Kuvapostaus: hiihtolomaretki Kolille

Mulla oli tänä lukuvuonna ekaa kertaa opiskelujen aikana hiihtoloma! Se alkoi perjantaina 3.3., joskin lomatunnelmiin päästiin vähän jo päivää aiemmin kun vanhempani tulivat meille pitkästä aikaa kyläilemään. Ne hiihtää paljon, kävivät silloin perjantaina Pyhäselän jäällä mun ja Joonan ollessa koulussa ja lauantaina 4.3. halusivat lähteä Kolin laduille. Joonalla oli viikonloppuna työvuoroja harkassa, joten lähdettiin Haltin kanssa kahdestaan Kolille lenkkeilemään vanhempien hiihtolenkin ajaksi. Tässä vielä tavallistakin kuvapainotteisempi postaus tästä reissusta. Kyllä, täällä on vielä ihan talvi! Ja se on ihanaa. (Tai no, oli kun kirjoitin tämän tekstin.. Nyt julkaisuhetkellä alkaa jo kevättalvi olla enemmän todellisuutta, mutta kuitenkin :D)

 

Älä siellä virnuile vaan tuu ite tänne puolentoista metrin hankeen...

En oo enää edes pysynyt laskuissa mukana, montako kertaa oon näiden vajaan neljän vuoden Itä-Suomessa asumisen aikana käynyt Kolilla, joko koulun kautta tai vapaa-ajalla. Mutta mikäs siinä, maisemat on aina yhtä hienot! Mitään pitempää lenkkiä en tälle päivälle suunnitellut, vaan ajattelin että nyt kun oon kerrankin yksin, mennään ihan rauhassa ja katselen ja valokuvaan ilman mitään kiirettä. Varsinkin kun ne hienoimmat näköalat on siinä heti reitin alussa, niin turha lähteä hirmuisen pitkälle :D 

Alkuretkestä Haltilla oli kamalasti energiaa ja se oli "hieman" rasittava, kun olisi halunnut vain kiskoa höyryveturina eteenpäin eikä yhtään innostunut pitemmistä pysähdyksistä. Onneksi se sitten ekan puolen tunnin jälkeen rauhoittui ja malttoi kävellä mun laiskemmassa tahdissa.

 

Paha-Kolin huipun lähellä etsin mukavan tasanteen johon jäätiin evästelemään. Mikäs siinä istuskellessa lempeässä pikkupakkasessa lumessa. Saatiin myös iloinen yllätys, kun Anni ja Sari liittyivät evässeuraksi! Yhtään muuta koiraa ei koko päivänä tullut vastaan, mutta kaikista maailman ihmisistä kohdattiin kaksin kappalein läheisiä kavereita, ja vielä täysin sattumalta ja toisista tietämättämme :D Evästeltiin siinä yhdessä minkä jälkeen jatkoimme taas matkaa eri suuntiin. 

 

Käveltiin Haltin kanssa vielä jonkin matkaa eteenpäin, ja sitten pikkuhiljaa takaisin päin. Aurinko pilkisteli ihanasti luontokeskusta lähimpien maisemahuippujen yllä ollessamme ja siinä räpsin innolla kuvia. Isä soitti ja kertoivat tulevansa kohta, niin lähdettiin alas vastaan ja odottelemaan. Vanhemmatkin halus vielä käydä katsomassa maisemia, joten kiivettiin vielä uudestaan takaisin huipuille, Ukko-Kolilta käännyttiin takaisin ja käytiin vielä kahvilla alhaalla. Kolin luontokeskus on siitä kiva että koiratkin on tervetulleita sinne, ja Halti käyttäytyi kahvilassa oikein mallikelpoisen rauhallisesti ja kiltisti! 

 

Oli mukava päivä, kivaa vaihtelua peruslenkkeihin! :) Seuraavana päivänä hiihtolomamme jatkuikin Keski-Suomessa, mutta siitä sitten joskus myöhemmin.