ABC, Halti kävelee, pian toivottavasti kokeeseen

Tämän kesän ensimmäinen reissu oli puolentoista viikon roadtrip ympäri keskistä Suomea ja erittäin vahvasti koirailupainotteinen! Startattiin matkamme perjantaina 8.6. ja otettiin suunnaksi Pirkanmaa, tällä kertaa mulle uutta reittiä (tai no, oon mä siitä viime kesänä matkustanut kennelpäiville) eli vitostietä. Matkaan meni kuusi tuntia yhden pysähdyksen taktiikalla ja lopussa meinas vähän mennä hermo, mutta lopulta oltiin kohteessa eli mökillä Valkeakoskella. Ja syy miksi me sinne mentiin, oli että siitä on lyhyt matka Ylöjärvelle jossa pidettiin reissun isoin jännityskohde/epämukavuusalue.

Lauantaina 9.6. oli nimittäin ohjelmassa ABCD-ottelu, joka on siis airedalenterrierien, bokserien, collieiden ja dobermannien rotuyhdistysten välinen epävirallinen pk-tottiskilpailu. Nämä karkelot on järjestetty käsittääkseni jostain 60-luvulta lähtien, ja kukin rotuyhdistys on vuorovuosin järjestämisvastuussa. Tuomariksi kysytään joku ihan virallinen pk-tuomari, ja kukin yhdistys kokoaa kolmen koirakon joukkueet kahteen luokkaan: möllit (jotka ovat korkeintaan BH-kokeen suorittaneita) tekevät yhden BH-kokeen seuraamiskaavion joko hihnassa tai ilman, ja kisaavat (vähintään BH-kokeen tai ylempänä oikeissa luokissa kilpailevat) normaalin palveluskoirien tottiskaavion. Suoritukset pisteytetään ja joukkueiden yhteistulos ratkaisee sijoitukset. Me osallistuttiin Haltin kanssa luonnollisesti mölliluokkaan joka harmi kyllä ei tullut täysilukuiseksi, mutta onneksi mukana oli myös ystävämme Kiira ja Koda! Kiiralle muuten kuuluu myös krediitit ja kiitokset ottelun kuvista.

Mulla on ollut viimeisen vuoden aikana jonkin sortin ahdistus (myös) tottelevaisuusasioiden kisaamisesta. Olisin halunnut jatkaa tokossa avoimeen luokkaan jo viime vuonna, mutta viime kesänä totesin, ettei tällä ohjaajan pääntilalla ja koiran osaamistasolla ole vielä järkevää, ja päätin jättää kokeiden suunnitteluun hamaan tulevaisuuteen. Jossain vaiheessa iski vielä pieni treeni-innottomuus, ja ollaan treenailtu rauhassa mielentilaa ja tekemisen ilmettä kohdilleen, pienin askelin. Oon tässä vuoden aikana myös miettinyt, että josko kuitenkin kävisi sen BH-kokeen ennen tokon avointa luokkaa, koska se on monin tavoin helpompi ja roikkunut pitkään jossain ajatusten takahyllyllä lokerossa "sitten joskus jossain välissä pitäis". No, koska en edelleenkään ole saanut itseäni potkittua treenaamaan pk-tottista ja huomasin että ABCD-ottelu järjestetään järkevän välimatkan päässä (eli niin, että voin yöpyä vanhempieni kotona ja siitä on sitten lyhyt matka), totesin että no tuonne ainakin uskallan lähteä. Minähän oon aina ollut tosi kova kisajännittäjä (poislukien agility), joten siksikin tällaiset möllit -koska sehän tää ottelu on vaikka kuulostaa kauheen kilpailulliselta- olisivat loistava paikka palata takaisin varovaisin askelin kohti tottelevaisuuskisoja. Ja nähdä, että se BH-koe ei oikeasti ole iso juttu ja sinne uskaltaa kyllä lähteä :D 

Ai miten niin myös fyysisesti jännittynyt :DDD

Oli muuten hyvä lähteä ainakin sen takia, että kyllä mua oikeasti jännitti etukäteen. Paljon. Mikä loistava tilaisuus siis päästä tekemään oikeasti sellaisessa mielentilassa jossa kisoissa olen, myös Haltille! Ihan hirveästi ei edes näitä ajatellen treenattu, lähinnä piti itse opetella että mitenkäs se kaavio nyt menikään (ja senkin jätin oikeestaan parille vikalle päivälle). Haltin kanssa lähinnä muistuteltiin seuraamista, tehtiin pitkiä pätkiä, jääviä ja toki myös henkilöryhmää, ehkä ekaa kertaa ikinä :D Saatiin tosin silloin paikalle vaan kaksi ihmistä eikä Halti edes noteerannut vaikka kuinka pyörittiin kahdeksikkoa ympäri.
Viimeiset treenit ennen ottelua tehtiin saman viikon tiistaina. Mukana oli Katja koirineen sekä yksi treeneihin muualta vierailemaan tullut, vieraan narttukoiran kanssa. Katja keksikin meille loistavan treenisuunnitelman: koska Haltin kanssa ei ole ikinä treenattu ilmoittautumistakaan, tehtiin niin että otin sen autosta aika lailla suoraan ilmoittautumiseen, jossa istui vieressä nämä uudet. Halti ei päässyt ihan optimaaliseen mielentilaan ja piippaili vieraalle nartulle, nyppäsin hihnasta ja vedin vähän syrjemmälle ja kerroin vähän että prkl et tee tommosia. Uudestaan Katjan eteen, oli paremmin kuulolla, palkkasin ja vein autoon. Katja treenasi välissä Säteen kanssa, sitten me otettiin Haltin kanssa uudestaan ilmoittautuminen taas vieraan nartun kanssa. Ja ai että, pikkasen oli jätkä skarppina eikä piipannut tai vilkuillut yhtään! Ilmoittautuminen sujui hienosti, ja siitä mentiin paikkamakuuseen ja Katja teki Unnan kanssa tottiskaavion. Halti napitti tosi hienosti paikoillaan eikä haitannut, vaikka sen selän takana teki useampi muukin koira tottista kun palveluskoirayhdistyksen yleinen vuoro oli ehtinyt alkaa. Lopuksi tehtiin vielä jäävät ja luoksetulo, jotka oli superit. Mieletön jätkä!

Näytän myös surulliselta kun jännitän

Vaikka vikoissa treeneissä saatiinkin hienosti korjattua väärä käytös ja onnistunut treeni alle, mua silti jännitti itse ottelu tosi paljon. Edellisenä iltana ei meinannut uni tulla, kun mielessä pyöri kaikki kauhukuvat - Halti piippaisi ilmoittautumisessa, olisi seuraamisessa kuutamolla, karkaisi paikkiksesta... Vaikka ei se ikinä oo BH-paikkiksesta lähtenyt :D Ja kun ollaan se reilu vuosi työstetty mielentilaa niin eri tavalla, niin en tiennyt yhtään, mitä odottaa ja millaista ääntä, jos sitä tulisi. Kiira onneksi tsemppasi ihanasti ja sain nukuttua. Lauantaiaamuna heräsin hyvissä ajoin, hain koirat mökiltä jossa ne iskän kanssa yöpyivät, lähdettiin ajamaan ja oltiin hyvissä ajoin perillä Ylöjärven Käyttöhukkien kentällä. Sielläkin kyllä edelleen jännitti niin että oksetti. Kävelytin koiria, juttelin tuttujen kanssa (Collieyhdistys tosiaan järkkäsi tänä vuonna tämän) ja virittelin Haltia pienellä seuraamispätkällä kentällä. Haldir oli hyvällä fiiliksellä messissä! Niin, ja arvoin meille suoritusnumeroksi kutosen, mikä tarkoitti että tehtiin viimeisessä kolmessa ryhmässä bokseriuroksen ja dobberinartun kanssa, koska mölliluokan koiria oli seitsemän. 

Lopulta päästiin aloittamaan itse ottelu tuomarin "puhuttelulla", eli rennolla tervetuliaisjuttelulla. Tuomarina oli siis Juha Kurtti joka ei ollut ennestään tuttu mutta jonka tiesin mukavaksi, ja sitä hän todellakin oli! Edelleen jännitti, mutta siinä kaikkien ringissä seisoskellessa ja iloista, humoristista jutustelua kuunnellessa olotilani rentoutui kyllä huomattavasti, kuin myös sitten edeltävien koirien suorituksia katsellessa. Ne menikin nopeasti, ja pian oli meidän vuoro. Otin Haltin ulos hyvissä ajoin, käytin sitä vielä tarpeillaan, leikitin ja tein normaalit virittelykuviot. Maahan, patoaminen, vihjesana, vapautus patukalle, sivu, seuruutus ilmoittautumiseen. Viimeisen kolmikon keskimmäisenä suorittajana meillä kävi mieletön mäihä: ilmoittautumisen jälkeen saatiin mennä odottamaan kun muut teki ekan parikaavion ja siitä sitten kunkin osasuorituksen jälkeen tauolle. Halti oli ilmoittautumisessa tosi hyvin, ei vilkuillut yhtään toisia koiria ja malttoi hienosti. Se oli nopsaan ohi, ja mentiin autolle jossa vapautin ja palkkasin. Vitosen seuraaminen meni kuitenkin sen verran nopeasti, etten laittanut Haltia enää autoon vaan rauhoitin sen maahan odottamaan omaa vuoroa. Siinäkin se odotti tosi kiltisti ja taitavasti. 

Tämä kuva <3

Sitten meni dobberi paikkikseen ja me suorittamaan. Jännitti, kytkin koiran irti, kuuntelin tuomarin ohjeet rauhassa. Halti hienosti kuulolla ja skarppina, lähdettiin tekemään. Hilleri seurasi niin hienosti kuin osaa, vitsi olin ylpeä siitä. Käännös vähän löyhä, ja takaisin tullessa unohdin laskea viiteenkymppiin asti joten mun L:n sakara oli vähän aikaisempi kuin pitäisi :D Toinenkin täyskäännös oli huono, tuomari sanoi arvostelussa että Haltilla oli juuri silloin pudonnut kontakti joten siksi ei ollut mukana. Pysähdys hyvä, aloituspaikalle palatessa hämmennyin niin väärästä kohdasta (kun olin kääntynyt liian aikaisin), joten mentiin henkilöryhmään vähän vinosti. Haltille tämä oli nyt tosiaan ensimmäinen täysikokoinen neljän ihmisen henkilöryhmä, ja kun suunta oli vielä kentän laidalle ja omalle autolle, se hämmentyi vähän ja meinasi lopettaa tekemisen. Kannustin kuitenkin suullisesti, koska mölleissä oltiin ja se oli koiralle reilua, ja Halti tsemppasi hyvin. 
Sitten palattiin lähtöpisteeseen ja tehtiin jäävät ja luoksari, älyttömän hienot! Haltin pinkaistessa täysillä eteeni ja istuutuessa napakasti, jännitys hellitti ja pystyin jo vähän hymyilemään. Sivulta vapauttaessani huokaisin ja hartiat laski varmaan 20 senttiä :D Kehuin suullisesti paikkikseen kävellessä, siellä olisi saanut olla myös kylki koiraan päin mutta halusin tehdä kunnolla, selin. Loppua kohti Halti vähän vinkui makuulla, mikä oli outoa koska sitä se ei toistaiseksi ole BH-paikkiksessa tehnyt. Luultavasti ihan turhaumaa pitkästä palkattomuudesta, koska viereen palattuani istumaan noussessa sanoi jo ihan että väy nyt sitä palkkaa! Hienosti kuitenkin malttoi eikä ennakoinut käskyäni, ja paikkiksesta poistuessa palkkasin vuolaasti lihapullilla. Kuunneltiin vielä tuomarin arviot ja kommentit. En muista enää kaikkia kun niitä ei kirjallisena saanut, mutta pisteitä oli 41,5 ja ainakin luoksetulo oli muistaakseni erinomainen. Naurahdin, että kaipa me jo tänä kesänä uskalletaan ihan oikeaankin ja tuomari vastasi että totta ihmeessä, ei kannata enää viilailla ja paljoa odotella! 

Tässä juostiin

Huh huh. Pieni asia, mutta iso askel mulle! Halti oli aivan super, olin tosi tyytyväinen suoritukseen. Loppupäivä meni mukavasti kisaavien suoritukset katsellessa (colliejoukkue voitti kisaavat!) palkintojenjaossa, kuvatessa, syödessä ja hengaillessa. Tosi kiva päivä ja ihana, rento tapahtuma, suosittelen kaikille! Muiden jo lähdettyä tehtiin vielä pienet treenit Kiiran ja Marjon kanssa: kun käytössä oli starttipistooli, halusin kokeilla myös Haltille laukauksia seuraamisen aikana. Mitään ongelmia sillä ei ole koskaan äänien kanssa ollut, mutta ei olla ikinä päästy ampumisia kuulemaan suorituksen aikana joten pitihän tilaisuus käyttää hyväksi. Ekan laukauksen kohdalla Haltin vasemman korvan pää heilahti, mutta kontakti seuruussa ei tippunut eikä ilmekään värähtänyt, jepajee :) Rallakin oli saanut kuulla autoon kaikki kisaavien suoritusten laukaukset, ampuja oli aika lähellä mutta sen verran mitä pentua kävin katsomassa, ei vaikuttanut ollenkaan erilaiselta normaalitilaan nähden. Lopuksi Ralla sai vielä vetää hurjat leikkirallit Kodan ja Soihtu-nahkan kanssa, vitsit niillä oli kivaa!

Ajelin tyytyväisenä takaisin mökille, josta roadtrippailu jatkui vielä illalla Keski-Suomeen. Siitä juttua sit erikseen! Mietin jo, että jos ensi vuonnakin osuis ABCD-ottelu sopivalle paikkakunnalle ja ajankohdalle, niin ilomielin voisin lähteä uudestaankin. Aivan mahtava kisatilanteen harjoitustilaisuus niin ohjaajalle kuin koiralle, nyt todellakin uskallan lähteä oikeaankin BH-kokeeseen. Ja potkin itseni sinne vielä tänä vuonna, nyt se on täällä julkisestikin luvattu! :D Haltin kasvattajakaan ei keksinyt videolta katsottuaan muuta korjattavaa kuin ne mitkä itsekin jo tiesin, eli nyt vaan tehdään enemmän henkilöryhmää ja palkataan siitä, ja meiksi opettelee kaavion sakaroiden pituudet lihasmuistiin. Oon mä jo Virkkua selaillutkin. Suurkiitos vielä Kiiralle ja Hennulle tsempeistä ja kuvaamisesta ja videoinnista sekä muillekin Pirkanmaan alaosaston puuhanaisille erinomaisista järjestelyistä ja kivasta päivästä!

Collieyhdistyksen joukkueet.