Löytyykö ukot, löytyykö putket?

Meillä oli hauska vappu, toivottavasti teilläkin!

Vielä löytyy synttärikuvia.. Lentävä lassie vauhdissa :D

Löysin!

Meidän aktiivisuus sen kuin jatkuu. Viime maanantain hakutreeneissä oltiin meille uudessa paikassa, kivalla mäntykankaalla. Haltin kanssa kokeiltiin nyt partiointia, eli en lähettänyt sitä hakuun etsimään ukkoja vaan käveltiin yhdessä metsässä ja annettiin Haltin saada haju maalimiehestä. Ei tallottu aluetta ja Halti oli ekana vuorossa, jotta metsässä olisi varmasti vain maalimiesten hajut. Olosuhteet olivat ihanteelliset, oli aurinkoisen lämmin keli mutta maa oli vielä hiljattain sulaneesta lumesta märkä, joten hajut nousivat kosteasta pohjasta hyvin. Otettiin kolme maalimiestä, Sari lähti kaveriksi kävelemään meidän kanssa metsään ja neuvomaan. Halti oli innoissaan kuten aina, mutta pysyi kivasti lähellä eikä singonnut heti etsimään näön varassa. En tosiaan lähettänyt sitä vaan lähdettiin yhdessä kävelemään rauhallisesti, hihnan irrotin vaivihkaa.

Halti risteili hyvin metsässä, joskin välillä se taisi luulla että ollaan vaan lenkillä ja meinasi alkaa kannella keppejä/ohuita kaatuneita puita :D Jätti kuitenkin kun jatkettiin ja vaikka irtosi laajastikin metsään, tuli hienosti aina kutsusta tai vihellyksestä luo. Eka maalimies oli kaatuneen puunjuurakon takana, toinen pienessä notkelmassa ja kolmas eri puolella keskilinjaa hiekkamontussa. Ja voi vitsi että olin ylpeä Haltista, se löysi jokaisen hajulla! Viimeisen tosin maavainulla, mutta hei, käytti nenäänsä eikä silmiään! Hieno pieni lassie, ei se olekaan ihan hajuaistiton! Olin myös vähän ylpeä itsestäni, että keksin silloin edellisellä kerralla tehdä tällaisen harjoituksen nyt ja sain sille kokeneemmilta tukea :D Ehkäpä meidän haku-ura vielä urkenee, jäi kyllä nyt niin hyvä mieli treeneistä kun itsellä ja kaikilla muillakin meni hienosti!  

Hakulassiet treenien jälkeisellä lenkillä. Kiitos Sarille kuvasta!

Vapunaaton lenkkiporukka

Tiistaina lähdettiin toisiin mölliagilitykisoihimme Pärnävaaralle. Mun oli tarkoitus ilmoittaa Halti supermölliluokkaan, joka koostui pelkistä putkista ja hypyistä, joiden korkeuden/säkäluokan sai valita itse, mutta mut ylipuhuttiin ilmoittamaan myös putkiralliin :D Ja niinhän mä ilmoitin! Oli jokseenkin mielenkiintoista havaita, etten oikeastaan jännittänyt. Ehkä en ole enää möllejä niin jännittänytkään ylipäätään eikä pitäisikään, mutta tuntui kummalliselta olla ihan perusfiiliksellä menossa :D Ja ihmeen paljon ehdin siellä radalla ajatella, taas mietin vaikka mitä juostessa.

Kisat alkoivat putkirallilla, joka alkoi hyvin ja muistankin kuinka radalla ajattelin (..) että hei, tää sujuu, me osataan! Lopussa sit sekoilinkin ja meinasin ohjata Haltin ihan väärään päähän ruskeaa putkea. Sain kyllä korjattua, mutta siitä aiheutui peruuttelua, mur. Sitten Halti ei mennyt violettiin putkeen koska lähdin itse liian aikaisin juoksemaan jo eteenpäin. Tuloksena siis varmaan kymppi tai pari kielloista, mutta noita omia kämmäilyjä lukuunottamatta meni kivasti!
Olipa hyvä että ilmoittauduin sittenkin kahdelle radalle :D The more the merrier. Halti meni supermölleissä mediluokkaan, rimat taisi olla 35 cm:ssä. Niissä ei ollut ongelmaa, joskin kuulemma Halti näytti vähän ihmettelevän hyppyjä radalla ylipäätään. Tämäkin rata oli oikein sujuva puoleenväliin ja Halti irtosi odotetusti oranssiin putkeen myös ulkokaarelta, mutta eipä kestänyt takaaleikkausta ja kääntyi putkeen mentyään ympäri! Sitten sekoiltiinkin urakalla myös hypyillä putken jälkeen ja taas tummalla putkella :D
Ei se Halti siis ihan idioottivarma ainakaan vierailla putkilla oo, täytyykin panostaa erityisesti tummiin sellaisiin. Ja mutkaputkien takaaleikkauksiin, joskin ne kyllä treeneissä pääsääntöisesti onnistuu. Mutta ei tämä mitään, hyvää treeniä ja kisatilanteen harjoittelua ja hauskaa oli! Enkä mäkään mokaillut kuin sen yhden peruuttelun putkirallissa: en taputtanut kertaakaan enkä kumarrellut, jes! Ohjauksellisesti hyvät radat siis, jee :) Kiitos Melkulle videoinnista ja seurasta!

Nämä ja seuraavat pari kuvaa otti Evie

Keskiviikon agitreeneissä oltiin puolet ajasta keskenään, mikä tarkoitti hyvää tilaisuutta treenata itsenäisesti helppoja perusjuttuja. Sheippasin Haltille hyppyjä, otin lähetyksiä esteille myös lennosta eikä pelkästään istumisesta sekä rallateltiin pieniä hyppy-putkipätkiä kuolleelle lelulle. Hienosti Halti antoi lelun jäädä eikä varastanut sen luo! Nopeasti alkoi tarjota hyppyjäkin, on tuo naksutin ihmeellinen vekotin.
Kouluttajamme tultua paikalle pidettiin kontaktisulkeiset. Toisen koiran ollessa vuorossa sheippasin Haltille puomia, mitä aloiteltiin jo viime viikolla; naksutin siis astumisesta ja kävelystä puomilla. Kuten viimeksikin, Haltia aluksi vähän jänskätti puomille ylös kiipeäminen mutta pian se jo ravaili sitä reippaasti päästä päähän, kauniisti alasmenokontaktinkin loppuun asti. Kerran hyppäsi tosi ylhäältä alas, mutta oli oma moka koska kiirehdin itse eikä onneksi tuntunut mitään traumoja jäävän :)

Meidän sulkeisvuorolla tehtiin sitten boksia, korotettuna. Mentiin joka kerralla laskuissa sekaisin joten en yhtään muista, montako toistoa tehtiin ja montako onnistui. Välillä Halti ravasi, pari kertaa hyppäsi yli tai kolisteli muuten vaan kehikkoa ja toisinaan oli hyvä laukka, mutta ei tarpeeksi palkkaajan puoleisessa reunassa. Onneksi tuli kuitenkin hyviäkin laukkoja, ja loppuvaiheessa Haltilla loksahti joku pala sittenkin kohdalleen koska alkoi venyttää askeltaan kohti takareunaa. Kouluttajamme puhui, että Halti ei varmaan vielä oikein osaa koota laukkaansa, koska on niin nuori ja liikkeet on tietenkin löysät/ei ihan täysipainoisesti hallitse vielä itseään. Lopputulemana: on tää vaikee laji, edelleen! Juoksukontaktit tosiaan vie aikaa, mutta tehdään pohjat kunnolla. Vähän vaan meinaa naurattaa, kun tuntuu että kaikki mitä oon luullut meidän jo osaavan, hajoaa: perusasento, A:n boksi, paikkamakuu, mitähän vielä.. :D No ei vaineskaan, ei ne hajoa kuin korkeintaan väliaikaisesti ja mehän korjataan ne. 

Olin tänä viikonloppuna ekaa kertaa talkoilemassa agilitykisoissa. Tuli tienattua hyvin talkoopisteitä ensi vuodelle, lauantaina paikalla vierähti 8 ja puoli tuntia ja eilen kymmenen. Ratatyöntekijänä oli kivaa, oli mielenkiintoista nähdä paljon erilaisia suorituksia ja koiria! Ainoa vaan, että tuli ihan kamala ikävä agilitykisoissa käymistä, niiden tunnelmaa ja kaikkea... Varsinkin, kun tietää että seuraavaan mahdollisuuteen, jos se ylipäätään suodaan, on vielä kauan. Mutta ehkä taas joskus mä pääsen kisaradalle.

How the time flies.