Reissupostaus: Botswana

Mä oon haaveillut Afrikkaan matkustamisesta ainakin 12-vuotiaasta lähtien. Kiinnostus maanosaan tuli varmaan alunperin Leijonakuningas-fanituksen ohessa, mutta on leijonista ja muista eläimistä laajentunut yhä pidemmälle kulttuuriin (myös esim. Amerikan alkuperäiskansat kuuluu kiinnostuksenkohteisiin). En kuitenkaan osannut kuvitella, että näinkin suuri -ja kallis- haave toteutuisikin jo opiskeluaikanani! Olin sijoittanut matkan mielessäni kauempaan tulevaisuuteen, sitten kun olisin ollut jo vuosia töissä ja olisi varaa lähteä. Safarimatkat kun on ymmärrettävästi melkoisen kalliita. 

<3_<3

No, vuonna 2013 aloitin biologian opintoni. Muistan, kun fuksisyksynä olin laitoksemme "opinto-ohjaajan" juttusilla ja kävimme läpi kurssitarjontaa, ja nauroin oppaasta jo aiemmin lukemalleni kurssille nimeltä Afrikan retkeily. "Mennäänkö siinä siis Afrikkaan?" :D Olin kuvitellut, että se on luentopohjainen, teoriakurssi kuten suurin osa muistakin. No, tämä opo sitten korjasi että kyllä, sillä kurssilla todella mennään Afrikkaan! Mä olin ihan että wau what, oikeastiko. Kurssilla on pitkät perinteet, se on järjestetty ekan kerran joskus 80-luvulla, ja siitä asti joka toinen vuosi aina tähän vuoteen asti. Biologian ja maantieteen opiskelijoita on lähtenyt aina innolla tutustumaan Afrikan ekologiaan - alkuvuosina Keniaan ja Tansaniaan, mutta näiden maiden matkojen hintatason noustua kovasti, kohdemaita on olleet mm. Uganda ja Namibia. 

Ekana ja tokana opiskeluvuonna ajatus kurssille osallistumisesta nousi aina ajoittain mieleen, mutta en koskaan sitten tosissani suunnitellut lähteväni. Kakkosen syksyllä (2014) joitakin vuosikurssilaisiamme lähti Namibiaan, mutta mulle se olisi ollut tosi huono ajankohta kurssien kannalta, ja näin jälkeenpäin ajateltuna muutenkin hyvä etten lähtenyt kun en koirien kuoleman jälkeen pystynyt kuin rämpimään pakolliset asiat läpi. Ja no, ajattelin sitten muutenkin että menen sitten isona kuten olin aiemminkin pohtinut, varsinkin kun ei kukaan kavereistanikaan ikinä oikein vaikuttanut innokkaalta lähtemään.
Ajatukset kuitenkin muuttui tämän vuoden tammikuussa, kun Afrikkaekspertti-professorimme Heikki Roininen lähetti jälleen kerran sähköpostia, että olisi suunnittelu- ja kiinnostuksenkartoitustapaaminen tulossa. Siinä vaiheessa mua oli alkanut houkutella taas vähän enemmän, varsinkin kun tiesin etten todennäköisesti oo lähdössä vaihtoonkaan opiskeluaikana. Ja eräänä tammikuisena perjantaina, yhdelle kaveriporukkamme jäsenistä järjestämillämme yllätyssynttäreillä makasimme lattialla päät yhdessä ja joku heitti puoliksi läpällä, että lähdetäänkö Afrikkaan. Päätettiin, että mennään sinne tapaamiseen katsomaan, se ei vielä sitoisi mihinkään. Tosin aika pian sitten päätettiin, että jos sä lähdet, niin lähden mäkin :D 

Talven ekoissa tapaamisissa päätettiin matkakohde ja käsiteltiin vähän kustannuksia sekä kurssia edeltäviä vaatimuksia. Maaksi valikoitui tällä kertaa Botswana, sisämaavaltio eteläisessä Afrikassa. Toisena vaihtoehtona meillä oli Uganda, jossa kurssi oli siis ollut aiemminkin mutta Botswana vaikutti kaikin puolin paremmalta: saataisiin sieltä safarintarjoajalta kaikki (teltat, autot, ruuat ym.), kun taas Ugandassa olisi pitänyt tulla vähän pidemmälle toimeen omillaan. Botswana on myös kehittyneempi ja rauhallisempi maa, proffa sanoikin jossain kokouksessa että "jos Ugandaan päätetään mennä, niin pitää ensin odottaa presidentinvaalien tulos" :D No, kukaan ei vastustanut Botswanaa ja niin valittiin se! Mukaan lähtevät professorit oli saaneet Sunway Safaris -firmalta hyvän tarjouksen, ja meidän kaveriporukan lähtö varmistui kun selvisi ettei koko reissu tulisi kustantamaan kuin noin 3000 euroa! Ajankohdan vahvistuksen jälkeen voitiin ostaa lennot. 

Telttakuvat otti Ringa L.

Botswana ei ole keskiverto Afrikan maa. Siellä asuu vain 2,7 miljoonaa ihmistä, asukastiheys on 2,1 as/km2 ja se on melko vauras; suurin osa tuloista tulee timanttikaivosteollisuudesta ja matkailusta. Viralliset kielet on englanti ja setswana, koulujärjestelmä on tasokas ja maa on ylipäätään rauhallinen. Aiemmin Botswana on ollut tosi kallis safarikohde, mutta halventunut viime aikoina joten nyt oli meillä opiskelijaryhmälläkin mahdollisuus lähteä tänne. Botswana valikoitui ainutlaatuisen luontonsa ja suojelualueverkostonsa vuoksi; maassa on 1990-luvulla kielletty kaikkien villieläinten metsästys, joten niitä on todella runsaasti ja nähtäisiin monipuolisesti erilaisia ekosysteemejä. Meitä lähti kolme opettajaa ja 21 opiskelijaa eli oltiin tuplakokoinen ryhmä, yhteen safarijeeppiin kun mahtuu 12 henkeä. Matka on opiskelijoille täysin omakustanteinen, mutta tuo meidän tarjous oli tosi halpa. Yleensä safarimatkojen hinnat lähtee 6000:sta eurosta.

Homma eteni siis niin, että tammikuussa lyötiin lukkoon alustava ajankohta, helmi-maaliskuu odoteltiin ja maaliskuussa tuli safarifirman vahvistus. Lentoliput ostettiin juuri pääsiäisen alla, oikein sopiva ajankohta pyhien kiinniolojen kannalta, kun oma varaukseni ei mennytkään firmaan perille ja sitten en mahtunutkaan samalle lennolle kuin parhaat kaverit :D No ei siinä mitään, lensin sitten parin muun kaverin kanssa päivää aiemmin ja täytyy sanoa että tää oli loppujen lopuksi paljon parempi ratkaisu, koska näin oli yksi päivä välissä ennen safarille lähtöä ja ehti vähän totutella uuteen ympäristöön. Meillä oli suomalainen matkanjärjestäjä/välittäjä, joka laskutti safarimaksut, jolle voitiin laittaa sähköpostia mieltä askarruttavista asioista ja jolta saatiin suomenkieliset ohjeet/varustelistat safarifirman englanninkielisten lisäksi. Huhtikuussa oli kurssia edeltävä pakollinen Trooppisen Afrikan ekologia -kurssi, toukokuussa maksettiin eka osio safarista (250 e), ja kesän paiskin töissä reissurahat kasaan. 

Leijonien lisäksi bongattiin monta Zazua! Joka on siis sarvilintu, kuvan kaveri
tarkemmin keltanokkainen sellainen eli flying banana :D

Tänä syksynä ennen reissua oli ohjelmassa seminaarit, joissa käytiin vielä läpi viimeiset käytännön järjestelyt ennen matkaa. Sinne tehtiin myös esitelmät joiden aiheiden piti liittyä Botswanan ekologiaan; minä ja Marikki valittiin savannikoirat ja muut Botswanan koiraeläimet, kiva pitää välillä tollasia söpöjä peruskouluesitelmiä :D Lisäksi maksettiin isoin erä safarimaksusta ja saatiin firmalta ja suomalaiselta matkanjärjestäjältä ohjeet. Muita edeltäviä järjestelyjä oli mm. hepatiittirokotteiden ja malarialääkkeiden hommaaminen ja omalla kohdallani passin uusiminen. Lisäksi niiden, jotka tuli aiemmin kuin safarin alkua edeltävänä päivänä (eli mm. minun), piti varata edeltävien öiden majoitus lähtöpaikasta. Tässäkin oli sit vähän säätöä, kun puolet maksusta olisi pitänyt maksaa etukäteen luottokortilla, mutta minähän en sellaista omista eikä nettilasku onnistunut :D Onneksi tilanne oli sama sit aika monella muullakin, joten suomalainen matkanjärjestäjä varasi sitten nääkin meille etukäteen. Laskua tästä ei oo kyllä vielä tänä päivänäkään tullut, että en sit tiiä paljonko tää oikeasti kustansi :D 

 

Vaippasakaali Makgadikgadin suolapannujen lähellä

Oiskohan siinä tarpeeksi pohjustusta? Nyt siis lopultakin itse matkaan! Pidin joka päivä reissussa matkapäiväkirjaa ja tekstiä kertyi aina vähintään yksi vihkonsivu :D Tähän postaukseen koetan kirjoittaa ne jutut mahdollisimman tiiviisti. Etukäteen mua ei juuri jännittänyt, eikä perhettäkään. Kaikki sanoi että lähe ihmeessä, ihan ainutlaatuinen tilaisuus. Evakkosuvun lasten veri vetää matkustamiseen ;) (Vanhin isosisko on asunut neljässä eri maassa ja reissannut kymmenissä, kaksi muutakin siskoa paljon ja veli avopuolisoineen kiersi maapallon pari vuotta sitten). Tää oli siis mulle aika iso juttu senkin takia, nyt mäkin pienin pääsin ekalle isommalle reissulleni! Eniten jännitti lennot, kun en oo aiemmin lentänyt ns. "yksin", vaan aina perheen tai koulu-/partioporukan kanssa eikä oo sillein tarvinnut osata asioita. Itse Afrikassa olo ei huolettanut etukäteen yhtään, siellä oltaisiin matkanjärjestäjien käsissä eikä tarvis huolehtia mistään. 

Sunnuntai 30.10: Matka alkaa! 
Reissu alkoi vähän ennen puoltapäivää Helsinki-Vantaan lentokentältä, jonne Saara-siskoni vei mut. Tapasin lentokaverini Samin ja Elisan sekä muitakin kurssikavereita, tehtiin check-init, syötiin ym. Heti alussa tuli pieni vastoinkäyminen, kun oltiin juuri noustu Lontoon-koneeseen ja kapteeni kuulutti että joudutaan Lontoon sumun takia odottamaan lähtölupaa pari tuntia :D Onneks sit lopulta vaan puoltoista, ja Heathrow:lla oli riittävän pitkä vaihtoaika. Iltapimeällä noustiin suureen Virgin Atlanticin koneeseen ja lennettiin öisen Afrikan yli. Ruoka ja leffatarjonta oli hyvää mutta nukuin aika katkonaisesti, onneks ees vähän. 

Maanantai 31.10: Perillä
Aamulla saavuttiin Johannesburgiin jossa oli mukavat +24 astetta lämmintä! Täällä menikin sitten hommat vähän huonommin, jonotettiin passintarkastuksiin varmaan kaksi tuntia, eksyttiin, saatiin todella huonoa ja epäystävällistä palvelua ja melkein myöhästyttiin Botswanan koneesta. Turvatarkastuksen jälkeisessä vihonviimeisessä passintarkastuksessa meille sanottiin että you're not gonna make it, mutta mehän tehtiin Samin ja Elisan kaa lentokenttäpikajuoksun maailmanennätys ja juostiin portille sellaista vauhtia että kerettiin juuri ajoissa! Proffat oli siellä vastassa ja sanoi, että oli jo ehtineet huolestua että ehditäänkö. Ehdittiin, juuri ja juuri! Lento Johannesburgista Mauniin kesti vain puolisentoista tuntia. Kone vähän pomppi kaartaessaan kentän yllä, maisema näytti tosi kuivalta ja aurinko paistoi kirkkaasti. Kapteeni kuulutti, että lämpötila on +43! Tiiättekö sen tunteen kun astuu lentokoneesta ulos ja moottoreista tulee se kuuman ilman humahdus? Tää ei vaan jäänyt humahdukseksi, se vain jatkui! Kuumuus oli ihan uskomatonta, ei sitä voinut käsittää. Huppari ja farkut kävi erittäin tukaliksi, varsinkin kun taas vaihteeksi jonotettiin passintarkastukseen :D Piti myös täyttää sellaiset maahantulolaput.
Suureksi iloksemme kaikkien laukut oli tulleet turvallisesti perille ja kokoonnuttiin koko porukka lentokentän aulaan. Meitä oli siis tällä lennolla kaikki opet ja kymmenkunta opiskelijaa. Osa kävi nostamassa käteistä automaatista ja Roininen tilasi taksit viemään meidät Audi Campiin. Mun pää pyöri taksin takapenkillä joka suuntaan, koitin nähdä kaiken vaikka vähän vaikeeta oli kun kuuma tuuli puhalsi niin lujaa naamaan :D 
Perillä Audi Campissa saatiin ekan yön majoitukset, sähkölliset ja sängylliset teltat jotka oli tosi mukavat! Tavattiin myös ne kurssikaverit jotka oli tulleet aiempina päivinä. Syötiin, käytiin Wifissä ja mentiin uima-altaalle. Aika mukavaa. 

Eka ilta Afrikassa, eka auringonlasku.

Tiistai 1.11: Afrikan taivaan alla
Aamupalan jälkeen pakattiin tavarat ja kirjauduttiin leirin teltoista ulos. Pian tavattiinkin jo meidän safarioppaat Edwin ja Arthur jotka oli kotoisin Zimbabwesta (Sunway Safaris operoi useammassa eteläisen Afrikan maassa). Siirrettiin tavarat safarilla käytettäviin telttoihin minkä jälkeen lähdettiin porukalla Maunin keskustaan jossa ostettiin evästä, kirjoja ja karttoja. Audi Campiin palattuamme syötiin lounas ja loputkin porukasta saapui perille. Iltapäivällä oli briiffaus seuraavasta päivästä minkä jälkeen lähdettiin koko ryhmä jeepeillä kaupungille ostamaan vettä ja evästä. Tää yö nukuttiin safariteltoissa, oli aika luksusta perus partiotelttoihin verrattuna :D Helppo kasata ja purkaa ja viiden sentin paksuiset makuualustat.

Audi Campin liepeillä asui pari genettiä, jotka tuli aina iltaisin ravintolan keittiönikkunaan kytikselle, löytyiskö ruokaa :D

Keskiviikko 2.11: Deltan uumeniin!
Purettiin aamulla teltat ja pakattiin tavarat ja itsemme jeeppeihin. Safarimme eka osio oli Okavangon delta, jonne saataisiin oppaaksi paikallisia ihmisiä, joilta safarifirmat ostaa deltaretkipalveluja. Sinne ei voitu ottaa isoja kasseja, vaan piti pakata vain kolmen päivän välttämättömät tavarat päiväreppuun, koska deltalla liikuttaisiin mokoroilla (perinteinen sauvottava kanootti) ja kävellen. Deltalle ajettiin joku vajaa tunti, ja pian oltiinkin jo Moremin riistansuojelualueen sisällä. Botswanassa kansallispuistot ja riistansuojelualueet on siis aidattu, millä pyritään estämään suu- ja sorkkataudin leviämistä villien ja kesyjen eläinten välillä. Lehmät ja vuohet siis kulkee vapaina minne haluaa. Norsuja aidat ei tosin estä, mekin nähtiin aidassa aukkoja joista vuohet pääsi kulkemaan myös villieläinten puolelle :D Aina suojelualueille mennessä meidän tiedot kirjattiin ylös; virkailijat on hyvin tarkkoja siitä, keitä alueella on ja kuinka pitkän aikaa ja millä leiripaikoilla.
Suojelualueen aitojen sisällä nähtiin ensimmäiset villieläimet, kirahvit! Ne oli ehkä parinkymmenen metrin päässä ja oltiin kaikki ihan haltioissamme, oppaat nauroi meille :D Valokuvien jälkeen jatkettiin matkaa ja kasvillisuus muuttui kosteuden myötä vehreämmäksi. Lopulta päästiin perille veden äärelle, jossa tavattiin paikalliset oppaat. Toistakymmentä ihmistä lähti meidän kanssa deltalle ja kaikki ne reput, teltat, retkituolit, pöydät ja vesikanisterit niihin kapeisiin kanootteihin, kreisiä. 

Ekat. Tokalla reissuviikolla kukaan ei enää jaksanut ottaa kirahveista valokuvia kun niitä näkyi niin paljon :D

Etukäteen meitä oli vähän jänskättänyt tää mokoro-osuus - sellaisilla matalilla menopeleillä vedessä, mitä jos se kaatuis jossain virtahepojen ja krokotiilien keskellä? Myöhemmin pelko osoittautui kuitenkin turhaksi. Istuuduttiin mokoroihin ja aloitettiin matka kohti ensimmäistä leiripaikkaa. Ihan uskomattoman taitavasti he sauvoivat pitkin kapeita jokireittejä, ilman mitään karttaa. Olin odottanut että deltan vesi olisi sameaa ja pohja mutaista, mutta se olikin ihan kirkasta ja pohja oli matala ja hiekkainen. 
Matka kesti ainakin tunnin ja leiripaikalle saavuttuamme laitettiin teltat pystyyn ja syötiin lounas. Sitten oli siesta ja aloin ymmärtää, miksi oli pitänyt raahata ne retkituolitkin mukaan - hiekka oli niin kuumaa ettei siinä voinut istua! Ylipäätään siinä + 40 asteen helteessä ei pystynyt tekemään yhtään mitään, vain istumaan olemattomassa varjossa ja juomaan teeveden lämpöistä vettä.
Oltaisiin voitu mennä uimaan leiripaikan viereen, mutta siihen tuli norsu syömään moneksi tunniksi joten ei voitukaan :D Sitten kello oli jo niin paljon, ettei enää ehditty kun lähdettiin ekalle bush walkille. Käveltiin siis muutama tunti savannilla, Waco-niminen pääoppaamme kertoi eläimistä ja kasvillisuudesta. Illalla palattiin leiriin, syötiin päivällinen ja käytiin nukkumaan. Tähtitaivas oli upea, ja taivaanrannassa näkyi salamoita mutta ukkosen ääntä ei kuitenkaan kuulunut. 

Ensimmäinen norsu, syömässä aivan ekan yön leiripaikan edessä.

Torstai 3.11: The amazing Okavango
Herättiin aamulla viideltä ja nopean aamupalan jälkeen lähdettiin bush walkille. Nähtiin tosi paljon eläimiä! Käveltiin samalla siis meidän seuraavalle leiripaikalle, jonne paikalliset oppaat oli vieneet tavarat ja teltat mokoroilla. Tää leiri oli ison saaren rannalla, ja sen edustalla asusteli yli kymmenen virtahevon lauma. Päivä meni taas lepäillessä, tai osa (minä mukaan lukien) lähti uimaan! Sinne meni Suomesta lähtöaamuna antamani lupaus, etten ui luonnonvesissä... :D Mutta se kannatti. Vesi oli ainakin 30-asteista, mutta kyllä se viilensi ihanasti siinä helteessä! Eikä virtaavassa vedessä ollut bilhartsiariskiä, eikä siinä osassa deltaa ole isoja krokotiilejä. 
Uimisen jälkeen taas lepäiltiin leirissä ja viideltä lähdettiin mokoroilla iltaretkelle. Oikeesti ehkä rauhoittavinta ikinä. Leiriin palattiin taas ennen pimeän tuloa, perus iltatoimet ja nukkumaan. Telttaan kuului, kun hyeena ulvoi.

Ihanan kuvan musta ja Josesta mokorossa otti Pia S., suurkiitos!

Perjantai 4.11: We shall never forget
Aamu alkoi jälleen bush walkilla kuuden aikoihin ja nähtiin jälleen paljon eläimiä. Ihan uskomatonta, miten paljon uusia lajeja tuli koko ajan! Palattiin leiriin ysin maissa ja iltapäivällä lähdettiin taas uimaan, tällä kertaa isommalla porukalla kuin eilen ja viivyttiin pidempään. Uintireissun jälkeen taas hengailua ja viideltä matkaan, sai valita kävelyn tai mokoron ja mä valitsin jälkimmäisen. Niin ihanaa lipua siinä matalassa vedessä, ilta-auringosta ja kirkkaasta vedestä nauttien ja syvää rauhaa ja onnellisuutta tuntien.
Leiriin palattiin hyvissä ajoin ennen illallista, koska ruoan jälkeen meillä oli vikan illan kunniaksi ohjelmaa: sauvojaoppaamme esittivät meille perinteisiä lauluja, tansseja ja sketsejä. Ihan mieletön ilta, en muista milloin viimeks oisin taputtanut ja nauranut niin paljon! Päästiin itekin tanssimaan kaikki nuotion ympärille, ihan sairaan hienoa. Esityksen päätteeksi tehtiin myös jotain mitä yksikään aiempi kurssi ei kuulemma oo tehnyt: päätettiin esitellä vastavuoroisesti meidän kulttuuria ja vedettiin pari kierrosta letkajenkkaa nuotion ympäri :D Paikalliset oli tosi innoissaan siitä ja osa lähti mukaankin. Ja kun nyt vielä illalla kuultiin ekaa kertaa leijonan karjuntaa, ei voinu kuin todeta että tää päivä oli aika 5/5.

Lauantai 5.11: Välipäivä Audi Campissa
Tänään oli aika lähteä mokorosauvojien luota. Aamulla pakattiin tavarat ja käytiin lyhyellä tunnin bush walkilla, minkä jälkeen lähdettiin vielä viimeisen kerran mokorokyydeillä takaisin lähtöpisteeseen. Käteltiin ja kiiteltiin koko opasryhmämme läpi, ihan mahtavat kolme päivää! Hyvästien jälkeen ajettiin takaisin Audi Campiin, jossa syötiin lounas ja käytiin taas kaupungilla ostamassa vettä ja evästä seuraavalle safariosuudelle. Lähti kavereiden kanssa vähän lapasesta sipsien kanssa, mutta toisaalta kuumassa tarvii suolaa ja hintataso oli halpa... :D Ilta oli vapaata olemista, pestiin pyykkiä, oltiin altaalla, rentouduttiin ja syötiin hyvin. 

Nähtiin aamukävelyllä seepralauma, päästivät tosi lähelle.

Matkalla oli norsu syömässä, sekin tosi lähellä!

Sunnuntai 6.11: To the wild bush!
Aamutoimien jälkeen pakattiin tavarat ja teltat huoltoautoihin sekä tavattiin meidän varsinaiset oppaat loppumatkan ajan, jeeppikuskit Izzy ja Moses jotka oli ihan Botswanasta. Saatiin ohjeet safariajeluita varten: autossa pitää istua hiljaa ja paikallaan, ei saa nousta ettei eläimet tajua ihmisiä siellä. Nyt lähdettäisiin oikeasti villiin luontoon! Briiffauksen jälkeen hypättiin jeeppeihin ja ajettiin pitkä matka Moremin riistansuojelualueelle. Aluks oli tosi kuivaa, mutta mitä pidemmälle ajettiin, sen vehreämmäksi luonto kävi. Moremissa oli ihan valtavasti nisäkkäitä ja lintuja, nähtiin ihan hullusti eri lajeja! Kaikkein hienointa oli ekat leijonat, jotka nukkui tyynesti pensaan alla parin metrin päässä tiestä. 
Perillä leiripaikalla oltiin iltapäivästä ja tavarat purettuamme lepäiltiin ja katseltiin eläimiä, kunnes puoli viideltä lähdettiin ilta-ajelulle. Leijonalauma oli nyt illan viilennyttyä vähän aktiivisempi, ne oli siirtyneet oikein hyvälle tarkkailupaikalle lepäilemään. Melkein kihosi kyyneleet silmiin kun näin kolmikuiset leijonanpennut, jotka touhuili siinä lauman keskellä. Oon haaveillut Afrikkaan pääsemisestä ja leijonien näkemisestä yli 10 vuotta ja nyt se ihan oikeasti tapahtui!! <3 :') 

Katseltiin leijonia pitkään, mutta ajettiin toki pitkä kierros muuallakin. Tunsin taas vaan niin syvää onnellisuutta ja kiitollisuutta siitä että olin siellä ja koetin painaa hämärtyvän savannin eläimineen niin syvälle sieluni pohjaan kuin mahdollista. Auringonlasku oli hieno, kirahvilla ja seeproilla höystettynä :D Mulla soi tuolla melkein koko ajan päässä Leijonakuninkaan soundtrack, ihan ihmeellistä miten aidosti leffaan on kuvattu noi näkymät! Paluumatkalla nous sykkeet sataseen kun oli jo hämärää ja osuttiin syömään nousseen virtahevon tielle. Se aukoi suutaan ja otti jopa muutaman juoksuaskeleen meidän autoa kohti, kyllä kuumotti! (Virtahevot siis tappaa Afrikan villieläimistä kaikista eniten ihmisiä ja ne on oikeesti tosi vaarallisia. Enemmän mua pelotti tuolla ne kun leijonat).) Mutta pelkkä valeuhkaus se oli, ei oikeasti mitään hätää ollut :D Illalla taas perus illallinen ja nukkumaan, ohjeistuksena että täällä ei pimeän aikaan ulos teltasta missään tapauksessa, edes vessaan. 

Hippo joltain toiselta päivältä.

Maanantai 7.11: Moremi Game Reserve
Herättiin aamulla viideltä ja lähdettiin puol kuudelta game drivelle. Uusia lajeja ei nähty, mutta auringonnousu oli jälleen upea ja nähtiin leijonat taas. Ne ei olleet ilmeisesti saaneet yöllä saalista kun kävelivät pentuineen pitkät pätkät savannilla, mutta meille ei ihan selvinnyt että mitä ne teki; vähän kytistivät antilooppeja mutteivät sitten kuitenkaan oikeasti metsästäneet. Ajelun jälkeen syötiin leirissä aamiainen, pakattiin tavarat ja ajettiin noin tunnin matka seuraavalle leiripaikalle. Se oli vähän kämäsempi, aivan kuivassa paikassa ilman mitään varjoa :D Teltat pystyyn, lagausta kuumuudessa ja lounas. Viis tuntia lagausta lisää, suihku ja puol viideltä jälleen game drive. Nähtiin nyt kunnolla puhveleita ja takaisin tullessa mesimäyrä kolollaan, se oli hauska! 

Helpotusta helteeseen!

Tiistai 8.11: Moremi Game Reserve
Aamu alkoi tuttuun tapaan viideltä, aamupala ja game drive. Oli aika "viileä" (+22 C :D) aamu ja kaikki istui jeepissä villahuovat päällä. Vastaan ajoi ranskalaisia(?) turisteja jotka nauroi meille ja otti kuvia, onneks ne ei tienneet et oltiin Suomesta kun muuten ne olis varmaan nauranu vielä enemmän :D Mutta meillä tuli sitten puolet porukasta oikeasti nuhaan, itelläkin oli vähän tukkoinen olo ja nenä vuoti.
Tän aamun ajelu oli tavallista pidempi ja pilvisen sään ansiosta eläimet oli pidempään liikkellä. Oltiin tosi onnekkaita, kun toisen jeepin porukka näki kaukana heinikossa kissan. Hirveällä kaahauksella sinne ja siellähän makoili iso urosleopardi! Se lähti kyllä heti liikkeelle, mutta saatiin kuvia, voi että se oli kaunis. Meidän Moses-kuski sanoikin että lucky group, yleensä leopardi on tosi vaikea nähdä ja jos sen näkee, niin silloinkin niin hämärässä ettei oo toivoakaan valokuvista.
Matka jatkui kauas, käytiin alueen pohjoisella laidalla ja nähtiin paljon erilaisia lintuja ja nisäkkäitä. Leirissä oltiin takaisin joskus 11 aikaan ja lounaaseen mennessä kaikki pilvet oli kadonneet, oli tukalan kuuma. Puoli viideltä jälleen ajelulle, yritettiin etsiä savannikoiria mutta niiden suhteen ei ollut onni mukana. Sen sijaan nähtiin toinen uusi kissa: servaali. Se oli tosin niin vikkelä, ettei kukaan saanut siitä kuvaa.  

Marabu- ja kapustanokkahaikaroita juomapaikalla. Maassa on pieni kroko!

Keskiviikko 9.11: Moremista Savutiin
Pakattiin aamulla tavarat ja lähdettiin jo ennen seitsemää ajamaan kohti Savutia, joka sijaitsee Choben kansallispuiston alueella. Yhdeksän tunnin matkan aikana pysähdeltiin usein, ja meidän jeepillä oli jälleen ihan uskomaton tuuri: pian Moremista poistuttua meitä vastaan ajoi toisen firman jeeppi, jonka kuljettaja sanoi että lähellä on leopardi! Ajettiin niiden perässä metsään ja toden totta, siellä oli nuori naarasleopardi joka oli näin päiväsaikaan jalkeilla koska se oli aamuyöllä tappanut impalan eikä ollut saanut sitä vielä syötyä. Asiaa vaikeutti myös se, että haaskaa yritti ryöstää kolmijalkainen täplähyeena, jotain pientä tappelunpoikastakin nähtiin. Hyeena kuitenkin vähän arasteli jeeppejä ja vetäytyi tarkkailemaan kauemmas, jolloin leopardi uskaltautui syömään saalistaan rauhassa. Ihan käsittämätön tuuri!
Choben kansallispuistossa maisema muuttui juuri sellaiseksi luontodokkarisavanniksi kuin telkkarissa näkee. Myöhemmin lähempänä Savutia maisemassa alkoi olla vähän korkeuserojakin, isoja yksittäisiä kallioisia "vuoria". Perillä oltiin neljän aikoihin, pystytettiin teltat ja käytiin suihkussa ja illalla vielä lyhyellä game drivellä. Käytiin juomapaikalla jossa oli tosi paljon norsuja, ja nähtiin myös leijonia. Ne oli tosi lähellä leiriä, mutta uniamme häiritsi tuona yönä ainostaan ukkonen ja pieni sadekuuro.   

Torstai 10.11: Savuti
Aamuherätys jälleen viideltä ja game drive. Ajettiin samalle juottopaikalle kuin eilen, norsuja ei nyt näkynyt mutta iso leijonalauma kyllä! Katseltiin niitä pitkään, yksi naaras kiersi meidän jeepin metrin päästä. Tää oli taas pidempi ajelu mutta eläimiä ei näkynyt niin paljon kuin Moremissa. Aaamuajelun lopuksi kiivettiin yhdelle kalliolle/vuorelle katsomaan sanien (ent. bushmannit) kalliomaalauksia 3000-3500 vuoden takaa.
Tän jälkeen leiriin lounaalle, jonka jälkeen perinteiset viiden tunnin siestalagaukset. Ilta-ajelulle päästiin lähtemään jo neljältä kun kaikki oli suoriutuneet suihkusta niin nopeasti. Juottopaikalla oli taas muutamia norsuja, mutta metsäisen maaston takia ei hirveästi eläimiä tällä reissulla nähty. Leijonat karjui yöllä sadan metrin päässä teltoista :D

Perjantai 11.11: Savutista pidemmälle Chobeen
Aamupalan jälkeen purettiin leiri ja lähdettiin ajamaan kuuden tunnin matkaa kohti Kasanea, edelleen Choben kansallispuiston alueella. Ajettiin ensin pieni game drive ja nähtiin juottopaikalla kirahvi, hyeena ja varaani. Muuten oli aika hiljaista jälleen, ja varsinainen matka alkoi. Oli jälleen kivan viileä ilma (eli jotain 20) ja aurinko pysyi pilvessä. Matka meni yllättävän nopeasti, tien varrella oli paljon pieniä kyliä ja maisemat oli hienoja. Ajettiin korkealla rinteellä ja alhaalla virtasi Chobe-joki, toisella puolellaan Namibian vihreät pellot.
Meidän viimeinen villin luonnon leiripaikka oli oikein kiva, varjoisten suurien puiden alla melkein joenrannassa. Jotenkin häiritsevää, kun vastarannalla laidunsi samalla niityllä seeprat, impalat ja kesyt lehmät :D Leirissä syötiin kevyt lounas, vietettiin siesta ja neljä jälkeen lähdettiin taas game drivelle. Eläimet oli tuolla tosi laihoja kuivuuden takia, jeeppikuskit sanoi ettei oo ikinä nähneet tätä paikkaa näin pahana. Nähtiin antilooppien lisäksi paviaaneja, puhveleita, norsuja ja paljon lintuja. Ja paluumatkalla viisikuisia vaippasakaalinpentuja, ne oli niin söpöjä! Oli vaan niin hämärää jo silloin, etten saanut kuvia tai videoita. Illalla jälleen tuhti illallinen, briiffaus huomisesta ja telttaan.   

Seeproja ja impaloita Choben rannalla

Lauantai 12.11: Kasane
Herättiin aamuviideltä paviaanien huutoon. Purettiin teltat ja pakattiin tavarat, ja aamiaisen jälkeen lähdettiin kohti Kasanea joenvartta myöten. Perillä oltiin 10-11 aikoihin ja tää yö oltiin samankaltaisessa lodgessa kuin Audi Camp. Sehän tarkoitti siis sitä, että telttojen pystytyksen jälkeen päästin oikeaan suihkuun!! Sitten syötiin lounas ja mentiin tyttöjen kanssa uima-altaalle ottamaan aurinkoa ja virkistymään. 
Vähän ennen kolmea lähdettiin jokiveneajelulle Chobejoelle. Seilailtiin siellä kolmisen tuntia, oli ihan mukavaa mutta vähän häiritsevää kun veneitä ja turisteja oli niin paljon. Mutta nähtiin virtahepoja, krokotiileja, puhveleita ja norsuja sekä paljon uusia lintuja. Ja auringonlasku oli mielettömän hieno! <3_<3
Takaisin tultua syötiin porukalla leiripaikan ravintolassa, juotiin siiderit baarissa ja käytiin nukkumaan.   

Virtahepoja Chobella

Sunnuntai 13.11: Nata & Makgadikgadin suolapannut 
Herättiin jälleen viideltä, tällä kertaa jäätävään lintukonserttiin. Pakattiin kamat, syötiin aamupala ja lähdettiin ajamaan kohti Nataa. Matka kesti nelisen tuntia, ihan jännää istua takarivissä kun jeeppi ajaa sataakolmeakymppiä "motarilla" :D Tällä kertaa en saanut nukuttua kyydissä! Perillä Nata Lodgessa syötiin lounas, pantiin leiri pystyyn ja painuttiin jälleen uima-altaalle. Neljä maissa lähdettiin Makgadikgadin suolapannulle, jonne ajettiin valtavan aavan savannin läpi. Näkyi paljon gnuita ja trappilintuja. Suolapannulla noustiin autosta ja käveltiin sen laitaan. Sandaalien pohjat sai paksun kerroksen liukasta soodamutaa :D Pannulla oli iso parvi pelikaaneja ja taivaanrannassa salamoi upeasti. Otettiin paljon kuvia ja ennen hämärän tuloa oli aika lähteä takaisin leiripaikalle, jossa syötiin viimeinen illallinen yhdessä. Illalla alkoi vähän sadella, joten kävin lämpimässä (!) suihkussa ja sitten kömmittiin viimeiseksi yöksi telttaan.

Kuvan meidän drinkeistä otti Marikki! 

Maanantai 14.11: Natasta Mauniin
Pakkausten ja aamupalan jälkeen lähdettiin ajamaan kohti Maunia jo ennen seitsemää. Matka sujui mukavasti torkkuen, ei ollut kovin kuuma päivä. Ajettiin Nxai Panin ja Makgadikgadin kansallispuistojen rajaa pitkin eli Kalaharin nurkan halki, nähtiin matkalla keihäsantilooppeja ja strutseja. Perillä Maunissa jätettiin yks ope lentokentälle, käytiin kaupassa ja palattiin Audi Campiin. Siellä purettiin viimeistä kertaa tavarat jeepeistä ja huoltoautoista, ja oli aika sanoa hyvästit oppaille ja ihan parhaille kuskeille. Tuli kyllä haikea olo! 
Seuraavaksi kirjauduttiin sisään meidän taloon - kaikki teltat tälle yölle oli menneet, joten oltiin varattu 9 hengen porukalla Audi Campin ainoa talo, voin sanoo et oli aika luksusta safarin jälkeen :D Myöhemmin iltapäivällä lähdin muutaman kaverin kanssa Maunin keskustaan tekemään vielä viimeiset ostokset ja palattiin Audiin neljän jälkeen. Mentiin uima-altaalle ja illalla taas syötiin hyvin. Kymmenen maissa siirryttiin talolle, pakattiin ja käytiin nukkumaan.

Tiistai 15.11: Paluumatka alkaa
Talon sänky oli sairaan mukava, mutta heräsin neljältä aamuyöllä siihen että oli todella paha olo. Säikähdin jo että jippii, nytkö se mahatauti sit iskee kun edessä on vuorokauden lentomatkustaminen mutta "onneks" taisi olla vaan nestehukkaa edelliseltä päivältä. Oksetti, mutta sain syötyä vähän aamiaista ja lähtöön mennessä olo oli jo huomattavasti parempi. Aamupäivällä oli siis aika sanoa Maunille hyvästit, kun minä, 9 muuta kurssikaveria ja loput opet aloitti kotimatkan kohti Suomea. Osa opiskelijoista jäi siis vielä itsekseen Afrikkaan. Maunin lentokentällä asiat sujui yllättävän ripeästi menomatkaan nähden, palvelu oli ystävällistä eikä nyt tarvinnut juuri jonottaa. Ja oli niin symppistä kun ei ollut mitään kuulutuksia, vaan virkailija huusi ovelta että mikä lento lähtee seuraavaksi :D 
Maun-Johannesburg -lento meni mukavasti ja nopeasti. Jnb:ssä näytti alkuun taas vähän siltä että säätöä tulee, mutta päästiinkin sitten yllättävän nopeasti porteista läpi :D Oli hyvin aikaa shoppailla ja käydä syömässä. Yhdeksän maissa päästiin jälleen nousemaan Virgin Atlanticin yölennolle ja pimeän Johannesburgin valot jäivät taakse. Hei hei Afrikka! Palaan vielä joskus. 

Keskiviikko 16.11: Kotiin
Lento meni mukavasti vaikka välillä heräilin yöllä, mutta istuin ikkunapaikalla joten oli aika hienoa katsella öistä tähtitaivasta täydenkuun valossa. Aamuseitsemältä oltiin perillä pimeässä Lontoossa. Jos Johannesburgin +21 oli tuntunut mukavan viileältä, niin Lontoon +14 se vasta virkistävää olikin! Heathrow:lla kaikki sujui ihanan jouhevasti ja viiden tunnin vaihtoajalla ehti hyvin kirjoittaa yhden raportin, syödä ja ostella vielä vikat tuliaiset. Lontoo-Helsinki -lento meni kivasti ja nopeasti, ja voi miten ilahduin kun laskeutuessa näin että maassa oli vähän lunta! Saatiin kaikkien laukut perille ja sanottiin Helsinkiin jääville kavereille heipat, ja mentiin Burger Kingiin syömään :D Helsinki-Vantaalta matka jatkui Tikkurilan juna-asemalle, josta iltajunalla Joensuuhun. Oli oikein hilpeä matka, kirjoitettiin Marikin kanssa yksi pedaraportti puhtaaks ja naurettiin poskemme irti STP:eille... Siinä vaiheessa väsytti jo ihan kiitettävästi! Kotona oltiin iltayhdentoista aikaan, kotimatka oli kestänyt yhteensä 36 tuntia. Omassa sängyssä nukutti hyvin. 

Mitenkähän tämän kaiken kiteyttäisi. Afrikka oli kaikkea sitä mitä olin etukäteen kuvitellut ja miljoonasti enemmän. Tähänastisen elämäni unohtumattomin matka, oon niin kiitollinen ja onnellinen että sain toteuttaa yhden näin suuren unelmani jo nyt! Aika meni ihan liian nopeasti. Vasta oli lokakuun loppu ja matka alussa, ja yhtäkkiä havahduin siihen että kohta on marraskuun puoliväli ja oon taas kotona. Safari olis voinut mun puolesta kestää vaikka kolmekin viikkoa, vaikka kiva oli toki palata kotiin. Varsinkin lopussa aika tuntui menevän nopeasti varmasti siksikin, kun oltiin vain yksi yö jokaisessa leiripaikassa ja ajettiin pitkiä matkoja paikasta toiseen. Kaikki sujui niin hyvin. Kaikkien laukut tuli perille (yksi myöhässä, mutta perille kuitenkin), mitään ei varastettu eikä kukaan tullut pahasti kipeäksi. Mulla ei esim. tullut mitään mahakipuja missään vaiheessa, vaikken edes syönyt maitohappobakteereja. Aloitin ne kyllä ennen reissua mutta mulla tuli niistä maha niin kipeäksi että totesin etten halua syödä niitä :D Ja ihan mainiosti pärjäsi ilman.

Tähän väliin voisin laittaa listan kustannuksista, kun sitä myös/erityisesti tätä postausta varten keräsin ja se varmaan ihmisiä kiinnostaa: 
Lentoliput meno-paluu 927,47 e
Safarimaksu 1400 e (maksettiin kolmessa erässä)
A-hepatiittirokote (2 pistosta) 117,86 e
Aurinkovoide 28,20 e
Malarialääke 25,44 e
Hyttysmyrkky 9,30 e (tämä ja edellinen oli aivan turhia ostoksia,
mua ei pistänyt yksikään hyttynen eikä niitä juuri ollut kun kuivalla kaudella oltiin.)
Särkylääke & mahakipulääke 9,85 e
Kameran vara-akku 39 e
Toinen muistikortti kameraan 18 e
Ekan ja vikan yön majoitukset Audi Campissa 24 e
Ruoka, ostokset, kulkeminen ja tipit lentokentillä & paikan päällä 327 e
Yhteensä 2933 euroa. Kuvia otin vähän reilu 2000, jaksoin käsitellä jotain 400. Videomateriaalia puolitoista tuntia.

Afrikka antoi perspektiiviä elämään. Mitään suurempia kulttuurishokkeja ei tullut, eikä tällaisella safarimatkalla sitä todellista arkea juuri näekään. Mutta siellä savannilla jeepillä huristellessa joku koiraharrastus tai jostain kontakteista tai vinosta perusasennosta huolehtiminen tuntui kovin kaukaiselta, ja hymähtelin itsekseni kuinka hölmöjä me etuoikeutetut länsimaalaiset voidaan olla. Tämä matka tuli todella tarpeeseen, oli niin vapauttavaa kun ei melkein kolmeen viikkoon tarvinnut huolehtia kuin itsestään. Eikä edes siitäkään niin paljon kuin Suomessa, kun ruoka tehtiin meidän puolesta ja oltiin muutenkin aivan täysihoidossa siellä :D Oli myös ihanaa, kun ei tarvinnut miettiä kelloa tai aikatauluja. Päivät aikatauluttui auringon mukaan ja vaikka joitakin hermostutti afrikkalainen aikakäsitys (siellä kello kulkee hitaammin kuin Euroopassa), ei mua stressannut se ollenkaan, päinvastoin. (Paitsi toki lentokentällä koska siellä asialla oli oikeasti jotain väliä :D)
Toivon, että voisin tuoda jotain tapaamieni ihmisten elämänasenteesta Suomeen, kuin myös siellä kokemaani mielentilaa. Rauhaa, vapautuneisuutta ja syvää onnellisuutta siitä, mitä kaikkea ihmeellistä tässä maailmassa ympärillämme onkaan. Ja toivon että matkalta saatu valo, niin fyysinen kuin henkinen, säilyvät sydämessä ja mielessä vielä pitkään. Kiitos ystävät ja kurssikaverit, kiitos beautiful Botswana! 
Tähän loppuun vielä juuri tällä viikolla valmistunut koostevideo reissusta! Made by minä ja Marikki, oon aika ylpeä siitä! Ensimmäinen tekele Windows Movie Makerilla, en ois uskonu että osattais tehä noinkin hyvä :D (Niin ja koska en mitenkään saanut kaikkia kuviani ängettyä tähän postaukseen, voi niitä loppuja katsoa täältä. Ja kommentoikaa ja kysykää mitä mieleen tulee, unohdin varmaan kertoa jotain!)