Palveluskoirailua ja agijuttuja

Seuraavaksi ajattelin koota meidän haku- ja agilitykuulumisia huhtikuulta, yritin parhaani mukaan lyhentää tätä postausta.. :D Oltiin siis tiistaina 14.päivä pitkästä aikaa hakutreeneissä! Haltille tehtiin kolme pistoa, tavoitteena harjoitella hajulla eikä silmillä etsintää. Ensimmäinen maalimies otettiin näkölähtönä ja loput piilossa. Halti lähti tapansa mukaan vauhdilla metsään, mutta kun ei nähnyt maalimiestä, alkoi kysellä multa apuja (katselee mua ja tulee lähemmäs). En kuitenkaan auttanut mitenkään muuten kuin kävelemällä itse muutaman metrin syvemmälle metsään, ja sitten Halti lähtikin hyvin etsimään. Vähän kierrellen ja kaarrellen kyllä, mutta ainakin yhden löysi hajulla, koska kääntyi tuulen tuodessa hajun nenään. Jes!

Ninja ja Halti huhtikuun alussa

Like mother, like son <3

Toiset treenit keväälle oli viime maanantaina. Tehtiin neljä pistoa niin, että kaksi ensimmäistä lähtivät yhtä aikaa keskilinjalta ja Halti näki. Lähti tosi hyvin perään ja selvästi tuulet toi jo hajujakin nenään, joskin edelleen käyttää liikaa silmiään. Positiivista näissä treeneissä oli kuitenkin, että nyt Halti ei kysellyt multa yhtään apuja vaan sinkosi täysillä metsään ja jopa yllättävän pitkälle! Aattelin ettei se irtoo ollenkaan, mutta kyllähän se lähtee. Kaksi muuta maalimiestä olivat valmiina piiloissa ja Halti etsi tosi kauan etenkin viimeistä, kunnes viimein näki ja löysi. Tyypillinen paimenkoiraongelma siis, etsiä katseellaan, mutta eipä tässä auta nyt muu kuin treenaaminen. Nyt näyttäisi siltä, että saadaan ihan viikoittaiset treenit pyörimään, jee! Mietiskelin, että josko ensi kerralla kokeiltaisiin partiointia metsässä, annetaan hajujen vaan tulla tuulen mukana ja Halti saisi tajuta että nenästä on iso apu. 

Lenkillä 11.4.

Näillä kahdella samanikäisellä synkkaa ihan omalla tasolla :D

Agilitytreenit on menneet aika kivasti, ollaan saatu hyviä puhtaita suorituksia ja mokat on tehnyt vain ohjaaja :D Ekoissa treeneissä reissutauon jälkeen (15. päivä) Haltille tuli yllättävä putkiongelma. Sehän siis irtoaa pääsääntöisesti hyvin putkiin, mutta nyt ei millään lähtenyt mutkaputkeen kun näytin ulkokädellä. Koira jäi vaan haukkumaan mun kättä, ja jouduin saattelemaan tosi pitkälle. Jos pyörähdin putkea edeltävällä hypyllä niin että olin sisäkaarteen puolella, onnistui heti. Höh.
Seuraavana päivänä käytiin vapaavuorolla hallilla Melkun ja poikien kanssa. Siellä oli tietty sama rata, ja Melkku neuvoi hyviä vaihtoehtoja ohjauksiin eri kohdissa. Putkiongelma saatiin korjattua naksuttelemalla ja pääsin ohjaamaan Haltin sinne paljon helpommin tekemällä edeltävälle hypylle persjätön. Ei tarvinnut pyöriä ja pääsin sisäkaarteen puolelle :D Naksuttimen avulla Halti alkoi taas irrota hienosti putkeen, kiitos Melkulle hyvistä vinkeistä ja avusta! Tehtiin myös piiitkän tauon jälkeen boksitreeniä. Kokeiltiin kapeaa boksia, jota Halti on siis tehnyt ensimmäisen kerran/viimeksi silloin maaliskuussa. Silloin tajusi hyvin, mutta nyt ei onnistunut sitten millään ja koira vain hyppi yli. Helpotin ottamalla A:n ison boksin siihen päälle, ja sen avulla osui jopa kapeaankin. Päätin jättää sen hautumaan, ja tein vielä perjantaina collietokojen päätteeksi isoa boksia. Se sujui hienosti, tuli tosi hyviä laukkoja :) 

Sunnuntaina 19. päivä oltiinkin jännän äärellä, kun lähdettiin Kuopioon, ACElle Tiia Vitikaisen juoksukontaktikoulutukseen. Ihana kouluttajamme Veera oli kysynyt minua mukaan, ja meitä oli "yksityisopetuksessa" yhteensä kolme. Aluksi käytiin läpi, missä vaiheessa koirat ovat ja sitten lähdettiin vuorotellen treenaamaan. Haltista kerroin, että iso boksi menee maassa, kaksi kertaa on tehnyt matalalla A:lla mutta kapeaa ei oikein tajua. Aluksi Tiia katsoi, kuinka sujui maassa ja Halti teki pääsääntöisesti hyvin, mutta välillä osuu laukka väärään kohtaan ja toisinaan tulee ravilla. 

Loppujen lopuksi tehtiin sitten pelkkää isoa boksia maassa, korotettuna jotta saatiin oikea laukka esiin. Halti ei nyt kuitenkaan ihan vielä tiedä, mikä se just oikea juttu kehikon kanssa on. Ollaan tehty nyt siinä mielessä virheellisesti boksia, että Halti on saanut naksautuksen ja palkan laukasta keskelle kehikkoa. Sen tulisi kuitenkin mielellään osua mahdollisimman alas/etureunaan lähelle palkkaajaa, koska A:n suorituksessa koirat nostavat osumaa pikkuhiljaa ylemmäs. Jatkossa ei saa enää naksauttaa kuin juuri oikeaan kohtaan osuneista laukoista, muista voi palkata mutta sanoo vain tyyliin "ihan ok, mutta ei sitä mitä haettiin", ja ravailuista ei mitään. 

Oli yllättävää huomata kuinka Halti reagoi kun naksua ei tullutkaan jollain kerralla: se kävi vähän epävarmaksi ja ravasi muutamat seuraavat toistot. Lisäksi se saattoi joskus vain jäädä jalkojeni väliin istumaan, eikä lähtenytkään suorittamaan mitä ei oo koskaan tehnyt. Hetsaus "missä boksi, menemene!" auttoi, mutta jos hetsaan, palkkaajan pitää siirtyä kauemmas koska laukan vauhti muuttuu. Jännä reaktio, mutta pitää muistaa että Halti on ohjaajapehmeä kuten colliet yleensä, ja vielä nuoresta iästä johtuen jonkin verran herkkä (ei aralla tavalla, vaan juuri noin että kun se on epävarma mikä oli oikea suoritus, se reagoi vauhdin laskemisella tyyliin "oh hoh, mikähän tässä nyt oli..?"). Iän myötä kuitenkin saa varmasti lisää varmuutta, ja kunhan nyt vahvistetaan se täsmälleen oikea suoritus :) 

Parhaimmillaan Halti teki 12 toistoa kuudestatoista täysin oikein, siis laukka tuli palkkaajan puoleiseen reunaan. Kolme oli vähän sinnepäin -laukkoja ja yksi ravia. Onnistumisprosentti oli siis 75, kun sen pitäisi olla 80 %. Kun tämä on saavutettu, voidaan siirtyä seuraavaan vaiheeseen eli matalalle A:lle. Ei kuulemma haittaa yhtään, vaikka ollaankin jo pari kertaa sitä matalaa A:ta tehty, mutta nyt on tärkeää saada Halti varmaksi tekemisestä maassa olevalla boksilla ja vasta sitten esteellä. Kysyin, tarviiko onnistumisen olla 100 prosenttia mutta se ei kuulemma ole hyvä, koska sitten on vaarana että koira oppii boksin olevan se juttu, eikä oikean askelluksen. Boksi on vain väline, jonka avulla saadaan oikea käytös esiin mutta siitä ei saa muodostua itse asiaa.

Kiltti poika!

Ei haitannut yhtään, vaikka koko koulutus "hinkattiin" boksia vain maassa, koska saatiin niin hyviä neuvoja ja oli tosi hyvä, että tuo epävarmuus ja virheet tulivat tässä vaiheessa esille! :) Tiia oli tosi mukava kouluttaja ja Musti ja Mirri -Areena oli ihana, tykkäsin sen avaruudesta ja valoisuudesta ja alusta oli hyvä. Haltille muuten pisteet siitä, että odotti hiljaa seinässä kiinni! Olin ihan varma että se huutaa, kun mulla ei ollut häkkiä mukana, mutta alkuun se vain vähän piippasi, ja hiljeni kun komensin ja tajusi itsekin, ettei auta mitään. Sitten Halti vaan makoili rauhassa :) Sovittiin heti seuraavakin koulutuskerta, kesäkuun alkuun. Ihan huippua päästä nyt alkuvaiheessa kunnolliseen oppiin, suurkiitos Veeralle että kysyit meitä mukaan ja kiitos kyydistä! :D

Tän viikon treenit meni myös kivasti, nyt Halti irtoili putkiin tosi hyvin myös ulkokaarelta :) Kerkesin itse hyvin ohjauksiin, mitä nyt välillä valuin liikaa jolloin koira oli väärässä putkessa. Takaakierroissa pitää edelleen muistaa odottaa että koira varmasti lukitsee sen, koska muuten ei välttämättä mene, ja on vielä vaikea ohjaus sille. Mutta silloin kun Halti lukitsi, niin tuli tosi hienosti ja kyllä kääntyy ketterästi!