Feels just like home

Syyskuu vilahti ohi niin että hujahti. Yhtäkkiä onkin lokakuu! Ja mikä hassuinta, nyt lokakuussa on ollut paremmat kelit kuin syyskuussa :D Kelpaa, nämä raikkaat ja aurinkoiset syyspäivät on olleet hienoja. Tuntuu, että syyskuu meni vähän räpistellen - ihan vieläkään en oo saanut kiinni kaikista opiskeluun liittyvistä langoista siinä määrin kuin haluaisin. Ehkä senkin takia se tuntuu menneen niin nopeasti, kun tulin niin myöhään Joensuuhun takaisin ja melkein suoraan kouluun. Tai sitten oon vaan koiraillut niin ahkerasti että sen takia tunnen laiminlyöneeni kouluhommia... Harmi kun opiskelut haittaa harrastuksia :D

Kengurudelfiini ja kebabeläin lenkillä viime viikolla

Haltin kanssa on tokoiltu ja agiliidelty kivalla tahdilla. Tokossa ollaan jatkettu seuraamisen käännösten parantelua, ja edistyy musta aika kivasti! Halti selvästi kuulostelee ennakoivia merkkejä ja vaikka sitä tekniikkaa pitää vielä hioa, se on kuitenkin tosi yritteliäs ja työskentelee hyvin. Oon taas toistaiseksi selättänyt tokomörön taka-alalle ja jaksanut treenailla tätä ja muitakin juttuja myös kotona, vähintään iltaruualla. Viimeisimmistä collietreeneistä (23.9.) jäi muuten jotenkin aivan erityisen hyvä mieli! Meitä oli yhteensä kolme ja enemmistönä irokolaisia treenaamassa. Halti teki käännösjuttujen lisäksi merkin kiertoa ja noutoa. Palkkasin merkiltä paluussa taas heittämällä palloa pitkälle taakse ja tarvittaessa juoksemalla karkuun, ja johan saatiin taas vauhtia takaisin tuloon! Super jätkä. Noudoista onkin jo jonkin verran aikaa, ja Halti alussa varasti kapulalle. Kutsuin takaisin ja tein muutaman valeheiton, jotka parin nytkähtelyn jälkeen kesti hyvin. Noutamiset oli tosi vauhdikkaita, otteessa joskus parantamisen varaa kun Halti välillä mieluummin otti kapulan päästä kiinni kuin keskeltä... :D Vissiin inhottavaa kun menee heinät nokkaan matalan maavaran vuoksi, pitkän nenän haittapuolia. No, näitä korjailtiin ja hyvin saatiin sujumaan! 

:>>>

Yhdessä Sarin ja Katjan kanssa naurettiin, että kai sitä pitää vähän hullu olla että viettää perjantai-iltansa pimeällä tottiskentällä sateessa :D Ja silti hymyilee vain onnellisena. Mutta syytä hymyyn tosiaan oli, kun kaikilla meni treenit tosi hyvin! Olin niin valtavan tyytyväinen Haltiin, kun se teki koko ajan ihan huipulla asenteella töitä. Oli hiljaa koko treenit ja keskittyi hienosti. Vitsit siitä tulee vielä hieno <3 Illalla ajattelin, että onneksi takaiskuista huolimatta jaksan vääntää tota tottelevaisuuttakin. Halti on niin hieno koira että tuntuu että sen ominaisuudet menis "hukkaan" jos tekisin pelkkää agilityä sen kanssa :D No, se siitä omakehusta, paljon on vielä tekemistäkin - mutta enemmän kyllä tämän ohjaajan taidoissa. Kyllä illalla kotiin päästyä teki kuuma suihku ja kaakao hyvää <3 Tällaisten iltojen ansiosta jaksaa! Halti on muutenkin ollut viime aikoina ihan kamalan kiva koira. Se käyttäytyy lenkillä kauniisti ja naurattaa hupsuiluillaan joka päivä.

 

Sumuisten vuorten colliet :D

Saman viikonlopun sunnuntaina oli ohjelmassa koko Savo-Karjalan alaosaston yhteinen collielenkki Kolille. Sain houkuteltua Joonankin mukaan ja päästiin Katjan kyydissä yhdessä Emilian kanssa; Halti oli onnellinen kun pääsi tyttöjen kanssa reissuun, vaikka Säde ja Fiia pistikin sen takakontissa vähän ahtaalle :D Tavattiin Kolin alaparkkipaikalla yhdeltätoista ja pikkuhiljaa siirryttiin matkaan. Kierrettiin kahdeksan kilometrin mittainen Mäkrän kierros, joka oli itse asiassa seitsenkuisen Haltin ensimmäinen päiväretki vajaa kaksi vuotta sitten. Lenkille osallistui 11 collieta ja neljä muunrotuista koiraa, oli kyllä kiva päivä! Välillä oli tosin kädet kovilla kun kansallispuistojen sääntöjen mukaisesti pidettiin koirat kiinni, ja Halti lenkin alussa kiskoi aika kovasti tyttöjen perään.. Loppulenkistä kulki jo nätisti ja vaikka mun hartioissa vähän tuntuikin repun kanto, jalat ei menneet yhtään maitohapoille edes Mäkrävaaran mäessä! Luulen, että samalla viikolla aloittamallamme taekwondolla oli jotain tekemistä tämän kanssa, ekojen oikeiden treenien jälkeen ei tuntunut enää missään joku mäki :D Kiva retki oli vaikkei sumun vuoksi maisemia nähtykään. Jospa tehdäänkin tästä alaosaston perinne ja mennään ensi vuonna uudestaan! Illalla oli muuten tosiaan väsynyt koira kotona, kun se ei kertaakaan tuonut lelua leikittäväksi :D 

Auto täynnä hienoja trikkejä!

Kun kolme vuotta sitten muutettiin Joensuuhun ja aloitettiin opiskelut, neljännen vuoden opiskelijat tuntui musta jo kauhean aikuisilta ja elämässään pitkällä olevilta. Muistan, kuinka kaksi vuotta sitten Haltin ollessa pentu odotin jo innolla sitä aikaa, kun se olisi aikuinen ja pääsisin sen kanssa harrastamaan täysipainoisesti taas parin vuoden tauon jälkeen. Mietin, kuinka olisin sit jo iso ja fiksu (:D) ja oltais jo muutettu toiseen kämppään, meillä ois ehkä auto ja sillä sit ajelisin koiratreeneihin. No, en tunne itteeni kamalan aikuiseks saati olevani elämässä pitkällä tai fiksummaks opiskelijaks, pikemmin oon vaan laiskistunut :DD Samassa asunnossa asutaan edelleen, mutta muuta vikaahan tässä ei oo kuin sijainti ja sekään ei haittaa enää, kun nyt on se auto. Ja sillä mä oon nyt ahkerasti ajellut koiratreeneihin :D Jotenkin tänä syksynä kun en oo ollut niin paljoa yliopistolla vaan on ollut enemmän omaa aikaa, oon herännyt tähän ajatukseen että vaikka ne fuksivuoden luulot ja odotukset ei ookaan kaikilta osin toteutuneet, niin silti se neljännen vuoden opiskelijaelämä on tässä ja nyt. Fiksumpi tai ei, mä tosiaan oon jo maisteriopiskelija ja voi hyvin olla, että ensi vuosi on viimeinen yliopistossa. Opiskeluelämän loppuminen ja maailman parhaan kaveriporukan hajaantuminen on ahdistanut jo aiemmin, mutta nyt oon jotenkin vasta tietoisesti ajatellut tätä syksyä ja tänhetkistä elämääni. Se vapaa opiskelijaelämä, josta mulla kolme vuotta sitten ei ollut vielä oikein käsitystä, on nyt mun arkea. Hiketys on jäänyt, opiskelen riittävän rennolla asenteella ja arki on mukavaa. Viikkotreenit, kotitreenit, vapaavuoroja yksin ja kavereiden kanssa. Maailman paras avomies, maailman parhaat ystävät ja oma koti, kaupunki jossa viihdyn. Ja maailman paras Halti-koira <3

Riepun ja Darpan kanssa vapaavuoroilemassa 13.9.

En oo muuten täällä blogin puolella kertonutkaan, mutta lähden 30. tätä kuuta Botswanaan reiluksi kahdeksi viikoksi meidän bilsan laitoksen Afrikan retkeily -kurssin myötä. Oon haaveillut Afrikkaan matkustamisesta jo yli kymmenen vuotta, aika hienoa että pystyn jo nyt toteuttamaan näin ison unelman! Ei enää edes kuukautta lähtöön, kääk. Starttasin jo matkapäiväkirjan ja kirjoittelen sen sisällön sitten tänne kunhan palaudun.

Kivaa eläinten päivää ja viikkoa kaikille! Me taidetaan lähteä tänään sen kunniaksi vähän hallille.

<3