Kesän ydin

Tänä kesänä ollaan sinkoiltu tosi paljon paikasta toiseen. Varsinkin kesäkuu oli yhtä reissaamista/reissuun lähtemistä/reissusta palaamista, ja heinäkuun alussa tajusin että mulla on muuten tänä kesänä tasan yksi viikonloppu sellainen, jolloin ei ole mitään. Se siitä rauhallisemmasta vuodesta :D Mutta mikäs on ollut reissatessa, ilman kesätöitä rajoittamassa, koirien kanssa tai ilman. 

Oon treenannut koiraa/koiria ennätyksellisen vähän tänä kesänä. Agilityssä parit hassut treenit kunnes Agiråkin jälkeen jäätiin Haltin kanssa totaalitauolle. Tokoa piti tehdä sen myötä kun agi jäi tauolle, mutta hups vaan, ei tehty. Hirmuiset helteet yllättivät meidätkin - jos ei pysty/jaksa liikkua edes lenkille mittarin näyttäessä yli kolmeakymmentä, miten sitten kuumalle hiekkakentälle? Hakutreenejä on ollut tosi huonosti. Alkukesästä ei vaan ollut, sitten tuli ne helteet joilla olis ollut aika epäreilua juoksuttaa koiria polttavassa metsässä. Ja sitten meidän pieni punainen auto hajosi - mikä myös osaltaan vaikutti siihen tokon jäämiseen. Halli on ihanan viileä kesällä, mutta oon ollut sen verran mukavuudenhaluinen ettei bussisompailu ole innostanut yhtään. Ei sitten treenattu, ja se oli ihan fine. Ralla on saanut kasvaa tämän kesän ihan pellossa. Mutta arkitottelevaisuus on sillä niin kivalla mallilla, ettei oo haitannut että muu treenaus on jäänyt vähälle. Tai ainakaan en oo ottanut siitä stressiä.
Mutta nyt pois tylsistä treenilätinöistä! Kiva oli päästä kesällä koiraleirille ja kisoihin, mutta kesän ydin ei oo siinä. Se on pitkissä kimppalenkeissä kavereiden ja niiden koirien kanssa, yli 20-asteisessa järvivedessä kahlailussa aamulenkin varrella, uimareissuissa koirien kanssa ja ilman, rannalla makoilussa, ystävien ja perheen tapaamisissa, mökillä rentoutuessa. 

Kuvan otti Jose, kiitos :>

Lähdettiin juhannukseksi mökille, niin kuin aina. Olin vasta edellisenä sunnuntaina palannnut pk-leiriltä joten kotona ehdittiin olla vain muutama päivä, mutta en halunnut viettää viikonloppua yksin kotona. Toki juhannuksena satoi ja oli kylmä, mutta se ei haitannut yhtään. Sai vaan olla ja rentoutua, viettää aikaa vanhempien, siskon ja sen lasten sekä tietysti koirien kanssa. Oli mulla konekin mukana koska ajattelin kirjoittavani silloin blogia, mutta en sitten avannutkaan sitä koko aikana. Eikä se haitannut. Annoin itselleni luvan vaan olla ja rentoutua Päijänteen rannalla. Jossa keskikesän auringonlaskut on voimakkaita ja punaisia, jossa haavat ja koivut humisevat lempeästi pihan yllä. Jossa rantasipi sanoo vi-vi-vi, kun se lentää joka ilta eestaas rantakalliolta toiselle veden yli. Jossa silkkiuikku joka kesä tuo poikasensa uimaan laiturin editse, jossa kaakkuri joka ilta lentää mökin yli kaakattaen ja huutaa lajitovereidensa kanssa haikeasti vastarannalla. Jossa Halti nukahtaa iltaisin laiturille saunojia valvoessaan, on viileää ja tuuli tuo suuren selän hajut suippokuonoon. 

Koirien mielestä mökki on yksi parhaista paikoista maailmassa. Rallalla se nyt on vielä ihan yleistä innokkuutta ja iloisuutta, mutta Halti on aina liikuttavan onnellinen päästessään autosta mökkipihaan. Sen mielestä on parasta, kun saa olla ulkona niin paljon kuin tahtoo. Halti kaivaa kuopan pihapöydän viereen ja katselee alas rantaan, Ralla taas juoksentelee hepulissa ympäriinsä. Iltaisin kun saunotaan, Halti makoilee laiturilla ja valvoo kun ihmiset menee uimaan, muttei koskaan vingu tai hauku huolestuneena. Ralla seikkailee rantakallioilla ja pulahtaa veteen välillä. 

Niin, Rallasta tosiaan kuoriutui alkukesästä oikea vesipeto! Se meni ensi kertaa kunnolla uimaan anoppilan kotirannasta, kun uitin Haltia heittämällä sille keppiä. Ralla uskaltautui perään varsin vähällä rohkaisulla, ja ui saman tien pienen kierroksen vähän kauempana. Ehkä se ajatteli, että se on se juttu, joskin Haltin kauemmat kierrokset johtuivat ihan siitä kepin noutamisesta :D Ja siitä se lähti! Pk-leirillä Ralla ui paljonkin kanssani, ja pakko on mainita että sillä on alusta asti ollut erinomainen tekniikka - Rallis ui kuin saukko, täysin vaakasuorassa ja voimakkaasti edeten. Juhannuksena kuvasin koiria kallioilla ja heitin kiven järveen saadakseni Rallan katsomaan sinne, mutta sepä hyppäsi perään, hups! Kävi sitten haukkaamassa lumpeenlehdestä palasen ja toi sen rantaan :D Seuraavana aamuna istuttiin laiturin päässä aamiaisella, ja pentu kurotteli tikkailta veteen. Sitten se vain pulahti sinne, ui pienen kierroksen ja kiipesi tikkailta takaisin. Vaikken edes kannustanut yhtään! Ralla kävi uimassa vain koska voi, niin söpö :D  

Mitähän muuta. Kesään kuului myös tosiaan pari viikonloppureissua ilman koiria, minkä mahdollistamisesta ei voi kuin olla kiitollinen ystäville, jotka Haltia ja Rallaa ottavat hoitoon! Kesäkuun vikana viikonloppuna oli isoveljen ihanat kesähäät ja heinäkuun puolivälissä kävin Turussa yläastekaverini luona. Olin sillä viikolla taas vaihteeksi polttanut itseni gradun kanssa niin loppuun, että kunnon irtiotto arjesta oli siihen väliin enemmän kuin paikallaan. Aurinkoisessa Turussa ehdittiin vaikka mitä, melkein kuin olis ollut ulkomailla turistina! :D

Jouduttiin nyt kesällä käymään eläinlääkärissäkin muutaman kerran. Rallalla vaihtui maitohampaat vaivatta jo toukokuuhun mennessä, mutta pääsiäisenä mökillä Rallan ollessa 16 viikkoa siltä katkesi vasen maitokulmuri ylhäältä. Seurailin sitä, koska mietitytti, tulisiko se itsekseen ulos. Jos juuri olisi kovin pitkä, katkenneessa osassa ei olisi paljoa vipuvartta vääntää koko maitokulmuria ulos, mutta loppujen lopuksi rautahammas puhkesi ongelmitta itsekseen eikä purennastakaan tarvinnut huolehtia. En nähnyt kun katkennut maitohammas irtosi, mutta kun rautahammas oli puhjennut kokonaan, oletin että oli pudonnut itsekseen. Vaan eipä ollut! Alkukesästä huomasin, että pysyvän hampaan vieressä oli sittenkin vielä osa siitä katkenneesta maitohampaasta - se oli vain työntynyt lähes poikittain ikeneen ja näytti vain roskalta tai tummemmalta reunalta hampaassa. Ihan pehmeä ja harmaa se oli, joten varmaan olisi lähtenyt, mutta vedin sen kuitenkin pois ja onneksi lähti. 2-3-viikkoa sitä seurailin, mutta ikenessä oli edelleen sillä kohdalla punoittava kohouma, joten epäilin sinne kuitenkin jääneen maitohampaan juurta. Pelkäsin sen aiheuttavan tulehduksen, joten varasin varmuuden vuoksi ajan eläinlääkäriin ja käytiin juhannusviikolla näyttämässä sitä. Lääkärinkin mielestä näytti siltä, että voisi olla jämä juuresta; saattaisi tulla itsekseen pois, mutta olisi nopea poistaakin ja siihen sitten päätyi. Ralla siis nukutettiin ja ientasku avattiin, mutta hakiessani pentua operaation jälkeen selvisikin, ettei siellä ollutkaan ollut juurta enää! Joku fisteli siis vain, eli sinänsä turhaan nukutettiin sittenkin. Harmitti, että olin hätiköinyt turhan tähden, mutta toisaalta tulipa sitten tsekattua. Ralla sai parin päivän kipulääkekuurin ja oli tikkien takia pitkään arka suustaan, mutta hienosti ientasku parani ja nyt neidin suu on oikein siisti :) 

Seuraavalla [juhannuksen jälkeen] viikolla käytiin taas lääkärissä, koska epäilin pennulla virtsatietulehdusta. Ralla nuoli itseään juhannuksen jälkeen epätavallisen paljon ja sen jäljiltä jäi päiväpeitolle tummaa eritettä, minkä lisäksi se pissasi paljon tavallista harvemmin. Säikähdin jo ekojen juoksujenkin mahdollisuutta, koska pennulla oli ikää kuitenkin vasta reilu puoli vuotta enkä todellakaan odottanut niitä vielä silloin. Soitin lääkäriin ja käytiin näyttämässä (jouduttiin menemään yksityiselle, koska sillä varoajalla ei olisi luultavasti saanut kunnalliselle aikoja), mutta sekin oli turha reissu. Lääkäripäivänä Ralla oli jo oikeastaan normaali, eikä sen oirekuva kuulemma vastannutkaan virtsatietulehdusta. Pissanäytettä ei saatu (onneks niin pääs halvemmalla kun ei tullu labralaskua xD), ja loppujen lopuksi parani ihan sillä kun pesin ja kuivasin sen takapäätä huolellisesti, ettei kosteus jäänyt hautumaan. Luultavasti siis oli vain hieman ärtynyt juhannusviikonlopun runsaasta uimisesta ja ulkona olosta. Sää oli kuitenkin kylmä ja märkä, ja Ralla oli istunut ja maannut paljon maassa ja kostealla laiturilla. Näiden lääkärikäyntien jälkeen päätin että jatkossa kyllä seuraan tilannetta vähän pidempään ennen kuin varaan ja maksan turhia käyntejä :D (Tosin puolustukseksi on sanottava, että jos kyseessä olisikin ollut pissatulehdus, se olisi ollut melkoisen ikävää, koska koirat olivat menossa viikonlopuksi hoitoon kun itse lähdin junalla veljeni häihin. Onneks ei ollut.)

Haltikin kävi heinäkuun lopulla lääkärissä hakemassa perusrokotukset kuntoon, kun olivat menossa vanhaksi. Kunnallisella on kyllä parasta käydä, vaikka vähän joskus joutuu jonottamaan - on halpaa, saan avun juuri siihen minkä takia sinne menen enkä maksa turhasta small talk -löpinästä. Nyt on hillerilläkin suojat kunnossa, toivottavasti ei tarvi mennä uudemman kerran kuin sitten taas kolmen vuoden päästä samoissa merkeissä.

Vaan kuinkas Rallan kanssa sitten kävikään... Se aloitti sittenkin ensimmäiset juoksunsa! Pari päivää Agiråkin jälkeen eli tasan seitsemän kuukauden ja kahden päivän iässä, mun vauva ;_; Olin odottanut niitä ehkä vasta 8-9-kuisena, kasvattajakin sanoi että on suvulleen tyypillisestä aloitusiästä aikaisessa, mutta ei kuulemma yleisesti ottaen erikoisen aikaisin tulleet. Ja nyt jälkeenpäin ajatellen ihan hyvä että olivat silloin alta pois - kun itse olin vain kotona heinäkuun ajan, ei tarvinnut alkaa säätää Haltia hoitoon niiden takia, vaan pystyin hyvin vahtimaan. 
Ainoa jännitys mikä juoksuista tuli, oli että niiden aloitusviikolla olin lähdössä sinne Turkuun ja koirat piti saada hoitoon. Alunperin mun oli tarkoitus viedä ne vanhemmilleni, mutta kun se auto oli rikki, ei onnistunut vaan lähdin junalla ja hoitaja piti löytää Joensuusta. Onneksi ihana Marikki otti molemmat superlyhyellä varoajalla, kiitos! <3 Koirilla oli mennyt hyvin, eikä Haltikaan ollut Rallan suhteen ollut mahdoton. Turusta palattuani otinkin sitten Nuttu-villakoiran meille mukaan ja saatiin reilun viikon ajan nauttia puudelin seurasta. Se on hauska tyyppi ja solahti lassieiden sekaan mukavasti, sillä ja Rallalla menee leikit superhyvin yksiin :D Käytiin paljon lenkillä Kuhasalossa sekä Josen kanssa, jolla puolestaan oli Riepu hoidossa. Saatiinpa yksi uimareissukin tehtyä vaikka auto reistaili.

Muistan hämärästi Nitan ekat (ja ainoat ennen sterkkausta) juoksut. Ne oli ihan hirveät :D Nemo taisi joutua olemaan yksinolot häkissä ja se ulvoi ja vinkui, ja vähän jännityksellä odotin, millaista nyt Rallan kanssa tulisi.  Mulla on ollut ajatuksena alusta saakka laittaa Halti hoitoon kun koirillani on hyvät hoitoverkostot, mutta ei mun lopulta edes tarvinnut. Jos Ralla sattui kävelemään/makoilemaan ihan Haltin nenän edessä, se toki haisteli tavallista intensiivisemmin mutta lopetti kun käskin. Tärppipäivinä Halti ei olisi jättänyt Rallaa millään rauhaan (härkki ympärillä), joten pidin ne eri huoneissa. Halti asettuikin aina kiltisti aloilleen, eikä kertaakaan edes vinkunut saati ulvonut koko juoksujen aikana. Sitä paitsi Rallakaan ei missään vaiheessa ollut Haltille suostuvainen, vaan olisi halunnut astuttaa itsensä Riepu-seropilla :DD Koirat on myös edelleen yksinolot muutenkin erillään, Ralla makkarissa koiraportin takana, ja ainoa toimenpide minkä tein juoksujen takia varmuuden vuoksi, oli että laitoin pyykkitelineen tuplaesteeksi portin eteen. Rallan juoksut olivat myös kuin suoraan oppikirjasta: kestivät tarkalleen kolme viikkoa, tärpit olivat vuorokausilla 12-14 ja neiti piti itsensä erinomaisesti puhtaana, ei tarvinnut ainakaan vielä edes ostaa juoksuhousuja :)

Juhannuksen jälkeen alkoi tosiaan se auto reistailla. Kyllä se taajama-ajossa kulki siedettävästi, mutta kauemmaksi suuntautuvat uimareissut jäivät vähemmälle kuin olis toivonut. Harmillista etenkin kun heinäkuun pahimmilla helteillä todella olisi kaivannut mahdollisuutta lähteä, mutta kun ei uskaltanut ajaa niin ei auttanut kuin lojua parvekkeen lattialla varjossa; siellä oli aika siedettävää. Käytin autoa useamman kerran heinäkuun ajan korjaamolla, mutta ei se tullut kuntoon eikä edes vika selvinnyt! Siispä aloimme katsella uutta menopeliä vähän aiemmin kuin oli alunperin tarkoitus. Talvella oltaisi joka tapauksessa hankittu paremmin meidän tarpeisiin sopiva, mutta ei kyllä harmittanut yhtään että tämä oli ajankohtaista jo nyt aiemmin :D 

Viime viikon keskiviikkona junailtiin pikareissu Keski-Suomeen ja Pirkanmaalle autoa hakemaan. Joensuu-Pieksämäen tuskainen väli pienessä, ahtaassa kuumassa kiskobussissa oli toivottavasti viimeinen kärsimys laatuaan! Pendolinossa oli sit onneks ilmastointi ja kumpikin koira käyttäytyi fiksusti junassa vaikka viime kerrasta onkin aikaa. Oltiin yksi yö mökillä äidin kanssa ja toinen Koskissa, ja perjantaina ajeltiin Joensuuhun takaisin pariksi päiväksi. Sunnuntaina lähdin ihan yksin koirien kanssa mökille, koska se oli nyt kesän ainoa mahdollisuus käydä vielä. Koko heinäkuun olin kärvistellyt kotona kerrostalossa helteissä, samalla kun perheen wappiryhmään tulvi aurinkoisia kuvia ja videoita mökiltä. Surkuhupaisaa kyllä, kun sitten lopulta itse pääsen sinne, osuu tietysti kylmä ja sateinen sää :DD Maanantaina ei paljoa ulkoiltu kun sadekuuro toisensa jälkeen pyyhki yli, mutta illaksi onneksi tyyntyi. Tiistaina tietysti paistoi taas aurinko, kun piti lähteä ajamaan Vantaalle. Mutta ei haitannut, kun saatiin yksi perheenjäsen kauan odotetulle lomalle aikaisin keskiviikkoaamuna <3