You could be a work of art

Postaustauot sen kuin venyy... Miten oon joskus ehtinyt kirjoittaa kahdesti viikossa? :D Mutta toisaalta on ehkä ihan hyvä että oon oppinut priorisoimaan asioita - perjantaina tentti ja sunnuntaina lento... 
Onneks oon kuitenkin ollut fiksu ja kirjoitellut luonnoksiin jotain treenijuttuja. Nää on varmaan aika tylsää luettavaa joillekin mut toisaalta onpahan itellä muistissa sitten, mihin jäätiin kunhan sieltä Afrikasta palaudun. 

Hugon ja Huiman kanssa lenkillä 8.10.

Oltiin collietokoissa 7.10 ja siellä jatkettiin merkin kierron treenaamista. Pyysin nyt jo tulemaan sivulle, tehtiin niin jo kesällä mutta Halti oli nyt vähän epävarma mitä piti tehdä. Annoin siis apuja ja hienosti oivalsi, ja nyt juoksee jo vauhdilla merkiltä mun luo eikä tarjonnut enää pysähtymistä merkille :) Lisäksi alettiin harjoitella pk-tottiksen vinoestettä. Päätin ottaa tähän käskyksi "este", koska agilityssä on jo käytössä "Aa" ja "kiipee" ja "yli" taas on meillä sit suojateiden ylityksissä :D Tehtiin samalla lailla kuin hyppyäkin opettaessa, eli ensin lelun kanssa yhdessä yli. Ei ongelmia, sit tehtiin apparin kanssa niin että vuorotellen kutsuttiin/lähetettiin Haltia esteen yli. Kerran lipesi vähän jotenkin alas tullessaan, minkä jälkeen iski pieni uskonpuute eikä seuraavalla toistolla lähtenytkään kiipeämään heti. Mutta kannustamalla Halti kiipesi taas reippaasti :) 

Muut kuvat on Jämsästä kuun alusta :)

Viikkoa myöhemmin eli 14.10. aloitettiin paikkiksella kun Katja halus Säteelle häiriötä. Mä olin tyhmä, tuli kiire joten otin Haltin autosta suoraan tekemään ilman virittelyjä (se patoaminen kun on edelleen ihan äärettömän tärkeää, ja ylipäätään koiran saaminen oikeeseen moodiin). Tehtiin taas niin että Halti oli lyhyessä hihnassa ja nyppäsin siitä jos piippas. Pysyi hyvin ja paransi loppua kohden, mutta vähän vikisi Säteen perään. Ihan jees, mut en ollut täysin tyytyväinen. Pitää treenailla tätä siis taas yksinään varmemmaksi! 
Muuten tehtiin vaihteeksi ruutua, edellisestä kerrasta onkin aikaa. Halti juoksi hienosti kosketusalustalle, mutta otti paljon häiriötä pk-esteistä ja lähellä olleesta merkistä. Varsinkin pitkällä matkalla iski epävarmuus ja koetti mennä hyppäämään hyppyesteitä tai vilkuili merkkiä, ja sijaistoimintona haisteli maata. Autoin taas käymällä näyttämässä kosketusalustaa ja superkehut, kun sitten löysi sinne! Saatiin ohjeeksi vahvistaa kartioiden hakemista siten, että nostan ne vaikka jollekin korokkeelle tms. että Halti oppisi löytämään ne vaikka missä. Esteistä ja merkistä häiriön ottaminen ei haittaa, hyvä vaan että oppii jo alusta asti erottelemaan kun oikeastikin kehässä on vaikka mitä apujuttuja. Hyvin siis meni, tosin teki taas sitä mitä joskus aiemmin syksyllä paikkiksessa: kun palasin maassa odottavan Haltin viereen, astuin vahingossa sen karvoille ja sen jälkeen se sitten aina pomppasi ylös jo ennen kuin pääsin sen viereen. Murr, pitäis opetella katsomaan etten vahingossakaan tallaa tukistamaan sitä :D

Lol Iipu oot muuten urpå t. Halti

Sen naama on niin kamalan söpö että siitä vaan aina
ottaa vähintään kymmenen kuvaa!

Lopuksi tehtiin taas vinoestettä; oltiin käyty aamulla agihallilla Kreetan kanssa ja siellä hämmennyin suuresti kun Halti vähän empi A-estettä! Mietin, että saattoiko sille olla jäänyt muistiin viime kerran lipeäminen ja uskonpuute, mutta näin jälkeenpäin ajatellen se saattoi johtua myös siitä, että laitoin sitä melkein paikoiltaan ilman vauhtia A:lle. No, tehtiin tätä pk-A:ta aluks jälleen pari kertaa lelun kanssa yhdessä eikä Halti empinyt yhtään :D Sitten tehtiin niin, että appari palkkasi namialustalle ja itse pysyin koko ajan lähetyspuolella; kun appari lähetti Haltin takaisin mun luo, palkkasin puolestani lelulla. Haldir oli ihan superhieno! Ja pyrkii tosi hyvin rytmittämään laukkansa mahdollisimman alas esteellä, juoksukontakteista on siis hyötyä toisessakin lajissa :) Ei oo niin kuluttavaa kropalle kuin jos loikkisi melkein harjalta alas. 

Kotona tokoillessa/tottistellessa ollaan vahvisteltu niitä käännöksiä, takapäänkäyttöä ja edestä sivulle tuloa. Osaan jo nykyään vaatia koiralta ja Haltikin kestää sitä hyvin. Palkkaa ei tipu enää siitä jos tekee vähän sinne päin (tällaisissa asioissa jotka se jo osaa), mutta Halti on ihana kun se ei tästä huolimatta lannistu tai turhaudu. Ei tule ääntäkään, vaan skottipoika vain yrittää kahta uutterammin! Enkä muuten tiennyt, että se osaa jo seuraamisen peruuttamisen. Kokeilin ihan huvikseni joku päivä iltaruoalla, ja Haltihan pakitti superhienosti! Oikean seuruupaikan vahvistaminen vissiin tuottaa tulosta?
Kirjoitin muuten jo varmaan aiemminkin, mutta arki on Haltin kanssa ollut hirmu helppoa tänä syksynä. Se on totellut lenkeillä hienosti, mutta tajusin tässä joku päivä että sen myötä oon ehkä "lepsuillut" vähän treeneissä. Kyllä, kirjoitin juuri että osaan vaatia siltä - tekniikkajuttuja, mutta oon vähän unohtanut vaatia siltä hallintaa. Lueskelin tossa postauksia helmikuulta, kun ongelmat räjähti käsiin ja muistin sieltä taas hyviä vinkkejä. Pakko taas palauttaa mieleen, että tälle koiralle ei ainakaan tässä ikävaiheessa voi antaa löysää narua vaan koko ajan kertoa mustavalkoisesti, mikä on ok ja mikä ei, ja mitä tehdään missäkin tilanteessa. Mulle semmoseen "taistelumoodiin" pääseminen treeneissä on vaikeeta, mutta oon joskus osannut sen kovapäisen springerspanielin kanssa niin ihan taatusti osaan sen myös tämän koiran kanssa. Palauttelin hallintaa tällä viikolla mm. agitreeneissä: pidin Haltia osan treeneistä odottelemassa hallin laidalla enkä häkissä, minkä osaa siis yleisesti tehdä hiljaa. Mutta nyt Hertta-collietyttö oli niin ihana että sen perään piti piipata. No, kurkkari kaulaan (mikä on meillä normaalistikin agilitypantana, mutta jostain syystä oon nyt ollut laiska enkä jaksanut kaivaa sitä repusta) ja koira käskyn alle, vaadin katsekontaktia ja luopumista. Jos vilkuili ja vinkui, pakote ja heti katsekontaktista kehu ja palkka. Kas kuinka hyvin palautui mieleen tämä! Halti alkoi pian jo ihan itse luopua - meinasi katsoa silmänurkasta taakseen Herttaa, mutta hienosti käänsi katseen minuun. Ja se on niin kiva, kun ei ota tottiksessakaan pakotteesta itteensä vaan päinvastoin skarppaa siitä. Mikä kuulemma kertoo siitä että pakotteen ajoitus ja voimakkuus on oikea! Jotain oon siis oppinutkin :D

Rakastan vaahteroita syksyn väreissään. Keltaisia, punaisia ja oransseja!
Nyt on jo kaikki lehdet pudonneet mutta onneks tuli ees pari kuvaa otettua
tänäkin syksynä :) Ja trikkicollie sopii syksyn väreihin kuin nyrkki silmään!

Viime viikon keskiviikkona (19.10.) lähdettiin Jämsään kun mulla oli syysloma, ekaa kertaa opiskelujen aikana :D Joona ei päässyt kun sillä alkoi harjoittelu, mutta ajeltiin Haltin kanssa kahdestaan. Keskiviikkoilta otettiin rennosti, käytiin pitkä lenkki raikkaassa syyssäässä. Tavattiin kolmi- ja puolikuinen sileäkarvaisen kettuterrierin pentu, joka halusi hirveästi leikkiä Haltin kanssa mutta Halti oli vaan jäyhänä, ei lämmennyt. Lopulta pentu seisoi takajaloillaan Haltia vasten ja nyhti karvatuppoja sen kyljestä, mut Halti vaan seisoi viileenä ja katseli muualle ilmeellä "jos en huomioi sitä, se ehkä katoaa". Kerran vähän käänsi päätä pennun suuntaan sillein "Ai, tuo nipisti". Ja sitten se tuli mun jalkoihin sanomaan että "Iipu, ota se pois!" Miten se voi olla niin nössö kiltti? :DD Se on varmaan ihan pulassa sitten kun joskus saa kaverin. 

Torstai-iltana käytiin JSPKH:n jatkoryhmän agilitytreeneissä kun oli varakoiralle tilaa, mutta ehkä säästän agilityt taas toiseen postaukseen ettei tääkin venähdä ihan kilometrin mittaiseksi. Perjantaina mentiin taas kentälle treenaamaan esteitä ja noutoja. Tai no, alkuun tehtiin lyhyt paikkis ja pikkupätkä seuraamista. Halti patosi patukalle tosi hyvin, meinasi olla vähän levoton paikkamakuussa mutta oli kuitenkin huomattavasti rauhallisempi kuin viimeksi. Seuraaminen oli tosi hienoa, ihan mieletön asenne. Mä niin rakastan sitä tunnetta, kun koira hengittää sillein melkein läähättäen sivulla ja tekee töitä just niin kuin pitää. Kun vaan osaisin ite viedä sitä paremmin eteenpäin! Opettelu on ainakin kovaa. Ja pitäis kehitellä joku jalusta/koroke videokameralle, että sais sen kuvaamaan treenejä sivusta. 

Mutta joo, ne esteet. Tehtiin pressuestettä ekaks samalla 70 cm:n korkeudella kuin viimeks, hyvin sujui ja korotin 80:een. Enimmäkseen niin että taas juostiin yhdessä lelun kanssa, mua vaan hirvittää että alkaako sieltä jossain vaiheessa tulla ääntä kun Halti kuitenkin niin tykkää tosta hyppimisestä. Videoita varten tein taas sivulta namialustalle lähetystä, niin hypyllä kuin vinoesteellä. Nyt tosin Halti koitti ekaa kertaa takaisin tullessa kiertää (molempia esteitä), joten pitää jatkossa tehdä vaan nyt niitä yhdessä menemisiä. Saisi sille lisää itsevarmuutta, että takaisinkin tullaan esteen kautta. Itse hyppykorkeudessa ei oo toistaiseksi haastetta, nostin itse asiassa nyt hyppyesteen melkein 90:een senttiin ja hienosti Halti liiteli yli siitäkin <3 

Hyppynoutoja tehtiin taas tokoesteellä, nyt vähän korkeampana kuin viimeksi. Ehkä 60 cm? Vaikea arvioida kun este on ihan vino :D Ne oli ihan jees, seuraava huumoripätkä ehkä kertoo enemmän: 
Muuten otettiin lomalla rennosti, tai ainakin sen jälkeen kun olin saanut hissan oppimispäiväkirjan tehtyä. Kasailin Afrikkaan otettavia tavaroita, kattelin piirrettyjä ja sisko ja Ninja tuli käymään. Vähiin käy päivät Suomessa :D Kirjoittelen kyl vielä ennen reissua agitreenit ylös, sitten tuleekin aika pitkä tauko internetsistä. 

<3