Ihana, rasittava pentuarki (osa 2)

Reilu pari viikkoa ollaan saatu taas elellä omassa kodissa rakkaassa Joensuussa. Ralla ei paljoa kodinvaihdosta ihmetellyt - myöhään perjantai-iltana kotiin päästyämme se käveli tomerasti sisään ja löysi heti jonkun lelun jota alkoi riepottaa :D Halti oli liikkis, se tuntui olevan jotenkin epäuskoinen, että ollaanko me ihan todella tultu takaisin omaan kotiin :D Heilutti vain häntäänsä ja hymyili leveää paimenkoiran hymyään, ja löysi toki sekin oman variksensa (pehmolelu) leikittäväksi. Ekat päivät kotiinpaluun jälkeen oli tosiaan melko hektisiä kouluhommien parissa, ja pennun kanssa lähinnä opeteltiin arkea kerrostalossa. Sunnuntaina tosin käytiin kylässä Sarilla ja nähtiin collieporukan kavereita pitkästä aikaa. Otin vain Rallan mukaan, Halti sai ottaa vapaaillan riiviöstä. Sarillehan siis muutti Rallan veli Vos, ja paikalla oli myös Annin muutamaa kuukautta vanhempi nahkapentu Lumo. Sisarukset ilahtuivat suuresti nähdessään toisensa, ja pian olikin jo hurjat leikit pystyssä kaikilla kolmella! Ralla myös alakynteen jäädessään antoi sekä Vosille että Lumolle turpiin.. Ja loppuillasta veikkaraukka oli ihan väsynyt jo mutta riiviösisko vain härkki, joten se piti ottaa syliin rauhoittumaan. Siinäkin se tietenkin kiukutteli, mutta nukahti sitten :D Kotimatkalla pudotettiin Jose kotiin ja nähtiin myös uudet aikuiset nahkaystävät Darwin ja Mysi. Illalla oli väsynyt pentu! 

Talvipentu ja melkein keskustassa asuminen on huomattavasti hankalampi yhtälö verrattuna Haltin pentuaikaan. Kesäpennun kanssa sisäsiisteyden opettaminen oli niin paljon helpompaa, kun ei tarvinnut kuin vetäistä läpykkäät jalkaan (tai mennä ihan paljain jaloin) ja portaat alas pihalle, ja pennun saattoi laskea heti portaiden eteen nurmikolle. Nyt Rallan kanssa pitää olla oraakkelin vikaa, että sen kerkiää viedä pihalle, mielellään vähän puoliunessa, jos ajattelee että heti pennun herättyä haluaa pissattaa sen ulos. Pitää pukea kengät, takki, hanskat, pipo ja huivi ja siinä ajassa se usein melkein jo ehtiikin pissata sisälle. Edellinen talo myös sijaitsi rauhallisella alueella ja siinä oli hiljainen sisäpiha, mutta nykyisen alaovi aukeaa suoraan kadulle, jolla varsinkin aamulla ja iltapäivällä on paljon liikennettä ja kulkijoita. Ralla on siis pakko laittaa turvallisuuden vuoksi aina hihnaan, ja välillä meidän eteneminen kohti takametsää on vähän hankalaa kun pentu olis lähdössä jokaisen vastaantulijan mukaan :D Pari kertaa jotkut on pysähtyneet ilman lupaa moikkaamaan mikä varsinkin aamukiireessä ärsyttää, mutta yllättävän moni/valtaosa onneksi kävelee ohi niin tulee harjoiteltua sitä, ettei kaikkia moikkailla.

Sisäsiisteyden opettelemisessa menee siis luultavasti vähän kauemmin kuin Haltin kanssa, mutta sitten menee. Colliet on kuitenkin yleisesti ottaen hyvin siistejä koiria eivätkä mielellään likaa omaa pesäänsä, joten tääkin on enemmän siitä omasta ajoituksesta/laiskuudesta/pakkasista kiinni :D Ralla hakeutuu jo nyt ulkona mieluummin syrjempään tarpeilleen, ja tekee sisällä hienosti melkein aina paperille. Paperit ei vaan meinaa oikein riittää kun vilkas pentu pissii vähän väliä :D Yön jäljiltä löytyy ehkä yhdet pissat makkarin nurkasta, ja se on ihan ok - en halua että koira oppii voivansa yöllä/aamulla herättää miten sattuu vaan ihmiset päättää, koska noustaan. Ralla onkin jo nyt antanut nukkua paremmin kuin Halti aikoinaan, tai Haltilla meni vähän pidempään että ei herättänyt ennen aamuseiskaa. Vielä Jämsässä ollessa Ralla yleensä biletti varsinkin puoliltaöin ja toisen kerran aamuyöstä, mutta täällä nukkuu jo yöt. Tai saattaahan se jotain touhuillakin, mutta ei sillein että me herättäis :D Joonan aamuvuoroihin lähtöön ennen kuutta Ralla ei reagoi. Joskus 8-9:n maissa se saattaa kurkkia ja vikistä, joko olisin hereillä mutta en tietenkään nouse ennen kuin se rauhoittuu olemaan hiljaa. Vaihtelee niin paljon, kun oma heräämisaikakin vaihtelee päivän ohjelmasta riippuen.

Pimennysverhon takana saa paremman unirauhan!

Hihnassa kävely sujuu Rallalta jo varsin kivasti ikäisekseen. Kun ensi kertaa pistin sille pannan kaulaan, se ärsytti sitä kovasti, minkä neiti ilmoitti kovaan ääneen. Pian se kuitenkin tottui pantaan, ja hihnan kanssa ulkoilussa se on yllättänyt positiivisesti siinä, ettei se juurikaan roiku hihnassaan. Haltin hihnassa kylläkin varsinkin rappukäytävässä.. xD Joskus ulkona Ralla lyö liinat kiinni ja jää istumaan ja ihmettelemään. Se ei onneksi yritä vetää päätään pannasta, mutta varsinkin ohikulkijoiden luo pyrittyään jää istumaan ja katselemaan, ja siinä sitten kimität jalka alaoven välissä toinen koira jo tuulikaapissa että tule nyt :DD Koko ajan tosin edistytään tämänkin suhteen. Muuten pyrin luonnollisesti pitämään pentua mahdollisimman paljon irti, ja rauhallisessa takapihan pikkumetsässä se onnistuukin hyvin. Yksin ollessaan Ralla pysyy hyvin mun lähellä, mutta molempien koirien kanssa ulkoillessa seurailee aika paljon Haltia. Joskin koko ajan väläyttelee yhä enemmän sitäkin, että tulee kutsusta hienosti luo vaikka Halti jäisikin haistelemaan jotain :) 

Eka lenkki vielä Jämsässä ollessa

Haltin suhde Rallaan on pysynyt melko samanlaisena pennun tulosta saakka. Haltihan on ehkä maailman kiltein koira ja odotin, että se olisi ihan rakastunut pentuun alusta saakka. Evien Riesanhan se antoi joululomalla jopa astua itseään eikä sanonut mitään :DD Vaan Rallan kanssa Halti on kyllä yllättänyt! Ihan ystävällisesti se siis suhtautuu, mutta ei ollut läheskään niin ihastunut kuin mitä odotin. Pari ekaa päivää Halti aina lähti pois jos pentu yritti hivuttautua esim. nukkumaan sen kylkeen kiinni, mutta melko pian Halti sitten tämän salli ja on ne muutaman kerran nukkuneet ällösöpösti ihan vieri vieressä, tai jopa pää toisen päällä. Mutta ei Halti sillein leiki Rallan kanssa - ulkona vähän yrittää saada jahtaamaan ja ryöstämään keppiä itseltään, mutta eihän pentu sen vauhdissa pysy ja muutenkin pitää vähän valvoa, ettei se Haltin hypätessä mua vasten tms. jää alle. Halti kyllä sinänsä osaa varoa, sillä ois ihan kaikki edellytykset esim. kumauttaa Rallaa kepillä kalloon mutta se hienosti väistää ja pitää kepin tarpeeksi ylhäällä :D

Sisällä ollessa pentu on Haltin mielestä enimmäkseen ärsyttävä. Mun instaa seuranneet tietääkin, kuinka Ralla joka ilta ja joskus aamuisinkin haastaa Haltia leikkiin, ärisee ja haukkuu ja vetää hillittömiä juoksuhepuleita. Ja sekös hilleriä ärsyttää! Mä en oo siis mitenkään erikseen opettanut etteikö sisällä saisi leikkiä, mutta iltaisin kun me ihmisetkin rauhoitutaan ja istutaan sohvalle, Haltikin on omaksunut että silloin ollaan rauhassa. Ja kun Ralla ei tätä "sääntöä" noudata, Haltia inhottaa. Alkuun se ei yleensä mene pennun provoamiseen mukaan vaan on välinpitämätön, mutta kun Ralla tarpeeksi ärsyttää ja riehuu, Halti kyllä irvistelee ja nakkaa leuoillaan kiinni. Meni pitkään, että tämä aiheutti Rallassa mitään reaktioita - se vain juoksee pikkulenkin kauemmas ja yrittää uudestaan. Toisinaan tuntuu kuin pentu oikein yrittäisi saada Haltin ärsyyntymään, jotta se voisi itse taas haukkua sille :D Toki myös me ihmiset komennetaan pentua kun sillä menee yli, ja johdatellaan sitä mieluummin lelujen pariin kuin Haltin kimppuun. Ja oon kyllä kannustanutkin/ kehunut Haltia kun se irvistelee, että kyllä sinä saat sitä komentaa. Mun reppana :D Pari kertaa Ralla on nyt jo ihan vinkaissutkin ja heittänyt selälleen kun Halti on sitä nakannut - ensin karvojen repimisestä ja sitten ruokakupille menosta. Tää oli vähän mun moka koska ruokin koirat eri huoneissa, mutta silloin oli jäänyt portti auki. Mutta ei Halti tarpeettoman kovasti sano, eikä Ralla oo muuten sen jälkeen mennyt Haltin kupille :) 

<3

Me and my mini-me!

Pentu oppi jo tokana iltana isoveikan tärkeän tarkkailutoimen!
Hän on motivoitunut uusi työntekijä, mitä nyt välillä nukahtaa sorvin ääreen :D

Tää postaus on yhtä tajunnanvirtaa, mutta ruokakupista saakin hyvän aasinsillan ruokaan :D Ekat pari viikkoa Ralla nimittäin söi aika huonosti. Ekana iltana ei maistunut ruoka ollenkaan, mutta se saattoi hyvin johtua pahoinvoinnista hakumatkalla. Mutta senkin jälkeen se pitkään vain nirppi ruokaansa, kyllä se ihan innoissaan aina kupista oli, mutta ei siten kuin pennut yleensä. Toki se oli jo kasvattajalla ollut selvästi enemmän leluista kuin ruoasta innostuvaa tyyppiä, ja isot velipojat olivat jyränneet ruokakupilla, mutta kun tarvisi myös kasvaa. Ralla saattoi syödä vähän, sitten muistaa että jossain oli joku lelu ja lähteä sinne ja käydä taas maistamassa pari nappulaa, ellei Halti ollut ehtinyt syödä niitä (minkä se kyllä tekee jos ei valvo). Vähän sitä tuskailin siinä alkuun, mutta Joensuuhun päästyämme tilanne onneksi normalisoitui :) Alkuun auttoi jo se, kun kasvattajalta saatu ruoka vaihdettiin uuteen (Four Friendsistä Barking Headsiin), joka tuntui maistuvan paremmin. Sitten saatiin myös vinkki antaa vähän pienempiä annoksia, jotta pennulle jäisi nälkä syötyään, ja jopa jättää yhtenä päivänä yksi ruoka pois. Tämäkin auttoi todella, ja nykyään Ralla on ruokinta-aikaan sellainen kuin pennun kuuluukin: pomppii innoissaan kohti kuppia, ja nappuloiden likoamista odotellessa jopa haukahtelee että tänne se ruoka! Nappuloiden seassa se saa piimää ja monesti myös jauhelihaa, ja tällä hetkellä vaihdetaan jo penturuokaa aikuisruokaan.

Nahkamasu <3

Mitähän vielä.. yksinoloharjoitukset aloitettiin myös heti kun kotiin päästiin, Joonan porukoilla siihen ei ollut mahiksia kun ei ollut turvallista tilaa johon jättää pentu, eikä se talo toisaalta koskaan ollut täysin tyhjä. Hommattiin koiraportti makuuhuoneeseen, koska sen saa helposti raivattua pentuturvalliseksi. Haltilla on käytössään muu asunto, koska vaikka se pääseekin sänkyyn turvaan Rallalta, on parempi että saa olla omassa rauhassaan, jos vaikka meniskin joskus hermo pahemmin. Ensimmäisinä kertoina Ralla tietenkin vikisi ja hyppi porttia vasten, mutta oon pyrkinyt jättämään sen aina väsyneenä, ja sillä on aina nappuloita etsittävänä, paljon leluja ja muuta pientä puuhailtavaa. En oo kuvannut tai äänittänyt sen yksinoloja, mutta aina kotiin tullessani se on ollut uninen ja vastaheränneen näköinen, joten oletettavasti se jää tai ainakin jossain vaiheessa rauhoittuu nukkumaan :D Mitä nyt välillä vähän pärekoria maistelee tai sanomalehteä silppuaa. Jos lähden Haltin kanssa johonkin ja Ralla jää oikeasti yksin, jätän sille myös radion päälle. 

Oon muuten loppujen lopuksi aika iloinen, ettei Halti ollutkaan heti alusta saakka Rallan paras ystävä. Huomaa, että se näin vajaa nelivuotiaana on jo selvästi aikuinen koira, ja kun Rallakin on osoittautunut ulkona helposti irtoavaksi ja Haltin perässä kulkevaksi, on parempikin ettei tämä käytös ainakaan Haltin osalta vahvistu. Pentu ainakin leimautuu ihmiseen eikä toiseen koiraan. (Been there, done that ja never again!) Pyrinkin käyttämään koiria ulkona mahdollisimman paljon erikseen, ja aika luontevasti se tuleekin - Halti kuitenkin tarvitsee pitkiä lenkkejä joita Ralla ei jaksa saati tarkene kävellä, ja Rallan pitää oppia olemaan myös oikeasti yksin kotona eikä vaan toisen koiran kanssa. Toki aamu- ja iltapissatukset takametsässä käydään molempien kanssa, ja pitäähän siihen yhdessä kulkemiseenkin opetella. Haastavaa on lähinnä se, että tahtoisin käyttää Haltin ensin heti aamiaisen jälkeen, mutta silloin Ralla on virkeänä eikä sitä sellaisessa mielentilassa viitsi jättää yksin. Toki niinä aamuina kun jaksan herätä aikaisin, homma hoituu aika hyvin ja ehtii päivän aikana muutakin :D