Jos sua elämä ahdistaa, siitä ei masentua saa

Mulla on ollut aika semihirveä viikko. Kasin aamut pitäis kieltää lailla, on niin epäreilua että yhteiskunta pyörii aamuvirkkujen ehdoilla. Onneks niitä tulee enää muutama tänä vuonna! Opetusharjoittelu siis päättyi tällä viikolla ja vaikka loppujen lopuksi kivaa oli, niin oon ihan iloinen että se nyt loppui. Nyt voin keskittyä täysillä kivoihin bilsankursseihin ja ennen kaikkea kandiin! Jospa saisi vihdoin kirjoitettuakin ihan tekstiä sinne. Mut joo, se siitä ja ehkä nyt kerron tuosta koirastakin. Käytiin parisen viikkoa sitten ekaa kertaa raunioradalla Sarin ja Josen kanssa, kun sellainen täältä Joensuusta löytyy. Oli kyllä mielenkiintoinen ja kiva kokemus, en ookaan aiemmin raunioita nähnytkään! Aluksi käveltiin vain rata läpi Haltin kanssa, se sai tutkailla ja ihmetellä uutta paikkaa. Mä olin jopa vähän yllättynyt, kuinka reippaasti se liikkui tiilikasojen, betonilevyjen ja peltien päällä - eihän se siis erilaisia alustoja jännitä mutta jotenkin vain ajattelin että Haltia ihmetyttäisi näin uudet jutut eri lailla. Mitä vielä, skottipoikahan kulki radan läpi häntä tötteröllä ihan innoissaan uusista hajuista! 

Tutustumiskierroksen jälkeen Halti pääsi autoon huilimaan ja tokalla kierroksella kokeiltiin jo helppoa etsintääkin. Jose meni edeltä radan alkupäähän piiloon tyhjään betonirumpuun ja pienen hakemisen jälkeen Halti löysi kuin löysikin sen! Olin ihan innoissani, kun Halti radalle mennessä availi nenäänsä samalla tavoin kuin hakumetsässä ja lähti kuin tykin suusta etsimään. Toiselle piilolle Jose lähti niin että Halti näki, ja se olikin taas ihan täpinöissään lähdössä. Tääkin piilo oli tosi helppo, maan tasalla eikä mitenkään umpinainen mutta hassu Halti ei millään meinannut löytää :D Kai ne hajut sitten tuollaisissa romukasoissa pyörii ja nousee eri lailla. Vikankin piiloon menon Halti näki, ja se oli "puoliksi umpinainen", roskaloota "talon" sisällä. Hienosti löysi ja Halti olisi jatkanut etsintää pidempäänkin :) 
Treenien jälkeen käytiin vielä tutustumassa raunioiden vieressä oleviin pelastuskoirien kiipeilytelineisiin, ja hienosti Halti kiipesi pienen kannustuksen jälkeen niitä :D Sitten mentiin vielä lenkille, oli kyllä kiva reissu! Voisi käydä nyt syksyllä ehkä toisenkin kerran.

Tokokokeen jälkeisestä elämästä sen verran, että soittelin tosiaan kasvattajalle viime viikolla ja saatiin hyviä vinkkejä treeneihin. Paikkamakuun piippaamisen korjaamiseen auttaa todennäköisesti parhaiten oikean mielentilan treenaus, ja liikkeiden välillä ei saisi olla tyhjää olemista. Huomasin kisavideolta itsekin myöhemmin, kuinka loppua kohden mennessä Halti härväsi joidenkin liikkeiden välillä aivan liian kaukana musta. Parasta olisi pitää se perusasennossa/seuraamassa, mikä on myös pk-tottista ajatellen ainoa vaihtoehto. Ja koska niihinkin kokeisiin olisi joskus haaveena mennä, niin sitähän me lähdetään opettelemaan. En vain oo vielä halunnut vaatia sitä Haltilta, koska jos vaadin siltä liikkeiden välillä seuraamista, niin täytyyhän sen silloin seurata ihan yhtä hyvin kuin varsinaisessa seuraamisliikkeessäkin. Liikkeiden välejä harjoitellessa kannattaa myös hyödyntää liikkuria, ja palkata koiraa siirtymien eikä liikkeiden jälkeen. Ja koska se on sallittua, kokeessa kannattaa siirtymissä innostaa koiraa puhumalla "mitäs mennään tekeen seuraavaksi" jne. ja puhua muutenkin ennen liikkeiden alkua. Kun koira tietää, mitä on tulossa seuraavaksi, se auttaa myös oikeaan viretilaan.

Kaukojen maan haistelusta ja hypyn perusasennon kiertelystä ja mouruamisesta kasvattaja sanoi että kuulostaa paineistumiselta. Jännä juttu, en oo jotenkin osannut ajatellakaan että tuollainenkin on paineistumista. Enhän mä oo osannut ajatella ylipäätään Haltia paineistuvana koirana :D Luultavasti johtuu omasta jännityksestä, eli sitäkin pitää opetella hallitsemaan (... no ei, kyllä mä opettelen!). Kaukoissa kannattaa palkata paljon jo ekasta istumaan noususta ja vahvistaa helpoilla harjoituksilla, että perusasentoon/mun lähelle on aina kiva tulla. Pitää opetella keinot kertoa koiralle, että se tekee oikein, vaikkei palkkaa tulekaan kokeessa. Tosi hyödyllisiä juttuja siis, ja näitä sitten lähdetään soveltamaan tästä eteenpäin. Vielä en oo kauheesti ehtinyt asian eteen paneutua, koska en oo yksinkertaisesti ehtinyt treenata kaikkien tuntisuunnitelmien ja muiden seasta. Kokeen jälkeisellä viikolla tehtiin iltaruualla jotain alkeiskaukoja, perusasennosta maahanmenoja ja sellaista. 

Treeniporukka pe 23.10 :)

Vasta viime viikon perjantaina tehtiin varsinainen palauttava treeni collietokoissa. Halti oli jotenkin tosi liekeissä, ehkä muutaman päivän hiljaiselo näkyi? :D Tehtiin ihan perusjuttuja, seuraamisia, liikkeestä maahanmeno, hyppy ja luoksetulo runsaasti palkaten. Ei mitään sen ihmeempiä, ja kivasti sujui. Samana iltana Benny-poika tuli meille hoitoon vajaaksi viikoksi, kun Haltin Raisa-äidillä on juoksut. Hyvin meni, oli mukavaa kun Haltilla oli leikkikaveri! Hirveästi se jähnäsikin Bennyä, että leiki mun kaa :D Mulla vain oli vähän huono omatunto tällä viikolla kun oli niin kiireistä ja pitkiä päiviä, ettei aikaa juuri riittänyt muuhun kuin koirien perushoitoon, ruokintaan ja lenkkeilyyn. Mutta onneksi niillä oli seuraa toisistaan ja Joona pääsi koulusta käyttämään niitä päivällä pihalla :) Sunnuntaina tosin käytiin hallilla, Haltin kanssa tehtiin pitkästä aikaa keppitreeni. Se tuntui tässä syksyn aikana pitkän tauon jälkeen unohtaneen koko kepit, mutta nyt teki aivan täydellisesti! Palauttaakohan kateus kummasti asioita mieleen, Bennyn kanssa nimittäin hömpöttelin putkea eestaas :D Onneksi mulla nyt harkan loppumisen myötä alkaa olla taas vapaapäiviä viikolla, niin jospa nyt viimein päästäisiin etenemään keppien suhteen.

Loppuhuipennuksesta on sanottava, että tuolla leikkikentän rinteellä oli siis ihmisiä ja
vaikka Benny olisi mennyt sinne varmasti vain iloisesti tutustumaan niihin, en
kuitenkaan halunnut että se olisi vahingossa esim. kaatanut sen muksun kumoon.. :D Eiliset tokotreenit meni tosi hyvin! Tehtiin alkuun paikallaolo, omaan tahtiin eikä otettu aikaa. Kävin kerran palkkaamassa Haltia välillä, ja ekalla "odotuspuolikkaalla" ennen välipalkkaa se vähän vikisi taas, mutta se oli hyvin vähäistä verrattuna kokeessa olleeseen. Komensin olemaan hiljaa mikä auttoi, ja välipalkan jälkeen ei enää piipannut yhtään vaan makasi hipihiljaa. Lisäksi Haltilla oli tällä kertaa paljon parempi mielentila kuin viikkoa aiemmin, se oli paljon rauhallisempi ja keskittyneempi. Jes! Ekalla varsinaisella treenikierroksella sitten oli tarkoitus kokeilla niitä Johannan neuvoja. Jose liikkuroi meille seuraamisen ja luoksetulon; seuraamisessa Halti oli vähän hukassa, mutta meni se ihan ok. Liikkeen päätyttyä en vapauttanut Haltia vaan kehuin vaan suullisesti kun siirryttiin seuraavan aloituspaikkaan, mutta tehtiin siitä aika suoraan luoksetulo. Vasta tätä tekstiä kirjoittaessa tajusin että niin, ois muuten pitänyt palkata siitä luoksetulon liike alkaa -jutusta.. Unohdin siis aivan kokonaan mitä piti tehdä! Voi jestas, vieläkö harkkaväsymys painaa :DD No, luoksari oli ihan hyvä vaikka tulikin eteen vähän vinoon ja jospa ens kerralla sit muistais vielä tehdessäkin, että mikä oli suunnitelma... :DD Tän jälkeen tehtiin vielä erillisenä hyppy ja kaukot, ne oli tosi hienot! :) 

<3

Tokalla kierroksella tehtiin kapulan pito, mikä mua vähän epäilytti etukäteen kun se on tosiaan viime viikkoina ollut tosi epävarma. No, nyt tehtiin kaksi aivan täydellistä kapulan pitoa joten eipä sitä sitten sen enempää :D Tehtiin kyllä sit loppuun vielä parempi seuraaminen, niin jäi onnistuneempi fiilis kuin ekalta. Hyvät treenit, kaikki ehti tehdä ne jutut mitä haluskin ja hyvin meni! :) 
Koirakaruselli muuten pyörii edelleen, kun torstaina Benny lähti takaisin Sarille ja Raisa puolestaan tuli meille viikonlopuksi. Sillä on juoksut vielä lopuillaan, mutta Haltia se ei juuri haittaa; se vähän ehkä haistelee Raisaa enemmän kuin tavallisesti, mutta ei ole yhtään piipannut tms. On se fiksu. Ja Raisa niin kiltti. Ollaan lenkkeilty ja vähän tokoiltu, ja on pakko sanoa että on todella hämmentävää kun nuo kaksi ovat niin samanlaisia. Eihän se mikään uutinen tai yllätys ole, mutta on jokseenkin hassua nähdä koiransa kahtena :D Lattialla makoilevista karvakavereista ei nopealla vilkaisulla erota, kumpi on kumpi, ja tietyt maneerit ja yleinen habitus on ihan samanlaiset. 

Voi kun tulis jo pian kunnon pakkaset ja ensilumi! Viimeiset pari viikkoa on ollut just sitä masentavaa märkää ja harmaata syksyä, mitä inhoan. Inhoan sitä, kun joka ulkoilun jälkeen pitää pestä koiran tassut ja sisällä on joka paikassa hiekkaa, lehtiä ja kaikkea muutakin roskaa. Inhoan, kun ulkona on aamusta iltaan saman näköistä, samaa harmaata vaan. Sellaisella kelillä en tykkää yhtään käydä edes lenkillä, niin senkin takia on ollut kiva olla nyt näitä hoitolapsia, kun Haltin riehuminen niiden kanssa lenkillä kompensoi sen pituutta :'D Mutta onneksi ollaan tällä viikolla saatu pari pakkaspäivääkin! Niinä on kyllä ihanaa, kun ilma on kuulas ja raikas, aurinko paistaa eikä tarvi pestä tassuja :D Jospa se talvikin vielä tulisi. 

Pöh, miten tästäkin tuli ehkä vähän tällainen tylsä treeniselostus. Meinasin ensin mahduttaa parin viikon agitreenejäkin tähän, mutta jospa kerron niistä sitten erikseen. Mutta koska on pyhäinpäivä ja silloin muistellaan rakkaita, laitan tähän pari vanhempaa agilityvideota.

Nitan toinen luva-nolla ykkösistä. Näissä kisoissa opin jotain tosi tärkeää.

Nemo <3 Tasan vuosi ennen kuolemaansa. Olin juuri muuttanut Joensuuhun eikä koirat olleet vielä tulleet mukana, ja tulin sitten viikonlopuksi kotiin kisoihin. Nemikaalilla oli niin paljon intoa ja virtaa ettei se pysynyt käsissä ollenkaan, mutta eipä sille sitten voinut kuin nauraa :D
Mutta osasi sekin sentään välillä: (alla Nemon toinen luva ykkösistä)
Ohjaus on noista ajoista kehittynyt ja nyt Haltin kanssa harrastaessa paljon parempaa, mutta en mä osaa erityisemmin "hävetä" sitä että liikkuminen radalla näyttää jotenkin typerältä - sellaisellakin voi päästä yhtä vaille kolmosiin :')