Ei jumeja, paitsi henkisiä

Viime viikon tiistaina Halti pääsi mukaan meidän partion aloitustapahtumaan, kun sekä mulla että Joonalla oli pitkä koulupäivä ja myös Joonalla illalla menoja. Opiskelijalippukuntamme starttasi syyskauden kirkkopuistossa, ja vaikka alussa Haltin käyttäytyminen vähän mietitytti, niin loppujen lopuksi se oli oikein fiksusti :D Siinä alussa porukkaa odotellessa se kun oli aika levoton, vikisi ja urisi ja jahtasi häntäänsä (mikä huvitti ihmisiä suuresti :D) jne.. Itse ohjelman ajaksi sidoin Haltin puuhun kiinni ja siinä se odottelikin kiltisti, mitä nyt tukkihumalan aikana vähän haukkui kun ihmiset käyttäytyivät niin kummasti :D Lopuksi päästin Haltin irti ja olin ottanut sille frisbeen mukaan, joten se sai muutaman kerran hakea sitä, ja toikin innokkaasti vuoron perään jokaiselle; muutkin tahtoivat heittää frisbeetä Haltille. Tapahtuman päätteeksi syötiin ja Halti kerjäsi sinnikkäästi, taisi vähän varastaa show:n koko illassa :D Mutta kun muuten meni niin hyvin, niin ehkäpä Halti pääsee joskus jatkossakin partiohommiin mukaan. Sekin on aina valmiina!

Pitäähän sitä nyt olla huivi kaulassa ;)

Kiltti poika!

Agitreenit jäi meiltä taas viime viikolla väliin, mutta torstaina 17.9. oli vähän erikoisempaa ohjelmaa luvassa, kun lähdettiin treenikaverimme Katjan kyydissä Siilinjärvelle. Lemmikkiyritys Har-Min Farmi nimittäin oli tässä syyskuussa tarjonnut Collieyhdistyksen Savo-Karjalan alaosaston jäsenille koirien lihastarkastuksen erittäin hyvään 10 euron hintaan, joten innoissani lähdin mukaan! Lihastarkastuksessa siis koulutettu koirahieroja käy läpi koiran kropan ja katsoo, olisiko tarvetta hieronnalle (jos tämänkin varasi tarkastuksen yhteydessä, sai senkin halvemmalla). 
Perille Siilinjärvelle päästyämme koirahieroja otti meidät vastaan ja kyseli koirien taustoja: ikä, mitä harrastetaan, onko luusto kuvattu terveeksi, onko sattunut jotain fyysisiä traumoja tai tuntuuko koira olevan jumissa. Kerroin, että aika aktiivista elämää vietetään ja kerrostalossa kun asutaan, niin yhdet portaat kuljetaan monta kertaa päivässä. Ja myös, että selässä olen tuntenut Haltilla kireyttä mutta muuten en ole oikein osannut katsoa. Aluksi katsottiin siinä pihalla koirien liikkeet sekä ravissa että kävelyssä, niin edestä kuin takaa sekä molemmilta sivuilta. Halti kävi innoissaan tervehtimässä hierojaa ja oli alkuun muutenkin vähän innoissaan kaikesta, mutta malttoi hyvin ravailla näytiksi. Kun Katjan Unna-tytönkin liikkeet oli katsottu, siirryttiin kauppaan sisälle ja mentiin pieneen trimmaushuoneeseen itse lihasten läpi käymiseen.

Loput kuvat aamulenkiltä jostain elokuun lopulta...22.8? Nyt on jo pelto puitu.

Halti pääsi ensimmäisenä tarkastusvuoroon ja lattialla koiran seistessä hieroja kävi läpi lihakset päästä takapäähän. Tunnusteli, löytyykö jumeja ja testasi, käyttääkö Halti takajalkojensa lihaksia tasapainoisesti laittamalla kämmenet takakäpälien alle ja nostamalla. Vähän meinasi skottipoika ihmetellä ja piippailla, mutta hienosti malttoi sitten seistä - oltiinhan me nyt kovasti harjoiteltu paikallaan seisomista sitä näyttelyä varten :D Pian saatiinkin kuulla hyvää kommenttia: "On aika harvinaista ettei mitään kireyksiä löytyisi, mutta tämä koira on hyvin lähellä! Ei ole siis tälle tarvetta hieronnalle lähiaikoina." Jee!! :):) Vitsit miten hienoa! Hieroja kehui, että Haltilla on hyvä lihaskunto ja selässä oli vain pientä kireyttä, jonka saan auki itsekin. Kerroin, että olin vähän epäillyt että Haltilla olisi jotenkin heikot lihakset takapäässä, kun se on kintereistä ahdas ja istuu edelleen lonkalla kuin pikkupennut eikä oikein pysy pitkiä aikoja ryhdikkäästi istumassa. Hän kuitenkin sanoi, ettei ollut liikkeitä katsoessaan edes huomannut kinnerahtautta, ja että takapäässä on oikein hyvät lihakset ja Halti käyttää niitä tasapuolisesti, ei ollut siis toispuoleisuutta. "Ilmeisesti sillä on muuten niin hyvä rakenne, että se kompensoi takaosan ahtautta." :'D Näköjään joo, kasvattaja selvästi tajuaa rakenteiden päälle! ;)

Lihastarkastuksen lopuksi koirahieroja näytti vielä mulle muutamia venytyksiä, kun pyysin. Nemon ja Nitan hieronnoista on niin pitkä aika, että venytystekniikat on jääneet vähän unholaan, niin oli tosi hyvä nyt taas nähdä, miten ne tehdään. Halti antoi venytellä itsensä hienosti ja ollaan kuulemma tehty lämmittelyt ja jäähdyttelyt agilitytreenien yhteydessä oikein, jatketaan siis samaan malliin! :) Nyt vain täytyy ryhdistäytyä ja hieroa Haltilta sitä selän kireyttä pois ja muistaa myös venyttelyt. Tuli kyllä tosi hyvä mieli tästä, ihanaa kuulla että ollaan tehty asioita oikein ja että koira on noin hyvässä kunnossa! Ja toki lompakkokin kiittää kun ei nyt ihan lähiaikoina ole varsinaiselle hieronnalle tarvetta :D Oli ihan tosi hyvä tämä tarkastus ylipäätään, huippua tuollaiset tarjoukset. Lähtiessä ostin vielä kaupasta Haltille kuivattua naudanmahaa, kun Katja sanoi että se kovettaa vatsaa. Haltilla oli nimittäin viime viikolla ensimmäistä kertaa elämässään ripuli, syy jäi mysteeriksi mutta parissa päivässä maha tuli jo onneksi kuntoon :) 

Wiiii!

Halti sai loppukesästä uuden pannan, tää on varmaan eka kuva jossa se
näkyy kunnolla. Sen piti olla punaista skottiruutua, mutta kangasta saikin
vain vaaleanpunaisena. No, skottiruutua joka tapauksessa :D

Perjantaina ei päästy tokotreeneihin koska bussit olivat lakossa, mutta tokoiltiin sitten ahkerasti viikonloppuna omatoimisesti. Musta on jotenkin tosi hämmentävää, että oon nyt niin innostunut tästä tokotreenaamisesta koska mähän en oikeastaan mikään tokoihminen ole, mutta ei parane valittaa kun kerran motivaatiota on! Jotenkin vain on ollut pitkään tosi kivaa treenata Haltin kanssa ja hommat tuntuu sujuvan, niin taottavahan se on kun rauta on kuumaa. Treenailut sujui mukavasti, Halti tosin hetkellisesti unohti mitä ovat kaukot mutta taisi olla vain ohimenevä häiriö :D
Tänä keskiviikkona päästiin sitten pitkästä aikaa, kolmen viikon tauon jälkeen agilitytreeneihin. Ja voi huoh. Huokaus. Huoh. Enpä muista, milloin viimeksi olisin tullut agitreeneistä kotiin niin pahalla mielellä, että olisin kotona itkenyt. Ehkä joskus vuonna 2011? Nyt koitti sitten senkin aika taas. Agilitytreeneistä. 
Lähdin tosi hyvällä fiiliksellä. Pieni tauko takana, ihanaa päästä agilitytreeneihin kun kaksi edellistä kertaa oli jäänyt väliin. Koska agility on niin hauskaa ja parasta. Sanoin kotona Haltille, että tänään ei sit perseillä mutta treeneissä radan nähtyäni naureskelin treenikavereille, että ihan varmasti perseilee. Rata oli taas älyvaikea kolmosten rata (kun jostain syystä meidän seurassa on aina koko viikon kaikille ryhmille sama rata), tehtiin tietysti pätkissä kun jotkut esteet (mm. kepit) jää meiltä kokonaan väliin. 

En tiedä missä vaiheessa se kiva ja innostunut fiilis kaikkosi, mutta radalla tuntui ihan kamalalta. Ei Halti nyt varsinaisesti perseillyt niin kuin aiemmissa syksyn treeneissä, mutta mekasti taas lähdöissä liikaa. Nyt otinkin sitten heti alussa pienen kasvatuskeskustelun ja komensin olemaan hiljaa, mikä auttoikin. Rataan kuului paljon takaakiertoja, pakkovalssi ja sen sellaista. En mä oikein tiedä, miksi tuntui niin huonolta mutta tuntui kuitenkin. Halti kyllä yritti hienosti, mutta olin itse ihan typerä, tuntui etten vaan osaa liikkua niin kuin pitäisi ja pakkovalssia hinkattiinkin monen monta kertaa. Radan loppupätkää, persjättö-putkirallia tehdessä Halti tuntui jo väsyvän, vaikkei ole musta pitkään aikaan tehnyt niin, vaan sen jaksaminen on riittänyt hyvin. Pyysin treenikaveria kuvaamaan näitä treenejä videolle, ihan vain jotta itse näen missä mennään kun en oo videoinut agilityjä pitkään aikaan. Ei se ehkä videolla näytä niin pahalta kuin miltä radalla tuntui, mutta ei kyllä hyvältäkään. Oon ihan typerä liikkeissäni, en tajua enkä osaa ja koiran meno tuntuu tökkivältä, vaikka ei se videolla hitaalta näytä. 
Harkkojen lopuksi tehtiin vielä boksitreeni matalalla A:lla, kolme kuuden settiä. Ekalla lähetin Haltin taas paikaltaan, mutta silloin ravaili vain A:n yli kun lankut heiluivat. Loput kerrat juostiin yhtä matkaa jolloin Halti sitten laukkasi reippaasti heilumisesta huolimatta. Tokalla setillä se tosin alkuun loikki komeasti boksin/kontaktin yli, mutta lopulta alkoi löytyä hieno laukka juuri boksin keskelle! Jee, jotain onnistumisia sentään tämänkin ikuisuusprojektin suhteen :) 

Varmaan teen tästäkin isomman ongelman kuin mitä se on, eikä tällaisia yksittäisiä huonoja treenejä varmaan saisi murehtia näin paljon. Minä jos kuka en saisi tuntea pahaa mieltä tällaisesta. Ehkä siihen pahaan mieleen liittyi jotain muutakin, ehkä ei. Tuntuu vain niin huonolta, siltä että ollaan molemmat ihan surkeita eikä tästä tuu koskaan mitään. Ei saisi verrata siihen 9-vuotiaaseen joka on harrastanut agilityä 7 vuotta, eikä 5-vuotiaaseen joka niin ikään on harrastanut puolet elämästään. Ei, ei saisi, mutta silti tuntuu että tämä syksy ei etene mihinkään. Koira on kohta puolitoistavuotias ja treenannut melkein koko vuoden viikoittain agilityä, mutta se ei silti osaa vielä keppejä kuin alkuun, kontaktit on täysin kesken ja tuntuu ettei edistytä yhtään. Ehkä en vaan itse huomaa sitä, ehkä se johtuu vain siitä että ne treeniradat on ihan oikeasti vaikeita kolmosluokan juttuja joita Halti ei voi eikä sen tarvikaan vielä osata. En mä itsekään ole opetellut ennen tätä vuotta ollenkaan pakkovalssia, niistoa tai selän takana vippauksia. (Enkä silti oo vieläkään oppinut.) Ehkä olis vaan pitänyt opettaa ne typerät 2on2offit heti alkuun, ehkä mä en vaan osaa. Ehkä tää kaikki on vain selittelyä. Huoh. No, sisua onneksi löytyy sen verran että varasin tänään peräti kaksi vapaavuoroa ensi viikolle, ennen kuin harmitus kasvaa liian suureksi. Me tarvitaan jonkin sortin onnistuminen ja tarvitaan se mahdollisimman pian.  

Tänään lähden viikonlopuksi Kuopioon ystäväni Marian luo käymään, joten Halti saa olla pari päivää Joonan kanssa ihan rauhassa vain lenkkeillen. Ehkä pieni etäisyys tekee ihan hyvää, kun ei tule treenattua sitä tokoakaan? Ehkä maanantaina agihallilla on taas parempi fiilis?