Lassie palaa treenikentille

Viime viikonloppu vietettiin Haltin kanssa taas kotona Keski-Suomessa. Heti perjantai-iltana ohjelmassa oli JSPKH:n järjestämä Johanna Nivalan viettikoulutusilta. Olin niin iloinen, että pääsin mukaan - viime vuonna mun piti mennä kuuntelemaan, mutten kerinnyt ja nyt olin eka ilmoittautunut! Ja tämä lysti oli aivan ilmainen, kuinka loistavaa :D 
Johanna (kennel Manouman) on kilpaillut rottweilereiden IPO-kisoissa MM-tasolla jo usean vuoden ajan ja hänen pitämänsä tottelevaisuuskurssi oli mun ensimmäinen kosketus  koiran kanssa treenaamiseen ikinä. Syksyllä 2006 13-vuotias minä ja kuriton 2-vuotias Nemo opeteltiin kontaktia ja koiran hallintaa laadukkaassa opissa. Olikin hauskaa, kun esittelykierroksella Johanna sanoi, että "muistan sut kun oot alottanut semmosena vaahtosammuttimen kokoisena!" :D Voi niitä aikoja. 

Haltin kuvista kiitos Evielle!

Mutta itse koulutusiltaan: opeteltiin siis koiran viettejä, ja erityisesti saalisviettiä sekä miten sitä voidaan hyödyntää tottiksessa. Aluksi tosiaan istuttiin alas ja esiteltiin itsemme ja koiramme sekä omaa koiraharrastusta, ja porukkaa olikin paljon! 8 koirakkopaikkaa ja monta kuunteluoppilastakin oli. Puhuttiin, että mitä ne vietit on, miten koiran käyttäytymistä tulee ymmärtää ja mihin se perustuu, ja paljon kaikkea muutakin. Sittenpä aloiteltiinkin koirien kanssa tekeminen, rotukirjo oli kyllä kiva! Porokoira, bokseri, 2 sakemannia, 2 collieta, berninpaimenkoira ja venäjänmustaterrieri. Kukin näytti, miten leikkii koiran kanssa ja apua sai myös varsinaisiin tottisliikkeisiin. Collieista oli vuorossa ensin Evien Keijo, Haltin samanikäinen ystävä, ja Halti tuli sitten vähän myöhemmin.

Luulen, että herätettiin lassieiden kanssa vähän ihmetystä, positiivisella tavalla! Johanna ensinnäkin kommentoi, että meidän pojat leikkii collieiksi tosi hyvin. Kun Haltin vuoro tuli, niin saatiin kuulla että "Oho, onkos tässä nyt collien uusi tuleminen kun näitä on nyt näin hyviä? Hienoa, lassie palaa treenikentille!" Hymyilin sisäisesti ja varmaan ulkoisestikin, ainakin kuvien perusteella :D Johanna sanoi myös, että "tytöt on tehneet tosi hyvän pohjatyön hyvän suhteen rakentamiseksi ja sen näkee!" Hihii vähänkö olin onnessani, ihanaa jos se näkyy koska suhteen rakentamiseen todellakin pentuna keskityttiin! Alussa olikin puhetta, että liikkeet ja muut temput on helppo opettaa päälle, kun koiran ja ohjaajan välinen suhde vain on kunnossa.

Haltista löytyi myös tällainen lentovietti...

Halti oli IHANA! Se leikkii niin hyvin että kyllä muuten saalisviettiä riittää, mä olin niin ylpeä mun pikkupojasta taas :) Hienosti teki töitä, vaikka oli sille vieras kenttä - tottispäädyssä Halti ei oo käynyt ikinä. Raivoisa pikku työlassie. Kysyin Johannalta meidän ongelmasta, eli seuraamisen auraamisesta ja hän oli sitä mieltä, että kumpuaa liian edessä olevasta seuraamispaikasta. Halti kuulemma edistää minkä takia takapää leviää, mihin saattaa entisestään vaikuttaa pään kääntö mun reiden eteen. Tämä ei siis millään tavalla haittaa mua, ei Haltin oo mikään pakko seurata niska 90 asteen kulmassa ylöspäin mutta pään pito eteen käännettynä kuulemma voi edesauttaa auraamista. Vaikka usein palkkaankin Haltin pyöräyttämällä sen namin kanssa ulospäin, se ei todennäköisesti ole vaikuttanut toivotusti (eli alkaisi ennakoida palkkaa ja tiivistää takapäätään), vaan on vain temppu, jonka suorittaa liikkeen lopussa vaikka seuraakin liian edessä. Ongelma lähtee jo siitä, että Haltin perusasento on liian edessä, mutta paikallaan ollessa mä en huomaa sitä niin helposti.

Kysyin sitten näistä korjausliikkeistä ja siitä, voinko tehdä lelu- ja namipalkkaa sekaisin. Mähän oon nyt tehnyt sitä, että namikäsi (tai ei aina enää namiakaan) on housunsauman kohdalla lantion tasolla, ja sit välillä viretreenejä tyylillä lennosta liikkeeseen patukka kainalossa. Mulla ei oo aavistustakaan, miten seuraamista ylipäätään opetetaan lelulla. Johannan mielestä ei ole ongelmaa tehdä vaikka samoissa treeneissä sekä namilla että lelulla, mutta jos namikäsi on vasta lantiolla, niin patukka kainalon korkeudella on liian vaikea. Kuulostaa loogiselta! Seinän vieressä seuruuttaminen sen sijaan ei välttämättä auta ongelmaan millään lailla, vaan nyt on tärkeää ihan vaan vahvistaa oikea paikka oikea-aikaisella palkkauksella ja ihan hyvin voi tehdä pitkiäkin seuraamisia. Mun pitäis kuulemma opetella joku palkkasana kuten zip, mistä seuraa palkka, mutta en osaa :DD Naksutinta on vaan helpompi käyttää ja saan ehkä naksun myös oikea-aikaisemmin kuin jonkun sanallisen kehun, mutta voihan sitä yrittää..

Yleisvaikutelmallisena kommenttina Johanna sanoi, että ei kun eteenpäin vaan, ei saa jäädä junnaamaan paikoilleen (mikä oli mun ongelma koirien kanssa). Koirat yleensä vain innostuu, kun asioita vaikeutetaan eikä kannata jäädä kertaamaan "ekaluokan asioita" liian pitkäksi aikaa. Jotenkin sitä vaan on tottunut ajattelemaan vieläkin, että Halti on vielä niin pieni pentu ja tarvii aikaa eikä saa kyllästyttää sitä liialla treenaamisella. Mutta Johannan sanat olivat hyvä muistutus mulle, ei saa jäädä paikoilleen ja pelätä asioiden pieleen menemistä vaan ne korjataan! Mulla on käsissäni niin hieno koira, että nyt todellakin teen parhaani sen eteen, että vien sitä eteenpäin oikein. Hirvee treeni-into päällä ja viettikoulutusillasta jäi ihan huippufiilis, tykkään Haltista niin kovasti <3 Loppupuolella eräs tuttu tulikin mulle sanomaan, että Haltihan vaikuttaa ihan huipputyypiltä ja oon kyllä hyvä ohjaaja (:D), niin eipä siinä voinut muuta kuin hymyillä muikeasti ja myönnellä että niin, se on ihan loistokoira. Olin tosi ylpeä siitä, meidän pikkupojat paransi taas collien mainetta. Kyllä lassiesta on vaikka mihin!

Sovittiinkin siinä illalla Evien kanssa treenit seuraavalle päivälle. Lauantaiaamu aloiteltiin rauhassa ihanassa auringonpaisteessa ja iltapäivällä suunnattiin kentälle. Pidettiinkin sitten kunnon hardcore-collietreenit, kolme ja puoli tuntia ensin tottista ja sitten agilityä :D Haltin kanssa lähdettiin heti työstämään sitä seuraamista ja perusasentoa, Evie neuvoi. Nyt Halti ei tuntunut edistävän niin paljon kuin edellisiltana, ja huomasin että kun kävelen reippaaseen tahtiin, alkaa aurata paljon herkemmin kuin hitailla askelilla. Ehkä nyt siis pitäisikin tehdä hidastempoisempaa seuraamista, vaikka pitkiä pätkiä tekisinkin? Myös peruuttamista täytyy kokeilla, siinä tulis taas takapään käyttöäkin palauteltua haltialapsen mieleen. Lelun kanssa seuraamistakin kokeilin, mutta sen ollessa lantiolla Halti kyttäsi melkein koko ajan ja yritti tarrata kiinni. Jospa me nyt haetaan ensin se paikka namin kanssa kuntoon ja kokeillaan sitten lelun kanssa? Todettiin myös, että Halti hakee vielä aika paljon perusasentoa. Se on ihanan yritteliäs, mutta ilmeisesti vielä se perusasentokaan ei ole päivänselvä juttu koiralle! En osaa sanoa missä vaiheessa oon edennyt liian nopeasti, mutta pesuvatitreenit kutsuu siis taas.

Ei pöllömpi aamun aloitus

Ihana aurinko lämmittää

Pääsääntöisesti kuitenkin tekeminen oli kivaa ja oon mä tän suhteen ihan toiveikas, kyllä me se seuraaminen fiksataan :D Luulen, että tehdään myös niitä seinän vieressä seuraamisia, josko vaikka auttaisikin. Tehtiin kentällä myös hyppy ja luoksetulo. Ekalla hypyllä Halti tuli hyvin eteen, toisella ennakoi sivulletulon mutta muuten hieno :) Luoksetulo oli kanssa hyvä, tuli täysillä eikä muistaakseni hypännyt vasten! Lisäksi (melkein?) pilattiin meidän paikallaolo :DD Oma moka tuli jo siinä, että menin liian kauas Haltista, kun kyseessä oli kuitenkin sille aika uusi paikka. Ei ollut kovinkaan lähellä Keijoa, mutta silti nousi monta kertaa ja lähti kävelemään mun perään, ja myös hiissasi istumaan ja maahan. Mä olin ihan todella hämmentynyt, koska Halti ei oo koskaan tehnyt tuollaista! Ehkä kaks kertaa elämässään noussut paikoillaan liian aikaisin. Mietin jo että tässäkö mä nyt jo sen mössin, mutta Joensuuhun palattua ollaan tehty useita paikallaoloja mm. ulkona kävelytien varressa ja hyvin pysyi sen minuutin verran, joten ehkä toi (toivottavasti) oli vaan joku härö! 

<3

Tottistelujen jälkeen siirrettiin autot agilitypäätyyn. Siellä oonkin käynyt viimeks syyskuussa, neljän koiran kanssa.. Alussa Haltin kanssa oli lähtemisessä jotain ihme välppäystä, se ei millään suostunut tulemaan mun jalkojen väliin istumaan. Voi olla että maassa oli jotain, tai sitten koiraparka oli sekaisin siitä perusasentotreenistä. Muuten meni kyllä agiliitelyt hienosti! Tehtiin yksinkertaista irtoamistreeniä ja Haltihan irtosi hyvin, lisäksi kokeiltiin vierasta rengasta ja sekin sujui ihan kivasti. Harjoiteltiin myös valssia ja takaaleikkausta jotka kans meni tosi hienosti, jee. Koin myös ahaa-elämyksen: hyppy ei ole vielä Haltille mikään este. Se on tällä hetkellä hyvin putkihakuinen koira, koska niitä ollaan sheippailtu eniten. Halti ei varsinkaan radalla oikein tajua hyppyjä, miten se voisikaan kun se on joutunut hyppäämään rimojen yli vasta vajaan kuukauden ajan? Tähän asti se on vain juossut bumpereiden yli. Seuraavaksi aionkin paneutua pelkkien hyppyjen naksutteluun yhtä lailla kuin putkien, niin saataisiin esteitä mahdollisimman samanarvoisiksi.

Kuvia tuli paljon!

Oon kirjoittanut muistiin myös, että pitäis varmaan tehdä Haltin kanssa kahden lelun leikkiä taas pitkästä aikaa. Se nimittäin tuppasi lähteä patukan kanssa bilettämään yksinään laajojakin kaarroksia, kun se on vaan niin huippujuttu! En ookaan sen jälkeen treeneissä pelkkää leikkimistä tehnytkään, kun Halti oppi hienon palautuksen ja leikkityylin. Taidanpa tehdä seuraavissa ryhmätreeneissä.  Treenien jälkeen colliekaverukset saivat juosta ja leikkiä yhdessä vapaana. Oltiin ihan kamalia, annetaan vaan koirien rallata treenikentällä ympäriinsä.. Riistakameran kuvat on varmaan täynnä juoksevia lassieita :D Mutta ihana niiden leikkiä oli katsella, pojilla oli niin kivaa! Ne on kuin jotain leijonia savannilla. Ja oli omistajillakin kivaa, ihan huippua oli taas nähdä pitkästä aikaa! Kiitos Evie vielä :)

Näitä kuvia käsitellessä kuuntelin sattumalta Leijonakuninkaan soundtrackia ja kyllä kuulkaas tämä huilunpätkä sopi tunnelmaan ihan täydellisesti :D

<3