras. Juuri se pienin poika <3

Tunnen myös todella paljon kiitollisuutta siitä, että Halti on niin kiltti ja tasapainoinen, arjessa helppo. Sen voi viedä minne vaan, se tulee kaikkien ihmisten ja koirien kanssa toimeen ja suhtautuu uusiin asioihin hyväntahtoisen uteliaasti (kuulemma mäkin oon tällainen, omistajansa koira siis? :D). Ihan kuin jo pentuna, Halti tulee ja napittaa pippurisilmillään tiiviisti ja vakavasti, kuitenkin pieni ilkikurinen pilke silmäkulmassaan. Se sanoo että hei, minä olen Halti, ollaanko ystäviä? Halti pitää kaikista ja ajattelee, että tietenkin kaikki pitävät siitä. Ja niin suurin osa pitääkin, se on vain niin kiltti ja ihana. Mun rakas <3