Kuvapostaus: loppukesän retkiä

Nyt kun marraskuu on kaikista kamalimmillaan ja ulkona on aamusta iltaan märkää ja harmaata, eikä valosta ole tietoakaan, lienee juuri sopiva ajankohta muistella elokuun aurinkoisia reissuja.  

Elokuussa piipahdimme Päijänteen mökillä kahdesti: heti kuun alussa yhden yön verran (matkalla hakemaan uutta autoa), ja muutaman päivän päästä siitä vielä pari yötä. Ekana päivänä oli vielä ihanat helteet, mutta toisella kertaa oli jo kovin syksyinen sää eikä reissu ihan täyttänyt odotuksia :D Kivoja kuvia kuitenkin tuli.

Ralla, pikkuinen Sunshine After Rain. Se ja siskonsa saivat nimiinsä päivänpaisteet mumminsa, Airi Aurinkoisen mukaan. Vain kaksi päivää näiden kuvien ottamisesta sain lukea suru-uutisen, joka alkoi sanoilla niin lähti kaunis päivänsäde. Hyvää matkaa ihana Airi-mummi <3 

Syy ja seuraus. Kesä 2001 ja 2018.

Ehkä parhaimpia kuvia tähän asti näistä kahdesta <3

Ja tässä sitten sellainen, joka tiivistää täydellisesti koirieni persoonallisuudet ja niiden erot.

Joona tuli lomille elokuun keskivaiheilla, ja meidän oli tarkoitus lähteä Lappiin vaeltamaan. Reissua on odotettu ja suunniteltu jo vaikka kuinka pitkään, mutta aina elämä ei kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan; Joona oli melkein koko lomansa kipeänä ja kun parani, oli lomaa niin vähän jäljellä, ettei voitukaan lähteä. Harmitti hirveästi, mutta ei voinut mitään - jospa ensi kesänä olisi parempi onni.

Onneksi meitä lähellä on kuitenkin Koli, ja Joonan parannuttua päätimme tehdä päiväretken sinne. Siten Rallakin pääsi mukaan ensimmäiselle päiväretkelleen, kun pitkälle vaellukselle ei sitä vielä oltaisi otettu.

Oli oikein kaunis ja aurinkoinen päivä, ja kiertelimme kaikessa rauhassa lähimpiä huippuja, Ukko-, Akka- ja Paha-Kolia. Mäkränaholle saakka emme tällä kertaa menneetkään, kun parhaimmat kuvauskohteet löytyvät juurikin lähempää. Oli kiva päivä ja maisemat ovat aina yhtä upeat, mutta vähän turhan tuttu jo mulle. Lisäksi Koli on niin suosittu, että nytkin tuli tosi paljon vastaantulijoita ja huipuilla oli suorastaan ruuhkaa. Mutta tulipa hyvä kokemus Rallalle ja kuvat onnistuivat :)

Elokuun lopulla päästiin sitten ihan uuteen kohteeseen. Annin kanssa ollaan puhuttu jo koko tämän vuoden ajan, että pitäisi mennä kiertämään Kalliojärven kierros. Se on 3,5 kilometrin mittainen rengasreitti reilun puolen tunnin matkan päässä Joensuusta, ja kiertää Kalliojärvi-nimisen (:DD) rotkojärven ympäri. Anni on sen kävellyt aiemminkin, mutta minulle paikka oli ihan uusi. 

Veikka ja sisko, Posi ja Lalla.

Torstaina 30.8. päästiin lopulta toteuttamaan retkemme, ja omien koirien lisäksi meillä oli mukana myös Sarin pojat. Nuoriso-osastolla oli hirmuisesti virtaa jo heti parkkikselta lähtiessä, ja kun kyseessä ei ole mikään kansallispuisto, olivat koirat koko lenkin ajan irti. Onneksi emme kohdanneet ketään vastaantulijaakaan, vaan saatiin kävellä rauhassa koko lenkki. 

Ohitimme laavun heti alkuvaiheessa ja jätimme polttopuut sinne odottamaan, kunnes olimme kiertäneet järven ja palasimme evästelemään nuotiotulille. Kierros oli oikein kiva, ja noinkin lyhyellä matkalla maisemat vaihtelivat paljon.

 

Tosi hyvin koulutettuja koiria xD

Järven ylle kohoavilta jyrkiltä kallioilta polku jatkui niin kosteaan kuusikkolouhikkoon kuin kallioiseen mäntymetsään ja suopursuja täynnään olevaan pitkospuurämeeseen. Tosi kiva reitti, jonka varrella koirat saivat hyvin energiansa purettua! Vaikka niillä kallio-osioilla kyllä hirvitti sen verran, ettei annettu pentujen riehua ihan päättömästi :D 

Pennut pysyi yhteiskuvassa kun laitettiin kaikki siirtolohkareen päälle!

Kierroksen päätteeksi virittelimme tulet laavupaikalle ja syötiin retkieväät. Se raukeuden tunne, kun pitkän päivän jälkeen koirat rauhoittuvat nukkumaan ja vaatteet tuoksuvat savulle <3