Shut up and dance with me

Viime perjantaina oli taas collietreenien aika Napakan hallilla. Olin vähän myöhässä vuoron alkamisesta ja tehtiin ryhmäpaikkis heti alkuun, joten tuli hieman kiire. Vein Haltin "kurissa" halliin, mutta huomas taas hyvin kuinka helposti se keskittyminen vieläkin herpaantuu; heti oven vieressä oli vieraampi koira odottamassa, joten Halti tietysti piippasi. No, laitoin sen pukkariin odottamaan ja paikkista ennen sain sen kyllä ihan hyvin treenimoodiin. Vähän piippasi riviin mennessä ja rivissä, mutta en käskenyt maahan ennen kuin oli hiljaa. En mennyt yhtä kauas kuin yleensä ihan vaan varmuuden vuoksi, mutta Halti kyllä pysyi hyvin ja oli ihan hipihiljaa.
Olin aatellut tehdä tuolloin kisamaisen treenin, ts. melkein kaikki alokkaan liikkeet putkeen joskin ilman liikkuria mutta kun Halti oli siinä alussa niin levoton, totesin että en kyllä taida. Niinpä tehtiin ekalla kierroksella ihan vaan hihnaseuraamista, keskittyen erityisesti käännöksiin. Halti yllätti ja olikin ihan tosi hyvä! Käännöksissä reagointi ennakoiviin vinkkeihin on parantunut huomattavasti, samoin kuin takapään käyttö vasemmalle käännöksissä. Seuruupaikka oli hyvä ja kontakti piti, taas yleisön lähellä meinas tippuilla mutta kun saa palautteen hihnalla, korjaa heti ja "nousee" sieltä. Saatiin jopa kehuja, jee! 

Tokalla kierroksella uskalsinkin sittenkin kokeilla sitä kisamaista. Tehtiin liikkeestä maahanmeno, luoksetulo, kaukot ja hyppy putkeen ilman välipalkkaa. Ekat kaks oli ihan hyvät, edestä sivulletulokin on parantunut paljon joskin vaatii vielä hiomista. Kaukot ja hyppy tehtiin lähempänä muita ihmisiä ja koiria, heti paljon haastavampaa Haltille. Meinas mölistä kaukopaikalla ja jättäessä, mutta otettiin uusiks että sain hiljaiset nousut ja saatiin. Hypyssä kans vähän katteli selkäni takana olevaa Latea, mutta malttoi kuitenkin tehdä. Ihan kivat treenit siis sittenkin, vaikka aluks näytti pahalta! Kyllä täältä suosta vielä noustaan. Huomasin muuten, että jännitän itekin treeneissä enemmän jos paikalla on vieraampia ihmisiä, vaikka ei kukaan collieporukasta nyt varsinaisesti oo vieras mutta kuitenkin :D Sietokyvyn kasvua siis meille molemmille. 

Jee Iipu mulla on niin kivaa, vähänks parasta että tultiin tänne!

Sunnuntaina suunnattiin collieporukalla yhteislenkille. Paikkana oli viime vuoden tapaan Kuhasalon ulkoilualue, josta tosin lähdettiin jäälle. Lenkillä oli mukana kymmenen koiraa ja voi sitä riemua (ja haukkua)! Oli pilvinen keli, mutta ei tuullut ja jäällä oli helppo kävellä kun ei ollut paksua lumihankea. Tehtiin yhdelle notskipaikalle tulet ja syötiin nuotioeväät, oli kivaaaaa. Halti oli koko loppupäivän aivan rättiväsynyt (kun edellisenä päivänä oli ollut ne agikisatkin), mutta hyvä vaan kun ei tarvinnut lenkittää enää, kun mun piti vääntää koko illan englannin esseitä (note to self: kaikkea ei tarvi jättää näin viime tippaan...). Kiva päivä. 

Benny ja Halti taustalla, Yrsa ja Raisa edessä.

Tällä viikolla on treenailtu tähän mennessä agilityä. Käytiin tiistaina taas vaparilla Josen ja Sarin kanssa; Raisan kanssa treenattiin keppejä kuudella kepillä ja kokeiltiin nyt sellaista, että laitettiin ekaan väliin kolme ohjuria (yhdestä loikkaa yli). Raisahan osaa pujotella ilman käsiveivaamistakin, mutta ei hakea keppejä, joten on varmempaa viedä se siihen, ja sitten taas kesken ei voi ottaa kättä pois kun muuten tulee koirakin käden perässä. Viime syksyn se opetteli hallilla kujakeppejä, mutta ne ei tuntuneet oikein etenevän, varsinkin kun treenaus oli niin satunnaista. Sen ekan välin ohjurin kanssa sen sijaan saatiin huimaa edistymistä jo eilen! Alkuun Raisa ei tajunnut ja lähti vaan sille huudan-ja-ravaan-ympyrää-kun-en-ymmärrä -kiertoradalle. Mutta kun sitä komensi olemaan hiljaa ja keskittymään, malttoi se miettiä ja hoksasikin pian mihin hakea. Ja ekan välin jälkeen pujotteli loputkin kepit  hienosti ilman apuja! Jatkamme siis näin :) 
Halti treenasi myös kuudella kepillä, samoja perusjuttuja kuin about vuosi sitten kun oltiin vasta edetty siihen kuuteen keppiin. Itsenäistä hakemista ilman että menin sinne väliin sähläämään, vaan jäin vaan taakse ja heitin pallon palkaksi. Aluksi myös naksuttelin ihan vaan tokaan väliin taipumisesta, ja naksusta huolimatta Halti monesti jopa jatkoi kaikki kuusi loppuun! Kokeilin sitäkin, että koiran lähtiessä pujottelemaan kipitin sen rinnalle tai jopa ohi, mitä en oo aiemmin uskaltanut tehdä kun oon ajatellut ettei se kestä. Ja höpöhöpö, Halti kepitteli keskittyneesti musta huolimatta! Superjätkä :D Kiitos Melkulle ja Miralle neuvoista, tää oli oikein lupaavaa :) Keppien lisäksi aloiteltiin Haltille uutta puomin kontaktia, laitettiin alasmeno pöydän päälle josta sai mennä. Aika hyvin alkoi tajuta pysähtymistä jo nyt ekalla treenikerralla, jännä nähdä kuinka nopeasti hoksaa että tässä tehdäänkin jatkossa näin.

Eilen oli sitten taas ryhmätreenit ja ratana tällainen vinkeä Vähäniityn valmennusrata. Tuntui vaikeelta, mutta saatiin sujumaan kivasti kun vaikeampia kohtia vähän viilattiin! Ihan ekaksi tehtiin kuitenkin keppejä, naksuteltiin tokaan väliin taipumista ja palkattiin pallolla kuten edellisenäkin päivänä. Aluksi meni taas vähän räyhväyh-meiningiksi kun Halti kävi kierroksilla (minkä takia onkin hyvä simuloida näitä heti treenien aluks), mutta kun malttoi keskittyä ja ite maltoin lähettää sen ajoissa ja tarpeeksi kaukaa, sujui tosi hyvin! Mun taakse jääminen seuraavaa estettä ajatellen oli myös aluks vaikeaa Haltille eikä malttanut pujotella loppuun. Mutta kun teputin paikallani ja palkattiin pari kertaa, teki Halti hienosti loppuun asti. 
Eipä siinä muuten ollut ihmeempiä, muurin, 9-hypyn ja keinun jälkeen persjättö niin tuli hyvin, 19-hypylle vastakäännös niin ei valunut liian pitkälle eikä toisaalta tullut jaloille. 18:lla palkattiin paljon takaakiertoa, kun Halti ei osaa vielä hakea sitä kovin itsenäisesti varsinkaan kaukaa. Hyvin eteni jo tolla kerralla, ja mun pitää muistaa siinä kuin myös putkilla matalat kädet. 

Kohti valoa.

Oli kyllä oikeat hyvän mielen treenit! Juuri sopivasti onnistumisia ja uuden oppimista, eikä lainkaan turhautumista mulla kuin koirallakaan. Oon kyllä niin iloinen kuinka Halti on syttynyt agilityyn, ja kuinka kiva sen kanssa on harrastaa nykyään. Mielessä on vielä hyvin, kun pari vuotta sitten tehtiin meidän osaamiselle liian vaikeita ratoja ja tuntui ettei edistytä yhtään. Nyt sen sijaan on tuntunut jo pitkään siltä, että mennään koko ajan eteenpäin hyvää vauhtia. Me molemmat todella nautitaan tästä, se on meidän juttu. Ei oo helppo laji (tämäkään), mutta niin mahdottoman ihana! 

Loppuviikkokin on jatkunut kivoissa merkeissä, mutta siitä lisää sitten ensi kerralla! :)