Lokakuisen tokokokeen jälkeen käytiin samoilla
energioilla toisessakin kokeessa, nimittäin
lopultakin siinä hurrrrjan jännittävässä käyttäytymiskokeessa! Kesäkuun ABCD-ottelun jälkeen uskoin viimein, että Halti on valmis menemään
BH-kokeeseen, mutta loppukesälle sopivia ei tuntunut osuvan. Olin
kuitenkin vähän niin kuin päättänyt jo, että tänä vuonna [2018]
hoidetaan se "alta pois", ja lopulta uskalsin (myös Kiiran hyvien kokemusten perusteella, kiitos vaan:D) ilmoittaa
Haltin Rottweileryhdistyksen Pirkanmaan alaosaston järjestämään
iltakokeeseen 17.10., jossa tuomarina oli Outi Hermiö. Oltiin tuolloin
siellä suunnilla syyslomailemassa, joten puolen tunnin ilta-ajelu
suuntaansa hoitui kätevästi. BH:sta ei ole videota koska olin yksin
liikkeellä, ja toisaalta en ehkä haluaisi itsekään katsoa sitä..
 |
| Hallikuvat tokokokeesta otti Eini H. |
Jos
olin tokokokeessa saanut oman pääni pidettyä hienosti kasassa, niin
BH-kokeessa valitettavasti en :D Iltakokeen vuoksi oli koko päivä aikaa kasvattaa paineita, ja
iltaan mennessä jännitys todella kasvoikin aivan liian suureksi. En
padonnut Haltia lelulle ennen koesuoritusta kuten normaalisti, en tiedä
miksi, hermoilin vain parkkiksella ja äääää. Illan pelastus oli
kuitenkin supermukava tuomari ja talkooporukka, jotka kannustivat ja
tsemppasivat ihanasti meitä vieraspaikkakuntalaisiakin! Tuomari selitti
kattavasti kokeen aluksi kaiken oleellisen, ja meitä osallistujia oli
vain kolme, minkä johdosta tehtiin kaaviot kierrolla - kuten oltiin
ABCD:ssäkin harjoiteltu! Haltin kanssa käytiin ensin ilmoittautumassa,
sitten oltiin tauolla, josta tehtiin ensin seuruut ja viimeiseksi
paikkamakuu. Kokeessa oli myös tuomariharjoittelija, joka antoi
suullisen arvion Haltin suorituksesta. Virallinen tuomari kuitenkin toki
teki lopulliset päätökset läpäisyistä kaikilla.
Halti
oli sirunlukemisessa levoton, sanoi että vääääy tylsää älkää lääsikö
siinä, mutta ilmoittautumisessa oli onneks paremmin kuulolla ja se meni
ihan hyvin. Tauolla yritin kasata päätäni, mutta hermostuksissani otin
Haltin autosta aivan liian aikaisin, laitoin takaisin autoon ja sitten
huudeltiinkin jo kentälle.. Mutta selvittiin. Symppis tuomari sanoi ihan
etunimellä, että laske hartiat ja hengitä, ennen kuin antoi luvan
suorittaa. Ekaa kertaa pääsin sanomaan kisatilanteessa "valmis", jonka
fiksuna opetin Haltille kontaktisanaksi pentuna (jos joku vielä muistaa,
miten vanhat tokosäännöt meni ;)) ja se hienosti ryhdisti itseään,
valmiina lähtöön. Ja sit mentiin.
 |
| 20.10. treenailemassa, kuvat otti Anni R. |
Eka
pätkä seuruusta oli ihan ok, Halti teki hyvin mutta ehkä vähän
normaalia väljemmin (harvemminpa me hihnan kanssa treenataan). Kehuin
sitä hiljaa kun edettiin tuomareista pois päin, käännökset oli aika
laajat mutta hirveästi en muista suorituksesta kokonaisuudessaan, kun
olin ihan horroksessa jännityskuplassa. Kaavio jäi vähän lyhyeksi, en
osannut kävellä aloituspaikalle enkä edes halua tietää kuinka hirveä oli
sakara. Henkilöryhmä ihan ok, joskin Halti meinasi haistaa yhtä ja kun
aloitettiin kaavio vapaana, jouduin käskemään useamman kerran istumaan
ekassa pysähdyksessä ryhmässä. Vapaa seuruu oli aika jees, joskin seilasi pitkillä suorilla vähän
sivusuunnassa mutta skarppasi nopeudenmuutoksissa.
Jäävät
meni paremmin, niissä jopa laskin askeleet ihan oikein (:D) ja Halti
teki hienosti. Palatessani sen viereen liikkeestä istumisessa, Halti
haukotteli eli oli selvästi hieman paineistunut ja yritti rauhoitella
minua. Maahanmenon jälkeen jättäessäni
haukahti(?!), mutta luoksetulo oli jälleen törkeän siisti ja sivulle
siirtyminenkin täydellinen! Luvan saatuani kehuin kovasti, ja
siirryttiin paikallaoloon.
Paikkista
suorittaessa seuruuta teki cockerinarttu jonka perään Halti oli
sirunlukemisessa kovasti haistellut joten mua jännitti, mutta pidin
pintani ja maltoin pysyä selin koko ajan. Kuulin Haltin vinkuvan pari
kertaa hyvin hiljaa, mutta liikkeen päätyttyä ja saatuani luvan kääntyä, näin että Haldir makasi terävänä
paikoillaan täsmälleen siinä missä pitikin.
Helpotus
oli suuri, kun tottisosuus oli ohi, mutta en ollut ollenkaan varma
siitä, että menisikö se läpi. Paikallaoloon olin tosi tyytyväinen, mutta
seuruut oli tuntuneet ihan kamalalta. Toisaalta musta tuntuu tosi
helposti siltä, ja sitten videolta katsoessani tuumaankin että hei sehän
meni ihan hyvin. Jännitystäni vain lisäsi se, että tuomarilla
ja harjoittelutuomarilla kesti tosi pitkään arvioiden antaminen
keskenään kentällä meidän kisaajien odottaessa. Koska itsehän olin
varma, että he keskustelevat siitä voiko Haltin päästää läpi.. :DD Lopulta
kuitenkin piinaava odotus päättyi, ja saatiin arviot. Kävi ilmi, että
tuomareiden pitkä keskustelu ei suinkaan koskenut Haltia vaan toista
koiraa joka oli lähtenyt paikkamakuusta ohjaajansa luo - mä en nähnyt
tätä, koska oltiin autolla silloin. Halti arvioitiin numerojärjestyksen
mukaan viimeisenä, en ihan tarkkaan muista kaikkea, mitä
harjoitusarvostelija siitä sanoi, mutta väljyyden ja ajoittaisen kontaktin putoilun seurauksena molemmat seuraamiset oli
tyydyttävät. Erityismainintana kuitenkin kuulemma kokeen parhaat nopeudenvaihdokset, niissä Halti olikin skarpannut hienosti! Jäävät olivat erittäin hyvät, vaikka huomautusta tulikin haukottelusta ja haukahduksesta. Paikallamakuu oli erinomainen, Halti oli maannut "valppaasti kontakti tiukasti ohjaajassa" :D Näin ollen siis A-osa hyväksytty ja päästiin jatkamaan kaupunkiosioon!
Tässä vaiheessa isoin jännityskivi vierähti sydämeltäni ja helpotus oli suuri, koska kaupunkilaiskoiralle B-osio ei luultavasti tulisi olemaan mikään ongelma. Välissä pidettiin kuitenkin tauko ja tuomari kehotti ottamaan kahvia, joka kyllä maistui. Pian siirryttiin letkassa läheisen Citymarketin/kauppakeskuksen parkkipaikalle, jossa kaupunkiosio suoritettiin. Halti oli viimeisenä ja kävelytin sitä ennen omaa vuoroa kauempana parkkiksella, juttelin "mennään ulos" kuten ennen tavallista iltalenkkiä. Kun kerran ei tarvitse tehdä tottisseuraamista, niin ei tarvi ja annoin sekä itselleni että koiralle luvan tehdä tämän osion rennosti. Halti kuitenkin yllätti ja oli ihan treeneissä mielestään! En mä ikinä lenkillä seuruuttele sitä kuin korkeintaan ohituksissa, mutta hilleripä tepasteli ihan tiiviissä katsekontaktissa sivullani ilmoittautumiseen. Koko kupunkiosuus meni hurjan nopeasti, tuskin ehdittiin edellisestä "rastista" pois kun seuraava kohtaaminen tuli jo.
Ensimmäisenä henkilöryhmä, jossa valitsin käteltävän henkilön vähän epäluontevasti melkein selkäni takaa. Halti haistoi jotain miestä eikä istunut vaikka käskin (miksi käskin??), eikä tosiaan hirveästi keretty keskustella kun tuomarit jo kehottivat eteenpäin. Sekä juoksijan että pyöräilijän tullessa vastaan Halti edelleen kulki vierelläni nätisti kontaktissa, eikä kiinnittänyt mitään huomiota heihin. Se ei myöskään edes huomannut vastaantulevaa häiriökoiraa, mistä olin aika yllättynyt koska en oo varsinaisesti opettanut sille mitään ohituskäytöstä ikinä ja Halti yleensä kyllä on toisista koirista kiinnostunut lenkilläkin. Sitten koiran jättäminen yksin odottamaan, tässä tapauksessa sidottiin lyhtypylvääseen. Jätin Haltin samoilla saatesanoilla kuin esim. kaupan eteenkin pyörätelineeseen, ja menin piiloon (vieressä olleen kontin taakse). Halti oli jäänyt suorittamaan paikkaistumista ja napitti tiukasti perääni, eikä sen katse edes hievahtanut vieressä kävelleen häiriökoiran suuntaan.
Näin ollen B-osiokin oli kirkkaasti hyväksytty ja tässä vaiheessa meni ehkä jo pieni roska silmään, kun tajusin, että me todellakin oltiin läpäisty käyttäytymiskoe! Näin ollen saatiin mukaan hieno pinssi (ei ollut mahdollisuutta valita avaimenperää:D) ja Haltille pari kirjainta nimen eteen! BH TK1 Irokon Riality Bites <3
Vaikka tottiskaavio ei mennytkään läheskään yhtä hyvin kuin kesällä ABCD:ssä, olen kuitenkin ylpeä siitä että uskalsin nyt viimeinkin mennä BH-kokeeseen. Ei ne kisasuoritukset vaan joka kerralla voi mennä optimaalisesti, mutta onneksi välillä riittää vähempikin. Ja kuten sanottu, luultavasti seuruu ei ollut oikeasti niin huono kuin miltä minusta paikan päällä tuntui, ja olisi varmaankin mennyt paremmin, jos olisin saanut itseni samaan hyvään fiilikseen kuin tokokokeessa enkä olisi jännittänyt niin hirveästi. On kuitenkin tosi hyvä, että jännityksestäni huolimatta Halti suoriutui kaikesta, mitä siltä pyysin - vaikka se paineistui minun olemuksestani ja rauhoitteli minua, niin se kuitenkin teki tehtävänsä! Vielä pari vuotta sitten se ei todennäköisesti olisi siihen koetilanteessa kyennyt, vaan olisi hyvinkin saattanut ns. lyödä hanskat tiskiin. Tosi hyvä siis huomata, että se nyt aikuisempana kompensoi ohjaajansa tunarointia :D
Hetki meni silloin syksyllä, ennen kuin todella sisäistin, että me todellakin oltiin suoritettu BH-koe! Niin pitkään se on ollut haaveissa, mutta aina siirtynyt hamaan tulevaisuuteen, ja sitten lopultakin saavutettiin. Hullua ajatella, että nyt Haltilla on oikeus kilpailla palveluskoirakokeessa - toivon niin kovasti, että sekin päivä joskus koittaa. Nyt kun BH on tehty, voidaankin ehkä pikkuhiljaa alkaa miettiä suuntaa eteenpäin ja tän vuoden tavoitteena pk-tottiksen osalta onkin opetella eteenmeno ja noudot täyskorkeilla esteillä, sekä harjoitella enemmän henkilöryhmää. Voisin lähteä ABCD-otteluun uudestaankin jos ajankohta ja paikka osuu kohdilleen, ja toivon tietysti että ehditään tänä vuonna treenata mahdollisimman paljon maastokaudellakin!
^Tänään muuten treenailtiin ekaa kertaa tottista tänä vuonna,
näin hienosti leiskautettiin piiitkän tauon jälkeen 95 cm! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti