Luota lassieen, se etsii, ratkaisee

Hakupäivitykset sen kuin jatkuu, mutta pakko nyt kirjotella ettei unohdu :D Viime viikon lauantaina oli tosiaan meidän ekat varsinaiset hakutreenit Haltin kanssa tälle kesälle, mutta nekin oli vähän erikoiset kun oltiin raunioradalla eikä metsässä! Niin kuin aiemmin mainitsin, Collieyhdistyksen palveluskoiraringin koulutusviikonloppu oli Joensuussa ja teemana tosiaan henkilöetsintä pelastuslaitoksen rauniokoiraradalla. Tilaa oli, joten ilmoittauduin lauantaille mukaan; tosi kiva olis ollut jäädä sunnuntaillekin, mutta olin sopinut sinne jo muuta menoa ja Halti sai aiheellisen lepopäivän ennen kuin lähdettiin maananaina vaellukselle. Siitä sitten ens kerralla lisää. 

Kun itse olin piilossa ja odotin pelastavaa lassieta

Rauniokouluttajana oli pekoharrastaja Heidi Kemppainen ja suurin osa rinkiläisistä oli mulle ennestään jollain asteella tuttuja, olinhan viime kesänä ollut kuunteluoppilaana tottiskoulutuksessa. Aloiteltiin aamulla heti kymmeneltä, käveltiin alue läpi (jotain oli vähän muutettu siitä kun oon viimeks käynyt) ja sovittiin treenijärjestys. Päivä oli tosi kuuma ja aurinkoinen ja koska meni koko päivä, myös Ralla oli mukana hengailemassa. Laitoin koirat kevythäkkiin auton viereen ja Haltille viilennysliivin päälle, nätisti odottelivat yhdessä. Raunioradan vieressä on myös ampumarata ja sieltä alkoi heti tullessa kuulua hirveä tykitys, jolloin tajusin että Rallahan ei oo muuten ikinä elämässään kuullut laukauksia.. :D Mutta autossahan monet niitä ekaa kertaa kuunteluttaa joka tapauksessa, eikä pentu ollut moksiskaan silloinkaan kun kävin pissattamassa niitä ja taas ammuttiin sarjaa. 

Halti treenasi toiseksi viimeisenä ja otettiin sille ekalla kierroksella kolme maalimiestä. Rauniorata on sille tuttu, mutta ei olla pitkään aikaan käyty. Toivoin, että ainakin joku maalimies olisi betonirenkaassa koska ne on ainakin joskus olleet Haltille vaikeita, kun rengas ikään kuin sulkee kaikki hajut sisäänsä. Muiden sijoittelusta ei ollut ajatusta, paitsi ei mitään maan alla olevia umpinaisia kun kuitenkin vuoden ekat treenit eikä kokemusta semmosista :D Enkä sitten tiennytkään yhdenkään sijaintia, kun hain koiran ja lähdettiin radalle. Halti lähti tosi reippaasti etsimään ja kiipeili iloisena tiilikasojen päällä, hyvin oli muistissa homman nimi! Käytti nenäänsä ja tarkensi, sujahti isoon betonirenkaaseen. Huudahdin jo jes, johon Heidi totesi ettei moke ole siellä, vaan ylempänä. Ovela Halti! Agilitykoirani kipitteli betonirenkaiden muodostaman putken läpi tiilikasan päälle ja meni piilossa olijan luo yläkautta. Aika hieno <3 Toinen maalimies oli "viemärissä", ei toki kuopan pohjalla mutta tikkailla kannen alla. Siinä oli enemmän hakemista, Halti suhasi ees taas ja sai välillä hajun muttei millään pystynyt kohdistamaan. Sitten raotettiin vähän viemärin kantta, ja lopulta löysi mutta Halteron kasvoilta paistoi kyllä kilometrin päähän hämmästys :DD "Miten se voi tuolla olla??" Kolmas ja viimeinen pelastettava oli rakennuksen sisällä mutta yläkorkeudella "kulmakaapissa", siitä onkin video:
Metsässä kun pk-hakua harrastetaan, ei oo juuri ylhäällä olevista piiloista kertynyt Haldirille kokemusta, ja siksi tää olikin aika vaikea! Piilossa ollut Eija tosin kertoi, että Halti oli kiertänyt rakennuksen takaa ja tullut jotain tunnelia pitkin melkein perille asti toisen seinän kautta, eli haju sillä on kyllä ollut ihan oikea mutta ylhäällä olemisen käsittäminen haastavampaa :D 
Ekan kierroksen jälkeen pidettiin lounastauko ja syötiin Katjan tekemää superhyvää salaattia. Ralla pääs vähän hengailemaan, mutta meinattuaan syödä ruokia maassa istuvien ihmisten lautasilta, joutui takaisin häkkiin. Pääsi sekin ekaa kertaa kävelemään radalle, ja saatiinkin paljon uusia pintoja pienten tassujen alle! Pentu oli oikein reipas kuten odotinkin, ei uudet alustat jännittäneet yhtään :)
Toka kierros tehtiin kaikille lyhyenä, mutta tehokkaana. Haltille otettiin kaksi maalimiestä, eka tällä kertaa yläkorkeuksissa, lavan päällä olevassa roskalaatikossa jonka ovi oli raollaan. Nyt löysi jo paremmin kuin edellisen yläpiilon, mutta vähän ihmetellen kuitenkin katseli, että "anteeksi, oletteko pelastamisen tarpeessa?". Palkattiin kun nousi takajaloilleen maalia vasten. 

Toinen olikin haastavammassa maakuopassa, betonilevyjen takana viemäriputken suulla. Tämän vikan Halti työskenteli erinomaisesti, sai jo kaukaa levyjen päällä vainun ja empimättä sukelsi elementtien väliseen "luolaan", vaikkei tuollaistakaan piiloa ole koskaan aiemmin tehty. Aivan huippujätkä! <3 Päivän päätteeksi Heidi kommentoi yleisesti, että Halti on kiva, reipas ja alustavarman oloinen koira ja liikkuu tehokkaasti. Oli kuulemma ekalla lähetyksellä katsonut, että tekeekö niin kuin pk-hakukoira eli ampuu viiteenkymppiin ja alkaa sitten vasta etsiä, mutta hyvin oli aukaissut nenänsä sittenkin jo lähietäisyydellä. Että ilmaisu kuntoon ja sitten saakin tosi hyvin treenattua umpipiiloja raunioilla, mistä on hyvää apua umpipiiloihin metsässä. Oli tosi kiva päivä, hienoa nähdä eritasoisia collieita töissä ja olin tosi tyytyväinen koiraani. Halti teki hommia hienosti helteestä ja pitkästä tauosta huolimatta! Tän kesän projektiksi todellakin se ilmaisu, ei siitä paljoa puutu et sais irtorullat kentältä metsään. 

Tänään päästiin sitten aloittamaan hakuhommat ihan metsässäkin lopulta. Meillä meni tosiaan treenikuviot taas uusiksi tänä vuonna, Josepan (jossa viime kesä treenattiin) ryhmistä ei löytynyt meille enää sopivaa mm. treenipäivien suhteen, eikä viimevuotinen yhdistysasiadraamakaan hirveästi motivoinut jatkamaan. Samalla myös agilityseuraamme Poksille perustettiin ensimmäinen hakuryhmä, ja jo talvella mietiskelin, että jos on mahdollista pitää kaikki harrastamamme lajit saman seuran katon alla, niin en kyllä rupea esim. talkoita tekemään useampaan yhdistykseen. Tänä keväänä oli sitten ekaa kertaa mahdollista hakea Poksille hakuryhmään ja mukaan päästiin :) Meitä on tosi iso porukka, mutta toisaalta sitten ei oo niin iso haittakaan jos/kun kaikki ei pääsekään treeneihin. Ja kun kahdeksalla ihmisellä voi tallata koko hakuradan kertakävelyllä, meni tänäänkin ison ryhmän treenit vain kolmessa tunnissa! 

Olin vähän haaveillut kokeilevani jo ilmaisua metsässä lyhyellä matkalla, mutta perjantain ilmaisutreenit kentällä meni sen verran sekopäisesti (yhdellä maalimiehellä juoksuinen narttu, ei sen enempää siitä :D) että päätin tehdä tänään ihan perusjuttua, kun kuitenkin uusi ryhmä, vieraat maalimiehet ja vuoden ekat treenit metsässä. Annoin palkkarasiat neljälle maalimiehelle, kaksi ekaa valmiiksi ja loput vasta koiran luo mennessä. Halti oli tosi innoissaan menossa hommiin vaikka taas oli kuuma. Syöksähti ihan täysiä oikeaan etukulmaan, vähän haki nenällä mutta hienosti löysi ja malttoi syödä palkkaruuankin! Tokalla etukulmalla taas tuli ihan ennennäkemätön ylläri: Halti ei lähtenyt yhtään suoraan, lähti juoksentelemaan radan keskiosaan missä edellisellä oli ollut kolmas maalimies.. Olin että jaa, eipä oo tämmöistäkään ennen koettu ja huutelin koiran takaisin. Löytyi se tokakin tyyppi sit lopulta :D

Kolmas pisto oli kuulemma ainoa jolla mun rintamasuunta oli suora, ja sille Haltikin ampaisi hienosti suoraan ja löysi heti! Neljäs oli källi, ihan niin pitkällä takareunassa kuin mahdollista mutta Haldir etsi hienosti kyselemättä ja löysi <3 Koiran luo lähtiessä heitin palkkalelun ryhmäläisille, että voi keskilinjalla leikittää, mutta ryhmän vetäjä laittoikin sen vielä yhdelle tyypille mukaan ja tehtiin vielä viideskin :D Taas sain hämmentyä, luulin että Halti kääntyi hakoteille heti parin metrin jälkeen mutta ihan oikein se teki, maalimies olikin nyt ihan lähellä. Kakkospiston juoksentelua lukuun ottamatta oikein kelpo suoritus siis! Erityisen tyytyväinen oon siihen, ettei Halti kertaakaan kääntynyt kyselemään multa apuja vaan etsi vauhdilla ja itsenäisesti koko syvyydeltä.
Jatkoa varten saatiin seuraavanlaisia kommentteja: 
1) Lähetykset. Isoin ongelma tällä hetkellä! Oma rintamasuunta on vino, pidän turhaan koiran valjaista kiinni lähettäessä, oon ehkä vähän kumarassa koiraan päin, ja koira lähtee vinoon kun oon ite ihan vinossa. 
Miten fiksataan: älä roiku koirassa kiinni, lähetä vapaana. Käske vaikka sivulle, tarvittaessa pyöräytä ympäri ja apuaskel sisäänpäin. Oma rintamasuunta suoraksi, katso merkkikreppiä tai tarvittaessa valitse jokin puu kiintopisteeksi, jota kohti suora lähetys.
2) Tarkoituksettomat ääniavut. Halti on paimenkoira, se kuulee ja kuuntelee tarkasti ja keskilinjalla liikkuminen -niin minun kuin treenikaverien- on sille ääniapua jolla saa kartoitettua etenkin seuraavan, piiloon menevän maalimiehen sijaintia.
Miten fiksataan: nyt ehdottomasti liikkuvat maalimiehet pois ja jatkossa kaikki valmiiksi piiloilla, eikä kukaan liiku keskilinjalla Haltin etsiessä. 

Tosi hyvät fiilikset jäi treeneistä, meillä on kiva porukka, paljon erirotuisia ja -tyyppisiä koiria ja vaikka metsässä oli pilvenään hyttysiä, oli kiva ilta. Nyt meille tulee vain harmittavan pitkä tauko, kun ens viikolla ei oo treenejä ja perjantaina lähdetään puoleksitoista viikoksi reissuun. Seuraavat hakutreenit on siis kahden viikon päästä collieiden palveluskoiraleirillä, mutta sielläkin pitää muistaa nuo liikkuvat maalimiehet/ ääniavut pois. Innolla odotan maastokesää!