I run, I crouch, I creep - no man has wit to fold the sheep

Graduhommista pitää välillä vaihtaa vapaalle, joten vapaapäivän kunniaksi kirjoitellaanpas taas vähän syksyn tekemisiä luonnosta tänne ajan tasalle. Eipähän tarvi tehdä mitään vuoden viimeisen päivän koostepostausta kun kaiken voi ripotella joulukuussa tälleen hiljalleen :D (Otsikko liittyy aiheeseen ja on väännetty Patrik R. Chalmersin runosta The Collie, kirjasta The Dog of Every Day, 1933).
Koirailun superviikonloppu oli syyskuussa, 22.-23.9. kun ensin kisasin lauantaina Haltin kanssa oman seuran agilitykisoissa kaksi agirataa ja sunnuntaina pakkasin Rallan ja sen Vos-veljen autoon ja osallistuttiin paimennustaipumuskokeeseen Vehmersalmella. Agikisoista kirjoittelen myöhemmin koosteen kun ollaan niitä käyty tänä syksynä aika monet, mutta nyt tosiaan jotain ihan uutta! Oli aika hauskaa olla aivan vierailla vesillä. 

Kehtaan sanoa rotuni tuntevani ja haluan jatkuvasti oppia uutta/kasvattaa tietämystäni, mutta paimennusharrastus on mulle aika tuntematon tuttavuus; jonkin verran tiedän sitä harrastavien kaverien ja tuttujen kautta. Joskus teininä olin enemmänkin kiinnostunut tulevan collien kanssa kokeilemaan lammashommia ja romantisoin sitä aika paljon, mutta sittemmin olen oppinut asioita; oikeastaan nyt aikuisiällä sinä aikana kun olen collien omistanut, en oo ollut erityisen kiinnostunut koiraani lampaille viemään. Itä-Suomessa ensinnäkin mahdollisuudet paimennukseen ovat varsin vähäiset ja hankalien kulkuyhteyksien päässä, ja laji on tunnetusti koiraharrastusten kalleimmasta päästä. Muut lajit on myös yksinkertaisesti innostaneet enemmän, ja jos paimennuksessa aikoisi kisata, treenikertoja pitäisi saada alle niin paljon että kävisi ainakin tällä paikkakunnalla asuessa todella kalliiksi :D Jotkut satunnaiset yksittäiskerrat taas eivät edistymisen kannalta ole kauhean hyödyllisiä, enkä ihan huvikseen viitsisi sellaista harrastaa.

Tämä taipparihomma tulikin sikäli aika puskista - kun alaosastomme nimissä kyseiset taipparit syksyllä järjestettiin, alettiin joskus kesällä Vos-veljen omistajan Sarin kanssa puhua aluksi ihan läpällä, että pitäisikö ilmoittaa pennut mukaan. Itse testihän on ihan läppä, sen pääsee hyväksytysti läpi jos koira ei tyyliin pelkää lampaita tai hyökkää niiden kimppuun. En siis hirveästi arvosta sitä tuloksena itsessään, mutta ajateltiin että paras arvo tulisikin siitä, että veisimme pennut ensi kertaa lammastarhaan ja näkisimme, mitä ne tekevät, ja siinä sivussa tulisi myös merkintä KoiraNettiin että jotain on tehty jee. Ja kun halvemmalla ilmohinnalla pääsi, päätettiin ilmoittaa sisarukset ihan alaosaston tulojenkin vuoksi.

Tähän väliin on kuitenkin pakko mainita, että ainakin omissani on kyllä selkeä ero kiinnostuksessa lampaisiin - sekä Halti että Ralla ennen taipparia ovat nähneet vain verkkoaidan takaa kesälampaita erään lenkkireittimme varrella. Halti suhtautui ensikohtaamisella viime vuoden kesällä lampaisiin epäluuloisesti, tulee kyllä aidan viereen katsomaan mutta alkaa sitten piipata, kun luulee että tässä on nyt joku asia/suoritus/kumma juttu eikä tiedä että mitä tapahtuu ja ää piip piip. Nykyisin se tosin mieluummin haistelee tai jatkaa matkaa kuin sanoen että ihan tyhmä juttu Iipu, mennään jo.
Ralla sen sijaan on alusta lähtien ollut erittäin kiinnostunut lampaista - se työntää päätään aidanraosta, heiluttaa häntää niin kovasti ettei meinaa pysyä pöksyissään ja haistelee ja lipsuttaa jos vain tilaisuus tulee (eli jos joku Kuhasalon superkilteistä lampaista on vain tarpeeksi lähellä aitaa). Vosin kanssa leikkiessään ne myös vaanivat toisiaan matalina tuijottaen kuin mitkäkin sakaalit, mitä esim. Halti ei ole koskaan tehnyt. Sikälikin jännittävää! Molempien sukutauluissahan itse asiassa on paimennukseen käytettyjä koiria, norjalaisen Echuca-kennelin lammastilalta. Tosin Haltilla ne on lähemmässä polvessa että en tiedä kuinka vahvasti näiden vaikutus oikeasti näkyy :DD

No, se taustoituksesta ja tuumasta toimeen! Ilmoitettiin pennut taippariin, ja kävi sitten vielä niin että minä vein molemmat, kun Sari joutui töihin juuri koepäivänä. Vein Haltin lauantai-iltana hoitoon, otin tilalle Vosin, heräsin sunnuntaiaamuna laittoman aikaisin ja lähdin ajamaan kohti Vehmersalmea pennut peräkontissa. Oli lähellä, että matka olisi loppunut ennen aikojaan, kun Outokummun tienoilla aivan auton edessä hirvilehmä ja kaksosvasat ylittivät tien. Onneksi vauhti oli alhainen ja huomasin ne ajoissa ja emo oli viisas, selvästi opetti vasojaan tienylitykseen. Ralla ja Vos eivät edes huomanneet hirviä, mutta itse sain ihan riittävästi sydämentykytyksiä loppupäivälle. Perille kuitenkin päästiin ihan riittävän ajoissa, ja taipumuskoe pääsi alkamaan. Ilmoittautuessani kysyttiin, onko koirat olleet ennen lampailla ja kehuttiin kun eivät olleet, koska silloin myös ne taipumukset(") tulevat aidoimmin esiin, kun viedään ensikertalainen testiin. 

Arvoin aurinkokuuketuille numerot 4 ja 6, osallistujia oli 17 ja ne oli jaettu kolmeen ryhmään, eli pääsivät sopivasti alkupäässä geimeihin mutta olivat eri ryhmissä eivätkä onneksi peräkkäin. Taipumuskoe alkoi ryhmäosiolla, jossa otettiin kerrallaan 5-6 koiraa riviin laitumelle ja niiden sosiaalisuus katsottiin. Tuomari käveli yksitellen tervehtimään koiria joiden piti olla nätisti löysässä hihnassa ohjaajan luona eikä nameja saanut käyttää. Ralla käyttäytyi todella hienosti vaikka jotkut koirat haukkuivat, se istui vieressäni napittaen kauniisti silmiini ja tuomarin tullessa tervehtimään yritti tietysti kiivetä syliin.. Joillekin koirille tuomari testasi myös paineistamista, eli tuijotti hetken silmiin koiran seistessä, mutta Ralla ja Vos olivat niin pieniä että sanoi, ettei niin nuoria paineisteta. 

Tarkkana! Kohta mennään..

Riviosion jälkeen kukin ohjaaja ja koira lähtivät yksitellen vuorollaan kävelemään kauemmas kohti lampaita. Rivi oli siis isomman laitumen reunalla, ja varsinainen koetarha oli pienempi pyöröaitaus kauempana laitumella. Koira päästettiin irti ja lähdettiin kävelemään kohti laitumen takareunaa, niin että lampaat ja pyöröaitaus jäivät oikealle puolelle. Ralla juoksenteli iloisena sopivalla etäisyydellä minusta, kun käveltiin melkein laitumen takareunaan asti. Jos koira huomasi lampaat, se sai mennä niitä katsomaan pyöröaitauksen luo. Rallahan huomasi, ja pinkoi lujaa aidalle moikkaamaan. Aluksi se heilutti häntää hurjasti malliin "jee te olette samanlaisia ystäviä kuin Kuhasalossa", mutta kun koko kahdeksanpäinen katras tuli aidan taakse Rallaa katsomaan, sen hymy vähän hyytyi :D Haistoi yhden turpaa verkon läpi pikaisesti ja juoksi luokseni, käveltiin yhdessä takaisin koirariviä kohti ja kutsuttuani luo, kytkin tuomarin käskystä. 

Sitten yksilöosio, joka kesti jokaisella koiralla vähän erimittaisen ajan. Ennen tarhaan menoa tuomari selitti, että lampaiden tungeksiminen portilla saattaa jännittää varsinkin nuorta koiraa liikaa, minkä vuoksi hän meni itse edeltä toppuuttelemaan niitä ja me Rallan kanssa pujahdettiin välistä sekaan. Kerroin, etten oo koskaan ollut samalla puolella aitaa lampaiden kanssa ja sain ohjeeksi vain tehdä kuten tuomari sanoo, ja kehua koiraa hurjasti. Sielläpä me sitten pyörittiin jonkin aikaa, mistä enemmän kertoo video! Hurjasti kiitoksia Riikalle kuvaamisesta.
Kuten sanottu, itse en tajua lajista tai villapalloista mitään, mutta Rallalla sen sijaan tuntui olevan joku aavistus, itse asiassa aika hyväkin sellainen! Varsinkin kun nopeutettuna katsoin tuon, niin kyllähän se selkeästi jonkinlaista kuviota siellä tekee - hienosti pikkutyyppi pysytteli lauman takana ja voi tuota iloa, kun se hoksasi että hei nämähän liikkuu kun vähän ajan niitä takaa! :D Tuomari kertoi, että tuo leikkiinkutsuliike on "esivaihe" lampaan haastamiselle - näin nuorella koiralla leikkihaasteen asento on ainoa keino/työkalu haastaa lampaita, ja vaikka se tulee vasta leikin kautta, se kuitenkin osoittaa että pennulla on ylipäätään pokkaa siihen. Olin myös hämmästynyt/positiivisesti yllättynyt, kuinka hyvin Ralla vastasi paimensauvan paineeseen - heti kun tuomari iski sillä maahan, Ralla väisti toiselle puolelle. Vaikka ymmärrän toki, että se on koiralle hirmuisen luonnollista, niin oli se silti siistiä nähdä :D 

Ihan hauska kokemus siis ja mikä tärkeintä, pentu sai tästä erittäin positiivisen ensikosketuksen samalla puolella aitaa, kun nämä lampaat olivat niin kilttejä ja rauhallisia. Tarhassa pyörimisen jälkeen tuomari täytti arvostelulomakkeen ja kommentoi myös suullisesti. Ralla sai kehuja iloisuudestaan ja oli kuulemma oikein lupaava! Mutta en mä silti nyt mitään isompaa kipinää saanut vaikka sellaistakin kyselivät :D Lähinnä ajattelen, että jos joskus tulee vaikka joku alaosaston tutustumispäivä tms. niin hyvin voidaan mennä Rallan kanssa kokeilemaan.

Pian pääsinkin sitten toisen kerran lampaiden sekaan pyörimään kun oli Vosin vuoro. Sanoin jo mennessä tuomarille että tää ei sitten ole mun oma, ja se kuulemma näkyikin sen suorituksessa :D Mutta kuten sanottu, tämän pääsee läpi varsin helposti, joten kepeästi hyväksytty oli Posikin. Ihan jees erilainen päivä ja taas uudenlainen kokemus elämän reppuun. Reippaat pennut! <3