Getting closer 'n closer

Niin se vain kesä päättyi ja meidän oli aika palata Joensuuhun. Lähtöä edeltävinä päivinä mulla oli vähän ristiriitaiset fiilikset - toisaalta teki mieli vain jäädä lojumaan lomalle lapsuudenkotiin ja elämään vanhempien jääkaapille, toisaalta odotin jo tosi kovasti sitä että pääsisin taas omaan kotiin, omiin treeniryhmiin ja näkemään rakkaita ystäviä. Nyt pari viikkoa täällä taas oltuani on kyllä ollutkin ihanaa saada taas elää ja olla Joensuussa, opintoihin palaaminenkin on ollut mukavaa kun nyt mulla on ekaa kertaa koko opintojen aikana rento ja suht löysä lukujärjestys syksylle :)
Meidän piti palata kotiin jo maanantaina 29. päivä, mutta Rauli-myrskyn vuoksi VR oli tietysti aivan sekaisin ja juna niin monta tuntia myöhässä (Joona oli joutunut menemään jo edellä), ettei päästykää lähtemään. Ei kun takaisin kotiin kaikkien tavaroiden kanssa, mahtoi Haltia hämmentää tällainen eestaas ajelu :D No, sain myöhästymiskorvauslipun saman tien ja tiistaina uusi yritys! Sillä kertaa juna tuli ja päästiin ongelmitta Itä-Suomeen. Mulla alkoi luennot vasta 5. syyskuuta, joten eka viikko meni rennosti enimmäkseen kotona ja koirajuttuja touhutessa.

Omaan kotiin!

Joona ja Halti lenkillä elokuussa

Torstaina 1.9. käytiin heti vapaavuorolla agihallilla Marikin ja Riepun sekä Sarin ja Raisan kanssa. Halti teki keinua, pimeään putkikulmaan irtoamista sekä keppejä; olin ajatellut kokeilla keppiongelmaan kujakeppejä, tai mietin että helpotan vähän sitä tokaan väliin taipumista kun niitä kujia kerran saa levennettyä. No, mitä tekee Halti? Suoria keppejä ihan tosta vaan, myös niitä musta-keltaisia jotka on olleet sille kaikkein vaikeimmat! Haki tosi hienosti ja jos tuli virhe, yritti uudestaan reippaasti eikä jäänyt haukkumaan mulle. Olin hämmentynyt, mutta tietysti tyytyväinen :D Nyt se muuten joissain väleissä pujotteli "kauhomalla", siis että vain uloin etujalka koski maahan kun tavallisesti se pomppii niin että koko etuvartalo vaihtaa puoltaa. Mulle on ihan sama, kummalla tyylillä pujottelee (molemmat rasittaa kroppaa kuulemma yhtä lailla, mutta eri lihaksia), mutta toisaalta tuolla kauhomisella voisi kuvitella taipumisen tokaan väliin kovasta vauhdista olevan helpompaa? Jäämme seurailemaan, onko Halti muuttamassa tekniikkaansa! 

Evien ottamia treenikuvia kesältä.

Perjantaina olisi ollut collietokot, mutta me ei menty sinne kun seuraavana päivänä oli koe. Sen sijaan käytiin Sarin ja Annin kanssa raunioradalla ja sen lähimaastoissa, pidettiin kunnon HC maastotreenit: esineruutu, jälkiä, ilmaisua ja rauniohakua! Meni neljä tuntia :D Ekaksi tehtiin esineruutu, jollaista Halti on treenannut noin vuosi sitten viimeksi. Yksi oma esine oli aika lähellä lähetyssivua, ja toinen oma sekä vieras takakulmissa. Halti lähti esine-käskyllä hyvin ja upposi pitkälle, merkkasi taaemman esineen mutta ei ottanut vaan se oli semmonen "njäh". Sitten se juoksenteli ympäriinsä ruudussa haistelemassa ja nostelemassa jalkaansa joten piti käydä pieniä kasvatuskeskusteluja. Lopulta lähin esine (oma pehmopupu) löytyi ja palautui hienosti! Vieraan lätkähanskan jonka oli merkannut heti ekana haki ja nosti kun kävelin yhdessä Haltin kanssa syvemmälle ruutuun, mutta toinen taaempi esine (oma fetajuustopurkki) oli melkein ylivoimaisen hankala! Se näytettiin Haltille, mutta ei silti meinannut millään irrota hakemaan sitä. Jouduin käveleen tosi pitkälle ruutuun koiran kanssa ja yhdessä vaiheessa se vain istui keskelle metsää ja napitti mua että mikä esine, en kuule hae eikä huvita :DD No, kyllä purkkikin sieltä lopulta nousi kun menin melkein viereen näyttämään että esine. Meidän moka, oli liian hankala ruutu näin pitkän tauon jälkeen (ei Halti oo varmaan ikinä tehnyt täyttä 50 metrin kaistaletta) :/ Mutta onneksi koirat ei yhdestä huonosta treenistä mene pilalle ja seuraavalla kerralla oltiin viisaampia! 

"Minäkö tuhma?"

Esineruutujen jälkeen ajettiin Lennun ja Raisan jäljet ja Halti pääsi tekemään ilmaisua viereiselle pikku kentälle. Ei olla sitäkään harjoiteltu pitkään aikaan ja ylipäätään tosi vähän, mutta Haltilla on jo aika hyvin ajatusta rullailmaisun kulusta. Otti irtorullat suuhun hyvin, mutta pantaan kiinnitettävää vähän empi alkuun toisessa päässä olevan "painavan" metallilukon takia (ja tämä ei siis ollut vielä pannassa kiinni). Kokeili myös samaa kuin mitä joskus kotona Joonan kanssa treenatessamme, eli kyseli maalimiehiltä että eikö sen palkan voisi kuitenkin saada suoraan, tarvitseeko tuo Iipukin oikeasti käydä hakemassa tänne. Rullalla hetsaamalla kuitenkin muistaa, että kyllä oikeasti pitää. Luovutus on jo kaunis, tuo nätisti istuen eteen mutta mun pitäisi saada liinan kiinnitys nopeammaksi - ens kerralla valjaat käyttöön kun sen pikkuruisen rullasolkipannan lenkki ei meinaa löytyä tarpeeksi sujuvasti kauluskarvojen seasta :D Mutta oli hyvä treeni ottaen huomioon että tästäkin oli piiiitkä tauko! Haltin ilmaisujen jälkeen Metka ja Bondi tekivät raunioetsintää ja ihan viimeisenä tehtiin vielä superhelppo esine"ruutu", appari ja minä hetsattiin Haltia lelulle hullusti ja siis näki, kun vietiin. Mokasin ensin kun päästin koiran jo kun appari vielä oli metsässä, mutta otettiin uusiks ja molemmilla kerroilla ampaisi hirmuvauhdilla esineella ja takaisin :D Hyvä siitä vielä tulee! Oli väsynyt koira illalla. 

Lauantaina 3.9. meillä olikin sitten ohjelmassa tokokoe Pärnävaaralla, tuomarina Susanna Maksimainen. Etukäteen mua ei juurikaan jännittänyt, viikkoa ennen koetta havahduin ajatukseen "oho ollaan muuten menossa kokeeseen, pitäisköhän treenata". Mutta mua ei vaan huvittanut. Ja toisaalta, mun mielestä pitäis treenata siksi koska koiran kanssa harrastaminen on kivaa, eikä siks että koetta ennen nyt vaan pitää treenata. Ja toisaalta tolkutin itselleni, että ei Haltin kanssa nyt hirveästi niitä itse liikkeitä tarvi hinkata koska se aika hyvin ne osaa. Enemmän sen kanssa tarvitsisi mennä ihmisten (tai oikeastaan toisten koirien) ilmoille mutta siihen ei tullut tilaisuutta. Koetta edeltävänä päivänäkään ei jännittänyt, ei tuntunut miltään. Jotenkin sellainen olo, että kun siihen mestiskokeeseen oli ladannut kaiken ja siellä jännitti hirveästi mutta koko homma kaatui ihan absurdiin virheeseen, niin tuntui että mun jännitystakki oli ihan tyhjä. Ei vaan tuntunut miltään.

Halti aamulla kun olin sanonut, että lähdetään :D Mietin, että onkohan tää hyvä lähtökohta lähteä kokeeseen, mut oli se!

No, kyllä mua sit aamulla vähän jännitti kuitenkin :D Olin hyvissä ajoin koepaikalla (meillä on nykyään tosiaan oma auto), käytin Haltia kävelemässä ja ilmoittauduin. Ennen koetta käytiin vielä hallissa leikkimässä ja tekemässä vähän seuraamista. Halti oli tosi hyvin kuulolla, ei hinkunut toisten koirien perään. Lopulta mua ei enää jännittänyt, mutta silti mahaan koski ja oksetti. Ehkä kroppa on vaan niin tottunut että tällaisessa tilanteessa kuuluu olla paha olo, että se vaan jatkuu vaikka tietoisesti en jännitäkään. Lopulta koe alkoi ja alokasluokan viisi koirakkoa pyydettiin sisään halliin. Tästä meni sitten kuitenkin vielä aika pitkä aika, että tuomarin puhuttelu päästiin alkamaan mutta Halti oli pitkästä odottelusta huolimatta ihan super! Se makoili rennosti vierelläni täysin hiljaa, olin niin ylpeä siitä <3   

Paikkamakuuseen mennessä Halti oli edelleen hyvin kuulolla, ei juuri piipannut ja asettui riviinkin ihan hyvin. Oltiin kolmansia eli ihan keskellä, rivissä ollessa vähän meinasi vilkuilla muita koiria mutta sitten keskittyi muhun. Meni maahan ekalla käskyllä ja pysyi hyvin, tosin kääntyi lonkalleen ja näytti suunnilleen siltä että nukahtaa sinne :DD Eikä sitten valitettavasti noussut sieltä lonkalta vielä tokallakaan käskyllä, joten siitä 7. Muuten hyvä, ja ainakin oli rauhallinen mielentila :DEnnen yksilösuoritusta ja sen aikana mua ei oikeastaan jännittänyt. Tuttu paikka ja tuttu tuomari, eikä tosiaan tuntunut miltään. Otin Haltin juuri sopivaan aikaan autosta, virittelin patukalla ja patosin maahan ja perusasentoon. Patosi hyvin, mutta en kuitenkaan osannut kantaa sitä fiilistä enää kehään asti kun olin jättänyt patukan pois. Tätä mun pitää siis harjoitella vielä paljon!

Seuraaminen ei ollut yhtään tyypillistä Haltia, se oli jotenkin ihan kuutamolla. Jäi haistelemaan maata ja haahuilemaan kamalan kauas, käännökset valui tavallistakin enemmän. Pysähdykset ja hidas käynti oli ihan kivat, mutta mokasin itse tuon haahuilun suhteen kun jäin kyselemään Haltia mukaan, ois ollut parempi vaan kävellä ite paljon reippaammin. Arvosana 7½ (vaikka tää tosiaan oli paljon huonompaa seuraamista kuin viime kokeessa, josta se veemäinen tuomari antoi kutosen).

Liikkeestä maahanmenossa seuruu oli taas aika väljää, mutta Halti meni ekalla käskyllä maahan, jes! Nousi ylös vasta tokalla käskyllä, joten siitä 7.
Luoksetulossa Halti sitten heräsi horroksestaan, pääsi vähän ääntäkin jättöpaikalle mennessä ja kutsuessani rynni hirveällä vauhdilla luo, melkein törmäsi mun jalkoihin joten jäi vinoon :'D Perusasentoon taas pomppasi eli vähän vinoon sekin, mut ei näyttänyt videolla niin pahalta kuin miltä tuntui siellä. Tuomarikin nauroi että "no sehän heräsi sitten ihan kunnolla!" :D Saatiin 8.

Kapulan pito oli ihan superhieno! Lepsummalta tuomarilta olis varmaan irronut kymppi tällä, mutta Halti kuulemma kurotti vähän liian innokkaasti itse ottamaan kapulaa joten arvosana 9½.
Kaukoihin mennessä olin ihan varma, että nollattaisiin ne koska Haltille oli ollut niin hankalaa nousta istumaan :D Vaan sepä yllätti ja nousi, kaksoiskäskyllä mut kuitenkin! Sivulle nousi hienosti jo ekalla, tästä 8. 

Hyppyyn mennessä Halti otti jostain syystä hirveästi häiriötä vieressä olevista ihmisistä, en tiedä näkikö se jo kun Anni meni patukan kanssa odottamaan kehän ulkopuolelle vai mitä, mutta sitten meinasi lähteä liikkurinkin luo ja jouduin käskyttään tosi kovasti et Halti ei, ei, ei! :'D Onneks kuunteli ja tuli hyvin sivulle sit lopulta. Itse hyppy oli tosi siivo, nyt tuli suoraan eteen ja vaikka taas pomppasi perusasentoon, niin sekin oli kerrankin suora! Piste lähti alun perusasentosäätämisestä, saatiin siis 9.
Kokonaisvaikutus oli 8, tuomari sanoi että vähän pitää vielä meidän yhteistyötä kehittää, ja niitä seuraamisen käännöksiä ym. (En muuten sit todella tiedä, miksi videolta häviää äänet keskivaiheilla :D)

Juostiin kehästä ulos iloisesti, mä olin tosi tyytyväinen! Seuraamista lukuun ottamatta Halti teki aika kivasti ja tasaisesti töitä. Yhtään liikettä ei nollattu ja vaikka alku olikin kuutamolla oloa, niin ehkä parempi kuitenkin noin päin että vire nousee loppua kohden kuin laskee :) Pisteiden katsominen jännitti, kun en yhtään voinut olla varma, oliko se ykköstulos vai ei. No, ei ollut tälläkään kertaa mutta oli taas tosi lähellä! Saatiin nimittäin 157,5 p eli ALO2. Kaksi ja puoli pistettä... Vähän tietty kirpaisi, kun ihan pienillä jutuilla olisi voinut se maaginen 160 pistettä tulla täyteen mutta enpä mä sitä sen isommin jäänyt miettimään. Ihan aiheesta tuli pistevähennykset, ja tällä tuomarilla oli aika tiukka linja muutenkin, alokkaassa tuli vain kaksi ykköstulosta. Tämähän puolestaan tarkoitti sitä, että me Haltin kanssa sijoituttiin kisassa kolmansiksi! Ekaa kertaa ikinä tokokokeessa, kun aina ykköstuloksen saatuamme ollaan oltu neljänsiä. Se oli kyllä tosi kiva juttu, saatiin palkinnoksi kangaskassi, pussi ruokaa sekä narulelu ja siankorvia. Tää oli hyvä koesuoritus ja Halti on todellakin mennyt tosi paljon eteenpäin keväästä! Alkukokeen laamailu oli epätyypillistä sille, ja sikäli hankalaa koska mä en kyllä uskalla yhtään kehässä nostattaa sitä, kun ne kierrokset kuitenkin nousee aika helposti. Mutta pitää itekin opetella sitä patoamista vielä paljon lisää, että saan sen vireen kantamaan myös kehään menon ajaksi ja toki itse ekaan liikkeeseenkin. Ainoa asia mikä ehkä harmittaa, on etten tiedä, päästäänkö tänä vuonna enää kokeeseen - kyllähän niitä lähiseuduilla on, mutta päivämäärät ei oikein natsaa. Olis nimittäin kova palo taas kokeilla toista tilaisuutta! Mutta kyllähän sellainen ennemmin tai myöhemmin tulee joka tapauksessa :) 

Hieno poika! <3