And the stories that we tell will make you smile

Torstaina oli Haltin kolmas hieronta-aika. Edellinen tosiaan oli reilut pari viikkoa sitten ja tässä välissä oon hieronut Haltia kotona Niinan ohjeiden mukaan joka tai joka toinen päivä. Etureidet on lähteneet aukeamaan mun mielestä hyvin, takareidet on musta vaikeammat hieroa joten ne on olleet edelleen aika kireät. Vatsa- ja kylkilihakset on myös alkaneet olla elastisemmat ja oon saanut sormia kylkiluiden alle, mutta ne vetää kyllä tosi äkkiä takaisinkin kireäksi. Lisäksi huomasin, että Halti reagoi lantiolta tosi voimakkaasti rapsutuksiin eli siinä on joku isompi pipi. Nämä kerroin Niinalle heti alussa ja tällä kertaa Halti sai aloittaa hieronnan istuen. Niina huomautti, että niska oli tällä kertaa aika jumissa ja poskilihakset samoin, no ei ihme kun Halti rakastaa repimisleikkejä; melkoiset purulihakset sillä onkin. 

Koira sai valua hiljalleen kyljelleen ja Niina paineli edelleen poskia. Ne oli tosi pinkeät, mutta aukesi kerrasta ihan napsahtamalla ja Halti ihan säikähti että "hui, mitäs saamaria tapahtui!", nousi seisomaan ja lähti kävelemään :DD Hieroja nauroi että oli tosiaan kireät, mutta onneks aukes noin! Niskankin jumit saatiin hoidettua ja sitten edettiin muuhun kroppaan. Etureidet oli tosi pehmeät, eli en oo tuntenut omiani vaan oon saanut hyvin avattua ne ite, jee! Lavat oli ihan ok:t mutta niiden välissä tuntui edelleen kireyttä, joten siihen Halti sai laserhoitoa. Kyljet oli edelleen aika kireät ja selkä samoin, mutta lähtivät aukeamaan. Niina huomautti, että Halti istuu vähän lysyssä, ja että sen selkälihakset on aika heikot ja pakaralihakset pienet. Nää olikin jo tiedossa mulla, Haltilla on takapää heikompi mm. pihtikinttujen takia, joten pitäisi nyt tosiaan ottaa ryhtiliike takapään jumppailun suhteen. Sainkin muten seuraavana päivänä sattumoisin Haltin veljen omistajalta hyviä fyssariohjeita takapään lihasten vahvistamiseen, joten jumpat alkakoon! Myös takareidet oli kireämmät kuin etureidet, mutta nekin vastasi aika hyvin hoitoon ja sain taas hyvät ohjeet, millaisin ottein niitä saa itse auottua.

Lantion osalta Niina totesi että on tosiaan jumissa, Halti ihan pihisi pari kertaa hiljaa kun teki kipeää. Alkuun Niina epäili että jokin ristiluun(?) nikama olisi vino (mikä nyt sinänsä olisi aika outoa, koska lonkkakuvien yhteydessä se katsottiin aikoinaan ja lääkäri Pärnänen totesi että oikein siisti ja symmetrinen), mutta todennäköisesti SI-nivelessä oli fasettilukko. Oikealta puolelta rangan ja viereisen nivelen väliin sai helposti sormen, mutta vasemmalta puolelta ei mennyt millään. Halti muuten itse asiassa pääsi pari kertaa myös nousemaan siitä, kun vähän ahdisti sen poskilukon napsahtamisen jälkeen mennä takaisin hoidettavaksi :D Reppana katteli että tähän varmaan kuolee ja livistettyään käveli ikkunan eteen katsomaan, pääsiskö sieltä pakoon.. :DD Mutta kiltisti alistui aina uudestaan kohtaloonsa ja urheasti retkotti kyljellään loppuun asti.
Lopuksi Halti sai nousta seisomaan ja Niina tunnusteli sen selkärangan läpi. Haltero vähän kummasteli kovaa painelua, mutta hienosti seisoi ja ankaran painelun jälkeen Niina niksautti SI-nivelen paikalleen ja sanoi että jes, nyt se fasettilukko aukesi! Haltilla oli ollut lantio ihan vinossa, ei ihme että jumitti! :o Vaan nyt se oli taas suorassa ja oli muuten ihan silminnähtävä muutos: Halti tuhisi ja pöhisi, venytteli ja örisi ja otti alustana olleen vilttinsä suuhun ja riepotti sitä. Niinakin nauroi että ei vissiin ollut viime kerralla ihan näin iloinen reaktio hieronnan päätteeksi :D No ei tosiaan, mutta ai että tuli hyvä mieli sitä katsoessa! Kyllä kannatti käydä. 

Kysyin jatkosta, ja lompakon suureksi riemuksi Niina totesi että ei tarvitse toistaiseksi varata uutta aikaa. Pitää lähikuukaudet nyt seurailla varsinkin sitä takapäätä ja jos tuntuu että menee jumiin, niin varaan sitten keväämmällä uuden ajan. Lisäksi lähipäivinä pitää tarkkailla lantiota, ettei vaan palaa siihen virheasentoon; eikä myöskään tee haittaa että jatkan kotihierontoja. Ei ollut onneksi mitään treenejäkään pian tulossa, ainoastaan perjantai-illan collietokot. Niina sanoi että siellä kannattaa tehdä korkeintaan paikkamakuu, ettei nyt hyvin avattuna mene taas heti uudelleen jumiin ja näin lupasin. Aaaa ei vitsi mulle tuli hyvä mieli joka kesti koko loppuillan, teki niin hyvää nähdä kun rakkaan ystävän olo parani tosi selkeästi! On se kyllä ollut todella jumissa kun noin riemastui, onneksi hoidettiin nyt kuntoon <3 Paluumatkalla käytiin vielä Mustissa ja Mirrissä törsäämässä palvelutestibonukset ja löysin 650-grammaisen pk-kapulan juuri sillä kahdellakympillä mitä mulla oli! Lisäksi Halti valkkas itselleen lampaankorvia palkaksi reissusta ja mutusti ne tyytyväisenä kotona. Olin niin onnellinen <3

Loppuillan Halti lepäili ja perjantaina käytiin ravilenkki. Illalla oli ne collietokot jossa tehtiin kaks paikkamakuuta. Tällä kertaa olin hyvissä ajoin paikalla ja Haltikin oli jo halliin mennessä paremmin kuulolla. Sisäänmeno sujui hyvin ja alkurutiinit samoin, vähän pakka hajoili kun ooteltiin yhtä treenikaveria vähän pidempään paikkikseen. Halti oli sille vaikeimman häiriökoiran vieressä ja sanoi muutaman kerran piip, huomautin näistä aina ja jäin alkuun lähemmäs. Kävin välillä palkkaamassa ja kävin seisomassa kauempanakin, ihan jees oli. Toisen kierroksen paikkis tehtiin toisen koiran treenatessa, silloin kesti huomattavasti pitempää välimatkaa ja aikaakin hiljaa :) Vähän veti korvia linkkuun eli ottaa jostain painetta, en tosin keksinyt mistä. Vaihdettiin paikkaa ja tehtiin heti perään toinen eri päässä hallia (edelleen Bennyn treenatessa häiriönä), oli parempi ja skarppasi. Ihan hyvä, mutta menee tehotreeniin!

Lauantai otettiin aika iisisti, tosin illalla mentiin collieporukan illanistujaisiin Sarille ja jäätiin sinne yöksi. Syötiin kaikkee hyvää, saunottiin, kateltiin elokuvia ja pelailtiin. Parasta. Tänään iltapäivällä käytiin kotiinpaluun jälkeen jäällä lenkillä Lauran, Fazerin ja Fantan kanssa. Oli sumuista ja vähän tuuli, mutta ihana oli kävellä ja jutella. Kiva päivä. Mukavia nää tällaiset viikonloput kun ei oo mitään koulutehtäviä odottamassa, vaan voi viettää rauhassa aikaa perheen ja ystävien kanssa.

Otin lopultakin ihan kameralla kuvia näistä kaveruksista! Joskin sääolosuhteet ei olleet lähelläkään optimaalisia eikä ehditty kaverikuvaakaan ottaa ennen kuin tuli pimeä :D Ja itse asiassa mun 200-millisellä objektiivilla on ollut Afrikan-reissulta paluusta saakka joku omituinen tarkennusongelma. Se ei pyöri niin kuin kuuluisi eikä tarkenna; viime viikolla sitä rukkailin ja nyt tarkentaa ehkä hyvällä tuurilla mutta ei oo vieläkään normaali. Siksi ei oo ollut oikein inspistä kuvailla, ja joululoman pärjäsi kittiputkella. Sillä vaan ei oikein liikekuvia koirista oteta - saa siis nähdä kuinka tän vuoden kuvailujen käy, koska uutta putkea mulla ei todellakaan oo varaa ostaa (tai no ehkä jos saan kesätöitä mut silti). No, onneks nyt on vielä runsaasti kuvia "varastossa" ja paljon kamerallisia kavereita :D (Silläpä tänkin postauksen kuvat on sekamelskaa sekä kuun alkupuolelta että viime ja tältä viikonlopulta.) Ja mulla on ranne kiukutellut taas vanhaa vaivaa, ei oikein tykännyt varsinkaan eilisestä kimppalenkin kuvien muokkaussessiosta. Niin ehkä ihan hyvä, ettei tarvi sitäkään nyt hajotella enempää.