Got a one-way ticket to the open road

Elokuun eka viikonloppu oli ehkä kesän toiseksi odotetuin! Lähdettiin nimittäin vikoja kesätyöpäiviä pakoon ekskursiolle Savo-Karjalaan (tässä järjestyksessä). Tänä vuonna nimittäin oli SCY:n Savo-Karjalan alaosaston vuoro järjestää collieiden sivuerikoisnäyttely ja se pidettii perjantaina 5.8. iltanäyttelynä Savo Show:n yhteydessä. Koska kuulun ao:n hallitukseen, osallistuin luonnollisesti näyttelytalkoisiin ja tiesin tulevani muutenkin paikalle, olin ajatellut että samahan se on sitten ilmoittaa koirakin. Halti osallistui ekaa kertaa avoimeen luokkaan :D
Matka ei ollut kauhean mukava, lähdin vähän myöhässä ja melkein koko matkan satoi. Lisäksi Jyväskylä-Kuopio -tie olikin ihan samanlainen korpitaival kuin Jyväskylä-Joensuu ja koko ajan oli kamalat ruuhkat :d Pääsin kuitenkin ihan riittävän ajoissa perille ja pienen säätämisen jälkeen sain häkin, koiran ja tavarani paikoilleen info/ilmoteltan viereen jossa päivystin pienen hetken (tosi hyödyllinen talkoolainen, kun avoimet urokset alkoi klo 18 ja mun vuoro oli merkattu klo 17-19. Vaikka ei siinä vaiheessa sinne enää juuri ilmoittautujia tullut :D)

Kiitos Sarille meidän kuvaamisesta! :)

Mua vähän jännitti etukäteen Haltin käytös, vaikka toki oltiin harjoiteltu näyttelyesiintymistä omalla pihalla. Ihan fiksusti se sitten loppujen lopuksi oli, ei suuremmin vikissyt muiden koirien perään vaan oli mukavasti kuulolla! Onneksi Sari oli paikalla auttamassa Haltin kehään valmistelussa, vähän jopa jännitti :D Toivoin, että Halti saisi ERIn kun se kuitenkin on aika hyvännäköinen koira. Ja se on ihan kivasti kehittynyt vaikka nyt viime syyskuusta kun viimeksi kävi kehässä, kasvattanut muun muassa rintakehän itselleen kun viime syksynä se oli sellaista "kaksi rukkasta vastakkain" -mallia.
Pehkourokset tuomaroi Lidija Oklescen Sloveniasta ja avoluokassa oli yli 20 osallistujaa! Kaikkien mennessä kehään esille Halti vähän nosteli häntää muille uroksille, mutta malttoi kuitenkin seistä ihan hyvin. Tuomari totesi jostain syystä, että koska luokka on niin iso, ei liikuta ryhmässä vaan silmäili vain kaikki koirat läpi ja aloitettiin suoraan yksilöarvostelu. Vein Haltin välissä häkkiin huilimaan, koska omaa vuoroa saatiin odottaa pitkään.

Lopulta sitten koitti meidänkin yksilöarvostelu. Halti esiintyi kauniisti, malttoi tosi hyvin seistä mutta juostessa meinasi vähän kaahata liian lujaa :D Oli huvittavaa, kun edestakaisin juostessa se nosti korvat ja hännän pystyyn kun ihmetteli kehän reunalla olevia sijoituskylttejä/siluettikuvia :D Seistessä olis pitänyt asetella takajalat vähän paremmin ja härkin namilla liikaa, kun pelkäsin koko ajan että korva nousee pystyyn. Arvosanaksi tälläkin kertaa H, jota tuomari kyllä jakelikin aika paljon. Arvostelu oli tällainen: "Good body proportions and size, correct shape of head. Good stop, dark eyes, nice expression, good set & carried ears. Too short neck, enough level topline, too straight angulations. Too much cow hocks, good set & carried tail. Excellent coat quality, nice black colour. Movement needs more reach & drive, too narrow in hocks."

Tämän kuvan on ottanut Tea Lemmetyinen.

Takajalkojen ahtaus siis vissiin oli liian iso virhe parempaan arvosanaan, mutta tuo arvostelu on kyllä parempi kuin millä Halti sai EH:n viime kesänä :D Osan allekirjoitan kyllä itsekin, mutta kulmauksista oon vähän eri mieltä ja kasvattajakin sanoi, että kaulan lyhyys arvostelussa johtui varmaan siitä, että tuomari meni optiseen harhaan. Haltillahan nimittäin tuo valkoinen osa kaulurista on aika kapea ja menee vielä olkavarresta kohtisuoraan niskaan --> luo illuusion lyhyestä kaulasta, mikä ei Haltin kohdalla todellisuudessa pidä paikkaansa. Harjattiin se kyllä niin, että kaulan kaarta tuli lisää mutta harmi kyllä tuomari ei hirveästi kopeloinut koiraa :/ Olisin mielelläni myös juossut enemmän kuin yhden kierroksen ympäri ja edestakaisin, tuntuu ettei Haltia saa yhdellä kierroksella edes vauhtiin. Mutta nää nyt on aina tällaisia, seuraavaa näyttelyä ennen pitää harjoitella vielä löysällä hihnalla ravaamista. Katsellaan ens vuonna uudestaan, mulle sopii ihan mainiosti tällainen yksi näyttely vuodessa -tahti :D Ja oon tosi ylpeä, kuinka nätisti mun villikkopoika malttoi esiintyä! <3

 

Hän osaa myös muun muassa seurata juosten!

Ilta oli kyllä mukava, loppukesän ilta-aurinko lämmitti ja meillä talkoolaisilla oli rento tunnelma. Loppukehien ja -siivouksen jälkeen lähdin ajelemaan Joensuuhun siinä kymmenen aikoihin ja päästiin turvallisesti perille vielä saman vuorokauden puolella. Hain vielä Kreetalta pizzat lauantain agikisoihin ja pääsin yhden aikoihin nukkumaan, manaten aikaista herätystä ja sitä, miksi olinkaan ollut niin tyhmä että olin ilmoittautunut talkoilemaan aamupäiväksi. Kotiseuramme Poks siis järjesti samana viikonloppuna agilitykisat, niin kätevää että hoitui samalla erkkarireissulla! Ja minä tosiaan olin ilmoittautunut lauantaiaamuksi tuomarin sihteerin harjoittelijaksi kolmosiin. Joskus seiskan jälkeen vääntäydyin silmät ristissä ylös sängystä ja valuin tuntia myöhemmin hallille, aika hyvin sit onneksi heräsin kun oli kuitenkin keskittymistä vaativa homma :D Onneksi kuitenkin vaan harjoittelijana! Puolenpäivän aikoihin talkoovuoroni päättyi ja otettuani Haltin kanssa vähän tuntumaa keppeihin, lähdettiin kotiin nukkumaan päikkärit ja kirjoittamaan essee loppuun.   

Sunnuntaina olikin sitten jännä päivä, kun kisasin itse. Enkä vain Haltin kanssa, vaan myös lainakoirani, Sarin Raisan kanssa! Mähän oon siis saanut nyt suunnilleen vuoden verran treenailla Raisaa, ihan vain itsekseni vapaavuoroilla. Se on käynyt joskus nuorena alkeiskurssin ja osaa esteet, mutta omistajallaan ei ole/ollut mahdollisuutta käydä agilitytreeneissä joten on sitten mun kanssa käynyt, enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Raisan osaaminen on kehittynyt ihan huimasti ja jo viime talvena mietittiin, että kun tälle vuodelle kisalisenssin taas hommaan niin voin Raisankin viedä starttaamaan virallisiin :) Alunperin suunniteltiin ekaa starttia jo toukokuulle, mutta Jyväskylän colliemestiksiin lähdinkin sitten vain Haltin kanssa ja Poksin edellisten kisojen aikaan Raisa-raukka oli murtanut lonkkansa eikä voinut osallistua. Nyt kuitenkin oli kaikki kunnossa ja ilmoitin molemmat koirat kaikille kolmelle radalle. Vähän hirvitti etukäteen että jalat on varmaan ihan muusia sen päivän jälkeen, kun oon viimeks juossut kuus rataa kahden koiran kanssa lokakuussa 2013... Eikä muuten tosiaan oltu treenattu Raisan kanssa koko kesänä, koska olin Jämsässä kesätöissä :D Mutta mitäs pienistä, meidän viime vuoden agikoutsi Veera kävi kerran kesällä ohjaamassa Raisaa ja se on kuitenkin estevarma koira! 

Tuomarina kisoissa oli Jari Suomalainen josta tykkäsin kovasti! Radat oli kivoja, oikeasti ykkösluokan tasoisia ja ihanneajat sen verran inhimilliset, että olisin todella tykännyt tästä tuomarista Nitankin kanssa. Niin, eikä rimat olleet tapissa :)  Starttasin makseissa ensimmäisenä Haltin kanssa. Etukäteen olin yrittänyt muistella Julian neuvoja ja toistelin itselleni että ajattele jalkoja, polvet siihen suuntaan mihin koiran linja tulee mutta enpä mä siellä radalla ehtinyt enää mitään jalkoja muistaa :D
Haltin puomia en taaskaan kerennyt radalla katsoa mutta juoksi sen hienosti, ja ekaa kertaa kisatilanteessa ei tehnyt lentokeinua! Meinas kyllä tulla sen verran lujaa että katoin että nyt taas lentää, mutta sitten Halti tajusikin että hups keinu, ja suoritti sen juuri niin kuin piti. Mä olin ihan varautunut jo lentokeinuun niin olin ihan yllättynyt, joten oli pakko huutaa vaan oho wau! Sitten tekeminen kosahti tietenkin kepeille, Halti meni väärään väliin joten pari kertaa piti uusia se. Lopuksi otettiin vielä kielto vikalta putkelta kun mulla tuli joku ihme ajatuskatko edeltävällä hypyllä, enkä valssannutkaan vaikka olin niin suunnitellut, joten ilmankos koira meni ohi. A:n kontakti oli kuitenkin sekin törkeän hyvä ja muuten oli ihan huippu rata! Tuloksena siis 15 vp.
Raisan kanssa A-rata meni vähän kuten odotinkin, koira vain juoksee ja huutaa ihan onnessaan koska agility on parasta ikinä :D Raisa mm. teki elämänsä ensimmäisen lentokeinun, sitten mokailtiin kepeillä ja jostain syystä rengas tuotti hirvittäviä vaikeuksia, mulla oli vissiin väärä käsky siinä. Muuten meni hyvin ja radan jälkeen vaan nauratti, oli niin hauskaa! Lahjattomat treenaa ja silleen... :D Tulos 25 vp.
B-agiradalla Halti aloitti hienosti ja keinulle tuli hyvin, mutta sitten iski ahdistus eikä tullut kontaktille asti. Jäin arpomaan että uusinko ja otanko hyllyn vai jatketaanko, mutta päätin sitten uusia ettei pääse lintsaamalla pois. Loppurata olikin sit ihan sekoilua, kepit ei sujuneet millään joten luovutin ja päätin, että treenataan puomi kun oli hyvässä kohdassa radalla. Ja puomin juoksari oli taas aivan huikee, vitsit olin ylpee!! :>
Raisa leiskautti heti alkuun A:n vähän turhan vauhdikkaasti ja meinasi missata ekan putken, mutta hyvin korjasi. Nyt malttoi keinullakin, ja muutenkin meno parani tokalla radalla huomattavasti. Päätin varmistaa kepit vispaamalla koska siten se on ne alunperin oppinut. Tehtiin nollaa aina tokavikalle esteelle, mutta sieltä napsahti vitonen kun ei tuo puomin kontakti ole vielä ihan hallussa :D Hieno Pii! 
C-hyppärillä olin päättänyt kertakaikkiaan vaatia Haltilta kepit. Ja minähän vaadin, vaikka aika monta uusintaa siihen tarvittiin :'D Loppurata oli muuten ok, mutta vikalla putkella en oottanut koiraa tarpeeksi joten Halti tuli hypyn ohi. Tuloksena 10 vp, ihan kiva rata :)
Raisa oli hyppärillä toinen niistä kahdesta koirasta luokassaan, joka teki kepit oikein. Rata oli todella sujuva, tuntui hyvältä juosta siellä ja nyt varmistin kunnolla sen putken, minkä olin Haltin kanssa mokannut. Ja me tekaistiin NOLLA!

Radan jälkeen Sari meni ihan sekaisin, varsinkin kun kuulutettiin että oltiin tehty vieläpä ainoa aliaikanolla eli näin ollen voitettiin koko luokka! Ei lainkaan pöllömmin ekoiksi kisoiksi näin pitkän treenitauon jälkeen :D Aika oli -13,32 ja etenemä 4,24 m/s. Lahjattomat treenaa! Muutenkin oli tosi kiva kisapäivä, ei mua edes jännittänyt etukäteen ja oli kiva huomata, että oon kehittynyt ohjaajanakin Nemon ja Nitan kanssa kisaamisesta: Haltin kaikki virheet oli oikeastaan keppimokia ja omat törttöilyt pieniä ohjausten unohduksia. Ja oli hauska huomata, kuinka paikkasin Haltin kanssa tehtyjä virheitä sitten Raisan kanssa, esim. A-radalla persjättö keppejä edeltävällä putkella ja hyppärillä se putkivarmistus :D Lisäksi oli kehittävää huomata siinä Raisan kanssa hyppärillä, että mulla tuli taas jo radalla se ajatus että hei, me tehdään tässä nollaa. Mutta, toisin kuin Nemon ja Nitan kanssa yleensä kävi tässä vaiheessa, nyt ei tullutkaan mitään painereaktiota ja ohjauksen sekoamista sen ajatuksen takia, vaan pystyin jatkamaan ohjausta oikein vaikka tiedostin että nollarata on tulossa :D Hyvä minä! 

Tiimikuva :) Sain tuona sunnuntaina ekaa kertaa päälle Irokon paidan, jonka
Johanna-kasvattaja sponssasi colliemestiksiin osallistuneille.

Uudet kengät oli muuten jalassa hyvät, eikä edes ollut jalat muusia illalla tai vielä maanantainakaan! Ehkäpä mun kuntokin on kasvanut nopeampaa koiraa ohjatessa. Ihan huippu hyvän mielen kisapäivä, kiitos vielä kaikille asianosaisille! Halterolle ja Piikingille kisakaveruudesta ja taitavista suorituksista, Sarille siitä että oon saanut Raisaa treenata ja nyt vieläpä viedä kisoihin, ja Emilialle ratojen videoinnista. Tää viikonloppu oli todella kiva piristysreissu vikoihin työviikkoihin! :)

Halti... :D