Talven touhuja

Tammikuun sydäntalvi on mennyt joululoman jälkeisessä arkeen palautumisessa. Koirien kanssa treenailu on lähtenyt taas käyntiin ja omistaja on potkinut itseään eteenpäin gradun kanssa. Myös yhdistyshommissa on pitänyt kovasti kiirettä, kun alaosaston edelleen jatkuvan sihteerinpestin lisäksi aloitin Collieyhdistyksen hallituksessa ja sihteerinä tämän vuoden alusta. Onneksi nekin hommat tuntuvat lähtevän pikkuhiljaa rullaamaan, vaikka stressitasot ja sykkeet onkin välillä olleet ihan katossa. 

Ihanat aurinkoiset säät saivat minut ulkoiluttamaan kameraa pitkästä aikaa!

Ralla aloitti juuri ennen joulua toiset juoksunsa. Hieman yllätti näin lyhyt, vajaa 6 kuukauden väli, mutta toisaalta nämäkin juoksut olivat kuin suoraan koirakirjasta ja Ralla oli niiden aikana yhä normaali, iloinen itsensä. Joulunpyhät ja välipäivät pärjäiltiin mukavasti, mutta uudenvuoden aaton jälkeen oli tärppipäivät käsillä ja vuoden toisena päivänä vein Haltin hoitoon Sarille, niin oli meille kaikille mukavampaa olla. Halti viihtyi mummolassa erinomaisesti ja olen kyllä itsekin kiitollinen siitä, että ystävät ottavat sitä mielellään hoitoon. Varsinkin, kun hoitopaikasta se tuodaan treeneihinkin valmiiksi lämmiteltynä :D 

Ralla nautti ainoana koirana olostaan täysin, kun huomiota ja silityksiä ei kymmeneen päivään tarvinnut jakaa kenenkään kanssa. Minustakin oli oikein mukavaa, kun sai viettää aikaa välillä ainoastaan yhden koiran kanssa, ja suosittelen sitä lämpimästi kaikille useamman koiran omistajalle. Jo Nemon ja Nitan aikaan kahden koiran omistajana pidin huolta, että lenkkeilin paljon koirien kanssa erikseen, ja treeneissäkin se tuli aika luonnostaan, kun vasta NN-teamin seniori-iällä pystyin ylipäätään pitämään molempia koiria treeneissä mukana, mm. ajokortin myötä. Rallan pentuaikana erikseen lenkkeilyyn panostin  enemmän, mutta viime vuoden loppua kohden tehtiin kyllä varsin paljon asioita niin, että kumpikin koira oli lenkeillä ja omatoimitreeneissä mukana. Sitä vasten olikin tosi virkistävää ja hyvä muistutus itselle, kuinka yhteen koiraan täysillä keskittyminen kannattaa. Etenkin, kun se ainoa koira oli nyt ensimmäistä kertaa Ralla - Haltihan nyt on elellytkin valtaosan elämästään ainoana koirana :D Ja lenkit oli muuten aika erilaisia narttukoiran kanssa, kun ei tarvinnut odotella urosta hajujen perästä ja merkkailemasta vähän väliä! 

Kotitreenailun ja -aktivoinnin lisääntymiseen on vaikuttanut myös kovat pakkaset. Joinain päivinä lenkit jäävät lyhyemmiksi, ja silloin on kiva touhuilla sisällä. Rallan kanssa ollaan naksuteltu ihan perus takapäänkäyttö/-kropanhallintajuttuja, ja tulipa todettua tässä että Haltillekin niitä on ollut hyvä muistutella mieleen pitkästä aikaa. Haltero on takaisin hoidosta tultuaan jumppaillut myös kaukoja ja ulkona lenkeillä ollaan vahvisteltu molemmille luoksetuloa ja kuuntelemista. Ralla hakkaa näissä kyllä isoveikkansa 6-0 :D Toistaiseksi sen murkkuikä on käytännössä ollut ne kaksi kertaa syksyllä, jolloin se metsälenkillä pääsi karkaamaan vastaantulevan koiran luo. Jos oikeasti pääsen näin vähällä, niin veikkaan että otan jatkossakin narttuja... 

Hirmuisesti meidän ulkoilua ei kyllä pakkasetkaan rajoita. On ihan parasta, etteivät mun koirat koskaan kieltäydy ulos lähtemisestä, oli sää mikä hyvänsä. Ei tarvi pukea takkeja (ei sillä että sellaisia omistaisinkaan, koska miksi), kylmimpinä päivinä korkeintaan tossut, eikä niitäkään välttämättä silloin kun koirat ovat vapaana. Ihan hyvin töppöset on vapaana ollessakin pysyneet jalassa, mutta en silti ole kauhean innostunut riskeeraamaan sitä, että ne hukkuvat metrin syvyiseen hankeen. Etenkin, kun eniten ne tassut palelevat hihnalenkeillä kadulla kävellessä, kun eristävää lumikerrosta ei ole; vapaana ollessaan Halti ja Ralla kuitenkin ovat jatkuvasti liikkeessä. Polkuanturat kyllä jonkin verran kuivuvat pakkasista, joten iltaisin olen ahkerasti rasvannut tassuja Tummeli-voiteella. Molemmat koirat lipsuttaisivat rasvan mielellään suihinsa, joten vahdin vieressä niin kauan kunnes se on imeytynyt - saa kätevästi vähän hierottua niiden lihaksiakin samalla :) 

Onhan talvi nyt paras vuodenaika ikinä <3

Viime viikonloppuna lähdettiin tyttöjen reissuun Rallan kanssa. Olin sopinut meneväni vanhemmilleni kylään ja sieltä käsin sunnuntaina CollieCafeen, jalostustoimikunnan keskustelutapahtumaan kasvattajille ja sellaisiksi aikoville, joka järjestettiin Haltin ja Rallan kasvattajan koirahallilla. Alunperin olin suunnitellut ottavani molemmat koirat mukaan, koska lauantaina olisi ollut kätevästi agilitykisat Tampereella, mutta koska olin yksin liikenteessä junalla ja viikonloppu oli muutenkin ihan täyteen bookattu, uskoin kerrankin vanhempiani ja skippasin kisat. Junamatkailu, etenkin vaihdon kanssa, on paljon helpompaa yhden kuin kahden koiran kanssa ja koska Johanna-kasvattaja ei ole nähnyt Rallaa lainkaan livenä sen jälkeen, kun sen itselleni hain, päätin että se pääsee mukaan. Päätös oli kyllä ihan oikea, perjantain matkustamisen jälkeen oli mukavaa ettei tarvinnut lauantaiaamuna herätä kukonlaulun aikaan kisoihin vaan sai viettää päivän rauhassa kotona. Sovittiin siihen sitten aamulenkkitreffit Hennun ja sukulaiskoira Novan kanssa.

Perjantaiaamuna hypättiin Rallan kanssa junaan ja tiukasta vaihdosta huolimatta selvittiin kunnialla perille Tampereelle. Tokaan junaan kiipeäminen vähän jänskätti pikkulikkaa, kun piti nousta portaat ylös eikä voinut hypätä laiturin tasalta kyytiin. Kiireessä jouduin sitten nostamaan (viskaamaan xD) sen kyytiin, mutta pääteasemalla Lalla kapusi junasta alas omin jaloin kun en antanut muuta vaihtoehtoa. Paluumatkalla maanantaina luonnistui sitten ylöskin kiipeäminen hienosti ja oma-aloitteisesti! Tämähän oli tosiaan vasta Rallan kolmas reissu junalla ja ensimmäinen ilman Haltia, joten näköjään ihan hyvä että saatiin siihen nyt harjoitusta. Ilta otettiin rennosti ja tehtiin pitkä hihnalenkki uusissa maisemissa, saatiin paljon hyvää ohitus- ja ei vedä-treeniä. Pätevä penska!

Lauantaiaamuna herättiin utuiseen auringonpaisteeseen ja kipaistiin aamiaisen jälkeen läheiselle Lotilanjärvelle, jossa Hennu ja Rallan serkkupoika Nova jo odottelivat! Kuten arvata saattoi, koirat riemastuivat kovasti nähdessään toisensa pitkästä aikaa ja leikit jatkuivat saman tien siitä, mihin ne kesäkuussa jäivät. Käveltiin mukava tunnin lenkki tosi upeassa valossa, ihan taikatalvi-fiilis tuli siellä kulkiessa. Toivottavasti välittyy kuvistakin! 

Sunnuntaina sitten ajeltiin Forssaan pakkaspäivän auringonpaisteessa. Ralla kipitti vieraaseen halliin reippaasti ja suoraan moikkaamaan vastassa ollutta isomummoa Riiaa ja hihnan päässä ollutta kasvattajaa. Paikalla oli aika paljon porukkaa ja kun keskustelu tapahtui ringissä istuen, ei mun tarvinnutkaan laittaa Rallaa häkkiin vaan pidin sen jaloissani makaamassa. Pieni oli ihan super, malttoi koko tilaisuuden ajan makoilla kiltisti siinä rauhassa vaikka päivä oli pitkä! Välillä se toki nousi kerjäämään multa pullaa tai haistelemaan vieressä istuvia ihmisiä (ja kun oli hetken kasvattajan pidettävänä, yritti näpsiä Riiaa...), mutta hetkittäin kävi kyljelleenkin torkkumaan eikä pitänyt mitään piipityksiä. Ihan huipputyyppi <3 Kasvattajakahvila järjestettiin nyt tosiaan ensimmäistä kertaa ja oli mukava tapahtuma, jossa koki itsensä tervetulleeksi. 

Tilaisuuden päätyttyä mentiin vielä ihan kasvattajan luo käymään iltateellä. Ralla moikkasi häntää heilutellen vanhan kissaystävänsä ja sisaruksensa, joskin Sunny-siskolle mahtaili häntä kippurassa kuten pikkuisenakin. Johanna sanoi, että jännä että on noin dominoiva vaikka on vieraassa paikassa. Juuh.. Ralla on kyllä varsin itsetietoinen ja sanoinkin, että olen nykyään aika tarkkana samanikäisten narttujen kanssa esim. lenkeillä, enkä usko että tämä tyttö on aikuisena samanlainen kaikkien kanssa kaveeraaava kimppalenkkikoira kuin Halti. Muiden aikuisten narttujen tullessa sisälle Ralla menikin eteiseen odottamaan. Kurkki välillä ikkunasta, mutta sielläkin odotti ihan hiljaa ja kiltisti. Oli mukava jutella pitkästä aikaa kunnolla, ja vaikka päivä oli pitkä, oli se sitäkin antoisampi. Ajeltiin illalla takaisin vanhempien luo ja Ralla oli ihan rättiväsynyt - vaikka sillä sinänsä oli tylsä päivä, kun se tuntikausia lähinnä odotteli paikoillaan, niin varmasti jatkuva hälinä ja valppaana oleminen vieraissa paikoissa väsyttää aivoja. Mutta on se hieno, kun malttoi niin kauniisti <3 

Tässä ollaan kahvilla Tampereen rautatieasemalla junaa odotellessa.

Matkalaista väsyttää.

Maanantaina junailtiin raiteita pitkin takaisin Itä-Suomeen. Pitkä matka, mutta kannatti taas kulkea. Varavirtaa arkeen! Niin, ja mitä siihen näytillä käymiseen tuli, niin Ralla muistuttaa kuulemma hyvin paljon Riiaa vuoden ikäisenä, joskin on isomummoaan kevyempi. Sillä on hyvä etuosa ja takaosakin kehittyi loppujen lopuksi paremmaksi kuin joskus pentuvaiheessa näytti, ja kuulemma levenee vielä kasvaessaan. Nätti tyttö <3 ja vielä fiksukin!