Ihana, rasittava pentuarki (osa 1)

Joo lol enhän mä todellakaan pystynyt sen sijaisviikon jälkeenkään mitään blogia kirjoittelemaan :D Oli parikymmentä koetta tarkistettavana, harkkaraportti ja sellaista, ja heti kotiin palattua iski odottamassa olleet kurssit, ryhmätyöt, graduun liittyvät säädöt ja kaikki. Sekä tietysti ne positiivisetkin jutut: ystävät, joita tietenkin tahtoi nähdä kahden kuukauden tauon jälkeen, harrastukset, omasta rauhasta nauttiminen ja taas oman kodin arkeen totutellen. Niin, ja hitosti valokuvia käsiteltäväksi ja ladattavaksi! Koin etten voi kirjoittaa ennen kuin saan kuvat tehtyä ja sattuneistä syistä niitä on paljon :D Nyt sitten pentukuulumisia ja kuvaspämmiä kilometrin verran!

 

Ralla on asustellut meillä jo kohta kuukauden päivät, hui! :o Aika menee niin kamalan nopeasti, äää. Mutta koska on kiva itsekin joskus tulevaisuudessa muistella pennun ensimmäisiä päiviä ja viikkoja uudessa kodissaan, koetan kirjoittaa Rallankin alkupolusta nyt mahdollisimman tarkasti. Ensimmäiset vajaa pari viikkoahan asuttiin edelleen mun anoppilassa, harkan ja sijaisuuden takia. Pikkulikka haettiin siis 27.1. 7 viikon ja kahden päivän ikäisenä, sattumoisin täsmälleen samoin kuin Halti :D Mukaan hakureissulle/kuskiksi lähti Joonan sisko, koska Joona oli (taas) töissä. Samana päivänä lähti myös yksi veljistä, Vos, joka muutti myös Joensuuhun Sarin luo. Ihan parasta kun on sisarukset näin lähellä toisiaan! Yksi pentu oli lähtenyt jo aiemmin, mutta mistään ei kyllä huomannut kasvattajan luona että pentuja oli yksi vähemmän kuin viikkoa aiemmin.. Sama hillitön ralli päällä :D Kotimatkalla Ralla vähän itkeskeli alkuun eikä oikein malttanut nukahtaa, mutta puolivälin jälkeen rauhoittui jo syliini ja uinahti :) Loppumatka Joonan porukoille on pientä mutkaista maalaistietä, ja sen varrella tulikin oksennus - onneksi ei Veeran autoon tai mun takin kaula-aukkoon, vaan ehdin kääntää sen ajoissa niin että kaikki meni mun sylissä olleisiin pipoon ja kaulahuiviin xD Sitten kuskimme rysäytti vielä penkkaankin, josta vastaantuleva auto onneksi meidät nyppäisi pois ja selvisimme lopultakin kotiin. Halti tuli iloisena häntää heilutellen nuuskimaan pennun, Milka kääntyi saman tien sijoiltaan ympäri ja palasi sisälle.. :D Ralla oksensi vielä eteisessä, mutta sen olo parani pian ja uskaltauduttiin tutkimaan uusia paikkoja. Eikä kauaa mennyt, kun se oli jo kuin kotonaan!

Kyllä, Haltin ilme kertoo ihan kaiken sen tuntemuksista pikkusiskoa kohtaan.

Ensimmäisten päivien aikana tutustuttiin toisiimme ja ihmeteltiin uutta, suurta maailmaa. Ulkoiltiin pihalla yksin ja aikuisten koirien kanssa, opeteltiin omaa nimeä ja leikittiin ja nukuttiin. Ekat yöt nukuttiin edelleen vierashuoneessa jossa oltiin muutenkin Joonan kanssa asuttu, mutta siitä ei oikein tullut mitään.. Heti ekana yönä heräsin kahden aikaan järkyttävään kiljumiseen - pentua harmitti kun ei päässyt sänkyyn! Kävin sit lattialla nukkumassa sen kanssa kylpytakin päällä ja pikkuisen kyllä väsytti herätä aamukahdeksaksi kouluun.. Onneksi oli koeviikko eikä tarvinnut korkeaa aivotoimintaa! Eka viikko tosiaan menikin aika mukavasti, kun mulla oli kokeet pidettävänä vain kahtena päivänä ja lukiolle menoa siten vain vähän.

Kuten osasin odottaakin, Ralla on oikein reipas pentu. Laitoin ekana iltana huovan nurkkaan, sillä ajatuksella että yleensä pennut haluavat suojaisaan paikkaan nukkumaan. Mitä vielä, tämä nukkui siinä ehkä pari minuuttia ja kävi sitten keskelle olohuoneen lattiaa ja viihtyi siinä jatkossakin eniten. Täytyy ehkä korostaa, etten missään nimessä oo suorittanut hirmuisia vertailuja koirieni välillä tai vedä niiden eroista hirveitä analyyseja. Mutta sanottakoon, että nyt ymmärrän, miksi ihmiset silloin neljä vuotta sitten sanoivat, että Halti on aivan luonnottoman kiltti pentu :DD Koska sitä se kyllä todella taisi olla! Esimerkiksi nyt vaikka uteliaisuus. Halti ei missään nimessä ollut arka pentu, mutta jotenkin.. rauhallisempi. Hirmuisen lunki ja pysytteli mielellään mun lähellä, sellainen kiltti poika. Ralla sen sijaan painelee häntä pystyssä, toisinaan melkein kippurassa selän päällä, uusissakin paikoissa menemään. Kummastelin eritoten sen käytöstä ulkona. Mun oletus oli, että tämä on samanlainen talvipentu kuin Nemo: äkkiä ulos, pissat ja vikistään takaisin sisälle kun on kylmä. Ja siinä missä normaali pentu pysyy melkein jaloissa eikä lähde kauas, Ralla harrasti sitä ehkä kaks päivää. Sitten se alkoi tehdä sellaista, että pisut tehtyään paineli sata lasissa alapihalle koska jee ulkona olo ja juokseminen on esim. siisteintä. Oli muuten lievästi kuumottavaa etenkin iltapimeällä, kun tosiaan maalla oltiin ja Rallan jo tultua epäiltiin pihapiirissä käyneen ensin huuhkajan, sitten suden. Mä olin tokalla viikolla jo aivan hajalla iltaulkoilujen kanssa, ja lopulta totesin että mieluummin siivoan lattioita kuin nostan mun pelkokertoimia miljoonaan siitä, kun pentu ampuu pimeän pihan laidalle suden suuhun tai huuhkajan kynsiin :))

Ralla sai hyvin pian ensimmäiset lempinimensä, Schnappi ja Stitch. Jos joku vielä muistaa yli kymmenen vuoden takaisen YouTube-ilmiön Schni schna Schnappi, Schnappi Schnappi schnap jne. joka kertoi pienestä krokotiilista, niin olkaa hyvä, saitte juuri tämän jo unohdetun korvamadon takaisin! Koska kuten sanottu, se muuten puree. Paljon. Alligaattorileuat sanoo naps naps, mistä tuli Schnappi. Ja se ärisee, ja on villi kuin Stitch (jonka nyt kaikkien pitäis tietää). Rallan tultua päässä on pyörineet hyvin paljon kyseisen leffan lainaukset "sen ainoa vaisto on tuhota kaikki mihin se koskee" ja "tässä on sun tuhmuustaso. Se on epätavallisen korkea sun kokoon nähden". Jopa Joonan perheessä tän lukuvuoden asuva vaihtari sanoi, että "she looks like Stitch!" kun Ralla taas kerran odotti sylissä rauhoittumista ennen pääsyä pois, ja teki käpälillään ja äänellään kaikkensa jotta pääsisi pois itse :D

Kun Halti tuli, se vähän pelkäsi Nemoa ja Nitaa aluksi, eikä oikein ikinä leikkinyt niiden kanssa. Aluksi seniorikoirat eivät suostuneet leikkimään ällön pennun kanssa, ja kun Nita parin kuukauden jälkeen lopulta lämpeni ja olisi leikkinyt, Haltia jännittikin kun hui se juoksee niin kovaa. Ja pian tästä jäätiinkin jo Haltin kanssa yksin. </3 Ralla taas sitten... No, ensi kertaa Haltin tavatessaan heti kotiin tultua se vähän hätkähti ja haisteli varovasti mun sylistä, mutta sitten alkoi häntä vipattaa ja sisällä haki jo heti kontaktia siihen. Ja heti seuraavana aamuna se yritti jo ihan tosissaan mennä pihalla mukaan Haltin ja Milkan leikkeihin. Juoksee pikkuisilla jaloillaan hirmuista vauhtia ja on mielestään ihan messissä vaikkei tietenkään pysy perässä :D Mulle uutta on myös se, kuinka heti alkaa kitinä jos jokin asia ärsyttää - kuten esim. panta kaulassa, portin taakse jääminen, se jos ei saakaan huomiota HETI. Koska Haltihan esim. oppi haukkumaan vasta joskus yhdeksänkuisena, eikä kyllä harrastanut mitään vikisemistäkään pienenä. Samoin musta on absurdia, kuinka jollain noin pienellä on pokkaa komentaa, kyllä, komentaa isompaansa! Hassissa Ralla kehitti hauskan leikin: haasta Milkaa leikkiin ja käy koskemassa sitä nenällä, kunnes kärttyinen mummokoira murahtaa ja saat siitä hyvän tekosyyn alkaa äristä ja haukkua sille. Samoin se menee haastamaan rauhassa makoilevaa Haltia leikkiin ja kun Halti ei lähde, Ralla alkaa haukkua ja murista. Joskus se tuntuu oikein odottavan että Halti irvistää tai murahtaa, koska siitä saa syyn pinkaista pikkukierroksen karkuun ja tulla taas uudestaan härnäämään isoveikkaa :D

Ralla pääsi heti ensimmäisellä viikollaan sosiaalistumaan lukiolle. Koeviikon iltapäivä oli hyvä ajankohta viedä se koululle, kun ihmisiä ei ollut niin paljon. Autossa se taas kitisi, (se edelleen voi aika herkästi pahoin ja on oksennellut) mutta oli koululla oikein reipas! Käytiin ensin moikkaamassa meidän ihanaa koiria rakastavaa koulusihteeriä, jonka luona kansliassa Nitakin joskus vietti satunnaisen tunnin tai pari :D Ralla olisi sieltä lähtenyt jo viereiseen huoneeseen rehtorin luo, mutta käytiin sitten vähän pyöriskelemässä käytävillä, aulassa ja tietysti opettajainhuoneessa. Pentu sai luonnollisesti hurjasti ihailuja, sylittelyjä, silittelyjä ja pusuja, ja opiskelijat kertoilivat kaikenlaista omista koiristaan ja muusta. Ralla teputti häntä tötteröllä menemään, olisi lähtenyt jokaisen ohikulkijan mukaan ja löys aulan sohvan alta nuuskapurkin xD Ja lopulta se nukahtikin aulaan, ja känisi kun siirsin vähän reunempaan nukkumaan. No, lähdettiin sitten aika pian jo kotiinkin nukkumaan :D 

Ralla ehti myös jo ensimmäisen viikkonsa aikana käymään hoidossa. Perjantaina 2.2. väkimäärä talossa vain kasvoi, kun Joonan kummitäti perheineen tuli Saksasta lomalle ja lauantaina juhlittiin tämä viisikymppisiä paikallisessa majatalo-ravintolassa. Pentua ei oikein voinut jättää yksin, mutta onneksi ihana Anna suostui ottamaan Rallan vieraakseen, ja mieluinen vieras taisikin olla! Ensi alkuun suuret riehakkaat porokoirapojat vähän jänskättivät pikkutyttöä, mutta ei kauaa mennyt kun oli jo leikit aluillaan, eikä Ralla edes huomannut kun lähdettiin Joonan kanssa. Ralla olikin kuulemma ollut koko iltapäivän ja illan täysin oma, villi ja reipas itsensä! :D <3 

Tahvo ja Ralla

Pojat vartioi pennun unta asiaankuuluvalla vakavuudella :D

Rallan toinen viikko meidän luona oli mun sijaisuusviikko, ja luojan kiitos Joona oli lomalla ja pennun kanssa päivät :D (vaikka se sitten sanoi että onneksi pääsee ensi viikolla töihin rentoutumaan..?) Heti eka päivä oli semisti koomainen, kun Ralla valvotti melkein koko yön ja nukuin ehkä kolme tuntia.. Lisäksi viikko oli muutenkin rankka, kun tosiaan talo oli täynnä ihmisiä enkä tahtonut löytää tyhjää, rauhallista huonetta jossa suunnitella tunteja. Eikä harmikseni ollut enää mitään saumaa päästä enää JSPKH:n agilitytreeneihinkään Haltin kanssa :( Mutta Haldir on onneksi maailman kiltein ja sopeutuvaisin koira, ja mukautui vähäisempään lenkkeilyyn. Ja lopulta sijaisuuskin päättyi ja mä selvisin! (ja taskuraha tulee aina tarpeeseen.)

Perjantaina 9.2. koitti sitten se ilon ja onnen päivä, kun Jämsä oli lusittu ja päästiin lähtemään meidän omaan kotiin <3 Aamulla tosin kävin vielä lukiolla viemässä ihanalle harkkaohjaajalleni kiitoslahjan sekä jälleen väsyttämässä pennun :D Nyt sai olla vielä tarkempana mm. opettajainhuoneen oven kanssa, kun Ralla viipotti jo tutuksi tulleessa paikassa entistä lujempaa. On ihan parasta, kun normaalisti niin coolit lukiolaiset romauttavat muurinsa täysin nähdessään koiranpennun ja kommentit on luokkaa "Aaaaa ihana mikä tää on miks se on täällä voi ei miten söpö tule tänne ääää!" :D Ralla nukahti opehuoneen lattialle ja oli niin liikkis, kun viipotti bilsanopen perässä ihan innoissaan ja tärkeänä luokkaan. Vähän haikea fiilis oli jättää lukio (taas), kun elin harjoittelua niin kokonaisvaltaisesti ja oli niin kivaa <3 Mutta toisaalta oli ihanaa päästä kotiin. Molemmat koirat olivat autossa pitkän kotimatkan esimerkillisesti, nukkuivat melkein koko ajan eikä Rallakaan oksentanut tai pissannut kertaakaan, jee :D

Harjoittelija Ilona Karjalainen toi vielä viimeisenä päivänä koiravauvan tutustumaan koulun arkeen. Tunnin voi hyvin aloittaa ihailemalla tätä koiravauvaa #koiravauva #motivointinatunninalkuun #söpö

Henkilön Jämsän Lukio (@jamsanlukio) jakama julkaisu Helmi 9, 2018 kello 5.07 PST

Tähän onkin vallan sopiva väli katkaista tämä postaus, sitten vähän Joensuun kuulumisia seuraavaks :>