The sun will come out, wait and see

Kun istuu neljättä päivää kipeänä kotona, ulkona sataa ja on vaan pakko rauhoittua, lienee hyvä hetki muistella keskikesää ja niitä harvoja aurinkoisia päiviä, joista heinäkuussa saatiin nauttia. Viime kuussa tapahtuikin ihan hurjan paljon kaikkea - niin paljon, ettei romahtaminen ollut kaukana. Nyt sit kaikki irti sairaslomasta ja levosta. 

Heinäkuussa me ensinnäkin treenailtiin tokoa ja hakua. Hakua enimmäkseen Josepan treeneissä, mutta kerran pari myös collieporukalla. Josepalla ollaan tehty koko kesä oikeastaan sitä suorien pistojen vahvistamista: maalimiehet piiloissa valmiiksi, kokeiltu sokkona tai sitten ääniavuilla. Oon kyllä oppinut tän kesän aikana ihan hurjan paljon lisää tästä lajista ja on ollut hyvä nähdä erilaisia treenitapoja. Samalla on huomannut, että ei tää pk-koulutus tosiaan mikään pikkujuttu oo, ja rispektit ensisijaisesti pk-lajeja harrastavia ihmisiä kohtaan on kasvaneet huimasti. Sitä niin helposti kuvittelee että niitä treenattavia osa-alueita on "vaan" tottis, maasto ja esineet, mutta kun siinä maastossakin on niiiin monia eri osa-alueita :D

Haloo haloo maakuopasta

Halti on edistynyt sekä mun silmään että myös treenikavereiden mukaan. Sen maalimiesmotivaatio on selvästi kasvanut, mikä johtuu varmaan siitäkin että päädyttiin nyt kuitenkin käyttämään sitä lelupalkkaa. Vaikka Haltille muuten kelpaa oikeastaan namit kuin namit, se ei hakumetsässä malta syödä vaikka olisi mitä herkkua. Useamman kerran kävi niin, ettei se varsinkaan ekalla ukolla syönyt yhtään, vaikka muilla sitten oliskin malttanut. Kouluttaja ja treenikaveritkin kannustivat sitten siihen lelun käyttöön ja kas, homma on mennyt koko ajan parempaankin. Halti ampaisee nykyään entistäkin lujempaa pistolle ja malttaa jäädä leikkimään maalimiesten kanssa, eikä enää säntää saman tien mun luo lelu suussa. Haltin kunto on myös kasvanut huomattavasti keväästä, nykyään se jaksaa juosta täysiä kaikki neljä pistoa ja leikkiä kaikkien ukkojen kanssa, vaikka harhapistojen takia saattaa tulla paljonkin "turhaa" juoksemista.

Suorien pistojen lisäksi ollaan kokeiltu kerran myös risteilytreeniä, se oli hauskaa ja sujui oikein hyvin! Siinä siis maalimiehet siirtyvät ja koira lähetetään "lennossa" keskilinjan yli seuraavalle. Lisäksi collieporukan treeneissä kokeiltiin vähän ehkä puolivahingossa laatikkoa, ja Halti teki ensimmäisellä kerralla ihan täydellisen laatikon! Huikee jätkä :D Josepan treeneissä kuitenkin jatketaan pääsääntöisesti niiden suorien pistojen vahvistusta, koska niissäkin on tekemistä - Halti meinaa aina kaartaa vähän hassusti alueen reunaa pitkin tai ulkopuolelta eikä juokse viivasuoraan :D Tehtiinpä myös yksi ilmaisutreenikin kesän mittaan, hienosti Haldir muisti kuinka rulla otetaan ja tuodaan. 

Tokoa ollaan treenattu vähintään kerran viikossa, aina elokuun alkuun asti. Meillä on kiva iso pesiskenttä ihan lähellä uutta kotia, jonne pyöräillään usein. Avoimen luokan liikkeistä alkaa oikeastaan kaikki olla enemmän valmiita kuin kesken, ja niitä on ollut kiva opetella. Luoksetulo, kaukot, nouto ja hyppy menis varmaan jo kokeessakin, ja paikkaistuminen ja merkin kiertokin alkaa olla jo aika kivat. Ruutuun tarvitaan vielä paljon rutiinia, samoin seuraamiseen jatkuvaa pientä viilausta. Juoksuun siirtyminen oli ihan palasina joku aika sitten, mutta saatiin sitä sitten Sarin neuvoilla korjailtua aika kivaksi. Jäävistä liikkeistä 2/3 oli jo vanhoja tuttuja, liikkeestä seisomisen opetin vasta muutama viikko sitten (tyhmä mikä tyhmä, miksi ei olisi voinut opettaa sitäkin silloin samalla kuin muut :D). Vaan jälleen kerran sain hämmästyä paimenkoiran nopeaa oppimista, siihen ei montaa treeniä tarvittu että skottipoika hoksasi uuden asian! 

Anni otti 7.7. collietreeneissä kuvia, kiitos! :)

Nyt elokuun alusta saakka meillä on ollut toko käytännössä tauolla. Ei mitenkään tarkoituksella, se vain jäi omien fiilisten myötä. Mulla oli keväästä saakka ajatuksena lähteä kavereiden kanssa Collieyhdistyksen tokomestaruuksiin syyskuun alussa, mutta kesätöiden takia en oo ehtinyt treenata tarpeeksi, että uskaltaisin lähteä. Kesän ja syksyn aikana on tullut ja tulee muutenkin niin paljon reissaamista, että ihan vain kannatuksen vuoksi en jaksa Ouluun asti lähteä. Lisäksi oon ollut viime viikkoina ihan todella, todella väsynyt. Se on heijastunut arkeen ja erityisesti koira-arkeen voimakkaasti ja oonkin potenut jonkin sortin koiramasista. Nyt se on jo helpottanut jonkin verran, mutta edelleen tuntuu siltä, että nyt on parempi palata treeneihin ihan pienin askelin. Toko lajina ei siis masenna, itse treenaaminen on kyllä ollut kivaa ja Haltin kanssa on ollut kiva tehdä! Oon päässyt sen kanssa kentällä yhteiseen kuplaan, mutta jotenkin ajatus treenaamisesta on ollut viime aikoina tosi uuvuttava. Treenaamisen pitäis kuitenkin olla hauskaa molemmille, mutta valitettavasti tällä hetkellä se on sitä vain koiralle. Parempi toki näin päin, mutta tilanteen ollessa tämä on parempi, että käydään tekemässä vain sen mukaan miten oma pääni kestää ja jaksaa :) Ja sitä vasten on kyllä kiva, että treenit on tosiaan menneet hyvin! Luulen, että tää helpottaa kyllä kunhan vaan työt loppuu.

Menipäs taas ankeeksi. Nyt sitä aurinkoa! Sen lisäksi, että me muutettiin ja käytiin Patvinsuolla vaeltamassa, heinäkuussa oli myös "kesän paras viikonloppu"! Elikkäs Ilosaarirock, joka oli mulle ensimmäinen. Sinne tuli myös isoveljeni kihlattunsa kanssa ja isosiskoni poikaystävineen, ja tietysti Ninja majoittui meillä myös. Nää oli mun ekat festarit, oli kyllä ihan huikeeta! Imagine Dragons oli mieletön <3_<3 Mulla oli lippu vaan perjantaille, sisarukset festaroi koko viikonlopun. Mä hoidin koiria ja kävin Sarin kaa Kuopion Ikeassa hakemassa tavaraa uuteen kotiin. Oli muuten mielettömän kivaa saada ajaa iskän autolla isoa tietä ihanassa kesäillassa - mun kesiin on aina kuulunut paljon reissausta ja autolla ajoa ja kun tänä kesänä se on ollut ihan minimissä, niin ei tajuakaan kuinka sitä jollain tavalla "kaipaa", ennen kuin taas muistaa sen tunteen kun on tien päällä :D

 

Halti on sopeutunut muuttoon hyvin, kuten odotinkin. Aluksi se ehkä ihmetteli, missä kyläpaikassa oikein ollaan, mutta jo hyvin pian suhtautui tähän kotina. Kuten etukäteen arvelinkin, se nauttii suuresti makuuhuoneen ranskalaisesta parvekkeesta sekä isosta oikeasta parvekkeesta. Molemmat antavat kadulle, joten Haltin kyyläharrastus ei voisi parempia olosuhteita toivoa :D Se viihtyy parvekkeella pitkiä aikoja, välillä jopa nukahtaa sinne...

Meidän koti <3

Lisäksi ollaan yllätytty positiivisesti lenkkimaastojen suhteen - etukäteen vähän huoletti, kun enää ei ookaan vain muutamaa sataa metriä pellolle ja metsään. Vaan tässä on ihan vieressä pieni metsikkö (jossa kasvaa vadelmia!!), johon on lyhyt matka aamu- ja iltapissatuksille. Eikä ole pitkä matka myöskään ihanalle rantabulevardille tai puistoon tai muille kivoille uusille lenkkireiteille. Haltista on tullut oikea cityflexififi - Patvinsuon retken jälkeen flexi jäi esille ja huomasin, että se on muuten tosi kätevä niillä pikapissatuksilla - sitten toisaalta myös ihan hihnakävelyillä :DD Joskin Halti on myös ollut paljon irti ihan kävelyteilläkin, pitää nyt ison lassien jo osatakin. Ja osaahan se <3

Lisäksi heinäkuuhun kuului paljon kavereita, niin uusia kuin vanhoja. Liian paljon hyvästejä, enemmän tai vähemmän lopullisia. Muutoksien käsittämistä ja käsittelemistä. 

Käytiin 26.7. Kiiran ja Kodan kanssa ihanassa kanavarannassa lenkillä. Käveltiin polkua eteenpäin reitin puolivälissä, kun yhtäkkiä takaa meidän luo ilmestyi hurjaa vauhtia Raisa ja Benny! Sari ja Anni oli ihan sattumalta myös siellä lenkillä, ja niin meille tulikin spontaani collielenkki :D Raisa oli kuulemma haistanut mut ja Haltin tosi kaukaa ja juossut korvat linkussa meidät kiinni. Sitten se vain halaili mua ihan onnessaan, en kestä miten liikkis <3

<3 Huomaa tarkka sommittelu värin ja karvanpituuden mukaan!