Rauhaa tekemiseen

Kuten arvelinkin, opeharkka ja tuntien suunnittelut on syöneet valtaosan mun iltojen ajasta viimeisen parin viikon aikana. Ja totta puhuen mulla on ollut harjoittelussa niin kivaa, ettei ole oikeastaan edes harmittanut, etten ole ehtinyt blogin pariin :D Syksyllä päivittämättömyys johtui siitä ettei jaksanut/saanut aikaiseksi/ollut inspistä, nyt taas ois; mutta nytpä mulla onkin päivissä sisältöä ja ns. oikeaa tekemistä jotka menee edelle :D Mutta toki nyt Haltinkin kuulumisista on jotain kerrottavaa! Tai oikeastaan aika paljonkin, mutta tää teksti oli luonnoksissa kaikkein pisimmällä, joten laitellaanpas treenitilannetta.
Ollaan päästy tässä kuussa joka viikko tekemään agilityä Längelmäen Kana-areenalla. Vuoden ekat treenit oltiin taas varakoirakkopaikalla JSPKH:n jatkoryhmän treeneissä, torstaina 4. päivä. JSPKH:lla käy nykyään joka toinen viikko kouluttamassa Eetu Rajala, jota päästiin nyt siis näkemään ekaa kertaa. Treeniratana oli 11 esteen hyppyrata joka vaikutti alkuun aika kinkkiseltä, muttei sitten loppujen lopuksi ollutkaan (video alempana). Käytettiin paljon aikaa koiran linjojen kannalta parhaiden ohjausten suunnitteluun ja keskusteltiin eri ratkaisujen hyvistä ja huonoista puolista. Mun suunnitelmat menikin aika lailla uusiksi, olisin ohjannut monen kohdan ihan eri lailla kuin Eetu neuvoi :D 

Aurinko.

Kuten sanottu, rata ei sitten loppujen lopuksi ollut niin vaikea kuin aluksi oli tuntunut; vaikeuden tuntu taas johtui lähinnä lyhyistä esteväleistä ja siitä, että piti luottaa paljon persjättöihin ja koiran itsenäiseen hakemiseen. Just hyvää treeniä mulle! Käytän nykyään persjättöjä paljon rohkeammin kuin joskus aiemmin ja ne toimii valsseja paremmin koska mun valssit on aika töksähtäviä, mutta mua vähän ahdistaa aina jättää koira selän taakse kun ei näe sitä :D Lisäksi saattelen Haltia ihan liian pitkälle takaakiertoihin, mun pitäisi uskaltaa lähettää sitä kauempaa ja luottaa että se kyllä hakee. Niin kuin tälläkin radalla, 7-hypyn takaakierto oli ainoa luonteva linja koiralle eikä se mitenkään olisi voinut tulla sitä väärältä puolelta :D 
Treenissä tuli paljon toistoja koska kaikki treenasi radan kerralla ja mä otin muutamaan kertaan uusiksi juuri sen 6-7-8 -välin. Pari kertaa myös vitoshypyn kun tulin liian pitkälle, mutta vitsit Halti oli hieno! Vaikka olin ekalla yrityksellä tosi myöhään kääntämisessä, Haldir ei yhtä ainutta kertaa mennyt ansaputkeen, vaan kääntyi tosi kiltisti sinne minne ohjasin. Se myös luki takaakierron ja persjätöt tosi kauniisti kun vain ite olin ajoissa, ja vaihtoi hienosti myös laukan 10-hypylle, ei yrittänytkään kiertää sitä. Eetu kehui että Halti on tosi kiltti koira ja hienosti kuuntelee, ja sikäli kiitollinen treenattava. Mutta varoitti, että seuraava koira ei sitten välttämättä ole yhtä kuuliainen ja sellaisen kanssa sitten pitää itse olla paljon paremmin ajoissa :D Halti onkin kultapoika <3
Käytiin heti seuraavana päivänä vielä vetämässä lassietreenit Evien kanssa. Sama rata, jonka otin nyt videollekin :) Kokeiltiin myös siivekkeen ympäri kieputusta 7-hypyllä, mutta kyllä siitä vaan tuli sulavampi linja, kun tehtiin Eetun neuvomalla tavalla. Nyt osasin ajoittaa myös 3-hypyn takaaleikkauksen paremmin, tämäntyyppisiä treenejä tarvisi lisää jotta oppisin itse ajoittamaan: ei saa rynniä esteelle kilpaa koiran kanssa vaan takaaleikkauksessa täytyy malttaa päästää se edelle. Paransin kyllä koko ajan jo silloin torstaina :D Tehtiin myös keppitreeniä niin, että laitettiin pujottelu 11-hypyn jälkeen vinoittain hallin päätyä kohti, eli tultiin 11-hypyltä sylkkäriltä kepeille. Tästä nyt ei sitten tietenkään ole videota, mutta Halti haki ne kepit heti ensi yrittämällä!! Ja vielä toisenkin kerran! Vitsit olin riemuissani, kuka sille on tuollaisia käynyt opettamassa?? Vau mikä jätkä. Ei sit tehty sitä sen enempää, hömpöteltiin vaan loppuun kaikkea hauskaa. Niin hieno Haldir <3

Ei joululomaa ilman lassietreenejä Länkipohjassa! <3

Viime viikolla käytiin keskiviikkona touhuilemassa pikaisesti koulupäivän jälkeen Evien ja Heidin kanssa. Aikaa oli vain noin tunti enkä suunnitellut etukäteen mitään erikoista, tehtiin vain kaikenlaista perusosaamista. Irtoamista, kepeille hakua, puomin kontaktia jne. Meni ihan jees, paitsi kerran puomin ylösmenolla Haltin takajalat lipesivät (ai että, inhoan sitä estettä ja sen kapeutta maksikoiralle entistä enemmän nykyään ja Smart99:n puomi on ihan naurettavan kevyt ja hutera >:( :( Käännyin tietysti jo heti vauhdissa valmiina menemään vastaan, mutta Haltipa ei pudonnutkaan alas asti, vaan jäi mahastaan roikkumaan etujalat yhdellä puolen ja takajalat toisella puolen puomia sätkien. Kaikesta säikähdyksestä huolimatta tilanne oli varsin koominen, ja tuntui kestävän ikuisuuden :D Vaikka tietysti kiirehdin samantien pelastamaan hilleriraukan. Halti ei ollut tästä moksiskaan, oli vain pöllämystyneen oloinen kuin ei olisi itsekään tajunnut mitä tapahtui. Ravuuttelin sitä vähän ja liike oli ok, mitä nyt heitti peitsille ehkä vähän herkemmin. Kiipesi myös reippaasti uudelleen puomille, ja tehtiin varovasti vielä jotain pientä tämän jälkeen.

Rata 18.1 suunnilleen noin

Eilen käytiin sitten taas jatkoryhmän treeneissä, kun Eetu tuli jälleen kouluttamaan^. Nyt keksin jo aika hyvin sellaisia ohjausratkaisuja, joita hänkin oli ajatellut. Kakkoselle pakkovalssi, kolmoselle ja kutoselle jälleen takaakiertoon lähetys mahdollisimman pitkälle. Seiskalle tein ensin persjätön ja kasille saksalainen, ajoitus kuulemma vähän siinä ja siinä mutta riittävä, ja Halti ohjautui hienosti! :) Pelkällä käden vilautuksella seiskalle ja kasilla kerkisin tavallista paremmin alta pois. Kokeiltiin myös niin, että seiskalle valssi, ja japanilainen ennen kasia, jolle lähetys vastakädellä. Ehkä hieman yllättäen ajoitus ja molempien linjat olivat paremmat valssilla, mutta japskin kanssa piti olla tosi tarkkana että kädet liikkui juuri oikeaan aikaan. Jälleen Halti kyllä haki hypyn vaikka olin pikkuisen myöhässäkin, mutta valssi + saksalainen oli loppujen lopuksi paras. Kuulemma kuitenkin tosi hyvä, että mulla on kaksikin vaihtoehtoista ohjausta tällaiseen.

Sairaan nopee ja värikäs

Toinen kommentti koskien asiaa johon pitäisi kiinnittää huomiota, on mun vastakäden käyttö. Käytän sitä tosi paljon, en enää samalla tavalla kuin Nemon ja Nitan kanssa -esim. pitkillä suorilla-, mutta käännöksissä ja takaakierroissa. Kun kokeiltiin kutoshyppyä ilman rintaan hakeutuvaa vastakättä, Halti kiersikin koko esteen :o Tähän täytyy nyt kiinnittää huomiota, ja namilla/lelulla vahvistaa, että takaakierrolla hypätään se hyppykin aina eikä koskaan kierretä. Vastakäden pitäisi olla voimakeino jota käytetään kun oikeasti tarvitaan, koska jos käytän sitä turhan herkästi kuten nyt, se menettää tehoaan kun pitäisi todella käyttää sitä. Luulen, että tää on tullut mulle huomaamatta alitajuisesti, kun Halti kaartaa niin helposti liian kauas ja kun kisoissakin joutuu ohjaamaan sitä aika kaukaa. Oon oppinut varomaan huitomasta käsillä pitkälle ettei se karkaa entistä kauemmas, ja kun en tiiä mihin ne laittaisin, liimaan vastakäden rintakehään pois tieltä :'D Mutta palkkailemme siis takaakiertoja, kunhan taas joskus päästään omatoimisesti treenaamaan. 

Loppuun tehtiin vielä keppejä, kun Eetu halusi nähdä viimeksi kertomastani ongelmasta. Näytin ensin hypyn kautta -ei tietenkään mitään ongelmaa-, sitten tehtiin putken ja kahden hypyn suoran jälkeen. Ja johan tuli vanhat mokat näytille! Halti jätti ensin vikan välin pujottelematta (haha, sitä ei ookaan taas vähään aikaan ollut), ja sitten taas ampuili tokaan väliin. Eetun kommentti/ohje ei sinänsä ollut uusi mulle, mutta muistutuksena taas: ainoa ongelma on oma ajoitus. Mun keppikäsky tulee myöhässä, rynnin itse liian lähelle eikä Halti mitenkään ehdi reagoida. Jo keppejä edeltävällä hypyllä oma vauhti hiljaiseksi tai kokonaan pois, lähetys ja anna koiralle rauha tehdä. 4 kepin jälkeen itse mukaan ja oma rytmitys koiran pujottelutahtiin sopivaksi. Ja kas, ennen hyppyä käskyttäessä Halti haki valtavan hienosti ja osasi! Ei tehty sit enempää :) Eetun mukaan tässä näkyi vähän sama kuin edellisten treenien takaaleikkauksessa: mulla on hirveä kiire odottamaan :D Rynniminen siis pois, luotto koiraan ja rauhaa tekemiseen. Ei siis tosiaan uutta, mutta ehkä se jää paremmin mieleen, mitä useampi ihminen sen sanoo? Jospa sen myötä joskus oppisi myös tekemään niin kuin tiedän, miten mun pitää se tehdä? 

Nih.

Joka tapauksessa oli tosi kivat treenit taas ja oli hirmu hyvä juttu että päästiin! Huomenna lähdetäänkin ekaa kertaa sitten lokakuun kisailemaan, Tampereelle. Saas nähdä kuinka käy, pidetään hauskaa kun on kiva päästä pitkästä aikaa. Ja teen kaikkeni että maltan, luotan, enkä rynni!