Reissupostaus: Ylläs

Lupailin blogin alkutaipaleilla, että saatan kirjoitella tänne enemmänkin myös hihnanpään elämän koirattomasta osiosta. Koirallinen onkin aktivoitunut huhtikuun aikana ihan huimasti ja ollaan juostu/tullaan juoksemaan kuun aikana Haltin kanssa vaikka missä, mutta en silti kerro niistä vielä. Palaan muistelemaan viikkoa 14, jolloin lomailin perheen kanssa Ylläksellä. (Ja tuputan tänne blogiinkin kuvia nähtäväksi). Itsellekin on kiva raapustaa edes jonnekin muistot reissusta talteen, kun en enää perinteistä päiväkirjaakaan pidä ;) Seuraava postaus kyllä kertoo taas Haltista, lupaan.

Perjantaina 27.3. koitti kauan odotettu irtiotto koulukiireistä, kun hyppäsin junaan ja matkasin Jämsään. Halti jäi ihan Joensuuhun, aluksi viikonlopuksi "mummolaan" Joonan yövuorojen vuoksi ja itse viikon se hengaili kotona. Suurimman osan pakkailuista olin hoitanut jo täällä päässä, kotona piti vain siirtää vaatteet rinkasta kassiin ja kasailla vielä laskettelukamppeet.
Ylläs on sloganinsa mukaisesti ykkönen. Perheemme on vieraillut siellä useita kertoja aikaisemminkin, ja onhan siellä ehdottomasti parhaat ja laajimmat rinteet sekä ladut. Tällä kertaa reissuun lähti minun ja vanhempieni lisäksi nuorin isosiskoistani. 
Lauantaiaamuna lähdettiin aikaisin ajamaan kohti pohjoista; matka meni hyvin ja yllättävän nopeasti, ja oli hauskaa matkata kirjaimellisesti keväästä talveen. Perillä meitä odotti mukava mökki (Äkäslompolon puolella, kuten aina ennenkin) ja sen ikkunasta tällainen maisema: 

Sunnuntaina vanhempani lähtivät hiihtämään ja me pidettiin siskon kanssa rentoilupäivä. Ollaan molemmat oltu tänä keväänä opiskeluiden vuoksi ihan puhki, joten tämä loma pidettiin täysin aikatauluttomana. Oltiin päätetty, että tehdään sitä mitä kulloinkin huvittaa ja jos jaksetaan. Jouduttiin kyllä molemmat raahaamaan mukaamme läppärit ja kouluhommia, mutta niistä selvittiin enkä enää loppuviikosta avannut konetta vaan lomailin vain :) Mutta takaisin sunnuntaihin. Käytiin kävelemässä, potkukelkkailemassa ja valokuvaamassa lähiympäristössä, sekä varattiin illaksi pöytä hotelli Ylläshuminan ravintolasta, äidin syntymäpäivien kunniaksi. Vanhempien tultua hiihtämästä käveltiin illalla syömään ja voin kyllä tätä ravintolaa suositella! Ruoat ja jälkiruoat olivat todella herkullisia :-) 

Maanantaina suunnattiin siskon kanssa sitten rinteeseen! Olen lasketellut 3-vuotiaasta saakka ja ala-asteikäisenä kilpailinkin junnupujotteluissa, HimosSkitä edustaen. Myöhemmin kuitenkin monta kertaa viikossa olleet slalomtreenit ja pimeinä iltoina mäessä palelu alkoivat tympiä, ja laskettelu jäi mun kohdalla sellaiseksi vapaa-ajan harrasteluksi, mitä se aika monelle on (esim. kausikorttia en omistanut varmaan enää ala-asteiän jälkeen). Mutta ei ne opitut asiat unohdu, vaan polvet joustaa edelleen ja pujottelu sujuu :D En mä oikein pystyasennossa osaa laskeakaan - vauhti viehättää ;) Tai no, osaan kun lasken metsässä/off-pisteillä. Sekin on huippua! Suksina mulla on Atomicin Race 6 -carverit, jotka sain kilpasuksiksi ollessani kymmenvuotias. Pohjat on jo aika naarmuuntuneet, mutta en pysty luopumaan noista! Pikkuiset punaiset on niin kevyet kantaa ja tutut jalassa.

Vaan se mun laskettelutaustasta ja takaisin maanantaihin. Koko meidän reissun ajan sää oli pilvinen, ja maanantaina näkyvyys rinteessä oli ehkä 2 metriä :D Tuuli kävi, ei mahdottoman kylmästi, mutta toi pehmoista lunta mäkiin joten olivat aika haastavassa kunnossa. Näköaistia ei kauheesti tarvinnut, ja nyt tosiaan ymmärrän englannin kielen sanan whiteout merkityksen! Välillä alkoi ihan päätä huipata, kun tasapainoaistissa on häikkää, kun ei näe ympärillään kuin valkoista, eikä horisontista ole aavistustakaan. Harvoin kaatuilen mäessä, mutta nyt vedettiin kyllä parit pannut kumpainenkin :D Mut ei se mitään, kivaa oli! 

Munkkikaakao oli tän loman perusruoka

Tiistaina oli taas rentoilupäivä. Käytiin siskon ja äidin kanssa Pallas-Yllästunturin kansallispuiston luontokeskus Kellokkaassa. Meän elämää -näyttelyn olen käynyt katsomassa jo kaksi kertaa (2009 & 2012) ja sitä voisi suoraan sanottuna jo uudistaa. Äiti innostui auditoriossa pyörivistä 1940-luvun Lapin mainosfilmeistä, ja ennen lähtöä käytiin kahvilla. Käytiin vielä ennen kotiinpaluuta äidin kanssa vähän kaupoilla ja shoppailin koiranhoitopalkkioita ;)

Näkymä luontokeskuksen ikkunasta Kellostapuliin päin.

Keskiviikkona rinteeseen lähti siskon ja mun kanssa myös iskä. Edelleen oli huonohko näkyvyys ja tällä kertaa lumi satoi märkänä, melkein räntänä alas. Rinteet olivat niin puuroa, että heitin nurin siinä määrin rajusti, että molemmat sukset irtos jalasta :''D Sitten mulla kesti kamalan kauan saada niitä takaisin jalkaan, kun mononpohjat olivat täynnä höttöistä lunta joka aina tarttui uudestaan kopisteltuani ne irti. Liian suuri tilannenopeus jne...

Varkaankurussa

Torstaiksi oli luvattu viikon ainoa aurinkoinen päivä, joten vietettiin siskon kanssa rinteessä koko päivä. Aivan kirkasta sinistä taivasta ei tosin silloinkaan saatu, mutta kelin (ja oikestaan kaiken muunkin) suhteen oli kyllä selkeästi paras laskettelupäivä. Ei tuullut juurikaan ja näkyvyys oli hyvä! Välillä toki tuli ajoittaisia pilviä rinteeseenkin, mutta pääasiassa pysyttelivät taivaalla. Rinnekuvista lähes kaikki onkin torstailta (: Ihan huikeeta oli kyllä, oltiin aivan tappiin asti. Mentiin vikalla gondolinousulla ylös ja laskettiin rauhassa ihan kahdestaan offareita alas (rinnekonetta piiloon.. :D). Toki sitten kun kotimatkalla käytiin kaupassa, koko huippu paljastui laskevassa auringossa siinä kahdeksan aikaan. Miksi ne rinteet menee jo ennen seitsemää kiinni? :(

Perjantaina suoritin pakollisen hiihto-osuuden. Mulla kulkee hiihtotaito suvussa (ihan korkeallekin tasolle ;)), mutta en oo koskaan liiemmin innostunut lajista. Yläasteen liikassa se oli ihan pakkopullaa, ja pitkään mun viimeinen hiihtokerta jäikin kasiluokalle (ysillä ei ollut tarpeeksi lunta talvella :D). Edellisellä Lapin reissulla kolme vuotta sitten kuitenkin päätettiin Joonan kanssa hiihtää kunnon lenkki, ja silloin rykäisin omaksikin yllätyksekseni 12 kilsan lenkin keposesti :D Liekö sit geeneissä vai aurinkoisessa kelissä syy. Tänä vuonna olikin sitten realistisempi kokemus, aika nihkeetä oli :'D Ei hiihdetty kuin joku kuutisen kilsaa, mutta se oli ihan tarpeeksi. Ehkä jos jaksaisin harjoitella enemmän, voisi tämäkin laji sujua jouhevammin, mutta toisaalta hiihtäessä tahtoisin nimenomaan ihailla niitä tunturimaisemia mikä ei ihan Keski-Suomessa onnistu. Enkä omista suksiakaan :D

Hiihtolenkin jälkeen lähdettiin vielä vähäksi aikaa rinteeseen iskän ja siskon kanssa. Taas sateli lunta ja näkyvyys oli jälleen huonompaa kuin torstaina, mutta ihan ok. Sainpa vihdoin kunnon laskukuviakin, kiitos isin. Nyt tuntui ekaa kertaa Lapin reissun päättyessä, ettei ole saanut lasketella tarpeeksi :o Ehkä se johtui siitä, että kun yhtenäkään päivänä ei ollut kirkasta, niin ei saanut rinteistä kokonaiskuvaa eikä voinut esim. huipulta katsella, mihin suuntaan sitten lähtisi. Kun näkee vain valkoista, kaikki rinteet tuntuvat samalta :D Tosin muukin perhe totesi, että ensi kerralla täytyy olla kaksi viikkoa! Aina aiemmin ollaan oltu viikko, mutta se ei enää tunnu riittävän. Jospa joskus olisi mahdollista ottaa koiratkin mukaan.. :>

Kellostapuli, Keskinen laki & Ylläs

Illalla tehtiin kunnolla ruokaa, pääsiäisen juhla-ateria: perunoita, poronkäristystä sekä jälkiruuaksi leipäjuustoa ja sitruunarahkaa. Muuten ilta menikin pakkaillessa, ja pääsiäislauantain aamuna otettiin suunnaksi Ruotsi! Mentiin Ylitornion kohdalta rajan yli ja ajeltiin Haaparantaan shoppailemaan. Ruotsin puolella olikin hauska matkustaa, koska on ne kylät vähän erilaisia. Vanhojakin taloja on paljon, koska niitä ei ole poltettu Lapin sodassa ja rakennuskanta näyttää rikkaammalta, kun Suomesta on aikoinaan kannettu verovarat Ruotsiin. Talot on kuin Marikista tai Peukaloisen retkistä. Perillä Haaparannassa  syötiin hyvä brunssi Ikeassa ja löydettiin kaupoilta kaikenlaista kivaa. Kyllä on muuten rajan takana halpaa! Jos asuisin Tornionjokilaaksossa, kävisin kaupassa vain Ruotsin puolella. 

Ostokset tehtyämme palattiin Suomen puolelle ja ajeltiin tylsien Pohjanmaan peltojen lomassa takaisin Keski-Suomeen. Tulin matkalla vähän kipeäksi, mutta se ei latistanut hyvää reissufiilistä. Vähän harmitti, ettei odottamiani auringonpaistetta ja korkeaa sinistä taivasta saatu, mutta säällehän ei voi mitään ja ainakin oli kunnon talvi! Tämähän tarkoittaa vain, että takaisin täytyy mennä ja mitä pidempään on, sitä todennäköisempää on saada myös aurinkoista keliä... ;)

Haltilla oli muuten sujunut pisin ajanjakso ilman minua mukavasti. Se oli ollut ensinnäkin oikein fiksusti hoidossa ja junamatka ekaa kertaa Joonan kanssa kahdestaan oli sujunut sekin hyvin. Tuhannet kiitokset Sarille Haltin hoitoavusta! <3 (ja allaolevasta videosta joka on hyvin huvittava :D)

Pikku tunturihaltia matkustaa