Rallan syysseikkailut

Viime syksy oli aktiivinen erityisesti Haltin harrastamisten osalta, mutta kaikenlaista toimintaa sai toki Rallakin osakseen. Paimennustaipumuskokeen lisäksi pikkutyttö pääsi käymään koirauimalassa, kun varattiin yhdessä Annin kanssa uintiaika Koirauimala Aaltotassuun Kuopioon. Uimaan pääsivät vain hullut mustat tytöt, mutta reissussa olivat mukana kyllä aikuisetkin, kun ennen uintia käytiin tekemässä vieraan kentän treeni Kuopio-hallin hiekkakentällä. Sieltä saldona hyvää mieltä ja ihania kuvia. Treenikuvista kiitos Annille! 

Treenien jälkeen koirat saivat leikkiä vapaana ja Rallalle ja Lumolle sattui pieni rähinä - kun kaksi kiihkopäätä tarpeeksi kuumuu, jossain vaiheessa saattaa räjähtää. Onneksi oltiin kuitenkin koirien vieressä ja saatiin pennut erotettua. Nollattiin tilanne lähtemällä jäähdyttelemään tunteita hihnalenkillä. Pian likat muistivat taas, että kavereitahan me ollaan, eikä koirauimalassa ollut enää mitään muistikuvia riidasta. Nykyään osaan olla enemmän tilanteen tasalla Rallan leikkiessä muiden koirien -varsinkin samanikäisten narttujen- kanssa, ja pyrin ennaltaehkäisemään konfliktit ennen kuin niitä pääsee syntymäänkään.

Uimalassa ei ollut muita koiria juuri ennen meitä tai meidän jälkeen, joten saatiin rauhassa valmistautua uuteen kokemukseen. Ralla oli innokkaan ihmeissään uimalassa, mutta naama venähti kun joutui kokovartalopesulle. En ollut tätä ennen kastellut sitä suihkussa kokonaan, vaikka järvessä olikin pulikoinut kesällä paljon. Pelastusliivit olivat aluksi Lallan mielestä plääh, mutta pian ne unohtuivat kun mentiin altaalle. Uittaja heitteli leluja veteen ja Lumo hyppäsikin pian perässä. Rallan teki hirveästi mieli mennä, mutta ei ihan uskaltanut mennä rampilta tarpeeksi syvälle, vaan lähti mieluummin pinkomaan ympäri altaan villirallia että hiiiiii! Lumon perässä Ralla kuitenkin lopulta pomppasi itsekin veteen ja uikin reippaasti luokseni, kun olin altaan vastakkaisella puolella. Lelujakin se haki mielellään ja uimahypyt vain kasvoivat korkeutta.

Uinnin jälkeen oli vuorossa pesu, ja perusteellinen sellainen - olin ilmoittanut Rallan nimittäin Jyväskylän koiranäyttelyyn joka oli uimalareissusta vain muutaman viikon sisällä, ja olin päättänyt pestä sen kokonaan shampoolla uimalassa. Harmi vain, että neiti oli aloittanut viikkoa aiemmin aivan järkyttävän karvanlähdön, kuten toki heinäkuisten juoksujen jälkeen sopi aikataulullisesti odottaakin. Olin vain elätellyt toiveita, että se olisi pysynyt näyttelyyn asti... Ja ehkäpä olisi pysynytkin hivenen paremmin, jos uintireissu ei olisi osunut juuri siihen väliin, mutta minkäs teet :D Pakko se oli kuitenkin pestä, ihan likainen pieni otus! Pesun jälkeen Rallan kihartuva junnukarva muuttuikin komeaksi paksuksi aikuiskarvaksi kuin Haltilla, mutta seuraavina viikkoina pohjavillatuppoja putoili renkaina ja laattoina siihen malliin ettei Jyväskylään ollut hirmuisen suuria odotuksia arvosanan suhteen :DD Mutta ei tullut mieleenkään jättää menemättä kun yli neljäkymppiä olin tästä ilosta maksanut, ja onneksi mulla oli näyttelyyn muutenkin asiaa.

Noudin sieltä nimittäin tällaisen tilauksen, hienoimman uuden treenikassini <3_<3

Ralla 10 kk, vielä kun oli takki päällä...

Esiintymisen suhteen Rallan eka kehäkäynti meni kyllä hyvin. Ehdittiin lokakuussa käydä tokassa mätsärissäkin, josta saatiin punainen nauha ilman sijoitusta. Mätsärituomari oli aivan yltiöperusteellinen, katsoi hampaat kolmesta eri suunnasta ja juoksutti ja seisotti vaikka kuinka.. Ralla jaksoi kuitenkin hienosti vaikka alla oli jo pitkä odottelu, ja tärkeintä että näytti hampaat hyvin kun sitä oltiin koko syksy ahkerasti harjoiteltu. Lopulta koitti marraskuun toinen viikonloppu, ja lähdimme perjantaina ajelemaan Keski-Suomeen, kun mentiin nukkumaan Jämsään. Sieltä oli lyhyt matka sitten lauantaina Jyväskylään! Meinas kyllä iskeä vähän paniikki kun luulin olevani myöhässä ja Paviljongin pysäköintijärjestelyt on muuttuneet ihan täysin niiltä ajoilta, kun aloittelin koiraharrastustani samaisissa näyttelyissä ja käveltiin ulkoparkkikselta kamojen kanssa sisälle.. 

Loppujen lopuksi mitään kiirettä ei ollut, mutta aika vauhdilla viilettettiin kehän laidalle kun viimein olin löytänyt vapaan parkkiruudun :D Vaan pakko on ihan erikseen hehkuttaa, kuinka tyytyväinen olen Rallaan! Se ei ole eläessään ollut parkkihallissa (muuten kuin autossa odottamassa) saati missään noin isossa messuhallissakaan ja vaikka mua etukäteen vähän jännitti, jos se vaikka lakoaisi täysin tms. niin turha oli huoli. Olin yksin liikkeellä, reppu selässä ja kevythäkki kasattuna roikkui olkanauhalla toisella harteella ja koira hihnan päässä yhdessä kädessä. Parkkihallin portaista Ralla aluksi sanoi että hui, johon minä nyppäisin hihnasta ja sanoin että mennään, ja niin kipitettiin reippaasti yhdessä portaat ylös maan tasalle. Ulos porraskopista marraskuun sateeseen ja Paviljonkiin jonottamaan. Nopeasti päästiin sisään ja ei kun taas tukka putkella valtavaan messuhalliin liukkaille lattioille täynnä ihmisiä, koiria, meteliä ja valoa. Ei minkäänlaista ongelmaa. Ralla käveli häntä heiluen rinnallani välillä minua vilkaisten, löydettiin oikea kehä ja häkki pystyyn. 

Hyvin oli aikaa jännittää, varsinkin kun lähes karvattomassa koirassani ei juuri valmisteltavaa kehään ollut xD Juoksutin ja seisotin Rallaa vähän käytävällä ja kokeilin, miten karva käyttäytyy kun sumutin sitä vedellä ja harjasin pystympään. Pysyi se sen hetken kun kehässä oltiin. Minua kysyttiin katsomaan erään rhodesiankoiran hampaat ja vastavuoroisesti sain tämän koiran omistajan myös katsomaan Rallan hampaat ennen kehää, jee! Tuomari myös piti urosten ja narttujen välillä tauon arvostelussa, joten päästiin kehäänkin juoksemaan pari treenikierrosta. Ralla oli hirmuisen reipas ja esiintyi hienosti <3 
Pian tuomari tuli takaisin ja narttujen junioriluokka pääsi alkamaan. Rallan lisäksi luokassa oli muistaakseni 4 tai 5 narttua, kaikki paljon kehittyneempiä kuin Lalla joka ilman pohjavillaansa näytti entistä piskuisemmalta.. Sanoinkin etukäteen, että jos edes H saadaan, niin tyytyväinen oon. Tuomarina oli tanskalainen Morten Matthes joka oli ihan mukavan oloinen setä, luulen että vähän yllättyi kun kerroin Rallan iäksi 11 kuukautta :D 8 tai 9 olisi ehkä ollut ulkonäön perusteella arvattavampi, mutta nooo... Juostiin eestaas, kolmio, ja ympäri. H:han me sitten saatiin, mutta arvostelu oli oikein hyvä!
"11 months, quite lightly built in type. Proportions in head are correct but these should all be stronger. Well placed dark eyes, nice semi-erect ears. Good neck & back. Should have more filled chest & body. Well laid shoulder. Should have more stable hocks. Nice ?bite?body? Not in full coat today. Moves with good drive but very close behind."

Parasta tuossa on well laid shoulder, koska etuosa <3 Hyvät sellaiset ei oo meidän rodussa itsestäänselvyys. Ei takaosatkaan, mutta kaikkee ei voi saada :'D Ihan oikeita asioita tuossa lukee ja mukavaa saada pitkä arvostelu. Siitä on kuitenkin minusta selkeästi nähtävissä, että kunhan pikkuneiti kasvaa ja kroppa ja runko täyttyy, niin siitä tulee vielä tosi kaunis. Luulen, että tälle tuomarille kannattaa mennä uudestaankin sitten vähän isompana. Eikä mun mielestä junnuikäisellä vielä tarvitsekaan/kuulukaan olla esim. täysin kehittynyt eturinta, parempi vain että kasvaa maltilliseen tahtiin.
Ralla muuten esiintyi erittäin mallikkaasti myös tosikoitoksessa! Yhteisessä kehässä ei oikein päästy juoksemaan kunnolla kun meidän edellä menevä koira jäi koko ajan hidastelemaan eteemme, mutta yksilöarvostelussa pikkutyyppi ravasi hienosti. Seisotuskin sujui tosi hyvin ja Ralla antoi tosi nätisti katsoa hampaansa ja kopeloida. Oonkin tyytyväinen, että sen ensimmäinen näyttelykokemus oli näin onnistunut ja positiivinen, ja pentu suoriutui siitä niin reippaasti. Kehän jälkeen Ralla sai kiskoa palkkioksi pikkuisen vetolelua, ja käytiin yhdessä kojuilla vähän shoppailemassa. 

Päivä oli pitkä ja kiva oli käydä pitkästä aikaa, mutta tulipa taas huomattua kuinka erilleen olen kasvanut koiranäyttelyistä. Hassua, vaikka niiden parista olen aloittanut koko koiraharrastukseni ja joskus ne olivat parasta mitä tiesin. Kaikki muuttuu, eikä välttämättä parempaan suuntaan. Erityisesti ihmettelen, kuinka monesti varsinkin meidän rodussa ns. näyttelyihmiset kritisoivat harrastuslajeja, että ei niihin uskalla mennä mukaan kokeilemaan kun kaikki ovat niin tosissaan ja kilpailuissa ollaan verenmaku suussa ja pipo kireällä. Kun taas omalla kokemuksellani lukuisista agility- ja tokokisoista sekä ihan vaikka tästä viimeisimmästä näyttelystä, niin kyllä ne näyttelyihmiset siellä kehän laidalla ovat paljon enemmän kulmat kurtussa ja pipo kireällä. Koelajeissa taas jännitetään jopa ventovieraidenkin kanssa yhdessä omaa ja toisten suoritusta, ja koirien hassuille jutuille voi nauraakin. Olen ihan iloinen, että löysin oman mukavuusalueeni sellaisten lajien parista, joissa voi itse vaikuttaa tulokseensa :D
Kaikkein parastahan on kuitenkin, jos/kun koiran kanssa voi tehdä kaikkea. Siihen minusta collienkin kanssa pitäisi pystyä. Ja kun tuo Rallakin on niin kaunis, niin vielä mekin toivottavasti kierretään enemmän kehiä tulevaisuudessa. Talven ja kevään ajan saa kuitenkin rauhassa kasvaa ja kasvattaa pohjavillansa takaisin.