Joulu kultainen

Meillä on ollut oikein mukava loma ja joulu. Viime viikon alussa käytiin treenailemassa agilityä Kana-areenalla, mutta loppuviikko ollaan vain otettu rennosti ja nautittu pyhistä ja yhdessäolosta. Maanantaina oltiin Haltin kanssa vanhan agilityryhmäni treeneissä varakoirana, ja ihan kivasti meni. Fiilis oli ehkä vähän erilainen kuin mitä se oli silloin ryhmän alkuaikoina - tavallaan tuttu, turvallinen ja kodikas mutta toisaalta tuntui että jokin oli erilaista. Treeneissä oli kiva rata, Joensuussa tottumiimme verrattuna paljon helpompi :D Alussa kun sai lämmitellä vapaasti, tein Haltin kanssa keppejä (kuutta/puolikkaita). Halti kävi aluksi vähän kierroksilla, se ei tuntunut tajuavan koko keppejä vaan tarjosi monta kertaa putkeen juoksemista. Jätti muutaman kerran jonkun välin pujottelematta, mutta löytyihän se oikea pujottelukin sitten sieltä :) En tehnyt nyt kuin toiselta puolelta, kun alussa oli niin paljon säätöä ja aikaa oli rajallisesti. 

Siskot ja niiden koirat mökillä aattona.

Kattis osallistuu joulunviettoon

Itse rata meni ihan hyvin, joskin tein itse ihan tyhmiä mokia vaikka mitään hirveää haastetta radalla ei ollut :D Unohdin ottaa koiran mukaan enkä ohjannut tarpeeksi huolella jne. Mutta oon ihan älyttömän ylpeä, että saatiin useampi onnistunut poispäinkäännös!! Suoran putken jälkeen oli vinosti oikealla aita, jonka jälkeen rata jatkui putken suunnasta katsottuna vasemmalle. Koutsi suositteli takaakiertoa ulomman siivekkeen kautta ja niin useimmat muutkin tekivät, mutta sanoin että minä tahdon ainakin kokeilla poispäinkäännöstä koska me ollaan sitä nyt viimeisimmissä Joensuun treeneissä harjoiteltu kovasti. Ja Halti kuunteli hienosti mun kääntävää huutoa putkesta tullessaan ja saatiin joka kerralla se onnistumaan juuri niin kuin pitikin! Ollaan me jotain opittu :) Puomia ei radalla ollut, mutta A kylläkin jossa en palkannut lelulla kertaakaan. Halti otti joka kerta hienosti kontaktin josta toki aina naksautin :) Keinulla olin tyhmä, en jarruttanut Haltia tarpeeksi joten se otti ekalla yrityksellä lentokeinun :< Vähän hidasteli sitten seuraavilla toistoilla, tokalla radalla pysähtyi hieman liian aikaisin muttei epäröinyt ekan radan toilailusta huolimatta. Ja musta se keinu oli jyrkempi/korkeampi kuin millä me ollaan Poksilla tehty.. Mutta tehtiin vielä treenien lopuksi pelkkää keinua ja hyvin meni. 

Tiistaina en ollut lähdössä mihinkään treenaamaan joulusiivojen keskeltä, mutta illalla Melkku ja Evie ylipuhuiat  mut kuitenkin mukaan :D Väsytti kamalasti ja vielä autossa matkalla ajattelin, että olis pitänyt vaan sanoa etten jaksa tulla. Mutta onneksi lähdin! Halusin saada onnistuneet kepin ja keinun edellispäivän jälkeen, joten mietin että teen vaikka vaan ne ja lähden sitten, mutta sitten ne ylipuhui mut tekemään rataakin. Näytti vaikeelta, mutta oli silti kiva. Kepit ja keinu tehtiin heti alkuun ja hyvin meni :) Ja niin meni itse ratakin! Nollana tehtiin moneen kertaan, Halti oli tosi hieno <3 Lopuks kokeiltiin vielä sellaista rytmityshommaa, kun tytöt huomas että juoksen itse koko radan samaa vauhtia ja Haltikin kiltisti tulee sitä samaa tahtia. Juostiin sitten hyppy-putkiympyrää hallin ympäri pari kertaa ja suorilla pätkillä kipitin itekin täysillä. Aluksi Halti vähän ihmetteli tätä kiritystä, mutta sitten sekin alkoi laukata nopeammin ja matalammalla silloin kun itse juoksin kunnolla :D Hyvä tietää tääkin, niin osaan ottaa jatkossa huomioon ja muistan säädellä vauhtia. Onneks lähdin sittenkin hallille, jäi niin hyvä mieli! Hyvillä fiiliksillä jouluun kun oli huiput treenit alla :D

Sitten koitti joulu. Lumettomuudesta huolimatta aurinkoinen, mukava ja lämmin. Perhe koossa ja tunnelma korkealla. Aattoa vietettiin samaan tapaan kuin viime vuonnakin, katsottiin joulurauhanjulistus ja syötiin riisipuuro. Enää ei olla pariin vuoteen käyty mökillä joulusaunassa, mutta Apun ja koirien kanssa käytiin viemässä Nemon ja Nitan haudalle kynttilät. Syötiin jouluruokaa ja siskontyttöjen vuoksi kävi tietenkin Joulupukki. Pukilla oli mukana muorikin, ja ovikellon soidessa lapset ja koirat ryntäsi ihan onnessaan ovelle :D Kukaan ei suuremmin ujostellut, Haltikin vain haisteli tulijat ja heilutteli häntää. Ninjan kanssa ne kyllä meinasi koko ajan tunkea pukinsäkkiin, ja hakivat tietysti itse pakettinsa kun ne sieltä nostettiin :D Alkuun tosin meinasivat syödä toistensa paketit, mutta kyllä omatkin sitten lopulta kelpasivat (sisältöhän oli täsmälleen sama.)..

Puikkonokat kärkkymässä paketteja.. :D

Minä sain ihan hirveästi lahjoja. Olin ihan häkeltynyt siitä kaikesta, oon vissiin ollut tänä vuonna tosi kiltti :D Ja kyllä se aatto oli muutenkin ihan loistava. Oon niin kiitollinen ja iloinen tästä kaikesta. Kodista ja perheestä, ajasta rakkaiden ihmisten kanssa. Niin ihanasta joulusta.
Jouluaattona käytiin Haltin kanssa Joonan kotona syömässä ja sitten tultiin meille kun tuli sukulaisia kylään. Perinteiset Aliakset ja sellaista. Tapaninpäivän aamuna herätessä nousi hymy kasvoille, kun ikkunasta tulvikin valoa sisään! Ulkona oli pakkasta, aurinko paistoi ja yöllä oli satanut vähän lunta joka oli jäänyt maahan. Lähdettiin Apun ja koirien kanssa pitkälle lenkille, kyllä kelpasi sillä kelillä ulkoilla. Kotiin tultua oltiin vielä hyvä hetki pihalla lasten kanssa. Parasta. Näin tää rento meno on nämäkin joulun jälkeiset päivät jatkunut.

Aurinko ja pakkanen <3

Oon niin kiitollinen ja ylpeä tuosta koirasta. Kuinka helppo ja niin käsittämättömän kiltti Halti on. Vaikka kukaan ei mua pakotakaan treenaamaan, niin on ihanaa kun on saanut vain nauttia arjesta. Kuinka hienoa on, että vaikka pari päivää meni kurakelien takia tosi vähäisellä liikunnalla, niin Haltilla ei mene kuuppa nurin. Sen on pitänyt olla lähinnä sisällä kiltisti, ja se on ollut sisällä kiltisti. Nyt viikonloppuna kun tuli ne pakkaset ja käytiin pitkillä lenkeillä, Halti vain sitten purki ne energiat hepuloimalla :D Mun ei oo oikeastaan edes tarvinnut lenkittää sitä kuin aamuisin, päivällä siskot tai vanhemmat ottaa sen lenkille mukaan. "Meen käveleen ulos, voinko ottaa Haltin?" Totta kai. Se jaksaa vaikka heti ulkoa tultuaan uudestaan. Kävelee vetämättä hihnassa kaikkien kanssa, ohittaa toiset koirat kauniisti, mitä lenkittäjät kotiin palatessaan kehuu.

Voi Halti!

Halti on myös ihan uskomaton noiden lasten kanssa. Se näkee lapsia ylipäätään tosi vähän, näitä mun siskon lapsia oikeastaan eniten mutta niitäkin harvoin. Ja Halti on silti kuin olisi aina elänyt niiden kanssa! Antaa halailla ja silittää ihan niin paljon kuin vain huvittaa, makoilee kiltisti lattialla niiden kanssa. Heiluttaa häntää, antaa pusuja, ei hypi vasten tai ota keppiä kädestä. Kertaakaan en oo nähnyt Haltin murisevan varoittavasti, väistävän tai muuten sen käytöksen kertovan epämukavasta olosta tyttöjen seurassa. Se on vaan että ahaa tuut halaamaan, okei. Voin luottaa, että se osaa olla niiden kanssa nätisti. Kaipa collie tosiaan on lasten ystävä <3 Kattimatti-kissankin kanssa yhteiselo on taas ollut rauhallista.
On se vaan ihana. Tällaisten juttujen pitäisi ehkä ollakin ihan itsestäänselvyyksiä, mutta ei ne valitettavasti sitä kaikille ole. Kuten ei välttämättä sujuva arkikaan. Ehkä tällaisia asioita osaa arvostaa eri tavalla, kun on elänyt sellaisen koiran kanssa, jonka kanssa arki ei ole yhtä sujuvaa. Haltin kanssa onneksi on. Minun ihana, kiltti lassieni <3