We must be swift as a coursing river

Yksi kotiinpaluun parhaimpia puolia on, että ollaan päästy taas täysillä treenaamaan! Jämsässä ollessa Haltin treenit jäi Rallan kotiuduttua ihan täysin tauolle, kun siihen päälle vielä sijaisuusviikko vei tehokkaasti kaiken ajan. Agilityä ei Tampereen kisojen jälkeen siis tehty, ja tokoahan me ei siellä ollessa treenattu myöskään yhtään, lukuun ottamatta pieniä pätkiä iltaruoalle.
Mutta, Joensuuhun tultuamme Haltin ekat treenit oli agilityä, torstaina 15.2. Mehän tosiaan päästiin meidän seuran uuteen valmennusryhmään, jota kouluttaa Niina Leinonen joka on myös Haltin hieroja. Niina kouluttaa joka toinen viikko, ja joka toinen on itsenäiset treenit. Nää oli nyt siis meidän ekat treenit uudessa ryhmässä, ja voi vitsit kun oli kivaa! Haltikin oli liikuttavan onnellinen kun tajusi pääsevänsä pitkästä aikaa treeneihin ja ihan yksin ilman typerää pikkusiskoa.

Tehtiin tällaista rataa, oli aika vaikee eikä Haltin kaa päästykään kuin 13-esteelle asti. Käytiin ensin tosi tarkasti rata ja erilaiset ohjaukset läpi ilman koiria, mietittiin oikean ponnistuspaikan näyttämistä, nopeimpia ja sopivimpia linjoja. Näähän on mulle aika uusia juttuja; tai no, vaikka niitä on opeteltu tässä Haltin agilityuran mittaan koko ajan, niin välillä se aiemmin opittu vielä puskee pintaan ja käytännön toteutus on vaikeampaa. Mutta sitähän varten opetellaan, ja ihan hyvin aloin sitten hahmottaa valssien oikeanlaista näyttämistä, omaa sijoittumista ja ennen kaikkea JUOKSEMISTA silloin kun koira on esim. suorassa putkessa :D Oli tosiaan kivaa, Niina kehui että Halti on hurja kiituri ja Haldir läähätti onnessaan. Se ei edes ollut niin tuhma kuin olisi voinut kuvitella pitkän tauon jälkeen, kuunteli mua hyvin vaikka virtaa oli. 

Toinen valmennusryhmäkerta Niinan kaa oli sitten viime viikolla. Siellä ratana oli tällainen^. Nyt päästiin jopa aika pitkälle, 19-hypylle asti. Taas oli tärkeätä tehdä oikeanlainen ja oikea-aikainen valssi kakkoshypylle, siitä edettiin niin että vitosen jälkeen tein persjätön ja 7-hypyn takaakiertoa hinkattiin vähän pidempään. Halti on tosi kiltti, eikä yhtään ollut karkaamassa putkeen mutta kun itse jännäsin että olenko ajoissa, eka yritys oli aika töksähtävä. Treenattiin sitten ihan vaan ajoituksen sujuvuutta ja erityishuomioina mulle oli, että ohjaava käsi vaihtuu riman päällä enkä saa antaa koiralle tilaa peruuttamalla, vaan edetä jo suoraan seuraavaa estettä kohti. Käsien hahmottamiseksi sain harjoitukseksi koskettaa kämmenillä toisiaan riman päällä, ja sit se lähtikin sujumaan tosi hienosti! Niina kehui että "vitsit miten hieno, näitkö kuinka ketterästi se kääntyi?" ja mä että en kun keskityin niin kovasti siihen missä käsien piti olla :'D Mutta totta vie Halti kääntyi hienosti, mä oon aina ajatellut että se nyt vaan tekee loivat kaarrokset kun on iso ja rakenteeltaan tuollainen, mutta kyllä se vaan on uskottava että kääntyy se kun vaan ohjaa tarpeeksi ajoissa. 

Loppupätkä meni ihan hyvin, suoralla putkella kommenttina että pitää sanoa Haltin nimi kun se menee putkeen, sitten putken lopussa ja siitä ohjata yhtenäisesti toiseen. Mä ekaksi varmistelin liikaa oikeastaan koko estevälin jolloin Halti joutuu katsomaan mua koko ajan. 13-14 -putkille japski, ekalla yrittämällä unohdin sen jolloin koira oli tietenkin puomilla :D Mutta kun muistin, ei ollut mitään ongelmia ja vaikka olin suunnitellut tekeväni takaaleikkauksen 16-17-hypyille, meninkin tekeen persjätön. Niina sanoi, että mulla on niin pitkät jalat(?? :D) joilla kerkeän hyvin juosta, niin sitä kannattaa hyödyntää. Tällaisissa tilanteissa ei kannata jäädä odottelemaan takaaleikkausta, vaan kokeiltiin siihen persjätön tilalle valssi, ja hyvin kerkesi tosiaan! Sittenpä meidän vuoro olikin jo siinä, ja jälleen poistuttiin treeneistä naamat hymyssä. 

Käytin 19.2 Haltin myös hierottavana, kun edellinen kerta oli joulukuussa. Iloiseksi yllätykseksi mitään suurempia jumeja ei ollutkaan! Vähän jotain pientä päässä ja niskassa, mitkä on tulleet siitä kun Ralla aina hyppii Haltin niskaan ja repii karvoista; ne saatiin kuitenkin auki hyvin. Selästä tuli taas kommenttia, että agilitykoiralle hämmentävän erinomaisen vahva selkä, eikä jaloissa ollut kummempaa myöskään. Ei tarvinnut edes varata heti uutta aikaa, vaan katsellaan treeneissä miltä liikkuminen näyttää :) Jee!

Agilityn lisäksi ollaan palattu myös viikoittaisiin tokotreeneihin, kun meidän alaosastolla on joka sunnuntai-iltana varattu oma hallivuoro collieille. Oltiin siellä ekaa kertaa 18.2. ja silloin mulla oli mukana vaan Halti, Ralla taisi olla ihan väsynyt silloin joten se jäi kotiin nukkumaan. Meitä oli muutenkin vain muutama treenaaja, joten oli hyvin aikaa ja palautettiin Haldirin kaa ihan vaan perusjuttuja mieleen. Tehtiin seuruupätkiä käännöksin, ei jääviä tai nopeudenmuutoksia. Vähän edisti kun oli niin innoissaan, mutta asenne oli super! Lisäksi taidettiin tehdä vähän luoksetuloja ja lisäksi merkin kiertoa. Ihmeen hyvin tiesi tehtävän vaikka esillä oli agilityesteitäkin häiriönä! Vasta lopussa Halti alkoi tarjota merkille menoa hypyn ja putken kautta, niin piti vähän auttaa :D Oli kuitenkin ihan hiljaa koko ajan! Itse merkille meno oli vauhdikas, mutta se vähän ennakoi mun palkanheittoa, jolla syksyllä tehtiin lisää vauhtia mun luo paluuseen. Jos pallo ei lentänytkään samassa kohtaa kuin aiemmin, Halti pysähtyi, mutta muutamalla toistolla saatiin hyvin korjattua ennakointi :) Lopuksi tehtiin vielä BH-kokeenomainen paikkis. Sari toimi mun silminä ja kertoi, milloin käydä palkkaamassa. Halti oli aivan super, korvat vaan kääntyilivät Säteen käskyille mutta ei yhtään vilkuillut katsomaan vaan napitti hiirenhiljaa paikallaan! Kyllä tänä vuonna pitäis potkia ittensä sinne BH-kokeeseen :D 

Viimeisimmissä kaksissa treeneissä on ollut halli sen verran täynnä porukkaa, ettei olla keretty tehdä kuin yksi muutaman minuutin pätkä. Tai jokaisella ohjaajalla on ollut kaksi kierrosta, mutta nyt Rallakin on päässyt mukaan, joten tehty yksi pätkä per koira :D Vajaa pari viikkoa sitten (25.2) tehtiin taas seuraamista, tällä kertaa jääviä. Liikkeestä istuminen oli vähän hakusessa alkuun, Halti valui aina maahan. Mutta pari tarkennustoistoa palkaten, ja lähti sujumaan. Liikkeestä maahanmenoissa ei ongelmaa, seisominen ihan ok, ei ainakaan enää käänny katsomaan mun perään kun kävelen sen taakse :) Lisäksi leikittiin ja tehtiin luoksetuloja ja muutamat noudot sorvatulla kapulalla. Ihan superia tekemistä taas ja niin hienosti häiriöstä välittämättä, vaikka hallin laidalla oli äänekkäitäkin vieraita koiria.

Viime sunnuntaina oli jälleen tehokas kuusiminuuttinen treeniaika, mentiin aika lennosta kentälle enkä ollut juuri ehtinyt suunnitella mitä teen. Mut ei haitannut kyllä yhtään! :D Tehtiin pitempi seuraamispätkä käännöksin ja pysähdyksin, ja pari peruutustakin. Siinä Halti sanoi hau, mutta komensin ja tokalla toistolla oli hiljempaa. Pitää saada varmuutta koirallekin tähän, luulen että nyt Halti ei ihan tiedä tekeekö se oikein, ja siksi mölisee. Lisäksi tehtiin kaikki jäävät kerrasta perättäin, palkattuna toki. Oli superhienot joten jätettiin siihen! Sitten tehtiin merkin kiertoa, testasin vieläkö ennakoi pallonheittopalkkaa pysähtymällä. No ei ennakoinut yhtään, hienosti juoksi koko matkan takaisin mun eteen :) Sarikin huomautti, että kyllä Halti oikeasti tietää tehtävän, kun yhdellä toistolla se ei ollut edes nenä kohti lähetyssuuntaa (koska en viitti aina ottaa perusasennon kautta vaan joskus myös vapaammin), mutta silti lähti hienosti juoksemaan ja löysi merkin. Ei viitsitty hinkata sitäkään enempää kun kerran sujui, mutta aikaa oli vielä, joten improvisoin siihen pikaisesti hyppynoudot. Aivan loistavat oli nekin, joskin ekalla toistolla Halti meinasi tulla takaisin esteen ohi, mutta korjasi kun ohjasin kädellä. Sari vinkkasi kehumaan kapulan nostosta, niin reipastuu palautuskin ja näinhän siinä kävi. Ihan super Halti <3 Vitsit miten jäi taas hyvä fiilis treeneistä, ja ai että ton koiran asennetta kun se tekee töitä! Uskallankohan ees kirjoittaa tänne, että nyt tuntuu ja näyttää siltä, että meidän yhteistyö alkaa pikkuhiljaa hioutua tosi hienoksi, niin agilityssä kuin tokossa?

<3