Hyvän mielen tokotreenit ja näyttely

(Pakko oli vielä viime viikon treeneistä kirjoittaa tarkka selostus. Oli niin hyvät! Yritän kyllä vähentää..) Tiistai-iltana 8.9. käytiin treenaamassa tokoa Sarin ja Bennyn kanssa Linnunlahden kentällä. Tehtiin aluksi yhteisesti paikkamakuu, minä "liikkuroin" siinä samalla; Halti meni maahan sekä nousi hienosti vain mun käskyillä. Aika oli puoli minuuttia, hyvin pysyi ja hiljaa, vaikka Benny vieressä nousi ylös ja kävi takaisin maahan. Jonkun verran Haltin kuono kääntyili ulkopuolisia ääniä kuunnellessa ja se korjasi asentoa kun palasin viereen, mutta tosi hyvä oli! Sitten liikkuroitiin toisillemme alokasluokan liikkeet. Halti teki ensin seuraamisen (patukkapalkka näkyvillä rintataskussa), jossa ekaa kertaa useampi käännös ja nopeudenmuutokset, ihan vain kokeiluna kuinka ne sujuu. No, hyvin sujui! Alussa Halti meinasi vähän keulia/edistää, mutta kun rauhoitin omaa tahtia niin meni tosi hienosti :) Käännökset oli ihan hyvät, samoin juoksu ja hidas kävely. Täyskäännöstäkin kokeiltiin, mulle se olis luontevampi saksalaisena mutta Halti ei tajunnut sitä yhtään, niin pitää vähän miettiä josko kuitenkin opettaisi sen toisella tavalla. Nemolla ja Nitalla oli helppoa, kun molemmat oli oppineet takakautta sivulletulon (vaikka Nemolla sen sitten vaihdoinkin etukautta tuloon). Toisaalta, luulis että Haltikin oppii saksalaisen kun vaan opettaa :D Mutta joka tapauksessa haltiakoira teki kyllä älyttömän hyvän seuraamisen! Se oli pisin seuruupätkä joka ollaan ikinä tehty ja koiran tekeminen näyttää kuulemma tosi hyvältä, pitäisköhän joskus videoida tokotreenit niin näkis itsekin :D 

Aiheeseen liittyvät kuvat on heinäkuulta Sarin ottamia.

Sitten tehtiin liikkeestä maahanmeno, nyt luotin ekaa kertaa koiraan niin etten vilkaissut, jäikö se maahan. No jäihän se, putosi tosi nopeasti ja pysyi. Vau <3 Kaukoissa ei noussut istumaan ekasta käskystä (vilkuili urheilukentältä kantautuvia ääniä pän), mutta kun tehtiin liike heti perään uudestaan, oli hyvin kuulolla ja teki oikein. Kapulan otti ekalla toistolla hyvin suuhun mutta pudotti, toka oli jo hieno! Kotona Halti kestää jo sen, että koputtelen laippoihin ennen irti-käskyä, nyt meinasi vähän ennakoida irrottamista. Niinpä testattiin vielä käsien viipymistä laipoilla ennen käskyä ja nyt Halti muistikin hienosti pitää otteen häiriöstä huolimatta. Loppuun tehtiin vielä luoksetulo, ekalla toistolla Halti pomppasi vähän mua vasten ja hölmistyi siitä niin, että jäi jotenkin sivun ja eteentulon välimaastoon :DD Uusinnalla tuli tosi hienosti eteen. Voi vitsi se on kyllä mahtava, tykkään tuosta koirasta niin kovasti! Sillä on aivan loistava asenne tekemiseen, täytyy tosiaan muistaa joskus ottaa videota treeneistä niin jäisi ihailtavaa pysyvämmin :'D 

Taas tuli Bennyn vuoro treenata, minkä jälkeen kokeiltiin lopuksi Haltin kanssa vielä matalaa pk-A:ta. Kiipeilytin vain edestakaisin siitä yli, ja Halti hyppi kyllä aika korkealta alas mikä mietityttää, kun se nyt toivottavasti oppii agility-A:lla ne juoksukontaktit. Toisaalta voisi kuvitella että niistä on apua pk:ssakin koska ei sielläkään kannata korkealta hyppiä, mutta siellä este on kyllä niin jyrkkä että ei kai sen laukan ole mahdollistakaan osua niin alas kuin agility-A:lla pitäisi. Taitaa siis olla parasta opettaa pk-A ihan erillisenä juttuna; en vaan tiedä yhtään minkä käskyn siihen ottaisin. En halua samaa "Aa":ta kuin agilityssä, mutta ajattelin ottaa "kiipee"n puomille ja "yli" on suojatien yli. Toisaalta oon tainnut nyt puomillakin käskyttää "puomi" koska se oli Nemolla ja Nitallakin, niin en tiedä kuinka helposti saan sen vaihdettua. Jos en saa vaihdettua, niin pk-A:sta tulee siis kiipee, mutta meniskö se toisaalta sekaisin vaikka olisikin kaksi "kiipee":tä tai "yli"ä? Onhan meillä "hyppy"kin myös esim. lenkillä puunrunkoja ylittäessä, vaikka se on myös agieste. (Sen kyllä piti olla aita kuten Nemollakin, mutta Nita the agikoiralta mulle iskostui päähän hyppy enkä ole Haltin kanssa osannut aitaa käyttää, on tää monimutkaista :D) Mutta onneksi pk-A:lla ei mikään kiire olekaan, opetellaan nyt ensin se agility-A juoksukontakteineen.

Ei pöllömmät näkymät Himoksen huipulta auringonlaskun jälkeen

"I'm a poor lonesome collie.."

Keskiviikkona olinkin ajatellut agitreeneissä toivovani ensisijaisesti kontaktitreeniä kun viime kerralla se jäi väliin, ja myös siksi koska mulle iski ensimmäisen kouluviikon lopulla paha yskä, joten radalla juokseminen ja äänenkäyttö ei houkutellut. Mutta sitten kävikin niin, että kouluttajammekin sairastui, joten en olisi pystynyt niitä kontaktitreenejä tekemäänkään ilman Veeraa neuvomassa ja naksuttamassa. Ja koska en olisi pystynyt olemaan ratatreenissä täysillä mukana, jäin ihan tyytyväisenä viettämään koti-iltaa ja lepuuttamaan kurkkuani. 
Perjantaina lähdettiinkin taas Keski-Suomeen käymään kotona ja vietettiin mukavan leppoisa viikonloppu. Lauantai-iltana käytiin moikkaamassa Miraa, Friniä ja Hetaa Himoksella, jonne he olivat tulleet Onnidog-koiratapahtumaan. Ajeltiin luoteishuipulle juoksuttamaan koiria ja pari kivaa hepulia Halti saikin aikaiseksi, vaikka puikkonokat ei kauheasti innostuneetkaan juoksemaan :D Loppuvaiheesta Halti rakastuikin Hetaan ja oli enemmän kiinnostunut hajuista kuin juoksemisesta. Kivaa oli kuitenkin että päästiin näkemään livenä, kiitos Mira! :)

Sunnuntaiaamuna herättiin aikaisin ja lähdettiin ajelemaan kohti Muuramen ryhmänäyttelyä! Olin päättänyt ilmoittaa Haltin vielä kerran junnuluokkaan ja oltiin nyt harjoiteltu kehäkäyttäytymistä paljon, että jäisi parempi fiilis kuin viime kerrasta, jolloin Halti ei jaksanut olla aloillaan yhtään. Vähän myös haaveilin, josko nyt parin kuukauden kasvamisen jälkeen menisi itse arvostelukin vähän paremmin - mitään suuria menestyshaaveita tosin en todellakaan elätellyt, koska pehkoja oli ilmoitettu unkarilaiselle Attila Czeglédille 50 kappaletta! Hän arvosteli colliet nyt vasta toista kertaa Suomessa. 
Äiti lähti näyttelyyn mukaan ja kun oltiin saatu tavarat purettua kehän laidalle, käytiin kävelemässä Haltin kanssa ja harjailin sitä vähän. Halti oli aluksi vähän turhan innoissaan kaikesta ja vähän nolotti kun se ulvoi, mutta onneksi rauhoittui pian :D Kun olin harjannut Haltin, seisotin ja juoksutin sitä pari kertaa kehän ulkopuolella ja hienosti sujui! Sitten laitoin koiran häkkiin rauhoittumaan ja Halti tarkkaili sieltä skarppina näyttelyn menoa. Tää oli kyllä fiksu päätös; otin sen vasta vähän ennen omaa vuoroa ulos, harjasin vielä viimeisen silauksen ja niinpä kehään mennessä Halti oli reippaana hommassa mukana. Junnu-uroksia oli ilmoitettu taas viisi ja Haltin kanssa oltiin toiseksi viimeisinä luokassa. Hienosti seisoi ja juoksi ryhmäarvostelussa, ja malttoi odottaa kehän laidalla omaa vuoroa :) 

Yksilöarvosteluun mennessä mun jännitys oli jo haihtunut - Haltin korvat pysyivät alhaalla, se tiesi nyt, kuinka pitää esiintyä ja olin muutenkin hyvällä fiiliksellä leuka pystyssä. Olin muistuttanut itselleni että Halti on tosi hieno vaikka saisi T:n, ja tämä asenne kannatti! Halti tosiaankin esiintyi älyttömän hienosti, malttoi seistä myös tuomarin kopeloidessa. Juostessamme ympyrää joku koira haukkui kehän ulkopuolella, joten Halti haukahteli liikkeessä pari kertaa mikä oli vähän yllätys, mutta hyvin meni joka tapauksessa. Tuomarisetä oli ihan mukava, kävi koirat läpi kunnolla ja katsoi liikkeet tarkasti. Meille tällä kertaa arvosana Hyvä, mikä vähän yllätti koska tuomari jakoi melkein kaikille koirille eriä, vain muutama sai EH:n ja yksi avoin uros Haltin lisäksi H:n. Vähän ehkä harmitti kehästä tullessa, mutta sitten taas toisaalta oli paljon parempi fiilis kuin Laukaassa! Halti esiintyi nyt niin hienosti ja olin itse paljon rennompi. Ja toisaalta, eipä tällä arvostelulla paremmin olis oikein voinut mennäkään: "Strong male with good length of body. Typical head. A deep but symmetric rear. Very flat ribcage, weak loin & rear. Cow hocks. High lifted front legs." :''D

Haettuani arvostelun eräs tuttu kasvattaja joka oli koiransa kanssa meidän häkin vieressä sitten kysyi että missä mätti, ja näytin arvostelua hänelle. Hän tulkitsi niin, että kun Halti on jo noinkin iso/korkea, mutta vielä kuitenkin kropaltaan tosi kapea ja kehittymätön, niin rungon tarvitsisi täyttyä. Ja kuulemma kun sillä on tuollainen maltillinen turkki, niin vielä korostaa korkeajalkaisuutta. Aikuisen uroksen turkin saadessaan näyttää jo paremmalta, ja tietysti kun saa massaa lisää. Hmm, no eipä junnu-uros vielä voikaan olla täysin kehittynyt, ja ihan tottahan nuo arvostelun asiat ovat :D Olishan se tietty ollut kiva, jos Haltista olisi jotain positiivistakin sanottavaa löytynyt, mutta tällä kertaa näin! Eipähän tarvitse vähään aikaan käydä näyttelyissä, Halti saa nyt jäädä kotiin kasvamaan kroppaansa ainakin ensi vuoteen asti :D Ja kuten sanottu, mulla oli tosi hyvä fiilis! Kehäkierros meni hyvin, sain kuvia (kiitos äiti!), aurinko paistoi ja näyttelypaikka oli huikean kaunis, laskettelukeskuksen huipulta oli hienot näkymät Päijänteelle. Päästiin lähtemään ajoissa kotiin ja illalla käytiin mukava lenkki joenrannassa. 

Mulla on varmasti huono silmä, mutta on se vaan kaunis <3 Vaikka ois kuinka pihtikintut ja kapea runko. Hieno reipas poika! 

Joko on mun vuoro?

<3