Agiråkki

Miten voikaan olla vaikeaa saada kirjoitetuksi yks blogiteksti..! Toisaalta ehkä ihan hyvä etten heti perään ehtinyt, nyt kun on ehtinyt taas sulatella asioita mielessään niin omat mokat ei tunnu niin maailmaa kaatavilta. Sitten oiskin kesän tärkeimmät koiramaiset käännekohdat lopultakin täälläkin itselle muistoksi! Käännetään siis aikaa tasan kuukausi taaksepäin. Heinäkuun ekana viikonloppuna nimittäin täällä kotoisessa Joensuussa, oikein keskusurheilukentällä, järjestettiin Pohjois-Karjalan suurimmat agilitykisat ikinä! Kuten moni agi-ihminen varmaan tietää ja otsikkokin muille kertoo, nimeltään se oli Agiråkki ja tarjolla oli monen monta eri rataa kisata. 

Saatiin sairaan hienot talkoopaidat!

Paras kisakamutiimi!

Koska kotiseuramme Poks oli yksi järjestävä seura, piti kaikkien myös talkoilla tietty tuntimäärä tapahtumassa. Meidän kisoissa on muutenkin aina tosi kiva olla hommissa, joten erittäin mielelläni olin Råkissakin! Omat kisakuviot oli helppo päättää, kun lauantaina oli tarjolla kolme agilityrataa. Perjantain ja sunnuntain vietin siis töissä ja lauantaina sain keskittyä koko päivän kisaamiseen Haltin ja parhaiden kamujen kanssa. Kisoja edeltävällä viikolla ei ollut fiilis kovinkaan korkealla - huoletti, miten saisin itseni hyvään mielentilaan kun viime kisojen jälkeen oli jo niin kaikkensa antanut olo. Kävin kisaviikolla tekemässä kontakti- ja keppitreenin sekä yhden kisamaisen radan, mutta treenistä ei jäänyt hyvä mieli koska olin jo lähtökohtaisesti hallilla vähän silleen mennään nyt kun pakko kai se on ennen kisoja jotain tehdä. Olin päättänyt että Råkin jälkeen jäädään totaalitauolle agilitystä koko loppukesän ajaksi, ja mietin kisaviikollakin että kolme rataa enää, ja sitten saataisiin levätä sekä minä että koira. Tauko oli siinä vaiheessa enemmän kuin paikallaan!

Niin siistiä saada paljon hienoja kisakuvia! (c) Roosa Tykkyläinen

Tämä (c) Anne Kylmäoja. Ihan tosi outoa katsoa itteensä vihreässä paidassa
koska en omistanut yhtäkään tuon väristä paitaa ennen tuota :D

Omasta alavireisyydestä kisaamisen suhteen huolimatta olin päättänyt nauttia itse tapahtumasta täysillä. Ajattelin, että kunhan pääsen eka talkoillessa mukaan kisatunnelmaan, omakin fiilis nousisi. Olihan se nyt älyttömän siistiä saada olla mukana tekemässä tällaista tapahtumaa! Mun råkkiviikonloppu alkoi perjantaina iltapäivällä tuomarinsihteerin hommissa. Ekat tunnit meni ihan normiradalla, illalla taas pääsin tutustumaan Snooker-kisan pisteidenlaskuun. Vähän jännitti, kun peliluokat oli niin nopeatempoiset eikä mitään aiempaa tuntumaa koko lajiin, mutta hyvin selvisin! Siinä oli onneks toinenkin sihteeri mun lisäks ja oli hauskaa kyllä katella näitä.

Omia kisailmeitä ei aina oo niin hauskaa katella :'D (c) Roosa T.

No, sitten se lauantai ja omat kisaradat! Oltiin hyvissä ajoin paikalla ja mukaan lähti myös Ralla. Oltiin saatu Annilta lainaan pieni pop-up -näyttelyteltta, johon mahtui juuri sopivasti kaksi isoa häkkiä ja yksi pieni. Vähän jännitti, miten Ralla pysyisi yksin häkissä Haltin ratojen ajan varsinkin kun kentille oli matkaa teltta-alueelta, mutta turhaan jännitin. Jätin pennulle aina purutikun kun lähdin ja kiltisti se odotteli. Lämmittelin Haltin hyvin ja yritin psyykata itseäni samanlaiseen hyvään mielentilaan kuin Ylöjärvellä. Oli vaikeaa, en tiedä oliko taas jonkinlainen "kotikisojen paine" tms. mutta jännitti.
Päivän ekan radan tuomaroi Katarina Virkkala. Pakko mainita, että tämän samaisen tuomarin radalla kisasin tasan viisi vuotta sitten elämäni ensimmäisessä ja ainoassa Agirodussa, ja sijoituttiin silloin yliaikanollalla yli 50:stä koirasta toiseksi. Mikä sattuma että nyt Agiråkissa oli sama tuomari! Rata oli kiva, jotkut kohdat mietitytti mutta ei mitään ylitsepääsemättömän vaikeaa. Keppikulma oli helppo, koiran voisi vetää pitkälle ottamaan tilaa ja lähettämään suoraan. Mietin rataantutustumisessa, että pitäisi muistaa malttaa. Muistaa rauhoittaa, antaa Haltille tilaa ja odottaa että se lähtee pujottelemaan ennen kuin itse liikun.
Muistan ajatelleeni sitä myös radalla muurin kohdalla. Annoin tilaa riittävästi, lähetin, mutta kiirehdin ja lähdin itse liikkumaan liian aikaisin. Voii miksiiiiiiii. Taas niin riipaisevan lähellä mutta silti niin kaukana, kun muita virheitä ei radalla tullut vaan meno oli aika sujuvaa (joskin omasta mielestäni A:n ylösmeno on vähän kyseenalainen). Harmittelin, miksi kiirehdin, mutta toisaalta, Haltin pitäisi myös osata pujotella tuollaisessa tilanteessa koska semmosia ollaan kuitenkin paljon treenattu. 

(c) Roosa T.

Harmitti myös siksi, koska tuntui, etten mitenkään saisi itseäni enää tsempattua päivän seuraaville radoille edes sille tasolle, mille olin saanut tuolla ekalla. Ja enhän mä saanut. Toka rata oli Vesa Sivosen käsialaa ja sekin profiililtaan sellainen mistä tykkäsin, ja ihan hyvin juostiin, siitä huolimatta että Halti pitkästä aikaa varasti lähdössä!
Olin ihan tarpeeks lähellä lähettämään keppejä koska Halti kyllä osaa tällaisenkin tilanteen, mutta olis näköjään pitänyt olla vielä lähempänä tai niistämässä sisään tai jotain. Taisi tulla hylly, ja puomilla Halti oli outo; jostain syystä luuli sitä keinuksi?

Tiukkaa käskytystä.. (c) Anne K.

Päivän viimeisellä radalla otin tavoitteeksi, että tehtäisiin edes nyt ne kepit kerrasta oikein. Ei onnistunut tälläkään, ja tämä meni kyllä niin sekoiluksi että huhhuh :D A:n ylösmenolta ihan törkeä loikka ja turasi vielä pituudeltakin palikan nurin?? :D Tajusin itse asiassa jälkeenpäin, että sekä kesäkuussa Ylökk:llä ja nyt Råkissa Halti loikkasi ylösmenokontaktin Smart-99:n A-esteellä. Onkohan siinä jotenkin erilainen kulma, kun Agimetin ja Galicanin A-esteillä ei ole mitään ongelmaa? Pitää ehkä tehdä asialle jotain jos tuntuu jatkuvan vielä. 
Ja sellainen oli meidän råkkikisapäivä. Taas vähän tyhjä olo, mutta eri lailla kuin viimeks. Tällä kertaa en todella antanut itsestäni kaikkea, ja se näkyi. Toisaalta olin myös tosi helpottunut, että nyt se oli ohi. Nyt saataisiin jäädä agilitytauolle pitkäksi aikaa (mikä oli myös sikäli hyvä että sitten iski ne kovat helteet) ja palata lähempänä syksyä uusin ajatuksin ja treenisuunnitelmin. Onneksi kuitenkin näilläkin radoilla oli monta hyvää asiaa, niin kuin aina on jotain: kaikilla kolmella Halti otti puomin kontaktin ja teki hienot keinut! Nää ei oo aina olleet viime aikoina ihan itsestäänselvyyksiä. Uskalsin tehdä myös takaaleikkauksia ja luottaa jo rataantutustumisessa, että hilleri ne tekee ja niin tekikin, yhtään kieltoa keppejä lukuunottamatta ei tehty :)

Taitava Haldir! (c) Roosa T.

Ehkä hienoin keinukuva ikinä, tästä tuli ihan lemppari! (c) Anne K.

Kisaratojen jälkeen jäähdyteltiin koirat yhdessä ja Halti sai jäädä vuorostaan lepäilemään häkkiin. Hengattiin kyllä urheilukentällä koko pitkä päivä loppuun asti; kannustettiin kavereita ja tuttuja, nähtiin kauempaakin tulleita kavereita, syötiin ja shoppailtiin (vaikkei mun pitänyt!). Otin Rallan hengailemaan kisapaikalle ja se oli ihan superpentu! Kulki hienosti mukanani kontaktissa ja vaikk välillä toiset koirat kiinnosti, otti hienosti taas katseen minuun. Mun oli pakko ostaa sillekin oma Ke-Hu -maapallo, kun se aina niin tahtoisi leikkiä Haltin pallolla ja toi oli niin nätin värinen :D Illan aikana ehdittiin leikkiä kisakentän lähellä, istua katsomossa (ei jänskättänyt yhtään kiivetä sinne!) ja harjoitella myös odottamista/katsomista ihan kisakentän vieressä. Viimeisin olikin pikkutytölle vaikeaa, se innostui nimittäin tosi pajon radalla juoksevista koirista. Sykähteli hihnassa ja jopa haukahteli, joten siirryttiin hivenen kauemmas ja muistuttelin namin avulla maassa makaamisesta. Oltais päästy muuten radallekin kun eräskin sisäänheittäjä kysyi, olenko numero x :D Olin että mitä, ei todellakaan, mutta ei voi tuomita kun se jota haeskeli oli trikkisheltti! Sellaisestahan tuo pikkutirriäinen todellakin menisi :D <3

 

Lalla on hurja!

 Myöhäiseksi meni tämäkin ilta, ainakin oli väsyneitä koiria! Sunnuntaiaamuna suuntasin taas kohti keskusurheilukenttää, mutta nyt vietin tuomarinsihteerinä vain aamupäivän. Iltapäivällä oli mukavasti aikaa istua kavereiden kanssa kuuluttajankopin katolla seuraamassa kisapaikan tunnelmaa ja välillä kävin kotona käyttämässä koiria ulkona. Illalla palasin purkuhommiin, aika hurjaa että yli vuoden verran suunniteltu ja odotettu tapahtuma oli niin pian ohi! Mutta tienattiinpa mitä hienoimmat talkoopisteet ja hyvin suoriuduttiin ekakertalaisiksi näin isojen kisojen järjestelyistä. Hyvä, että harjoiteltiin parin vuoden päästä kolkuttelevia SM-kisoja varten näillä :D Vaikkei oma kisapäivä mennytkään ihan putkeen, tunnelmasta nautin silti. Onnea on kokea tällaisia juttuja parhaiden ystävien kanssa. 

Ekat kisat tällä porukalla kun saatiin keskimmäinenkin starttaamaan kisauransa, mutta ei taatusti vikat yhdessä!