Aktiivicollien kevättä

Pitkästä aikaa ehdin istahtaa kirjoittelemaan blogia. Toukokuussa ollaan opiskeltu ahkerasti, treenattu monenlaisia juttuja ja viime viikolla käytiin taas reissussakin, mutta päätin tehdä sille ihan oman postauksensa ja kerron sitten ensi kerralla siitä :) 

Agilityn osalta ollaan treenattu jokaisella ryhmätreenikerralla tehokkaasti boksia. Naurattaa, kun mun koiran kontaktien opetteluun tarvitsee vähintään kolme ihmistä :D Minä lähetän koiraa, kouluttaja katsoo sivusta oikean askelluksen ja treenikaveri palkkaa Haltin toisella puolella boksia. Viime viikolla kaksi muuta treenikaveria laskivat lisäksi suorituskertoja ja onnistumisia. Nyt ollaan kuitenkin opittu laskemaan ne itekin ja osaa se kouluttajakin katsoa oikean laukan myös edestä ;) Halti on hiffannut laukan palkkaajan puoleiseen reunaan hienosti, eilenkin tehtiin 20 toistoa joista vain 3 virhettä. Pian päästään siis vihdoin laskemaan boksi takaisin maan tasalle, ja jospa sitten seuraavalla Kuopion koulutuskerralla päästään jo matalalle A:lle! Huhuh.

Lisäksi ollaan kerrattu sekä omatoimisesti että ryhmätreeneissä pituutta ja rengasta. Rengas on ollut Haltille taas vähän vaikea, mutta eilen se menikin sen hienosti radan osana ja monta kertaa! Superhaltia <3 Ollaan myös vahvistettu paljon putkiin irtoamista myös ulkokaarteen puolelta, mikä on ollut meille vaikeaa. Halti saattaa esim. ensimmäisellä ratakierroksella mennä hienosti putkiin ja kestää takaaleikkaukset, mutta toisella kierroksella ei irtoa vaan jää haukkumaan mulle. Toki se on vielä nuori koira ja väsyykin nopeasti, mutta nyt vaan vahvistellaan putkia ja pikkuhiljaa kyseleminen onkin vähentynyt :) Takaaleikkausta on harjoiteltu myös, samoin keinun paukuttelua pitkästä aikaa. Hyvin sujuu, Haldir pomppaa tasajalkaa keinun päälle että se sanoo pam! Kuten näkyy, sain Haltista ihka ensimmäisiä agilitykuvia ikinä, kun pari viikkoa sitten käytiin Melkun ja Vekin kanssa räpsimässä muistoja. Kiitos kuvista! :)

Oon aika tosi ilonen etten oo näissä kuvissa kumarassa <3_<3

Tokossa on ollut taas vaihtelevasti masistelua seuraamisesta ja taas nousua. Siis ohjaajan osalta, Halti kyllä yrittää ja tekee hienosti. Tällä hetkellä mulla on taas ihan toiveikas olo, ehkä tästä vielä noustaan. Koin ison oivalluksen koskien oman käden sijaintia, katsotaan mitä tapahtuu kun tämän nyt tajusin. Onneks tajusin tässä vaiheessa :D Viimeisissä ryhmätreeneissä tehtiin pitkästä aikaa kahden lelun leikkiä ja se sujui tosi hyvin, Haltilla oli hieno vire. Sivulletulon tarkennustakin ollaan edelleen kertailtu ja luoksetulossa Halti on ilmeisesti oivaltanut eteen istumisen, ei ole vähään aikaan hyppinyt mua vasten tullessaan. Hienosti pikkupoika kyllä tekee, se jaksaa ja tykkää <3

Tosiaan, käytiin tässä ekaa kertaa pyöräilemässäkin! Pieni harjoituslenkki vaan, mutta hyvin meni. En malta odottaa että päästään ihan kunnolla pyörälenkkeilemään :>

Hakutreenit puolestaan on olleet viime aikoina jännittäviä! Ollaan kokeiltu taas Haltin kanssa partiointia, mutta sepä ei olekaan mennyt enää ihan niin hyvin kuin silloin ekalla kerralla :D Halti ei malta risteillä rauhakseen mun lähellä, vaan se juoksee siellä metsässä kuin viitapiru, ihan päättömänä onnessaan mallia "Hehehee en tiiä yhtään mitä teen mutta täällä on jossain niitä tyyppejä piilossa joilla on mulle ruokaa jeejee oho Iipu huus pitäsköhän mennä sinne?" Siis oikeasti! Kerrankin se lähti juoksemaan vaan keskilinjaa pitkin johonkin aivan todella kauas, en ees nähnyt sitä. Huutelin vaan muille, että mihin se meni ja oon toki joutunut Haltillekin huutamaan ihan kunnolla että hei, tänne! Ja treenikaverit vaan nauraa että oli jo aikakin, että Haltista tulee jossain jutussa tuhma kun se on ollut aina niin luonnottoman kiltti. Hehheh :D No, on se pari kertaa näilläkin kerroilla onneksi löytänyt maalimiehet nenällään ja eikäpähän ainakaan enää kysele multa kymmenen metrin etenemisen jälkeen. No, kattellaan miten tässä nyt käy!
Esineruutuakin me ollaan tehty sekä lenkin ohessa että maastotreeneissä muutaman kerran pitkästä aikaa sitten talven, ne on kaikki menneet tosi hienosti! Halti käyttää nenäänsä lelujen kanssa tosi hyvin, käyttäis niiden ihmistenkin kanssa. Se löytää myös sokkona viedyt esineet ja tuo hienosti käteen <3 Esineruutu voiskin olla meidän kesäprojekti!

Jotta tämä harrastaminen ei olisi liian yksipuolista, käytiin myös pitkästä aikaa match show:ssa helatorstaina. Harjoittelin etukäteen kerran ja totesin, että osaahan Halti ravata. Seistä ei välttämättä oikein malta, mutta mennään nyt kokeilemaan. Mätsäri pidettiin meidän omalla treenihallilla ja paikalle päästyämme ajattelin, että menee ihan lätyiks tämä homma :D Halti oli hyvin iloinen kun hengailtiin entisen naapurimme, Peppi-kultsun kanssa ja mä olin hyvin iloinen että mulla oli häkki mukana. Kävin ennen kehän alkua tyhjässä kehässä harjoittelemassa Haltin kanssa, ja se oli ihan kamalaa :DD Se kiskoi hihnassa, vinkui muiden koirien perään eikä malttanut seistä yhtään. Kuitenkin, kun koitti oikean kehän aika, suoriuduttiin tosi hyvin! Halti esiintyi sittenkin tosi kauniisti; se juoksi upeasti, ei höseltänyt tuomarin tutkiessa ja malttoi seistä tosi hienosti niin pari- kuin kokooma-arvosteluissakin.

Kuva: Kirsi Koskenperä

Meidän parina junnuluokassa oli portugalinpodengo ja Halti sai punaisen nauhan, jee! Punaisten sijoittamiskehässä tuomari mietti pitkään, keitä pudottaa ja lopulta me oltiin viimeisiä joille sanottiin kiitos eli oltiin punaisten viidensiä. Koko ajan nää meidän mätsärisuoritukset siis paranee, ehkä joskus vielä sijoitutaan :D Hieno Halti, oon tosi ylpeä että se sitten loppujen lopuksi malttoi sittenkin esiintyä! Josekin sanoi kehän jälkeen, että Haltilla meni tosi hyvin, varsinkin siihen nähden että meidän harjoittelut mihinkään seisotuksiin tms. on ihan olemattoman vähäisiä. Musta oli myös kiva, että kaikki osallistujat sai puruluun ja tuollaisen ruusukkeen, eikä niitä tavallisia muovinauhoja. Haltille paras palkinto taisi olla, kun kehän jälkeen pääsi kunnolla vähän riekkumaan Pepin kanssa ulos :D Mulle nousi kyllä vähän näyttelykuume, haluisin viedä Haltin kesällä virallisiinkin! 

Mitäs sitten muuten. Tänään oli vika tentti, toivottavasti se menee läpi eikä tarvis uusia. Enää pitäis vääntää yksi kiva essee, ja sit alkais olla tämä elämäni hirvein lukuvuosi paketissa. Ei tuu ikävä. Onneks kesä tulee, ja voin luultavasti taas paremmin. Asiat, jotka masentaa tai stressaa ei tunnu niin pahoilta, kun aurinko paistaa ja saa tehdä sitä mitä haluaa. Välillä vaan tuntuu siltä että pian kolmatta vuotta tän perheen yllä roikkuneet tummat pilvet ei väisty. En uskalla iloita ennen kuin voi oikeasti uskoa. Mutta onneksi kesä tulee ja kaikki asiat tuntuu valoisemmilta. Toivottavasti ne myös rupeaa olemaan valoisempia. 

<3