Right now I feel just like a leaf on a breeze

Onpas tää blogin kirjoittamisen pariin palaaminen nihkeetä, kun on niin pitkään ollut taukoa ja ylipitkiä postausvälejä. Tosin rehellisesti sanottuna koko arkeen palaaminen on ollut vähän nihkeetä tänä syksynä, joten ei kai ole ihmekään jos tämäkin :D Koko syyskuu ollut vähän sellaista tuuliajolla olemista. Itse asiassa tän päivän Hesarin sarjakuva kuvastaa fiilistä just eikä melkein. Tällä viikolla alkoi lopulta varsinaiset opiskelutkin joten ehkäpä niiden myötä saa taas jonkinlaista rytmiä elämään, vaikka stressikäyrä kyllä opekurssien myötä ampaisee pian taas taivaisiin. Toisaalta ihan kiva että on taas jotain "oikeaa" tekemistä, mutta toisaalta en jaksais. Enkö vois vaan kouluttaa koiraa, treenata taekwondoo ja katella Clone Warsia päivät läpeensä? 

No se koira. Tässä kuussa ollaan vaihdettu paljon halauksia ja rapsutuksia, heitelty frisbeetä, lenkkeilty niin villinä vapaana metsässä juosten kuin kaupungissa vähän hillitymmin, nähty uusia ja vanhoja koirakavereita sekä palailtu treenien pariin. Toko on ollut edelleen hurjan kivaa Haltin kanssa, se tekee tosi innolla eikä muakaan enää ahdista treenaaminen niin paljon. Vähän jopa harmittaa että ollaan käyty niin vähän ihan treeneissä (mä oon maailman laiskin ihminen tekemään jotain pientä lenkin ohessa - jos treenataan niin sitten ihan kunnolla ja suunnitellusti pidempi sessio), koska on mennyt hyvin ja ollaan edistytty. Ja kuulemma kaverienkin mielestä meidän tekeminen on paljon paremman näköistä kuin alkuvuodesta, seuraaminen ja koko yhteistyön yleisilme on kiva mikä oli tietysti mukava kuulla :) Koesuunnitelmia oli taas mutta ne taitavat jälleen lykkääntyä, koska en halua paineistaa itselleni tätä kivaa tekemistä nyt, ja koska tekemistä vielä on. Tällä hetkellä suurimpia haasteita ruutu ja liikkeestä seisominen, tai lähinnä mun paluu koiran taakse - Halti meinaa herkästi kääntyä mun perään. Seuraamisen peruutusaskeleet on vielä aika alkutekijöissään, mutta Haltista se on hirveän hauska temppu opetella; ollaan tehty siis sitä korokkeelle peruuttamisen avulla ja pikkuhiljaa se sieltä löytyy :)

Kesältä.

Agilityssäkin päästiin lopulta taas palaamaan viikoittaisiin pienryhmätreeneihin elokuun sairastelujen ja reissaamisen jälkeen. Siltä rintamalta ei mitään erikoista uutta, kepit radan osana on edelleen kamalan vaikeat mutta kaikki muu sujuu. Tai on ne kepitkin kyllä treeneissä sujuneet aika kivasti, kisoissa ei, mutta ei auta kuin käydä kisoissa opettelemassa. Yhdet jo käytiinkin, mutta niistä pitää kirjoittaa ihan erillinen postaus :D Mutta jos muuten miettii tänhetkistä tilannetta niin Halti on hirmuisen kiltti ja ohjautuu juuri sinne ja siten kuin haluan, kun vain itse olen ajoissa ja oonkin tässä kyllä skarpannut itteeni. Tosin poikkeuksena haltuun tuleminen, se on ollut viime aikoina kovin vaikeaa taistelulassielle! On vaan niin paljon siistimpää ampua amokkina suorasta putkesta maata kiertävälle radalle kuin tulla mun käteen ja odottaa seuraavia ohjeita :DD

Käytiin kuun alussa kavereiden kanssa treenaamassa ulkokentällä ihan kuvien saamiseksi :)
Niin ja hei, ehdittiin tässä kuussa käydä koiranäyttelyssäkin! Se "pakollinen" kerran vuodessa kehään :D Alun perin olin suunnitellut ilmoittavani Haltin jo elokuussa Joensuun kotinäyttelyyn, mutta kuten kerroin, missasin ilmon ja niihin aikoihin oli vähän muutakin säätöä :D No, minähän katsoin sitten että syyskuun tokan viikonlopun ryhmis Muuramessa olisi sopivasti toteutettavissa ja laitoin jopa puhelimeen muistutuksen vikasta ilmoittautumispäivästä! Ja niin ilmoitin Haltin. Lähdettiin matkaan Annin ja nahkojen kanssa, hoitui kätevästi päiväreissuna kun ei ollut hurjan aikainen herätys. Halusin olla hyvissä ajoin paikalla jotta Halti ehtisi vähän asettua ja ehtisin sen harjailla. Sää oli kuitenkin kivan kostea (pehkokehän jälkeen ryöpsäytti kunnon sadekuuron) joten hirveästi ei onneksi tarvinnut hilleriä harjailla vaan turkki oli oikein hyvä! (En tiiä kuinka paljon ei-collieihmisiä tätä blogia lukee mutta collien turkkiin siis yleensä suihkutellaan vettä ennen harjausta, koska kosteus saa karvan nousemaan hienosti paksuksi. Mutta tosiaan sama efekti ihan vaikka lenkilläkin jos on kostea keli :D) Korvia olin hoitanut glyserolilla koko kesän, ja viikkoa aiemmin olin laittanut vasempaan pystykorvaan painon, ja korvat olikin pitkään oikein nätit. Otin painon juuri ennen kehää pois, mutta viileän kelin vuoksi vasen pyrki sinnikkäästi koko ajan pystyyn.. Harjoiteltiin juoksemista ja seisomista viereisessä tyhjässä kehässä ennen kuin colliet alkoivat ja siinä Halti oli ihan kivasti kuulolla! Kuvat on tästä harjoittelukierrokselta (kiitos Anni), onneksi, koska kehästä ei olisi mitään saanutkaan xD

Harjoitellessa vielä panta esillä, kehässä se on karvan alla piilossa.

Halti sai tästä näyttelystä ehkä parhaan arvostelun sitten pentuluokan ekan näyttelyn, mutta käytös oli varmaan tähänastisista kamalinta ikinä. Haltia ei huvittanut esiintyä sitten yhtään, se ei malttanut seistä ja yritti ulista koko ajan. Liikkeet sentään meni hyvin, malttoi ravata nätisti myös koko luokan liikkuessa! Tuomari (Miroslav Zidar Slovenista) oli mukava setä, sellainen vähän vanhanaikainen tuomari mutta siitä kummallinen että kehästä ei saanut poistua välissä ollenkaan. Olisin hakenut ensinnäkin lisää nameja sekä halunnut nollata Haltin päätä, mutta ei, seistiin jonossa odottamassa kaikki meitä edeltävät ja meidän jälkeiset avoimen luokan urokset. Ja voi, se vasen korva oli koko ajan menossa pystyyn vaikka Sarikin kävi sitä painelemassa kehän laidalla odotellessa!
Niin ja esittäminen. Mähän esitän Haltin aina seisten. Haltin kasvattaja on hyvin tarkka siitä, collie on iso koira eikä sen kanssa pitäisi kyykkiä, se näyttää typerältä ja collien pitäisi seistä vapaasti. Kevytkorvaisilla koirilla on kuitenkin joskus pakko joustaa tästä, koska koira ei sais missään nimessä katsoa ylöspäin ettei korvat vaan nouse, ja mäkin olin todennut että hätätapauksessa on pakko itekin nyt esittää Halti maasta. Silloin saa myös ehkä paremman kontrollin koiraan mutta Halti kyllä heilui minkä pystyi tästä huolimatta :D Häpesin silmät päästäni siellä kehässä, olisin ihan yhtä hyvin voinut olla taas 13-vuotias ekaa kertaa koiranäyttelyssä ikinä nuoren, kurittoman uroksen kanssa. Ihan todelliset flashbackit Jyväskylän KV:sta marraskuussa 2006 :DD Nolotti senkin takia kun tuomari oli oikeasti mukava ja esim. kätteli kaikki, hyvä kätellä sormet täynnä Naturista.. No, onneks oon niin nuoren näköinen että ehkä meenkin vielä teinistä.

Mutta joo, se itse kehä. Tuomari tuli tutkimaan, kysyi iän ja Halti antoi tosi nätisti katsoa hampaat ja tunnustella. Sitten hän alkoi katsella Haltin korvia tarkemmin ja koin vuosisadan sykkeennousun ajatusketjusta apua-onko-sinne-jäänyt-aineita-saako-tästä-jonkin-sanktion-tai-dopingtestin-tai-mitä-voieiiiiiiii. Ja sitten vuosisadan ällistyminen ja helpotus, kun herra totesikin että You need to give these ears massage, see, it looks better. Eli että hei hiero näitä korvia että taittuvat, katsos niin ne näyttävät paremmalta. Juu, tätähän me oltiin Sarin kanssa epätoivoisesti kehän laidalla harrastettu :D Onneks voi taas esittää nuorta ja tyhmää. Mutta ihan kiva näin vaikka vähän häkellyinkin - en usko että yksikään tuomari ei olisi tietoinen näistä collieiden ja shelttien korvien hoitamisesta joten samapa kai se on sitten neuvoa :D Joskin oon kyllä sitä mieltä, että pystyt korvat pitäisi sallia rotumääritelmässä, onhan tää ihan älytöntä..
Haltin seisominen oli tosiaan aika järkyttävää, mutta liikkeet sujui taas hyvin, jee! :) Ei harmi kyllä juostu kuin kerran ympäri ja eestaas, mutta ihmeen pitkän arvostelun tuomari kirjoitutti vaikka arvosteli todella ripeästi: Middlestrong, compact. Overhigh. Good pigmentation. Rich coat. Parallel head, but not enough correct ear position. Strong back. High tail. Good angulations. Correct standing in front, back cowhocked. Free moving, a little too narrow back. Arvosanana meille tänään EH, mistä oon ihan todella tyytyväinen tuolla esiintymisellä! Kahdesta viime näyttelystä napsahti kuitenkin H, ja tuo on Haltin paras arvostelu sitten pentuluokan :D Ihan oikeita asioita siellä lukee, joskin ylikorkea Haldir ei ole (mitattu 59 cm jalostustarkissa, urokset max. 61). Antaa korkean vaikutelman kyllä, koska on jalkava eikä ole kamalan pitkät mahakarvat ja hapsut :) Lopuksi vielä sijoituskehä, ja siinä Halti sitten lopulta alkoi esiintyä! Mun ei tarvinnut kyykkiä tai komennella yhtään, Haldir seisoi jonossa oikein nätisti juuri niin kuin ollaan harjoiteltukin mikä veti kyllä suupielet hymyyn! :) Luokkasijoitusta ei tullut, mutta ei oltu todellakaan ainoat EH:n saaneet ja mä olin vain onnellinen kun pääsin kehästä pois :D

Paremmalla esiintymisellä tuolla arvostelulla olisi voinut saadakin jopa ERIn, ja ihan mielelläni menisin kyseiselle tuomarille uudestaankin. Ainakin sellaisen koiran kanssa, jolla on luonnonkorvat :D Mähän tykkäisin oikeasti käydä näyttelyissä enemmänkin, mutta Haltia ei voi ihan kenelle tahansa viedä, ja se viikkokausien työ mikä pitää noiden korvien hoitamiseksi tehdä, on aika iso homma. Tää alkusyksy on selvästi ihan viimeinen mahdollisuus käydä, viileillä keleillä ne korvat vaan on pystyssä. Mutta kyllä mulla on haaveena Haltille vielä joskus se erinomainenkin saada; vaikka tuo kinnerahtaus laskee arvosanaa tosi herkästi, se on kuitenkin ihan mahdollista. Tosin se vaatii myös sitä että se malttaa esiintyä jo heti luokkansa alussa. Sijoituskehässä Halti oli tosi hyvin, nyt vielä kun saisi sen siihen mielentilaan jo koko ajaksi. Harjoitusta vaan ja ehkä ensi kerralla vielä aiemmin paikalle! Mutta sellaisia mietitään uudemman kerran joskus ensi vuoden puolella, nyt keskitytään taas oikeisiin harrastuksiin :) Ja joka tapauksessa oli kiva reissu, käytiin kotimatkalla Pandan tehtaanmyymälässäkin ja sain halvalla paljon lakua! Kiitos vielä Annille ja Sarille :) 

Pitihän koirallekin ostaa vähän herkkuja päivän kärsimyksistä..