Puhu mitä puhut mutta juoksemista älä lopeta

Heippa taas. Tällä viikolla alkoi tuntua, että voisin kirjoittaa blogiin jotain. Tähän mennessä ei oo vain oikein ollut mitään kirjoitettavaa - ollaan sinkoiltu tässä kuussa Helsingistä Jämsään, Joensuuhun, taas Jämsään ja Joensuuhun. Ehkä vaan aloitan ihan alusta ja kerron kuvilla enemmän. (En muuten tykkää Happoradiosta liiemmin mutta otsikko kuvastaa tän viikon fiiliksiä todella osuvasti. Avaan ehkä myöhemmin miksi.)

Minä lähden muuten mukaan!

Haltin synttäripäivänä lähdettiin tosiaan pk-seudulle. Olin viikolla 15 tekemässä työskentely tutkimusryhmässä -harjoittelua Luonnonvarakeskuksella, ja koska en tiennyt etukäteen päivien pituutta tai oikeastaan yhtään mitään muutakaan harkasta, Halti meni hoitoon meille kotiin. Mentiin siis viikonloppuna isosiskoni luo Vantaalle, josta isä haki Haltin sunnuntaina. Itse harkan ajan asuin veljeni luona Helsingissä :D Haltilla oli rankka junamatka, kun käytävän toisella puolella istui vuoden vanha corgipoika eikä sitä(kään) saanut moikata. Kumpikin olisi halunnut ystävystyä toistensa kanssa ja kun toinen hiljeni, alkoi toinen vikistä.. Mutta onneksi Haltikin sitten lopulta hiljeni ja ihan kivasti se matka meni :D Vantaalla Halti oli ihan huippu, mä olin jotenkin ajatellut että se vain häslää uudessa paikassa eikä osaa olla aloillaan mutta mitä vielä, se oli niin kiltisti! Tosi rauhallinen ja kiltti siskontyttöjenikin kanssa, niin fiksu ja järkevä. Sunnuntaina Halti lähti isäni matkaan iloisesti eikä kuulemma hoitoviikon aikana ikävöinyt mua yhtään :D Äiti kehui, että on se kiltti ja helppo. 

Juntit lähiössä

Uusilla huudeilla

Harkkaviikon aikana sain tietää yllättäen, että sainkin töitä ja siinäpä se syy tähän Itä- ja Keski-Suomen välillä sinkoiluun. Lauantaina 16.4. Jämsään, pari päivää siellä ja Joensuuhun, viime viikonloppuna taas töihin ja sunnuntaina takaisin. Onni on joustava perhe, ei onnistuisi mitenkään tää jos ihana äiti ei olis pystynyt antamaan autoaan lainaan - täältä ja tänne kun ei nykyään pääse enää junalla kuin kerran päivässä, eikä viikonloppuisin ollenkaan >:( Typerä VR. Tässä muuten video jonka kuvasin palatessani Helsingistä, antaa pienen kuvan Halti tervetuliaislaulusta: 

Joonankin kanssa nähtiin ekaa kertaa kolmeen viikkoon!
Kelpo kepo kun lähti mun kaa kentälle roudaan esteitä ja palkkaamaan :D

Agilityä ollaan treenailtu. Viime viikko oli ihan hirveä. Haltin puomi on aivan hajalla ja viime viikon ryhmätreeneissä ratakin meni ihan huonosti, ei osattu millään ja mä olin ihan surkeana. Tuntui, että kepitkin on hajonneet eikä tästä tuu ikinä mitään, vaikka kuinka yritetään ja harjoitellaan. Puomin kanssa mun piti nöyrtyä ja todeta, että en ole sitä juoksaria osannut opettaa alusta asti niin kuin olisi ehkä pitänyt, tai ainakaan en ole saanut siihen sellaista ohjausta kuin me Haltin kanssa oltaisiin tarvittu. Se tapa jolla me nyt ollaan tehty, ei selkeästi toimi juuri tälle koiralle ja nyt pitää miettiä jotain muuta. Harmittaa, että heräsin tähän liian myöhään mutta toisaalta tämäkin on loppujen lopuksi vain oppimista.
Mulla vain oli jostain syystä aika iso pala tajuta se - ehkä se on sitä, mikä kumpuaa jo sieltä jostain Haltin pentuajoilta. Kun silloin ajattelin, että tämän koiran kanssa teen alusta asti kaiken oikein ja huolella. Että tätä ei saa "pilata", ja nyt oon kuitenkin tehnyt väärin joitain asioita. Mutta sitten muistutin itselleni ja ystäväni muistutti, että ei niiltä virheiltä vaan voi välttyä, niitä tulee väkisinkin. Ja kun niitä tulee, niin ei se tarkoita että koira on pilalla, vaan virheet voi korjata ihan yhtä lailla siellä agilityssä, kuin tokossakin oon osannut korjata. Tämän viime viikon ajatustyön aikoihin osui muuten tosi sopivasti erään kaverini fb-päivitys: "Luova ajattelu saattaa merkitä vain sen tajuamista, ettei ole erityisen ansiokasta tehdä asioita niin kuin ne on aina tehty." (Rudolf Flesch).

Saahan vielä pari lumikuvaa laittaa. Jaamalla kavereiden kanssa huhtikuun alussa :>

Tällä hetkellä mulla onkin itse asiassa jo paljon parempi mieli, eikä se puomi enää ahdista niin paljon. Oon saanut päätettyä, mitä keinoja kokeilen siihen seuraavaksi mutta en vielä viitsi laittaa videoita tai kirjoittaa sen tarkemmin, koska ollaan tosiaan niin alussa vielä sen kanssa. Ja koska vasta opettelen itsekin koko ajan tässä harjoittelun ohella. 
Tällä viikolla meillä meni agilitytreenit muutenkin paljon paremmin. Oltiin ekaa kertaa ulkokentällä, tehtiin siihen kiva 2-luokan hyppyrata. Sisällä hallissa on aina joka toinen viikko seuralla käyvän ulkopuolisen kouluttajan tekemä rata (ja joka toinen viikko sitten joku muu), ja ainakin nää ensin mainitut on yleensä meille ihan liian vaikeita. Ehkä se viime viikon treeni tuntui kurjalta juuri siksi, kun oli taas liian vaikeaa juttua meille - totta kai se lannistaa ja tuntuu ettei osaa mitään. Nyt olikin ihanaa päästä ulkokentälle, jossa estevälit on pitkiä eikä tarvinnut tehdä mitään älyttömiä ja tyhmiä kieputuksia, vaan sai mennä suoraviivaisesti. Koirilla oli enemmän vauhtia ja itsestäkin tuntui, että hallitsee tilanteen radalla paremmin kun esteiden välillä on enemmän aikaa ajatella. Menin kuitenkin viime viikosta masentuneena vähän asenteella että heheh pidetäänkö pelle-esitys, mutta ei se mennytkään sekoiluksi ollenkaan!

Ekalla kierroksella tehtiin minirimoilla ja Halti irtoili putkiin tosi hyvin, ainoastaan avokeppikulma tuotti haasteita eikä Halti meinannut ensin mennä millään keppejä muutenkaan, sekoili jotenkin ja ohjasin kyllä itekin ihan päin honkia :D Kouluttaja huusi, että palkkaa keppien jälkeen mutta mä en kuullut yhtään sinne joten jatkoin vaan :D Tästä ekasta kierroksesta ei siis videota täällä, koska kamera mm. heiluu välillä kohti taivaita. Palkkailtiin sit muutaman kerran pelkkiä keppejä ja Virpi neuvoi, miten mun pitäisi se sinne ekaan väliin ohjata.Toka ja kolmas kerta menivätkin paljon paremmin! Tokalla yrityksellä Halti tiputti keppejä edeltävän riman koska linjasin käännöksen liian tiukaksi ja rengaskin kolisi (ei hajonnut kumminkaan), mutta Halti haki kepit heti ekalla oikein ja pujotteli loppuun asti! Ihan mahtityyppi. 

Kolmannella kierroksella (jälkimmäinen video) Virpi neuvoi ohjaamaan takanurkan keltaisen putken kuitenkin persjätöllä, niin saisin paremman linjan ja nyt linjat ja liikkuminen olivatkin sujuvammat. Keppejä Halti ei tällä kertaa hakenut oikein, mutta heti tokalla yrityksellä onnistui :) Loppusuoran irtoaminen joka kerralla hienoa, samoin kuin putkiin. On se hieno. Mä oon vaan niin hämmentynyt, miten voi treenit mennä viikon sisällä näin laidasta laitaan? Kun viime viikolla Halti ei esim. millään kääntynyt hyppyjen jälkeen mua kohti, niin nyt kääntyi ihan hyvin. En kohta tajua tätä lajia yhtään enää! Käytiin tiistaina vaparillakin tekemässä puomia ja sisällä ollutta helppoa 1-luokan tasoista rataa. Halti teki niin hyvin, keinunkin radan osana tosi reippaasti ja kepitkin sujui. En tajuuuu, mutta toki kiva kun tän viikon treeneistä jäi näin paljon mukavampi fiilis :D Ehkäpä se viime viikolla vaan tosiaan johtui liian vaikeasta radasta tai ne ongelmat kasvoi mun päässä isommaksi stressin ja tiettyjen henkisten juttujen takia. Hm.

Mitäs kaatosateesta, kunhan keppi lentää!

Viime viikolla palautettiin pitkästä aikaa mieleen myös tokojuttuja! Mehän ei tosiaan sen pääsiäisen kokeen jälkeen olla treenattu kuin kerran (palauttava treeni), mutta nyt innostuin pitkästä aikaa ja käytiin keskiviikkona Lauran, Fantan ja Fazerin kanssa treenaamassa meidän lähikentällä. Halti teki mm. paikkamakuuta, jääviä, seuraamista sekä pari luoksetuloa. Paikkis hyvä, seuraamisessa ajoin edisti mutta teki hienolla asenteella! Liikkeestä maahan ja istuminen oli kans hyviä, istuminen on kyl edistynyt huimasti vaikkei olla tosiaan paljoa nyt treenattu :) Luoksetulossa palkkasin taas patukalla kaula-aukosta,älyttömän hienosti tuli suoraan eteen joka kerralla! Ja ennen kaikkea Haltin viretila oli juuri kohdillaan, teki loistavasti töitä mutta aivan hiljaa. <3
Lisäksi treenattiin avoimen luokan juttuja, oon nyt vihdoin saanut itseäni niskasta kiinni ja alkanut oikeasti tehdä niitä. Halti kokeili ekaa kertaa paikallaan istumista, se olikin sille yllättävän vaikeaa: paikka-käskystä meni maahan :o Kokeilin sitten odota-käskyä ja sillä pysyi istumassa, mutta oli vähän varpaillaan ja odottavainen - ei ihme, koska meillä "paikka" = siellä pysytään kunnes palaan viereen vapauttamaan ja "odota" = kohta saa käskystä tulla luo (esim. agilityssä ja luoksetulossa). Pidetään siis jatkossakin se paikka-käsky tuossa, täytyy vain iskostaa Haltin tajuntaan että siinä sitten jäädytään siihen asentoon jossa ollaan kun käsky tulee :D 

Ei se ihan tyhmä ole :D Nemo ja Nita tarvitsi saavin tähän, Haltille näköjään kelpaa juoksevakin vesi.

Orava orrella.

Ruutua Halti on lähtenyt opettelemaan kosketusalustan avulla. Se osaa jo aika mallikkaasti juosta koskemaan tassulla alustalle ja menee maahankin kun käsken, tosin välimatka on vielä tosi lyhyt. Lauralla oli mukana treeneissä ihka oikea ruutu, joten kokeilin laittaa kosketusalustan ihan sinne. Aluksi Halti ei tuntunut muistavan alustaa ja tarjoili peruuttamista, mutta kun kovasti ajatus raksutti, niin lopulta Haltero hoksasi että tassu piti laittaa tähän. Sitten alkoikin homma rullata hienosti, lähettelin Haltia sieltä heti ruudun ulkopuolelta keskelle ja käskin muutaman kerran maahankin :) Treenien jälkeen ajeltiin lenkkeilemään Jaamankankaalle ja koirilla olikin oikein hauskaa yhdessä! Kivaa kyllä opetella uusia juttuja, hauskaa kun näkee miten Halti pohtii juttuja kuumeisesti :D Tiistaina hallilla käydessäni tehtiin itse asiassa pari merkin kiertoakin, hyvin Halti tuntui sen muistavan ja tajuavan kun vaikeutin siitä mihin joskus talvella jäätiin. Se tosin meinaa vieläkin jäädä vain seisomaan sinne merkin taakse, vaikka sitä vanhojen sääntöjen merkkiä on tosiaan tehty kerran koiran ollessa viisikuinen! Vauhtia tarvitsee siis saada vähän lisää tuohon, mutten epäile hetkeäkään etteikö se ole helposti korjattu :) Pitäis varmaan hommata oma merkkikartio niin tulisi treenattua paremmin, mä kun hallille mennessä mieluummin teen aina agilityä... Ruutukartiot ostinkin jo Biltemasta, kauhee kun tää menee tällaseks välineurheiluks! :D