Syksy haussa

Pun intended otsikossa. Näin tässä joku yö unta, että oli jouluaatonaatto enkä ollut päivittänyt blogia sitten viime kerran ja tuli kauhee paniikki että apua, nyt pitää kirjoittaa kuulumisia. Herättyäni sitten totesin, että on vasta lokakuu eikä mitään hätää. Tää syksy on ollut älyttömän kiireinen - tiivistetysti vois sanoa, että oon ollut karkeasti yleistäen jatkuvasti joko kipeänä tai reissussa, ja jos en niissä, niin muuten vaan menossa. Oon tehnyt koirien kanssa vaikka mitä, ja siinä sivussa on myös pitänyt opiskella; jos vaikka joskus valmistuis, vaikka tällä hetkellä sen suhteen näyttääkin synkältä. On ollut myös kamalasti kuvia käsiteltävänä, ja Ultrabook-parka käy nykyään niin hitaalla että käsittely ja materiaalin blogiin asti saaminen on ollut niin tuskaista, ettei oo aina edes kärsivällisyys riittänyt :D

Syksy on siis toden totta jatkunut yhtä aktiivisena kuin se edellisestä postauksesta/syyskuun alusta alkoikin. Mutta se toi mukanaan myös aika raskaita asioita, kaikenlaista pientä harmia ja suurtakin surua. Meidän perheessä on periaatteessa kaikki hyvin (ainakin toistaiseksi), mutta lähipiirissä on ollut kaikenlaista murhetta, musertavimpana se kun jouduimme hyvästelemään Haltin Raisa-äidin. Omien koirien jälkeen tärkein koira maailmassa, niin kyllä se aika koville ottaa.
Onneksi elämässä on kuitenkin ollut jaksamisen kannalta niitä tärkeitä valonpilkahduksia, ja pienet arkiset jutut ja iloiset lassiet auttaa eteenpäin kurjempienkin asioiden keskellä. 

ja minä lupaan olla hyvä koira, juuri kuten minulle opetit
jonain päivänä yhtä viisas ja kiltti kuin sinä

Just nyt oon kiitollinen, että oon jättänyt syyskuun alussa luonnoksiin treenikuulumisia. Kuten mainitsin, ollaan tehty koirien kaa ihan hirveästi kaikkea enkä todella aio saati muistaisi kertoa kaikkia treenikuulumisia - kisat kirjoittelen kyllä kunhan saan videot tuubiin asti. Yhden lajin kohdalla teen kuitenkin poikkeuksen, kun olen sen treenejä tänne listaillut, nimittäin haun. Myös siksi, koska alun ilmaisuongelmien jälkeen ollaan otettu konkreettisesti joka ikisessä hakutreenissä tänä syksynä selkeitä edistysaskelia, ja voin tästä kirjallisesta kasvukäyrästä ehkä sitten keväällä tsekata, mihin vaiheeseen pitää peruuttaa jos tarvitsee. Mulla on myös pitkästä aikaa uusia treenikuvia hakumetsästä, joten mikäs sen parempaa kuin viskellä niitä juuri tämän postauksen sekaan.

Kuopion kuusimetsässä otetut kuvat nappasi Sari, kiitos!

Syyskuun alussa saatiin kahdet peräkkäiset hakutreenit sunnuntaille ja maanantaille (2. & 3.9). Oltiin uusissa maastoissa Viinijärvellä (kivaa avonaista mäntymetsää), mutta sunnuntain treenien lähtökohdat ei olleet kovinkaan optimaaliset. Ne oli poikkeuksellisesti aamupäivällä ja olin myöhässä, navigaattori johdatti treenipaikkaan erittäin erikoisten mutkien kautta, ja tietenkin juuri sinä päivänä meidän piti treenata heti alussa, jotta ehdittäisiin ennen juoksuista narttua, jonka omistajan piti lähteä töihin. Jäätävää säätöä siis, mutta oli treenissä hyvääkin. Tehtiin edelleen ilmaisua, nyt ukot jo kauempana piilossa eikä heti näkyvillä. Ekalla ja tokalla pistolla Halti lähti jälleen tosi vinoon ja jouduin kutsumaan takaisin ja laittamaan uudestaan, jotta lähti suoraan. Löysi kuitenkin nopsaan ja otti rullat suuhun paljon vähemmällä kyselemisellä kuin ekoilla metsäilmaisukerroilla. Palautti ekat rullat hyvin ja nyt lähti näytöllekin paremmin - maalimiesten ei tarvinnut edes kutsua Haltia, vaikka olin ohjeistanut niin mikäli ei lähtisi näytölle. 

Kaikki männikössä otetut kuvat (c) Piia Kinnunen

Alku siis hyvä, mutta lopussa tuli vähän ongelmia: kolmannella ja neljännellä ukolla Halti pudotti takaisin juostessaan rullan suustaan eikä nostanut uudestaan, joten lähetin kokonaan uudelleen. Kolmas meni näin vielä ihan ok, mutta neljännellä pudotti toisenkin rullan ja rupesi kakalle - mutta oma moka, kun en ollut ehtinyt käyttää koiraparkaa kunnolla tarpeillaan kiireisen saapumisen vuoksi. Kutsuttiin sitten sekä maalimies että Halti pois, ja tehtiin viimeinen ihan lyhyellä matkalla toiselle puolelle. Se sujui hyvin, joten saatiin lopetettua onnistuneeseen suoritukseen ja kuitenkin hyvällä fiiliksellä pois :) Haldir teki töitä kuitenkin tosi paljon paremmin kuin viimeksi, varsinkin ekat. Lopun rullanpudotukset näyttivät korreloivan mun liikkumisen kanssa: heti kun pysähdyin keskilinjalla, Haltikin pysähtyi metsässä rulla suussaan ja etenkin näissä herkästi pudotti. Tätä pitää nyt treenata, koska koiran tuodessa rullaa täytyy pysähtyä kokeessakin. Lisäksi Halti edelleen piti rullasta kiinni päästä eikä keskeltä, mikä vähän mietitytti.

Sain myös, yllätys, itse noottia - tällä kertaa liiasta puhumisesta. Höpötän ja kehun Haltia maalimieheltä keskilinjalle palatessa, eikä rullaa palauttaessa kyllä oikeastaan tarttis ääneen sanoa että jes nyt teit hyvin, vaan vain yksi selkeä jes, liina kiinni ja näyttökäsky :D Näihin päästiin onneksi puuttumaan heti seuraavana päivänä, kun jatkettiin samoissa maastoissa samaa hommaa. Maanantain treenit ei kyllä menneet kovinkaan hyvin. Halti ei joko ottanut rullaa suuhun tai jos otti, niin ei tuonut mulle asti vaan pudotteli matkalle. Mulla oli tuolloin vielä niin vähän omia rullia, ja kun jouduttiin uusimaan lähetyksiä, maalimiehillä ei ollut vararullia mikä aiheutti turhaa säätöä. Kouluttajamme lainasi omia irtorulliaan, mutta niitä Halti otti vielä huonommin suuhun kuin omia, ja halukkuudessa oli eroa myös sen mukaan, kuka oli piilossa. Tutuimmalta ihmiseltä Halti otti aina heti rullan, mutta kaikilta muilta huonommin. Kokeiltiin myös, auttaisiko, jos rulla olisi maassa eikä ihmisen kädessä, mutta sillä ei ollut vaikutusta. Halti myös edelleen piti rullien päistä kiinni ja toisinaan yritti korjata otetta, mutta silloin rulla putosi eikä se enää maasta nostanut sitä, vaikka käskin että tuo. Lisäksi Halti oli jostain syystä jopa haluton lähtemään näytölle enkä itse handlannut pitkää liinaa, tallasin sen päällekin kerran vahingossa ja aaaargh.

Seuraavana päivänä otin sitten puhelimen kauniiseen käteen ja soitin Johanna-kasvattajalle, että nyt tarvisin neuvoja kun en ymmärrä, missä vika. Onni on kasvattaja jolta löytyy vinkit ja avaimet kun itselle ei aukea! Saatiin ohjeeksi ottaa vähän takapakkia ja syventää rullan tuonti- ja näyttökuviota uudelleen, mieluiten pellolla tms. Siitä, mistä kohtaa Halti pitää rullasta kiinni, ei tarvitse olla kuulemma huolissaan - pitkään kuonoon svedurulla mahtuu vaikka pitkittäin. Lisäksi pitäisi nostaa rullan arvoa palkkaamalla jonkin aikaa vain sen tuomisesta mulle, ja voisin ihan hyvin myös auttaa koiraa sanomalla jes, tuo, tms. sen ottaessa rullan maalimieheltä; kuin myös liikkumalla keskilinjalla sen lähestyessä mua, kun kerran pysähtyminen pysäyttää myös Haltin liikkeen. Lisäksi saatiin hyvät vinkit palautusasennon opettamiseen: turha vaatia paineistavaa eteen istumista, mutta toisaalta ei myöskään kannata enää antaa hypätä vasten kuten leikkiessä, vaan lähteä jo luomaan siihen pysyvää kriteeriä ja rutiinia. Vahvistetaan luontevaa kääntymistä vasemmalla sivullani takaisin metsää kohti, tarvittaessa vähän kädellä ohjaten. Lisäksi liina pois kokonaan toistaiseksi, ei tarvitse sitä miettiä vielä eikä ainakaan tule tallottua sen päälle.

Peltotreeniin meillä ei valitettavasti ollut mahdollisuutta, mutta käytiin itse asiassa samana päivänä ihan hallilla kavereiden kanssa tokoilemassa. Treenien lopuksi tehtiin rullakuviota siten, että hetsattiin Haltia rullalle ja sielläpä se lähtikin vauhdilla, otti hyvin ja toi mulle. Suurin edistysaskel tapahtui kuitenkin heti seuraavana maanantaina taas metsässä (10.9.) Kerroin treenien alussa kasvattajalta saadut ohjeet ja sanoin, että palkkaan tuomisesta. Olin myös tilannut ihan oikeita, uusia, kirkkaita kankaisia irtorullia eräästä nettikaupasta, ja kouluttajamme kautta sain ne näihin treeneihin. Olin kyllä vähän epäileväinen, kannattaisiko treenata niillä jo, koska viimeksi Halti oli nimenomaan vieraita rullia karsastanut. Kouluttaja kuitenkin sanoi, että kokeillaan vaan niillä uusilla, ja kas! Johtuiko sitten mukavammasta suutuntumasta -kun nämä ovat itse tekemiäni isompia ja pehmeämpiä- vai siitä, ettei niissä ollut vieraan koiran hajua, mutta Halti teki aivan superhyvin koko treenit! Otti varsin mielellään rullat kaikilta maalimiehiltä ja palautti hienosti mulle, mistä kehuin ja palkkasin hurjasti. Vikalla piilolla oli Haltille tutuin Katja, joka kutsui Haltin myös näytölle ja palkkasi. Aivan superhieno hilleri! <3 

Syyskuun puolivälissä meillä olikin sitten peräti kolmen päivän treeniputki. Lauantaina 15.9. treenattiin alaosastomme maastotreenipäivässä Kuopiossa, joten saatiin loistava tilaisuus kokeilla uudessa metsässä (sammalpohjainen kuusikko) vierailla maalimiehillä. Sama homma jatkui, eli palkkasin rullan tuomisesta mutta maalimies kutsui myös näytölle mistä tuli myös palkka. Tehtiin eripituisia pistoja ja viimeinen vielä puolipakenevana, millä muistuteltiin että kyllä sinne vaan kannattaa juosta uudestaankin! Halti oli super täälläkin <3

Hommat jatkui sitten seuraavana päivänä (16.9.) taas Viinijärvellä. Olin älyttömän väsynyt kun univelkaa oli kertynyt koko viikolta, ja päivä venyi ihan liian pitkäksi. Koiran oppimisen kannalta oli kuitenkin hyvä, että jaksoin herätä ja lähdin - kuin myös siksi, että meillä oli näissä treeneissä vierailemassa valokuvaaja Piia Kinnunen, joka ottikin upeita kuvia! Haltilla meni jälleen hienosti, joskin palautuksissa ei aina huomannut, että olin liikkunut eteenpäin keskilinjalla; kotonakin yliannostuksen kuvattavana olemisesta saanut lassieni juoksi hienosti suoraan lähetyspaikalle jäänyttä valokuvaajaa kohti :D Siksi sillä on osassa katse sivusilmässä, koska meiksi on siellä jo edenneenä keskilinjalla. 

Iltapäivällä nukuin päikkärit ja univelka helpotti jo seuraavaan päivään mennessä, kun taas maanantai-iltana (17.9.) treenailtiin, sillä kertaa Jaamankankaalla, alueella jossa ollaan viimeksi oltu Haltin kanssa viime vuoden kesänä. Sieltä en ookaan tarkemmin kirjoittanut treenien kulkua, mutta muistelisin että meni aika hyvin. Ekalla ukolla ehkä piti vähän muistutella että hei oot töissä, taisi nostaa jalkaa ennen kuin otti rullan? Lisäksi piti ottaa kolmas ukko pari kertaa uusiksi, koska tämä oli porukkamme ainoa mieshenkilö, jolta Halti jostain syystä vähän empi rullan ottoa. Kokeiltiin myös, miten reagoi kun pysähdyn keskilinjalla koiran palauttaessa. Tältä kolmannelta/vaikeimmalta tullessa Halti hämmentyi, kun olin niin paljon edempänä kuin muu porukka ja pudotti rullan suustaan aivan viime metreillä ennen mua. Otettiin sitten kokonaan uusi lähetys, ja saatiinhan se perille asti palautuskin! Kaikki muut pistot meni kyllä tosi hienosti, vaikka olikin aika peitteinen ja mäkinen maasto. Superhilleriä ei haitannut edes jäätävä sade ja pimenevä metsä <3 

24.9. oli todennäköisesti vikat hakutreenit meidän varsinaisella hakuporukalla. Oltiin taas Jaamankankaalla, mutta jälleen meille uudessa paikassa. Nää oli ihan loistavat treenit kaikin puolin! Halti otti rullat epäröimättä myös mies-maalimieheltä (:D) ja ampaisi joka kerta metsään hienolla vauhdilla niin etsiessä kuin näytöllekin mennessä. Rullat palautui mulle asti hienosti, ja se alkoi jo hieman tarjota vasemmalle sivulleni kiepahdusta mua vasten hyppäämisen sijaan, vaikken ole varsinaisesti vielä edes alkanut tätä kuviota sille opettaa. Eikä sitä enää edes kiinnostanut ottaa multa namia palkaksi palautuksesta, näyttömotivaatio on siis ainakin noussut :D Haltero sanoi, että ei vitkutella, kun tuonne uudestaan juoksemalla saa palkan! Jotain kertoo myös ehkä sekin, että nää oli varmaan ekat hakutreenit ikinä, joissa Halti ei kertaakaan nostanut metsässä koipea - koska hän on töissä! Viimeinen maalimies oli ihan viidessäkympissä saakka, mutta niin vain Lentävä lassie liiti sinne ja takaisin ihan täysiä, rullan kanssa ja näytöllekin. Kuten arvata saattaa, olin näiden treenien jälkeen yhtä hymyä. Hitto, siitä ehkä oikeasti tulee vielä jonain päivänä hakukoira! 

Ihan vihonviimeiset hakuilut tälle vuodelle ei nuokaan onneksi kuitenkaan olleet, vaan päästiin pitkästä aikaa collieporukalla pitämään kunnon maastotreenit sunnuntaina 7.10. Oltiin tutussa collieporukan maastossa ja tehtiin alkuun esineruudut, mutta kun tallattiin sittenkin hakuratakin, niin treenattiin totta kai sekin. Haltille oli kolme maalimiestä ja nyt kokeilin ekaa kertaa hihnanpätkän kiinnittämistä valjaisiin ennen näytölle lähtöä (pitkä liina otetaan uudestaan kuvioihin vasta myöhemmin). Haldir teki taas upeasti, vauhti oli kova ja jokaisella palautuksella kääntyi hienosti vasemmalle sivulle rullan luovutettuaan. Niin hieno <3 Itse olin liian hätäinen hihnan kiinnityksissä, pitäisi siis vähän rauhoittaa keskilinjatyöskentelyä. Edelleen varmaan jotenkin pelkään, että Halti "unohtaa" maalimiehen tai ei viitsi lähteä näytölle, jos en saa hihnaa valjaisiin samantien, vaikka ihan turhaan :D Reilun kuukauden ahkeralla treenaamisella ollaan saatu kyllä näyttömotivaatio kohdilleen ja koira tuntuu oikeasti tietävän, mitä pitää tehdä. Ja mikä tärkeintä, meillä kummallakin on metsässä ihan hirveän kivaa. Tästä on hyvä jatkaa ensi keväänä, ja erillisiä ilmaisutreenejä toivottavasti tulevan talvenkin aikana! 

Hieno jätkä <3