Loppukevään sekoilut

Oi voi, kesäkuu on jo puolessavälissä enkä oo kirjoittanut tänne mitään toukokuun lopusta. Kesätöiden alku oli yllättävän rankka ja oon ollut viimeiset pari viikkoa järkyttävän väsynyt. Kaikki se aika, jonka normaalisti voisin käyttää esim. blogin päivittämiseen, kuluu päiväuniin. Miten työssäkäyvät ihmiset ehtii harrastaa yhtään mitään? :D Hulluuksien kevät taitaa siis jatkua hulluuksien kesänä, joskaan en oo onneks täyttänyt kalenteria tänä vuonna kuin parilla kesäreissulla tässä vaiheessa. Tosin toivon todella, että niitä mahtuu enemmänkin! 

Ihan semirentoo koulunkäyntii, mikäs siellä sorsia syötellessä :D

Kenttiksellä käytiin tietty myös Kolilla

Mutta joo, hulluuksien kevään viimeinen viikko eli toukokuun vika viikko. Mulla oli kevään vika kurssi, luonnonmaantieteen kenttäkurssi. Se tutkimusryhmäharkka edellisellä viikolla oli siis hyvää harjoitusta tälle :D Kuten kenttiksillä yleensäkin, myös tällä päivät oli tosi pitkiä mutta onneksi melkein kaikille osui lämmin hellesää joten kelpas olla ulkona. Ja onneksi juuri maanantai oli lyhyt päivä, joten pystyin livistämään hieman aiemmin pois agilitytreeneihin. Vähän jännitti, koska ne treenit oli viimeiset ennen meidän toisia virallisia agikisoja. Takana pieni taukokin, kun ei luonnollisesti oltu päästy treeneihin pariin viikkoon eikä myöskään vapareille. Rata oli ulkokentällä ja ennen omaa vuoroa treenasin Haltin kanssa puomia sisällä. Teki hienosti, monta onnistunutta toistoa mutta sitten kävi kurjasti: Halti putosi. Muksahti keskiosalta vasemmalle kyljelleen mattoon, en tiedä miksi laukka lähti viettämään sivulle mutta yhtä kaikki tipahti. Säikähdin aika paljon ja suomin itseäni, miksen reagoinut nopeammin ja ottanut sitä vastaan, mutta tilanne kävi niin äkkiä että turha kai itseään syyttää. Mutta silti, mun pieni.. :( Kyllä sitä taas sadatteli, että on se typerä este. Aivan liian kapea tuon kokoiselle maksille, voisko tämänkin esteen mitoittaa uudestaan? >:( Halti vaikutti kyllä onneksi olevan kunnossa, kävelytin sitä ja se liikkui puhtaasti. Ei ontunut mitään ja uskalsi myöhemmin mennä puomille uudestaankin, ei laukaten mutta aivan sama. Treenattiin ratakin matalilla rimoilla ja meni ihan hyvin (Haltin liikkuminen siis, itse treeni oli meille ehkä liian vaikee kun ei oikein sujunut).  

Kisakuvat (c) Roosa Tykkyläinen, kiitos!

Treenien jälkeen jäähdyteltiin vielä tavallistakin perusteellisemmin ja seurailin Haltia seuraavat päivät. Liikkuminen oli normaalia ja keskiviikkoiltana hieroinkin sen pitkästä aikaa. Vaikutti vähän kireältä, mutta toisaalta saattoi olla sitä myös muuten vaan, kun oon hieronut sen viimeksi joskus maaliskuussa. Täytyis ylipäätään terästää sitä tahtia. Joka tapauksessa jumit tuntui aukeavan edes vähän, ja Halti on ollut ihan normaali, joten taidettiin selvitä säikähdyksellä :) Huh! Mielelläni olisin käynyt vaparilla ennen kisoja, mutta kenttis ei kyllä antanut siihen myöten. Eipähän ollut mitään paineita :D Vaikka ei niitä kyllä muutenkaan ollut, koska treeneissä ilmeni että Haltilla on taas kepit vähän taantuneet: saattoi jättää pujottelematta vikat välit eikä millään hakenut oikein. Mutta kiva oli kisata kotikisoissa, ihan jo siksikin että nämä oli meidän ensimmäiset kotiseuran kisat! (JSPKH ei siis pienuutensa takia pysty järjestämään virallisia kisoja, mutta nythän Haltin kanssa edustan Poksia.) Ja koska Poksin kisoissa on aina ihan huippuhyvä tunnelma, talkoolaisenakin on aina tosi kivaa kun on niin rentoa ja hyvän mielen meininki.

Aaaaa minä vähän juoksen täällä amokkina kun en tiedä mitä tekisin ja väääää Iipuuu ohjaaaaa

Lauantaina 28.5. heräilin kisapäivään vähän samoilla fiiliksillä kuin tokokokeeseen viikkoa aiemmin - ei tuntunut yhtään siltä, että olen lähdössä kisoihin :D Ihan absurdi ajatus, että voi kisata samassa paikassa jossa treenaa ja matkaan kisapaikalle menee vartti. Aamu oli kuitenkin sikäli jännä, että mulla oli maha tosi kipeä - ihan oksetti, jopa siinä määrin että pelkäsin jo että oonko saanut jonkun noron tai ruokamyrkytyksen, ei kai tää nyt tällaisen takia voi jäädä väliin :d Onneks se sitten meni ohi, kisapaikalla oli jo ihan normaali olo. Mikälie alitajunnan jännitys, en tykkää. 

Kisoissa oli tarjolla kolme rataa, kaksi agilityä ja yksi hyppäri, jotka kaikki tuomaroi Martti Salonen. Mukava mies, mutta radat oli tosi vaikeita! Tulokset oli ykkösissä tosi tiukassa. Ja taas oli rimat kaikilla radoilla kuudessakympissä.. Onko ne nykyään oikeasti aina ykkösissäkin? Ohjaajaa hirvittää. Anyway, A-agirata oli ihan kiva, joskin ansapaikkana loppusuora jolla hypyt ei olleet linjassa. Kepeille ja keinulle lähestymiset oli hyvät, ja ihan hyvillä fiiliksillä menin radalle. Startattiin maksiluokan ekana ja Halti kävi taas alussa aika kierroksilla, mutta oli kyllä radalla hyvin kuulolla. Alku meni tosi hyvin, kääntyi pituudellekin hyvin vaikka vähän pelkäsin että kaartaa liian laajalle. Kepeillehän se sitten kosahti kuten treeneissäkin, Halti ei hakenut millään oikein ja uusittiin ne varmaan viis kertaa :D Onneks kuitenkin vaadin loppuun asti! Keinulla koitin varmistaa karjaisemalla "paina" kovempaan ääneen, mutta lentokeinuhan sieltä tuli silti, murr :< Ja Halti juoksi loppusuoralla ei-linjassa olleen hypyn ohi, en ehtinyt näyttämään vastakädellä tarpeeksi ajoissa. Olis pitänyt sittenkin ohjata toiselta puolelta :D 
Puomia en taaskaan ehtinyt radalla katsoa osuiko, ja maltoin hienosti taas vaan juosta enkä jäänyt himmailemaan omaa vauhtia tai varmistelemaan kädellä :D Mutta kyllä mieltä lämmitti, kun maaliin tultuamme Veera ja Anni tulivat kehumaan, kuinka hienosti Halti juoksi puomin alas asti! Kuulemma laukalla loppuun asti, ei mitään aikomusta loikata. Ja kun sen videolta näin, niin onhan se aika hieno <3 Huippu Haldir, ei pöllömmin ottaen huomioon sen maanantaisen putoamisen. Keppi- ja keinuvirheet painui ihan taka-alalle mielessä, kun leijuin vaan koko illan sen puomin takia :D 

 B-agirata oli vaikeampi kuin eka, ja meillä ihan kummallista sekoilua: Halti kielsi ensimmäisen hypyn ja keinun, koska yyy se pamahti viime kerralla. Tuo ekan hypyn kielto oli tosi hassu, mutta ehkä se näki jo sieltä keinun joten ahdisti hypätä? Onneks kuitenkin uskals sitten mennä :D Kepeillä sit taas ihan ihme sekoilua, ei edes yrittänyt katsoa mihin ohjaan eikä sujunut sitten millään. Lopulta jätin ne kesken ja aattelin että juostaan nyt jotenkin pois täältä, tosin ois ehkä kannattanut miettiä miten. Koska sit en tiennyt yhtään että mitä esteitä mennään (taas tää mun perusongelma, että kun on hylky alla niin ohjaaminen loppuu) ja Halti raukka oli ihan hukassa :D Rengastakaan se ei halunnut hypätä, sekin vähän sellanen doge wtf are you doing -hetki. No, ei menty rengasta eikä olis pitänyt mennä siitä puomillekaan, koska Halti ei pystynyt kiihdyttämään laukkaan heti puomin alusta joten se oli ihme hölköttelyä eikä osuttu kontaktillekaan. Loppurata sentään meni suunnittellusti, A oli taas hyvä ja ja loppusuoralla fokus hyvin eteenpäin. 
Vähän harmitti, tai ehkä enemmän kummastutti, kun Halti ei ollut siellä yhtään oma itsensä. Ei se yleensä noin hyppyjä kierrä, eikä sen korkeudenkaan pitäisi olla ongelma. Anni sanoi, että Haltin toinen takajalka oli näyttänyt hypätessä jotenkin oudolta joten tarkistin sen, samoin kuin onko mahan alla esim. takkuja jotka kiristää tai jotain. Ei ollut, ja harjoitusestealueella olleet kepit Halti teki sitten tosi hyvin. Varmaan sitä vain siis jäi taas kalvamaan se lentokeinu.   

Hyppyrata oli sitten ihan kiva, siinä ei ollut mitään kummempia kiemuroita paitsi jälleen lopussa pari pyöritystä. Radalle mennessä Halti oli taas levoton, ei meinannut jäädä istumaan ja jälleen kiersi ekan hypyn, mitä ihmettä tää nyt oikeesti on :o No, otettiin pienen väyväy-kierroksen jälkeen uusiksi lennosta ja nyt kykeni hyppäämään renkaankin! Hetken päästä jäi sitten yksi hyppy välistä ja koska ohjasin Haltin putkeen, sehän syöksähti sinne :D Kierros uusiksi ja matka jatkui, kepeille mennessä käännyin väärälle puolelle ja pyörin siellä silleen "apua mihin mun piti mennä" :DD Kepeillä kuinkas muutenkaan taas sitä väyväy äää en osaa -huutoa, mutta nyt vaadin sit loppuun asti ja menihän se ne! Ja ei, en normaalisti vispaa rannetta noin mutta vieläkin se vaan näköjään puskee pintaan epätoivoisissa tilanteissa... Keppien jälkeinen takaaleikkaus onnistui tosi hyvin, samoin persjättö pituudella mutta sille pyöritykselle me jäätiinkin pyörimään vähän pidemmäksi aikaa. Tässä vaiheessa nauroin jo vedet silmissä, ja lopulta Halti hyppäsi senkin hypyn ja selvittiin maaliin.
Saldona siis B- ja C-radoilta tietysti hyllyt ja ekalta A-radalta 20 vp. Se oli sattumoisin myös tuon radan maksiluokassa ainoa tulos (! :D), joten me voitettiin luokka! :D (Kertoo ehkä jotain radasta, toivottavasti? Kyllä minusta ykkösissä pitäisi helpommin tulla tuloksia). Yliaikaakin tuli melkein 9 sekuntia, kun veivattiin niitä keppejä xD Palkintojenjaossa tuomari sanoi kätellessään, että tällä sinun koirallasi oli paljon asiaa radalla :D Myöntelin että juu niin oli, ja oli siinä palkintojenjaossakin.. Halti kommentoi äänekkäästi aplodeja. (Ja tietysti toruin sitä mölinästä.) Oli kyllä hyvät palkinnot, saatiin neljäs Poks-kassi, pussi Hau-Haun ruokaa, fleecehihna ja suklaata :)

 

Kokonaisuutena oon kisoihin tyytyväinen. Keppisekoilut ylipäätään oli ihan odotettavissa, koska tuota ilmeni juuri kisojen alla. Keinu vaatii yksinkertaisesti lisää treeniä, ja pitäisi saada sitä nimeomaan tuossa korkeassa kisavireessä. Eka rata oli selkeästi paras, toka harmitti koska Halti ei ollut siellä yhtään oma itsensä ja jälkiviisaasti ajatellen ois vaan pitänyt juosta suoraan keppien jälkeen parin hypyn kautta maaliin. Ja ensi kerralla voisin tuollaisen tilanteen varalle miettiä, että silti ohjataan kunnolla ja suunnitellusti muu rata vaikka joku jää välistä tai kesken! Mitä tietty toivottavasti ei tapahdu, mutta varasuunnitelma :D Sen radan juoksarista ei voi oikein sanoa mitään, koska Halti tosiaan kiipesi puomille kävelyvauhdista. Vikalta radalta jäi hyvä fiilis, kaikki mokat oli ihan mun omia ja oon tosi tyytyväinen, että Halti tuntui sillä taas oma itseltään ja mä vain nauroin mokille :D Ainakin koiralla oli hauskaa! Ja sanon vielä, että muut radat ei illalla enää harmittaneet juuri yhtään, kun olin vaan niin iloinen siitä A-radan puomista <3 Ihan superhieno, saa olla tyytyväinen! Mitään tuloksia en vielä täältäkään odottanut, nämä ekat pari kisaa oli ihan tarkoituksella silkkaa kisarutiinin hakemista, nyt pidetään pientä taukoa ja hiotaan ongelmakohtia kuntoon. Tarkoitus olisi, että kesä otetaan vähän chillimmin agiliitelyn suhteen ja koitetaan tsempata enemmän tokossa. Mun kisapäivä jatkui talkoilulla kakkosluokassa, ja Joona vei Haltin kotiin lepäämään, ettei sen tarvitsisi taas olla koko päivää häkissä. Kiva kun tuo väläyttelee noita kepo-ominaisuuksiaan aina välillä :D Ja kiitos Joselle videoinnista sekä Roosalle kuvaamisesta! <3

<3

Nauroin tälle kuvalle niin paljon :DDDDDD Persjättö on ilmeisesti iloinen asia, tosin siinä ei vissiin sais katsoa koiraan...

Sunnuntaina olin myös talkoissa koko päivän, ja onneksi heti maanantaina oli taas ryhmätreenit niin päästiin työstämään puomia ja keinua. Ehdittiinkin ottaa hyvin toistoja, kun meitä oli taas vain kaksi paikalla. Haltilla ei onneksi ollut nyt mitään ongelmia kontakteissa, puomille uskalsi taas juosta laukalla ja osui alastulolle. Keinunkin meni monta kertaa juuri niin kuin pitää, ei tässä nyt auta muu kuin saada koira treeneissäkin yhtä kovaan vauhtiin ja vireeseen kuin kisoissa, että sitä oikeasti saisi treenattua. Kepeillä oli taas samoja hankaluuksia, mutta saatiin onnistumisiakin. Jospa se siitä :) 

Tiistaina 31.5. sitten tosiaan pakattiin auto täyteen ja ajeltiin Jämsään kesäksi. Työt alkoi heti keskiviikkoaamuna kuudelta, ja aika sekä uni ovat nyt tosiaan olleet kortilla. Mutta jospa mä tästä pikkuhiljaa totun; ja toivottavasti opin myös aikatauluttamaan elämää paremmin :D Mutta vaatii vähän siedättymistä, kun yhtäkkiä ei voikaan itse päättää, miten päivänsä viettää ja iltaihmisenä aikaiset aamuherätykset on yhtä tuskaa. Täällä ollessa ei olla siis ihan niin paljon ehditty treenailla kuin tahtoisin, mutta jonkun verran kuitenkin :) Siitä lisää ens kerralla, vakaa yritys on että seuraava postaus ei mene taas kahden viikon päähän! 

Lounastauolla Varkauden abc:llä. Halti piti ranuista.