Paljon onnea rakas Ralla!

Viime viikonloppuna meillä juhlittiin! Kuopuskoira Ralla nimittäin vietti ensimmäistä syntymäpäiväänsä 8.12. Ihan uskomatonta että minun pikkuinen tyttö on jo yhden vuoden vanha! :o Vuosi sitten joulukuun kahdeksannen päivän aamuna menin tarkistamaan fb:stä, joko olisi pitkään odotettuja uutisia, kuten kasvattaja oli edellisiltana ennustellut. Ja olihan siellä, kuva kasasta suloisia trikkivauvoja joista yksi muuttaisi meille <3 Tammikuun lopulla hain kolmikiloisen pumpulipallon Kanta-Hämeen peltojen keskeltä, ja siitä asti elämämme on ollut melkoista rallattelua. 

Kävi niin kuin laulussa, josta koirani nimen väänsin - ei se paljoa tuumaa suuremmaksi kasvanut :D Varsinkin tällä hetkellä, kun se on pudottanut kaiken karvansa kesän juoksujen jäljiltä, se näyttää entistäkin pienemmältä. Vuoden vanha Ralla painaa 14,5 kiloa ja sillä on korkeutta ehkä juuri ja juuri 50-51 senttimetriä (collienartun alaraja rotumääritelmän mukaan on 51 cm). Sillä on onnettoman pienet pikkukoiran käpälät ja sen masu tuoksuu puolukalta. Mutta vanhempien perusteella oli odotettavissakin vähän pienempiä kavereita, eikä se haittaa mitään kun asennetta on isommankin koiran edestä!

Ralla on pieni mutta villi. Se on söpö ja herttainen, mutta sen sydämessä asuu tuli. Välillä se tuli vähän räjähtää, mutta ei niin pahasti että kokisin sen olevan niin sanotusti ongelma meidän elämässä. Ralla juoksee tuulen nopeudella ja kääntyy melkein kolikon päällä. Se etenee matalalla kiitolaukallaan hetkessä puolikkaan Penttilänmäkeä eikä vaikuta edes kotiin tultuaan väsyneeltä. Ralla on aina iloinen, lähes aina liikkeessä. Osaa kuitenkin rauhoittua nukkumaan sisällä, kun mitään ei tapahdu. Ulkoilun jälkeen se hyppää mun viereen sohvalle ja käpertyy ihan pikkuruiselle kerälle, päästää pitkän tyytyväisen ynähdyksen ja sulkee silmänsä. Öisin se nukkuu poikittain puolen parisängyn levyisesti, rellottaen selällään. Jos sillä on minulle jotain kerrottavaa, se ei tyydy vain tulemaan luokseni vaan nousee takajaloilleen vasten, yltääkseen paremmin. Katsoo kiinteästi silmiin ja kertoo, että nyt on asiaa! Se muistuttaa joiltakin piirteiltään hämmentävän paljon minun ensimmäistä mustaa tyttöä, maailman viisainta koiraa Nitaa. Se viihtyy lähellä ihmistä, haluaa olla vieressä sängyssä, rakastaa juoksemista täysillä aina kun vain tilaisuus on. Se jopa halaa - nostaa etujalat mun olkapäille ja heiluttaa häntäänsä hurjasti. Ralla tuli elämääni hyvin synkkänä aikana ja on ollut tämän vuoden aikana äärettömän tärkeä ja tarpeellinen piristysruiske, virallisen nimensä mukaisesti.

Ralla on pieni koira, mutta sillä on suuri sydän. Noin pieneksi koiraksi sillä on uskomattoman suuria voimia. Kun itken, se huolestuu ja tulee ihan lähelle, syliin istumaan. Katsoo vakavana silmiin tummilla silmillään, nuolaisee poskea, pysyy vierelläni niin kauan kunnes nousen ja sanon että kaikki hyvin, selviän tästäkin. Kun makaan sairaana lattialla ja kivut on niin kovat, ettei meinaa jaksaa nousta ylös ja kävellä sänkyyn, Ralla tuo narupallon käteeni ja laiskan vetoleikin avulla onkin helpompi nousta ylös. Vaikka Ralla on kovin pentumainen ja leikkisä, vaikka sen elämä vaikuttaa olevan yhtä leikkiä ja vitsiä, siinä asuu kuitenkin aivan hirmuisen suuri viisaus jo nyt. Kun jokin asia on vakava, tuo pieni koira toimii tosissaan.

 

 Vuoden ikään mennessä Ralla on kokenut aika paljon. Se on käynyt treenihalleilla ja -kentillä, maastotreeneissä, ollut hoidossa eri paikoissa, kyläillyt ystävien luona. Matkustanut autolla, junalla ja bussilla, ollut kisapaikoilla turistina Haltin mukana, leikkimässä, treenaamassa, odottamassa häkissä. Ralla on osallistunut pk-leirille, mätsäreihin, paimennustaipumuskokeeseen, koiranäyttelyyn. Se on oppinut kaikenlaista, vaikka musta tuntuu edelleen etten ole kouluttanut sitä tarpeeksi. Ennen pennun kotiutumista mulla oli suuret suunnitelmat treeneistä, mutta elämä ei aina mene suunnitelmien mukaan. Nyt tiedän jo, että se on vain mun sairaus, joka väittää etten ole tehnyt tarpeeksi Rallan eteen. Olen minä, se osaa ihan riittävästi ikäisekseen ja on tehnyt vaikka mitä. En ehkä oo treenannut niin paljon kuin olisin voinut, mutta tässä elämäntilanteessa ja hetkessä on pelattava näillä korteilla, mitä on. Ja minullakin on koko ajan enemmän jaksamista. Sitä edesauttaa hurjasti se, että kotona asuu pieni päivänpaiste.

Ralla on ihan mahtava pikkutyyppi enkä malta odottaa, mitä siitä vielä tulee kun vain maltan rakentaa sitä rauhassa oikeaan suuntaan. Se on edelleen unelmapentu unelmayhdistelmästä, tykkään siitä niin kovin paljon. Toivon, että siitä kasvaa vielä hieno ja viisas aikuinen skotlanninpaimenkoira.

 

 Miten joku noin pieni voikin viedä niin ison palan sydämestä <3