Kesän liitelyjä

Meidän kesän treeniaikataulut meni kuin sattumalta aivan nappiin. Olin suunnitellut pitäväni ainakin kuukauden täystaukoa agilitystä, koska Halti on viime syksystä asti treenannut varsin aktiivisesti. Toki niitä pidempiä taukoja tuli keväällä "luonnostaankin" opiskelukiireiden takia, mutta halusin pitää myös ihan tietoisen lepokauden. Vikoiksi treeneiksi ennen sitä jäi oman ryhmän treenit Joensuussa 12.6. kun käytiin siellä pikaisesti, ja ennen mestiksiä treenattiin aktiivisemmin tokoa. Agilitytauolta palattiin sitten heinäkuun puolivälin tienoilla, joskus 11. päivän tienoilla käytiin ottamassa vähän tuntumaa kentälle ettei menty ihan kylmiltään ulkopuolisten oppiin! Evie oli nimittäin varannut muutamalle JSPKH:laiselle Julia Kärnän agilitykoulutuksen Jyväskylään, koirakeskus Haukkuvaaraan torstaille 14.7. Saatiin rata etukäteen nähtäväksi ja se näytti tältä:  

Treenien aluksi me, jotka ei olleet käyneet Julialla aiemmin esiteltiin itsemme ja kerrottiin koirista ja missä vaiheessa mennään. Haltin kanssa skipattiin puomi radalla koska se on kuitenkin aika kesken ja halusin keskittyä täällä muihin ongelmakohtiin. Jokainen pääsi tekemään kaksi kierrosta ja lopuksi Julia kävi vielä jokaisen kanssa omat suoritukset ja jatkoehdotukset läpi. Rata oli musta aika vaikea, mutta ihan siedettävästi saatin se räpiköityä läpi :D Välillä meinasin kiirehtiä liikaa enkä malttanut ohjata loppuun tuossa mutkaputki-muuri-yhdistelmässä. 11-12 oli hankala valssi, mutta alkoi sujua kun opeteltiin! A:n kontakteja Halti jostain syystä räiski aivan törkeästi, olin tosi hämmästynyt koska ei oo moneen kuukauteen tehnyt tollasta. Voi olla, että tauon jälkeen oli tavallista enemmän virtaa eikä vierailla esteillä vaan malttanut rytmittää oikein. 
Tokalla kierroksella Halti teki A:n paremmin, joskin ei ollut fokus eteen vaan muhun. No, that would do ja jatkettiin. Pian unohinkin jo radan :D Harjoiteltiin sitten tuota putkirallin ohjausta ilman käsiä. Julia halusi, että opettelisin ohjaamaan enemmän jaloilla koska niitä koirat katsoo eniten ja mun korkeat kädet on aika hyödyttömät. Taas meinasin kiirehtiä liikaa, mutta saatiin sujuun kuitenkin! Keinulla Haltille tuli joku ihme mörkö, se ei uskaltanut mennä siihen vaikka alla ei ollut lentokeinuakaan. Julia kommentoi, että lentokeinut johtuvat siitä ettei Halti tiedä, milloin keinu laskeutuu ja siksi opettaisi koiran juoksemaan sen päähän. Sitenhän me Haltin kanssa aloitettiin, mutta vissiin otettiin appari liian nopeasti pois koska se ei sitten toiminut sillä. Nythän mulla on kriteetinä, että riittää kun etutassut osuu keinun laskeutuvalle kontaktialueelle ja siten se on tehnytkin ihan ok. Toisekseen, kun kyseessä on noin iso maksikoira, mun päähän ei vaan käy miten on fysikaalisesti mahdollista että se juoksee päähän ja tulee hissinä alas; koska koira on niin painava, että keinu väkisinkin laskee heti kun Halti ylittää keskikohdan. No, ei siitä sen enempää eikä Juliakaan siihen sen kummemmin puuttunut koska oli vain tällainen yksittäiskerta. Lopun kamalaan suora putki x2 + takaakierto-ralliin olin tosi tyytyväinen, koska se onnistui niin hyvin! Onnistuin ekalla yrityksellä, ehdin pinkoa ajoissa :D Julia neuvoi sitten siihen, että matalampi käsi takaakiertoon ja ohjaa koiraa seinää päin, niin tulee hyvä linja. Onnistui entistä paremmin ja saatiin kommenttia, että "koira oikein hämmästyi että hei, mua ohjataan!" :DD 
Lopuksi saatiin vielä yleinen palaute. Mun pitäis ensinnäkin unohtaa kädet ja keskittyä jalkoihin; mulla on vahvat kädet, mutta näytöt liian ylhäällä joten oleellisempaa olis käyttää niitä jalkoja. (No, ainakaan en enää kumartele niinku Nemon ja Nitan kanssa :D) Oon kuulemma myös hyvä liikkumaan radalla ja sijoitun kohtuullisen hyvin. Hassua, mä oon nimittäin aina aatellut että jalat on mun heikkous. Mulla kääntyy polvet sisäänpäin varsinkin juostessa ja tuntuu että kompuroin ja oon aina ollut sitä mieltä ettei mun liikkuminen radalla oo todellakaan sujuvaa. Julia ja Evie kummastelivat tätä että miksi näin, kuulemma mun liikkuminen Nemon ja Nitankin kanssa näytti sujuvalta :D Kiva kuulla! Lisäksi se vanha tuttu "ohjaa linjoja, älä esteitä". Mun hahmotusta helpotti Julian esimerkki siitä, että maalaa koiralle ikäänkuin viivaa lattiaan, jota pitkin pitää kulkea.
Haltin osalta Julia sanoi, että sen kaarrosten valuminen johtuu siitä että itse työnnän koiraa liian pitkälle, eli pitää tehdä ohjaus kauempaa. Jos koira valuu hypyltä kaksi metriä --> siirry itse kaksi metriä kauemmas ja ohjaa sieltä. Syynä ei siis suinkaan ole se, etten oo opettanut sille tiukkoja käännöksiä vaan siksi, koska itse ohjaan sen kaartamaan! Heti kun ohjaus parani, Haltikin kääntyi siivekettä nuollen. Niin, ja Halti on kuulemma kiltti radalla ja tekee kyllä kun vain ohjaan sen oikein, meillä on kaunista yhteistyötä :') Mukavaa, mutta kääntää mun ajatusmaailman päälaelleen kun oon aina aatellut että agilityssä se voikin olla vähän tuhma ja röyhkeä, mutta se onkin kiltti ja tuhma sitten tokossa :D Kiva koulutus oli, kannatti mennä!
Mitähän muuta sanoisin.. Heinäkuun ja elokuun aikana käytiin suht aktiivisesti treenailemassa kentällä, enimmäkseen itsekseen Evien, Tainan ja Ninan kanssa mutta myös kisaavien ja jatkoryhmän treeneissä kun tilaa aina oli. Jonkun verran kepiteltiin myös takapihalla kuten näkyy :D Mitään erityisiä ratoja tai ohjauskuvioita ei oikeastaan kentällä harjoiteltu, tehtiin keppejä ja kontakteja. A:lla ei ollut Haukkuvaaran jälkeen mitään ongelmia eikä oikeastaan keinullakaan, Halti teki hyviä keinuja kovastakin vauhdista pitkin kesää. Puomisuoritukset on olleet superhyviä, videota luvassa sitten kun sen kontaktipostauksen joskus jaksan tehdä :D Oon vaan meinannut pari kertaa innoissani edetä ehkä liian nopeasti, malttia nyt!
Keppien suhteen Halti on välillä väläytellyt tosi hyvääkin esteosaamista, on tultu putkelta ja hypyltä ja mennyt kerrasta oikein loppuun asti. Toisaalta se yhä tosi paljon jää vain katsomaan mua ja haukkumaan ennen keppejä tai hakee ekaan väliin muttei taivu toiseen ja sitten huutaa mulle että ääää Iipuuu voi ei en osaa aaaaa ohjaaaaa. Välillä mietin että mitä ihmettä oon tehnyt väärin, yhdessä vaiheessa tää koira osas kepit radan osana jo niin hyvin ja nyt taas ei millään suju. Mutta sitten taas ajattelen, että tää on nyt tämän hetken haaste ja ahkerasti harjoittelemalla se vielä sen oppii. Kohta päästään taas Joensuuhun treeneihin kouluttajan silmän alle, joten saadaan pian lisäapua sieltäkin :) Tässä yksi onnistunut treeni niin keppien kuin keinun suhteen (puomia ei ollut tarkoitus mennä tämän radanpätkän osana, mutta Halti ei pysähtynytkään putken jälkeen) :D
Ja sillä on pää kallellaan tässä siksi, koska mäkäräinen/polttiainen puri sitä korvan sisäpinnalle :/ Pahuksen otukset!

Käytiin elokuussa toisenkin kerran Haukkuvaarassa, tuuraamassa Evien valmennuspaikkaa. Nauratti, kun näin radan koska siinä oli 30 estettä, heti ekat 10 kamalaa kieputusta ja sen nimi oli möllirata :DD Nyt oli paljon vähemmän aikaa kuin yksärikoulutuksessa, tunnin aika ja 5 koiraa joten molemmat kierrokset oli tosi lyhyitä. Täältä mulla ei oo videota tai ratapiirrostakaan, mutta hinkattiin tosi paljon yhtä ennakoivaa valssia ja se pitäis saada lihasmuistiin. Taas piti ajatella jalkoja, jokainen valssin askel eri suuntaan ja selkä koiran menosuuntaan! Kamalan vaikeaa tällaiselle ihmiselle jolle on vuosikausia opetettu että rintamasuunta sinne mihin ollaan menossa. No, sitä ei yhdellä kertaa opi joten ei onneksi koko aikaa käytetty siihen :D Takaakiertoihin (radalla oli paljon välistävetoja) Halti lähtee kuulemma tosi hienosti, mutta voisin vielä laskea niitä käsiä alemmas niin tekee vielä paremmin. Merkkaa koiralle ponnistuspiste ja "keilatessa" koiraa kädet polven alapuolelle. Sokkari on oikein ajoitettu silloin kun se tuntuu liian aikaiselta. Tätäkin toistettiin paljon! Loppukaneettina että hyvin oot kouluttanut koiras ja se lukee kyllä esteet hyvin kun vaan ite ohjaat, sijoitut ja linjaat oikein. Helppo sanoa, mutta yritän kovasti! :D

Ninja oli muuten meillä hoidossa elokuussa reilun viikon verran ja pääsi pitkästä aikaa mun kanssa agilitykentälle. Toi koira saa vaan niin hyvälle mielelle, se on niin iloinen! Häntä heiluu koko ajan kentällä ollessa ja on vaan ihan parasta kun saa tehdä esteitä ja saa palkkaa. Oli pakko ottaa siitä pari videota siskolle nähtäväksi, Ninja on vaan niin mainio. Se ei ole muuten koskaan aiemmin varsinaisesti tehnyt keppejä. Kädellä näyttämällä en saisi sille opetettua niitä mitenkään koska on niin nopea, eikä joku 2by2 tule kysymykseen kun Ninja ei mitään sheippaamista tajua. Kokeiltiin alkeisopetusta verkoilla ja kas, pikkurusseliltahan lähti jo ihan pujotteluliike sujumaan! Uskomaton pikku Näätä <3
Kesällä mentiin muuten sen verran lujaa ettei täysin haavereitta selvitty. Heinäkuun vikalla viikolla trimmasin Haltia näyttelyä varten, kun huomasin sillä toisessa kyynärpäässä karvattoman, vähän punoittavan läiskän. Säikähdin eka, että onko se joku hotspot mutta sitten huomasin että toisessa kyynärpäässä oli samanlainen ihan samassa paikassa ja tajusin, että kulumahan se vain - Halti makoilee pihalla ollessaan varjoisimmassa paikassa eli talon nurkalla ja siinä kohtaa pihamme on asfalttia, joten ei ihme että kuluu :D Sari nauroi mulle, että eikö muka Nemolla ja Nitalla ikinä ollut tuollaisia ja jouduin vastaamaan että ei kyllä ollut! Mutta eipä ne kyllä toisaalta ikinä missään asfaltilla makoilleetkaan, ehkäpä tällaiset pitkäkarvaiset koirat sitten mieluummin on kovilla ja viileillä alustoilla :D

Harmi ettei siellä näyttelyssä ollut
kebabeläinluokkaa, oisin vaihtanu tän siihen :DD

Löysin samalla myös vähän ikävämmän yllätyksen (joo oon tosi vastuullinen koiranomistaja kun teen tällaisia löytöjä vaan satunnaisen trimmauksen yhteydessä xD) - Haltin elämän ensimmäisen tassuhaavan! Trimmasin käpäliä ja huomasin vasemman jalan isoimman polkuanturan yläreunassa pienen haavan, joka tosin oli jo lähtenyt itsekseen umpeutumaan. Mietin pääni puhki, mistä ihmeestä se olisi voinut tulla, kunnes muistin että joitakin päivää aiemmin oltiin oltu lenkillä laavun lähellä. Siellä kallioilla kävellessä Halti yhtäkkiä oli pysähtynyt ja pitänyt toista etujalkaansa ilmassa hetken (en tosin muista, oliko se sama jalka). Eka ajatus oli, että pistikö kyy mutta niitä ei oo ikinä ollut meidän metsässä ja se tekisi kyllä niin kipeää, että koira olisi taatusti ulahtanut. Sitten mietin, että olisiko osunut lasinsiruun (koska nuoriso pitää tuolla ryyppäjäisiä aika ajoin), mutta niitä sen kummemmin kuin käärmettäkään ei lähellä maassa näkynyt. Tarkistin kyllä tassun ja koetin katsoa kaikki anturan välitkin tarkkaan, mutta jäi silti näköjään huomaamatta tuo. Enkä sitten kiinnittänyt sen kummemmin huomiota siihen enää koska Halti jatkoi lenkkiä aivan normaalisti; vissiin sillä on aika korkea kipukynnys, kun monet agitreenitkin pisteli ton jälkeen menemään ilman mitään ongelmia :D Onneksi oli kuitenkin noin ylhäällä toi haava, niin parani ihan itsestään vaikka johonkin terävään varmasti oli viiltänyt kuitenkin.

Komea poika <3 Se näyttely ja kisat olkoon seuraavan postauksen aihe!