Back to dog school

Yksi niistä asioista joita odotin kesältä kovasti, oli hakutreenit. Kun päästiin taas uuteen hakuryhmään, ajattelin, että tänä kesänä olisi useammat treenit kuin viime vuonna ja edistyttäisiin toden teolla. Heinäkuun aikana meinasikin sitten tulla vähän henkistä tuskaa, kun helteiden vuoksi ei juuri treenaamaan päästy. Pariinkiin otteeseen mietin, että onko mitään järkeä yrittää enää edes panostaa koko hakuun kun koko Haltin "ura" sen parissa on ollut valitettavan katkonainen; ja eihän se edes loppujen lopuksi ole meidän päälaji. Mutta toisaalta, kantti ei anna periksi jättää koko hommaa kun nyt lopultakin on ylipäätään treeniryhmä ja mahdollisuus tätä harrastaa. En tahtois heittää kaikkea sitä jo tehtyä työtä hukkaan, vaan edelleen haaveilen, että jonakin päivänä voitaisiin kuvitella ehkä kisaamista tässäkin lajissa. 

Ilokseni voin kuitenkin todeta, että vaikka tän kesän treenimäärä taatusti on vähäisempi kuin viime kesän, niin me ollaan, uskomatonta kyllä, päästy todellakin jo paljon eteenpäin :D Kesäkuussa ei päästy collieiden pk-leirin jälkeen treeneihin kertaakaan, joten seuraavat oli heti heinäkuun alussa. Leirillähän Haltilla oli todella vaikea treeni uudenlaisessa maastossa ja metsän pinnanmuodot ja kasvillisuus vaikuttivat sen liikkumiseen voimakkaasti. Leirin kouluttaja antoi ohjeeksi tehdä seuraavan treenin suhteellisen helpossa maastossa ja yksinkertaisilla suorilla pistoilla, jotta koiralle saataisiin onnistumisia. Sinänsä loogista, mutta kun nykyisessä ryhmässä aloitettiin, tehtiin yhdessä vetäjämme kanssa jo kesän alussa vähän niin kuin päätös, että ei päästetä Haltia enää turhan helpolla. Siispä toivoin maastoa, jossa olisi sitä vaihtelevuutta pinnanmuodoissa ja kasvillisuudessa, kerran ne oli Haltille kovin vaikeita leirillä. Mentiin tuolloin Liperiin ja tallattiin sadan metrin rata metsään jossa oli ojia, ryteikköjä, risukkoja, kaatuneita puita ja korkeaa heinikkoa, eli ihan loistavat mahdollisuudet harjoitella vaikeampia maastoja. 

Halti oli käynyt hierojalla muutamaa päivää aiemmin, eikä sillä nyt ollut mitään ongelmia juosta risukoissa tai loikkia puiden yli, joten jumit todennäköisesti selittivät leirin vahvan maaston mukaan liikkumisen. Kouluttajamme halusi pistää minutkin epämukavuusalueelle, ja pääsin nyt tekemään ensimmäistä kertaa rataa niin, etten tiennyt missä ukot olivat ja mihin lähettää koiraa. Olin avoin ehdotukselle ja jälkikäteenkin jäi päällimmäisenä positiivinen fiilis - olin siis aivan pihalla koko radan ajan mistä vetäjämmekin huomautti, mutta hauska kokemus silti :DD Jatkossa kuulemma tehdään aina näin, etten tiedä! Halti työskenteli kyllä hyvin ja sai taas kehuja siitä, kuinka kiltisti se tulee luokseni heti jos kutsun sen pois väärästä paikasta/jos lähtee vinoon. Siitä kuitenkin huomaa vahvasti, ettei se ilmaise vielä: maalimiehen löytäessään se pyöri piilon ympärillä vähän hämillään, että mitä tässä nyt pitäisi tehdä. Lisäksi Halti on vähän epävarma, saako se edetä suorinta tietä piilolle - kun koko viime kesä on hinkattu vain suoraa etenemistä ja pistoa, Haldir ei tiedä, saako se tulla vauhdilla tyhjältä pois ja edetä sinne mistä haju tulee. Ei se ole tyhmä ja se tietää kyllä missä piilo on, mutta kun on epävarma, saako sinne mennä, jää välillä pyörimään piston aikana volttia. 
Kouluttajamme totesikin, että tehdään vielä ensi kerralla sellainen treeni, jossa vahvistetaan Haltin etenemistä ja itsevarmaa liikkumista radalla, mutta sen jälkeen otetaan jo ilmaisu mukaan. Jee!

Sitten koittikin monen viikon pakkotauko treeneistä helteiden ja autottomuuden vuoksi, mutta nyt elokuussa päästiin lopultakin palaamaan hakumetsiin! Ja tehokkaasti palattiinkin, kun pidettiin samassa maastossa treenit kolmena iltana peräkkäin (su-ti 12.-14.8.) Tässäkin metsässä oli ihanasti vaihtelua, toisella puolella keskilinjaa kuivaa mäntykangasta joka nousi pienen harjun päälle, ja toisella sitten heinikkoisempaa ja kosteampaa metsää jossa oli hyviä isoja kuusia piiloiksi. Pitäydyttiin alkuperäisessä suunnitelmassa joten session ekana iltana, sunnuntaina, tehtiin Haltille taas perustreeniä suoralla palkalla. Neljä maalimiestä, joiden paikkoja en tiennyt, joten vähän jouduin muistelemaan että mitäs mun nyt taas pitikään ajatella niiden lähettämisten ja etenemisten suhteen.. :D Koko illan ajan myös satoi kaatamalla joten oltiin aivan litimärkiä, mutta Halti oli viileästä säästä lähinnä innoissaan, mitä nyt välillä joutui ravistelemaan vedet turkistaan ja halusi heittäytyä piehtaroimaan märässä sammaleessa. Oli tosi hyvät treenit, Halti työskenteli etukulmat hyvin ja kouluttaja neuvoi aina, milloin mun kannatti liikkua. Vähän Haltero kuulemma edelleen kuuntelee keskilinjalla liikkumista, ja meinasi monesti lähteä vinoon. Mutta aina se tuli heti takaisin uuteen lähetykseen kun kutsuin jos lähti väärään, ja teki muuten sairaan hienon laatikon tyhjällä pistolla(!!). Ja vaikka siinä vikalla pistolla piti lähettää aika sisältä keskilinjaan nähden ja todellakin vääntää rautalangasta, että lähde käteni osoittamaan suuntaan, niin saatiin ihan hullun hyvä treeni hillerille juurikin siitä, että kyllä se ukko löytyy juuri siitä mihin lähdet. Ai vitsi, olipa kivaa olla pitkästä aikaa vaikka oltiinkin illalla ihan läpimärkiä ja jäässä :D

Seuraavana päivänä sitten otettiin se ilmaisu ensimmäistä kertaa metsässä, huii! :o Edellinen kerta olikin joskus kesäkuussa kentällä, hups.. Mutta koska rullakuvio on kuitenkin aikoinaan Haltille huolellisesti opetettu, sen pitäisi kyllä olla selkärangassa sillä enkä ollut huolissani. Tehtiin kuten kentälläkin, lyhyellä matkalla ja niin että Halti näki maalimiehet. Kyllä oli muuten skottipojan pää pyörällä kun aiemmin on päässyt niin helpolla! Kysymysmerkit Halteron pään päällä saattoi melkein nähdä, kun se ihmetteli, miksi ei saakaan suoraan palkkaa vaan olisi pitänyt rulla ottaa suuhun. Otti kuitenkin ekan ihan hyvin, toi mutta luovutti vähän kauas. Tokalla ukolla oli uusi, litteämpi rulla joka ei meinannut kelvata Haltille ollenkaan - se lähti juoksentelemaan kauemmas katsomaan, olisiko muita maalimiehiä joilta saisi suoraan ruokaa. Ei ollut, teki sijaistoimintoja (haisteli, merkkaili), mutta palasi taas ukolle. Kysyin jo, annanko uuden käskyn tms. mutta vetäjä sanoi että paras olisi jos Halti nyt itse ratkaisisi tämän. Ja ratkaisihan se lopultakin! Yritti tosin vielä luovuttaa rullaa suoraan maalimiehellekin, mutta toi lopulta mulle. 

Kolmas meni jo vielä vähemmällä kyselemisellä, ja neljännen rullan otti suoraan ensiyrittämällä kädestä! Sen Halti toikin mulle ihan naamaan asti, hyppäsi vasten mikä kirvoitti treenikavereissa hyvät naurut :D Kerroinkin sitten, että esineruudussa Halti edelleen saa palauttaa esineet kuten lelutkin, eli hyppäämällä mua vasten. Kentällä oon kuitenkin opettanut luovuttamaan rullat edessä istuen, joten mietin, voisiko sitä hämmentää tämäkin? Kun nyt oli ekaa kertaa rullat metsässä, eikä olisi halunnut nähdä niiden tuomisen vaivaa, ja pitäisi muistaa vielä nätti luovutusasentokin. Voi olla, että Halti yhdistää metsässä tuomisen esineruutuun ja moni sanoikin, ettei kannata/tarvitsekaan vaatia rullien luovutusta istuen - jatkossahan kiintorulla on kuitenkin pannassa kiinni eikä putoa maahan kun koira sen irrottaa, joten voin hyvin löysätä kriteeriä tämän suhteen. Ainakin alkuun teenkin nyt niin, kun tässä ilmaisun siirtämisessä metsään on muutenkin paljon liikkuvia osia muistettavaksi Haltille. 

Tiistaina jatkettiin samalla mallilla, kun meni kuulemma edellisenä päivänä niin hyvin :D Nyt laitettiin maalimiehet vähän kauemmaksi, ja Haltero taas epämukavuusalueelle. Aika samanlaista kuin maanantainakin: "Ei perhana, taas se tyrkyttää tota rullaa, etkö voi vaan antaa suoraan sitä ruokaa? Ai et, no minäpä juoksen vähän eteenpäin, olisko täällä ketään muita piilossa. No höh ei, vai olet sinä ainoa mahis, no okei otan sit, kiitti. -- Ai sullakin on rulla, no voi pahus! No, jos otan sen suuhun ja luovutan sulle niin eikö se oo ihan okei? Miksi mun pitää se tuonne Iipulle viedä? Aargh no hyvä on, juostaan sitten!" Että semmosta, kyllä naurettiin että sori vaan Halti, enää et pääsekään helpolla :D Näytä-käsky on muuten ilmeisesti vähän epäselvä vielä. Kun piilolla ei saakaan suoraa palkkaa, Haltero odottaa rullan tuomisesta palkkaa minulta (vaikken sitä tietenkään anna, vaan kehun vain suullisesti kytkiessäni) ja monesti jäi vain paikalleen istumaan, kun kehoitin näyttämään. Jatkossa pitää kuulemma kokeilla sellaista, että jos ei lähde näytölle, juoksen itse kilpaa ja vien Haltin palkat, mutta luulen että ehdotan ensi treeneissä myös sitä, että maalimies kutsuisi Haltia jos ei lähde ekalla käskyllä. Musta tuntuu, että se on nyt ehkä enemmän vielä kiinni siitä, ettei hilleri ihan osaa yhdistää sitä tähän kokonaiskuvioon, kuin sitä, ettei sitä kiinnostaisi mennä hakemaan palkkaansa. 

Tästä on siis hyvä jatkaa ja oon kyllä tosi tyytyväinen tähän kolmen päivän tehotreeniputkeen! Mun kesän tavoitteena haun suhteen oli saada Haltille ilmaisu metsään ja se on nyt saavutettu, jee! Vaikka pienin askelin ja ihan alussa ollaankin, niin se on kuitenkin aika iso, konkreettinen juttu meidän edistymisen suhteen. Niin hyvä, että saatiin rullat jo nyt metsään, kun on vielä koko syksy lumien tuloon asti aikaa treenata, ja talvella toivottavasti toki myös jatketaan pelkkiä ilmaisuharkkoja :) Seuraavia treenejä odotellessa!

Toko-/tottistreeni-into on muuten myös viime aikoina osoittanut ilahduttavasti palaamisen merkkejä. Kesälläkin itse asiassa muuten treenattiin vieraalla kentällä häiriössä! En saanut edelliseen postaukseen mahdutettua tätä, mutta heinäkuun vikana viikonloppuna meidän SCY:n Savo-Karjalan alaosasto järjesti ekaa kertaa virallisen MH-luonnekuvauksen Maaningalla, jossa olin muutaman muun hallituslaisen kanssa talkoilemassa. Meinasin eka mennä Rallan juoksujen takia telttaan pihalle nukkumaan, mutta Haukkumajalla olikin niin runsaasti majoitustiloja että mahduttiin samaan mökkiin testinohjaajan kanssa, jolla ei ollut koiria mukana. Katselin valtaosan kuvattavista collieista ja auttelin keittiössä, joten Haltilla ja Rallalla oli ehkä tylsin viikonloppu ikinä. Ihan kiltisti ne kyllä odottelivat viileässä mökissä päivät, eivät ottaneet räminöistä tai laukauksista mitään stressiä. Ralla tosin pureskeli upouuden retkikuppinsa ja Halti oli lauantaina aika levoton aina kun kävin mökissä, mutta sillä oli vaan hirveästi energiaa ja olisi halunnut mun mukaan mestoille mökissä odottelun sijasta. Lisäksi sunnuntaina hoksasin, että etäleikkijän "koira, koira leikkimään" -huudot kuuluivat meidän mökkiin todella hyvin, joten ei mikään ihme että Halti oli vähän kierroksilla kun vähän väliä huudellaan että tule leikkimään :D 

 























Iltaisin koirat pääsivät onneksi toki metsälenkille ja uimaan ja kahlailemaan rantaan. Lauantai-iltana treenattiinkin porukalla tottista. Mulla ei ollut todellakaan mitään treenikamoja mukana, vähän kuivia lihalastuja lenkkinameina ja pari lelua Rallaa varten, mutta kun muutkin treenasivat, innostuin lähtemään. Ja koska olin Sarin autolla liikkeellä kun oma oli rikki, sieltä löytyi ketjupantaa ja noutokapulaa ja leluakin lainattavaksi :D Meidän tuomarit olivat kentän laidalla katsomassa ja mulla tietty perus iiik-vanhat/kokeneet-pk-ihmiset-kattoo-menen-tonne-kentän-toiseen-laitaan-treenaamaan-näiden-collieiden-kaa -paineet taas, mutta Halti ja Ralla olivat kyllä oikein edukseen! Vaikken kyllä ollut suunnitellut mitään etukäteen koska treenimotivaatio on ollut koko kesän ihan alamaissa; mutta höntsäiltiin vaan. 

Ralla sai harjoitella taas hihnalla puuhun sidottuna odottamista, kun Halti teki. Patosin lelulle ja tottista-vihjesanalle, pyysin sivulle ja tehtiin vähän seuraamispätkiä. Halti keuli ja edisti tosi paljon (koska niin siistii päästä tekeen pitkästä aikaa!), mutta nauroin vaan koska asenne oli loistava! Sit tehtiin luoksetuloja ja noutoja, kapulaa hakiessa Halti otti häiriötä toisesta uroksesta ja unohti, mitä oli tekemässä. Käskin uudestaan ja vaadin, jolloin palautti. Nouto-ote vähän laiska, onkohan unohtunut tai vaikuttiko kuumuus? Tehtiin pari kertaa uudestaan, mun moka ottaa niin lähellä toista koiraa. Tärkeintä kuitenkin että Halti ei mennyt haistelemaan tms., vaan tuli luo kun sanoin, että et todellakaan ole menossa sinne vaan tule tänne sivu. Tietää siis kyllä nykyään hyvin mitä saa ja ei saa tehdä, joten tyytyväinen saa olla :) Rallan kanssa leikittiin ja tehtiin muutaman askeleen odottamisia/paikallaoloja joista luoksetulo. Lisäksi tehtiin yksi vauhtiluoksari, pyysin kaveria pitämään kiinni. Höntsäiltiin myös vähän alkeellista seuruuta, typy teki hienolla asenteella ja oli oikein täysillä mukana! Ärisi ja puri lelua hienosti, sukkapallosta sai hyvän otteen. Lopuksi tehtiin vielä Haltin, Lennun ja Epun kanssa paikallaistuminen. Halti oli hieno, vilkaisi ehkä pari kertaa toista koiraa mutta muuten napitti tiukasti mua eikä vikissyt yhtään, hienoa! Ja mukava oli kuulla sitten jälkeenpäin toiselta tuomarilta, että meidän colliet on oikein kivoja :D

Ovathan he <3