Irokon kennelpäivä

Reilu kaksi viikkoa sitten oli vuoden ensimmäisen collie-roadtripin aika, kun perjantaina 19.2. hyppäsimme ties monettako kertaa Sarin kyytiin ja suuntasimme kohti Kanta-Hämettä! Lauantaina 20.2. Johanna-kasvattaja nimittäin järjesti kennel/tokopäivän Forssassa, jota oltiin kovasti odotettu. Perjantaina ajeltiin ensin Sarin vanhempien luo Joroisiin, jonne jätimme Bondin ja söimme päivällisen. Ruoan ja pienen ruokalevon jälkeen jatkoimme matkaa kolmen irokolaisemme kanssa meidän kotiin Jämsään, sieltä kun ajaa vain kaksi tuntia Forssaan. Lauantaiaamuna oli aikainen herätys koska Forssan Palveluskoirien halli oli varattu meille jo kymmeneltä. Minä tosin fiksuna katsoin jotenkin väärin kelloa ja olin laittanut herätyksen tuntia liian myöhäiseksi, Sari onneksi tuli sitten koputtelemaan ovelle ja kyllä muuten nousin äkkiä ylös kun tajusin mitä kello on :D

Benny halus mukaan selfieen :D

Joka tapauksessa päästiin hyvissä ajoin matkaan ja vaikka hallin löytäminen Forssan keskustasta tuotti vähän vaikeuksia (koska ei me uskottu että se voisi tosiaan olla niin keskeisellä paikalla :D), löydettiin lopulta perille. Paikalla oli Johannan kasvattien lisäksi myös muutamia Karion-koiria, joiden taustalla on irokolaisia. Kiva nähdä sukulaisia, erityisesti Haltin Jymy-veljeä pitkästä aikaa! Päivän aluksi käytiin läpi, mitä kukakin haluaisi treenata. Minä sanoin, että kun tuo ääntelyongelma on nyt viikon aikana räjähtänyt käsiin, niin siihen tarvitaan apua ja tehdään nyt sen mukaan, mitä pystytään. 
Ensin tehtiin porukalla paikkamakuu, johon meinasin ottaa Haltinkin mutta kun otin sen häkistä ulos, se alkoi saman tien piipata muiden koirien perään niin kauheasti, että päätin jättää paikkiksen väliin. Kun se nyt kerran oli mahdollista, niin jäätiin pois ja tehtiin sitten häkkialueella paikallaoloa lyhyellä välimatkalla sekä ihan kontaktia perusasennossa. Kyllä se vähän hiljeni, mutta oli tosiaan kierrokset aika katossa.

Halti pääsikin sitten heti ekana yksilölliseen suoritusvuoroon. Kukin pääsi kahdelle kierrokselle ja toivonkipinä ääntelyongelman suhteen kyllä syttyi! Mentiin kentälle ja Halti vilkuili muita ihmisiä siinä vieressä, muut koirat oli häkeissä. Johanna katseli Haltia ja sanoi että tuo piippaus häiriön perään vaikuttaa johtuvan ihan siitä, että sille ei ole opetettu ettei sellainen ole sallittua. En ole osannut tehdä mustavalkoisesti selväksi sitä, että tuo ei käy, ja se pitää nyt yksinkertaisesti kieltää Haltilta. Tehtiin siis alkuun ihan perus kontaktiharjoituksia sivulla, ja sain ohjeeksi että jos Halti kääntyi katselemaan yleisöä/muualle ja vinkui, nyppäsin hihnasta ja ärähdin että äp! Heti kun Halti otti kontaktin, naksautin/kehuin ja palkkasin. Pikkuhiljaa se alkoi olla kuulolla paremmin, hiljeni ja piti hienosti kontaktia perusasennossa. Sitten Johanna teki vähän häiriötäkin Haltin vieressä, heilautteli kättä, teki äkkinäisiä liikkeitä jne. ja aina jos Halti herpaantui näihin, taas hihnapakote ja kielto sekä kontaktista naksu ja palkka. 

Olin urpo enkä tajunnut/kehdannut/muistanut pyytää ketään kuvaamaan Haltia, kun aina vähän pikaisesti piti keskittyä viemään se kentälle. Tässä on kuitenkin kuva Haltin Jymy-veljestä, ne on aika samannäköisiä :D

Kun perusasennossa kontakti alkoi pysyä, tehtiin myös lyhyitä seuraamispätkiä. Näissä sitten sellainen juttu, että liikkeelle lähtiessä Haltin kontakti putoaa. Myönnän, mä oon ollut tässä laiska: seuraamisessa Haltin kontakti tippuu muutaman askeleen ajaksi, mutta se nousee sieltä ja kun liike jatkuu pidempään, se seuraa kyllä hienosti katsekontaktissa enkä oo välittänyt siitä ettei ole alusta asti. Johanna sanoi että tämä ei käy, vaan nyt korjataan tuo ja se kontakti pitää pysyä myös liikkeelle lähdössä. Tähän siis lääkkeeksi samaa kuin perusasennossa, heti jos kontakti tippuu niin huomautus ja perusasennon kautta uusiksi. Jonkin aikaa pitää tehdä vaan ihan muutaman askeleen seuraamisia, kunnes pitää kontaktin alusta asti. Sitä sitten työstettiin ja eteni tämäkin :) Eka treenipätkä oli varsin lyhyt, mutta Halti kehittyi siinäkin jo paljon! Johanna sanoikin ettei tehdä sen enempää, vaan tämä eka pätkä oli tässä, nyt tee lyhyt muutaman askeleen seuruu ja vapauta lelulla ja leikkien pois. Niin tehtiin ja juostiin iloisesti pois ja tauolle. Sain neuvoksi, että nyt kannattaa joksikin aikaa laittaa Haltille treeneihin ohut naru, jolla pakote on selkeämpi kuin tuolla meidän normipannalla. Ja mun pitää olla todella mustavalkoinen: vilkuilusta ja piippauksesta heti selkeä palaute, mutta vastaavasti kontaktista heti kehu. Pitää kertoa koiralle tosi selvästi, että tuo käytös on väärin, ei sallittua, ja vastaavasti myös että tämä oli oikein ja hyvä.

Tässä Halti itse tauolla :D

Tokalla kierroksella päästiin jo vähän pidemmälle taas, eikä Halti nyt piipannut yhtään kentälle mennessä. Se oli alusta saakka paljon paremmin kuulolla vaikka oltiin nyt kentän laidalla, ihan katsojien vieressä. Sama homma kuin edellisellä kierroksella, eli ensin perusasennossa kontaktin pitoa Johannan häiriköidessä vieressä kädellä ja liikkeillä. Halti napotti hienosti mun silmiin pitkiä aikoja eikä vilkaissutkaan kasvattajaa! Seuraavaksi sitten seuraamista taas, jälleen liikkeellelähtöjä niin että kontaktin piti pysyä. Hyvin meni, parani koko ajan! Mutta mulle taas noottia: rintamasuunta ja hartialinja suoraksi! Meinaan hirveän herkästi olla kääntyneenä vasemmalle, vähän koiran päälle. Pitää luottaa että se tulee oikein sivulle ja pitää ittensä suorassa. Tähän nyt huomion kiinnittämistä erityisesti. Seuraavaksi halusin harjoitella liikkeestä istumista, tai saada vinkkejä sen opettamiseen kun se on meillä vielä ihan alkuvaiheessa. Näytin, miten oon tehnyt (käsiavulla ja liikkeen hidastamisella) ja Johanna sanoi, että voisin jättää käsiavun pois ja tehdä mieluummin kehon avulla: pieni painopisteen muutos/nojaus taaksepäin käskyn kohdalla ja vain suullinen käsky. Tämä vaati paljon toistoja koska unohdin monesti painopisteen siirron tai tein sen liian kiireellä, mutta kyllä se istuminen lähti jo tulemaan :D Välillä Halti tarjosi maahanmenoa, tietty kun se on sille tuttu. Loppuun tehtiin pari sellaistakin, oli hyviä. Viimeiseksi vielä luoksetulo, ei mikään tokoluoksari vaan jätin Haltin, näytin että mulla on patukka (ei tarvi sen kummemmin viritellä, ettei vaan lähde ennen aikojaan :D), kävelin toiseen päähän kenttään ja kutsuin niin että sai ampua suoraan leluun kiinni. Voi miten hienosti se leikkikään, repi niin hurjasti että sai taas pyöritellä ilmassa. Kasvattaja kommentoi että hitto mikä elukka :D

"Niin, minä."

Muiden koirien treenaillessa juteltiin Sarin ja Paulan kanssa, kuvailin muita ja syötiin eväitä. Kasvattajakin tarjosi vaikka mitä, ei tarvinnut nälkää kärsiä! Pidettiin kunnon lounastauko ja juteltiin mukavia, oli kiva tutustua uusiin ihmisiin ja sukulaiskoiriin. Päivä tuntui menevän tosi nopeasti, etukäteen mä vähän mietin että onkohan kuusi tuntia vähän pitkä aika kun koiria olikin yhteensä vain kymmenkunta, mutta se oli just hyvä! Kaikki ehti treenailla hyvin sen kaksi kierrosta ja aika kului mukavasti jutellessa. Päivän päätteeksi tein Haltin kanssa vielä muutamat kepit kun se nyt oli ne oppinut, ja halusin testata mitä se tuumaa vieraista kepeistä. Aluks oli eka väli vähän hakusessa, mutta muutamat toistot saatiin ihan puhtaasti :) 

Riia-mummi melkein 11 v. <3

Oli kyllä kiva päivä ja tosiaan niin helpottavaa saada apua ja neuvoja! Harmittaa kun en muistanut ottaa muistiinpanovälineitä mukaan tai ehtinyt heti koulutuksen jälkeen kirjoittaa muistiin kaikkia vinkkejä mitä saatiin, mutta lyhyesti: oma hartialinja suoraks, kontaktitreeniä ohuen hihnan avulla, lyhyitä seuraamisia/liikkeellelähtöjä ja myös uusia juttuja treenaukseen. Tosiaan, kasvattajan mukaan Haltin piippaaminen ei johdu siitä, että Halti tyyliin komentaisi mua, vaan yksinkertaisesti siitä että se on tuossa iässä kun kaikki muut kiinnostaa ja sille ei ole kerrottu, että tuo ei ole ok. Mun pitää nyt vaan jaksaa olla sille selkeä ja mustavalkoinen, ja sen ja iän karttumisen myötä varmasti helpottaa. Johanna sanoi, että on varmasti vaikeaa kun tähän asti Halti on ollut niin kiltti ja alkaa vasta nyt kyseenalaistaa mua. Niin on, kun ei sille oikeesti oo ikinä aiemmin tarvinnut sanoa tämmöisistä! :D Mutta ihanaa että toivoa on. Ja kyllä mieltä lämmitti, kun Johanna kehui että se on oikeasti tosi hieno koira, yksiä parhaimpia mitä on nähnyt ja voi vitsit kun saan Haltin saalisvietin ja lelulla palkkautumisen energian valjastettua suoritukseen, niin siitä tulee ihan törkeän hyvä. Oli kiva kuulla että oon tehnyt asioita oikein, en oo pilannut Haltia ja se on hieno <3 

Koulutuspäivän jälkeen muiden jo lähdettyä Johanna kutsui vielä mut ja Sarin luokseen käymään, oli kiva päästä taas kylään ja nähdä koiria. Sekä tietenkin viime kesänä tullut Gissa-kissa :D Oli taas monta kiloa collieita sylissä ja kissa kädessä! Näytin myös Johannalle Haltin agilityvideoita, kun se ei pysty omalla koneellaan katsomaan niitä; Haltilla on kuulemma hyvä fysiikka ja "rytmitaju", mikä näkyi siinäkin kun se hallilla leikki ja sinkoili lelun perään. Hihi :')
Illan pimetessä oli aika lähteä ajelemaan kohti Jämsää, jossa odotti lämmin ruoka sekä sauna <3 Parasta. Sunnuntaiaamuna käytiin lenkillä ihanan lumisessa talvisäässä ja puoliltapäivin lähdettiin ajelemaan Joroisten kautta kohti Joensuuta. Oli tiivis ja vähäuninen viikonloppu, mutta kyllä oli hauska reissu! Hyvässä seurassa ja hyvän seuran luokse lähtee vaikka toiselle puolelle Suomea :D Haltista nyt ei tosiaan oo kuvia koulutuksesta, mutta muista sitten senkin edestä täällä.

Viime viikko oli tosiaan aika kiireinen kouluhommien kanssa, joten vasta tällä viikolla ehdin ottaa kunnolla käyttöön tuon hihnapakotteen toteuttamisen treeneissä. Tätä tarkoitusta varten otin vanhan "hirttomallisen" näyttelyhihnan, ja tiistai-iltana treenailtiin vähän kotipihalla. Halti ei kauheasti hihnasta välittänyt, se vain katseli että mitäs siinä nypit eikä ollut juuri vaikutusta. Ehkä hihna oli liian löysällä, mutta tarkoitus ei kuitenkaan oo kuristaa koiraa, niin hirveän kireälle en viitsinyt sitä laittaa. Ihan hyvin Halti teki, tosin pihan poikki käveleviä ihmisiä jäi tuijottamaan eikä keskittynyt yhtään ennen kuin ihmiset oli menneet. Sitten taas keskiviikkona kun käytiin collietreeneissä raviradalla, sujui tosi hyvin. Tehtiin samanlaisia juttuja kuin kennelpäivässä, aluksi perusasentoa suht kaukana toisesta koirasta, sitten seuraamispätkiä ja lopulta ihan ohituksia toisen koiran kanssa. Nyt nyppäyksellä ja äp-ärähdyksellä oli vaikutusta ja Halti skarppasi koko ajan. Ja ennen kaikkea oli hiljaa! Seuraaminen on nyt kahden viikon aikana mennyt huimasti eteenpäin, kontakti pysyy jo tosi hyvin liikkeellelähdöissä kun ollaan niitä muutaman askeleen pätkiä tehty. Mutta yleisesti kontaktin/tekemisen suhteen on ollut aika sahaamista, välillä tuntuu että Halti etenee tosi paljon ja välillä se taas ottaa hirveästi häiriötä, ja tuntuu että pudotaan tosi paljon alaspäin takapakkia. Jospa se siitä vielä. 

Halti sunnuntai-iltana kotiin päästyä :D