Aktiivicollieiden pk-tottispäivä

Tänkin postauksen tekeminen on roikkunut ties kuinka pitkään, mutta olin viikonloppuna  niin kipeä etten vain jaksanut. Nyt jaksoin jee! 

Aktiivicolliet ry järjesti sunnuntaina 6.3. pk-tottispäivän Kuopiossa. Innostuin jo kun tapahtuman ensimmäinen mainos julkaistiin, ja kuultuani että täältä Joensuusta olisi lähdössä collieporukastamme Eveliina ja Kiila ja että pääsisimme hänen kyydissään, ilmoittauduin innolla mukaan. Kouluttajana oli Tanja Lehto ja etukäteen piti vähän kertoa itsestään ja koirasta sekä mitä haluaisi treenata. Minä toivoin lähinnä yleisiä juttuja pk-tottiksesta kun tähän asti ollaan treenattu oikeastaan vain tokoa, ja vinkkejä noudon opetukseen kun se on meillä vielä ihan alkutekijöissään. Tosin, kun ilmoittautumisen ja koulutuksen välillä se ääntelyongelma räjähti käsiin, totesin että pitää näitä suunnitelmia ehkä vähän muuttaa :D

Halti ja Kiila lähdössä matkaan :>

Koulutus alkoi iltapäivällä joten ei ollut onneksi aikainen herätys. Eveliina tuli hakemaan meitä kotoa ja käytiin ensin juoksuttamassa koirat pellolla, jotta saisivat vähän energioita purettua. Halti tykkäsi Kiilasta hirmuisesti! Matka meni mukavasti ja löydettiin hyvin perille, vaikka ACE-halli on kyllä erikoisessa paikassa - ei äkkiseltään uskoisi että sellaisessa ympäristössä on iso koirahalli :D Mutta tykkäsin kyllä, matto oli tosi hyvä ja sisällä oli lämmin, sekä kiva valo kuvia ajatellen :D Koulutukseen osallistui viisi pk collieta ja kolme muunrotuista koiraa. Aluksi jokainen esitteli itsensä ja kertoi mitä halusi tehdä, mä olin päättänyt että pureudutaan siihen piippaamiseen ja jos Halti pystyy olemaan hiljaa niin sitten tehdään enemmän juttuja. Jokaiselle koiralle oli varattu noin puoli tuntia treeniaikaa ja kaikki tekivät kaksi treenikierrosta. 

Aina ennen omaa vuoroa piti kertoa kouluttajalle mitä halusi tehdä, ja mä kerroin tuosta piippaamisesta ja mitä ohjeita saatiin kasvattajalta sen kitkemiseen. Tanja sitten sanoi, että hihnapakote on aktivoiva pakote eikä välttämättä toimi piippaamiseen, vaan pahimmillaan pahentaa sitä koska paineistaa koiraa. Mä en kyllä tiedä, ymmärsikö hän väärin - enhän mä tietenkään hihnasta nypi silloin jos Halti liikkeiden aikana piippaa (mitä se ei oikeastaan teekään), vaan esimerkiksi kun se perusasennossa kuikuilee muualle (jolloin piippaa) --> hihnapakote --> katsoo mua ja hiljenee. Päätettiin sitten että otan vaan koiran ja katsotaan vähän, miten se käyttäytyy ja tekee. No, otin Haltin häkistä ja mentiin kentälle, ihan perusasentoon ja siinä se tietty vähän vikisi ja katseli ympärilleen. Alettiin sitten harjoitella näihin odotteluhetkiin sellaista, että käsken Haltin maahan paikalleen, laitan namin sen eteen vähän matkan päähän odottamaan ja menen itse kauemmas. Tanja katseli Haltia ja sanoi samaa kuin kasvattaja, että tuo piippaaminen on ihan vain sitä että sillä on tylsää, vähän ahdistaa (haukotteli siinä), kun ei tiedä mitä tapahtuu. Hän sanoi, että kun kyseessä on nuori uros, niin kannattaa esim. koepaikalla antaa aluksi vähän katsella että missä ollaan ja laskea kierroksia. 

Maassaoloharjoitus toimi, Halti alkoi hiljentyä ja välillä vapautin namille. Tätä tehtiin tokallakin kierroksella paljon ja saatiin ohjeeksi että koira maahan ja nami eteen AINA kun treeneissä tulee juttelua kouluttajan kanssa tms. Ja on tärkeää muistaa etten kato koiraan, vaan odotan selkä siihen päin ja käännyn vasta ennen kuin vapautan sen. Koska jos tuijotan Haltia, se paineistaa ja nostaa sitä: "kohta tapahtuu jotain, kohta tapahtuu" --> vaan kun ei tapahdukaan, niin tulee tylsää ja piippaa. Kun Halti oli hiljentynyt, tehtiin pikkupätkä seuraamista kun Tanja halusi nähdä, tuleeko ääntelyä liikkeiden aikana. Ei tullut, Halti teki hienosti hiljaa. 
Seuraavaksi pureuduttiin liikkeellelähtöihin, kun tosiaan se kontakti tippuu liikkeelle lähtiessä. Tanja huomasi että mun käsi heilahtaa eteenpäin kun otan ensimmäisen askeleen. Kukaan ei oo tainnut aiemmin huomauttaa siitä mulle enkä oo kyllä itsekään tiedostanut sitä kunnolla ennen kuin nyt. En kyllä mielestäni aina tee tota, se on ehkä jonkinlainen varmistuskeino? Varsinkin jos on nami kädessä: vien sen valmiiks jo reiden päälle, josta palkkaan. Tätä harjoiteltiin sitten niin, että koira oli ihan perusasennossa, mulla nami vasemmassa kädessä ja käsi kaukana kehosta (Haltin pää käden ja mun välissä). Kun katsoi mua eikä namia, naksautus ja palkka. Pikkuhiljaa sitten siirsin käden taas kehon viereen ja piti pitää se paikallaan myös liikkelle lähtiessä (koska se liike voi myös pyyhkäistä Haltin kuonon alas. Ihan askel tai pari ja palkka. Hyvin toimi :) 

Tässä näkyy se vasen käsi joka on väärin..

Ja tällä tavoin harjoiteltiin kontaktia.

Halti tarjosi myös kumarrustemppua odotteluun..

Tän kummempia ei ekalla kierroksella tehty, mutta totesin että kun Halti keskittyi noin hyvin ja malttoi olla hiljaa, niin voitaisiin tokalla kierroksella tehdä jotain uutta, sitä noutoa siis. Toka kierros menikin paljon paremmin kuin eka - Halti oli siinä ekalla pätkällä vähän normaalia aneemisempi, se nimittäin hiljeni silloin jopa yllättävän nopeasti. Kyllä se ihan teki, mutta oli vähän jotenkin hassu. Ehkä se oli vain siitä, kun alla oli jo kolmen tunnin odottelu häkissä ja kuitenkin uusi paikka. 
Toka kierros kuitenkin meni tosiaan paremmin: heti alkuun laitoin Haltin taas maahan nami eteen odottamaan, ja se hiljeni paljon nopeammin kuin ekalla! Nyt treenattiin siis sitä noutoa. Ei olla kesäkuun alun jälkeen tehty kokonaista liikettä vaan keskitytty sattuneista syitä pitoon, mutta ongelmana on siis että vaikka Halti tietää, että juttu on tulla pitämään kapulaa suussa nätisti mun edessä, se liikkeen kanssa hyppää mua vasten palauttaessaan. Näytettiin ensin Tanjalle, miten oon tehnyt ja heitin kapulan aika lähelle, joten Halti palautti ravilla ja tuli kauniisti eteeni istumaan. Tanja nauroi että onks tää nyt taas tätä "meillä on ongelma mutta koulutuksessa sitä ongelmaa ei enää olekaan" ja tehtiin uusiks niin, että heitin kapulan kauemmas ja Tanja kävi vielä hetsaamassa ja heittämässä sen vielä kauemmas. Nyt Halti lähti paljon vauhdikkaammin hakemaan ja palauttikin laukalla, ja tulihan sieltä se vasten hyppääminen :'D 

 

Tätä lähdettiin korjaamaan niin, että Haltin ollessa palautusmatkan puolessavälissä näytin käsillä apumerkin, mihin pitää tulla ja toistin noutokäskyn. Auttoi, Halti malttoi tulla eteen hyppäämättä. Sitten jätettiin käsimerkki pois ja pari kertaa tehtiin niin että toistin pelkän suullisen käskyn. Hieno Halti eteni ihan silmissä, tosi nätisti palautti! Tanja sanoi että luultavasti se vain "unohtaa" matkalla oliko sillä suussa lelu vai kapula ja kun lelun kanssa oon kannustanut hyppäämään vasten, niin tekee kapulallekin samaa; mutta tähän auttaa se tuo-käskyn toistaminen. Harjoiteltiin palautusta myös siten, että jätin koiran istumaan keskelle kenttää, näytin kapulaa ja vein sen toiseen nurkkaan. Sitten kävelin itse reilusti koiran taakse, niin että koira siis oli mun ja kapulan välissä selkä minuun päin ja katse kapulaan päin, ja tästä käsky tuo. Mä mietin ensin että näinköhän Halti lähtee hakemaan kun matkat oli niin pitkät ja vielä liikkumatonta kapulaa, mutta lähti se! Joka kerta lähti hurjalla vauhdilla, nappasi kapulan ja toi kauniisti eteen. Pari kertaa jäi vähän liian kauas musta istumaan, mutta se oli pikkuvika kun ei kuitenkaan hypännyt vasten. Vitsit olin iloinen ja Haltikin oli vaan ihan onnessaan kun sai juosta täysillä :D Tanja sanoi, että tämä on hyvä keino palautuksen treenaamiseen kun aina ei kannata vaan heittää kapulaa, ja tällä saa palautukseen helposti vauhtia. Ja "noin muuten toi teidän nouto näyttää tosi hyvältä!" Oli kyllä tosi hyvä vinkki, ei oo tullut mieleenkään että noutoa vois treenata näin. 

Nouto saatiin siis kuosiin ja kun aikaa vielä oli, kysyin neuvoa luoksetuloon. Siinä Halti tulee ajoittain vinoon eteeni, mutta pelkkää eteentuloa on jotenkin hirveän vaikea treenata vaikka sisällä, kun Halti aina yrittää kääntyä sivulle. Taas näytin että miten ollaan tehty ja treenattiin tätä sitten niin, että mulla oli patukka treeniliivin kaula-aukossa. Mähän oon siis pitänyt sitä kaksin käsin edessäni alhaalla, jolloin Halti tulee ja puree siihen suoraan mutta tällä tavoin kuulemma se saattaa alkaa jäädä liian kauas. Luoksetulossa halutaan että koira tulee tiiviisti eteen ja katsoo silmiin, joten laitetaan palkankin suunta sinne. Patukka siis liivin kaula-aukossa pystysuunnassa niin että se näkyy koiralle, ja kun tuli eteen oikein, vedin oikealla kädellä sen pois, käännyin 90 astetta ja koira sai iskeä kiinni, ei siis heitetä lelua. Tämäkin oli tosi hyvä vinkki, ja Halti tosiaan alkoi tulla tiiviisti ja suoraan eteeni. 
Olin tän tokan kierroksen jälkeen niin iloinen ja ylpeä mun murkkupojasta - se teki kaikki jutut vauhdilla mutta hiljaa, ei päässyt mitään piipityksiä! Tajusin, että mulla oli siellä kaverina kuin vanha Halti viime keväältä, kun ääntelyongelmasta ei ollut tietoakaan ja kaikki oli niin reipasta ja kivaa. Vautsi. 

<3

Koulutuspäivä kääntyi hiljalleen iltaan ja päivän päätteeksi saatiin vielä kysellä mieleen tulleita asioita ja antaa palautetta. Vika koira oli tehnyt hyppyä, joten Tanja selitti vielä kolmen esteen perushyppysarjan, jota käytetään hyppytekniikan opetuksessa. Huippua, oon niin oottanut että joku vääntäisi sen mulle rautalangasta että uskaltaisin itsekin lähteä tekemään sitä Haltille :D Koska se kannattaa. Koulutuksen aikana puhuttiin paljon myös aloitusrutiinien tärkeydestä. Tottikseen kannattaa tehdä sellaiset, niiden täytyy alkaa jo autolta kentälle tullessa ja niiden täytyy pitää sekä treeneissä että kokeessa. Treeneissäkään ei siis härvätä ennen kentälle menoa ja sielläkin kannattaa harjoitella pitkiä odotteluaikoja, koska ei kokeessakaan ikinä juosta suoraan häkistä seuraamiseen. Siispä se makuuttaminen on tosi hyvä osata, varsinkin Haltille: kun oot maassa hiljaa, pääset hommiin. Tää pitää aluksi saada kuntoon tutussa treeniryhmässä, sitten siirtää vieraisiinkin paikkoihin. Haltilla se ei oo kiinni mistään muusta kuin siitä, ettei sitä ole opetettu sille (ihan samaa siis kuin mitä kasvattajakin sanoi). Tän kautta on helppo opettaa myös tekemisen vihjesana ("tottista!" tms.): kun ennen vapautusta kääntyy katsomaan koiraa, antaa sen padota hetken ja sitten vapauttaa lelulle. Ja Haltin kanssa nyt vaan paljon häiriötreeniä, se on tuossa iässä että muut koirat kiinnostaa, mutta ei saa jäädä kotiin vaan yksin touhuamaan. 

Mulla oli koulutuspäivän jälkeen tosi hyvä mieli - vaikka olin tulossa kipeäksi, kannatti ehdottomasti lähteä! Tanja oli hirmu mukava, kannustava ja iloinen kouluttaja ja saatiin ihan todella isoja apuja jatkoon. Kun vaan muistan pitää niistä rutiineista kiinni! Ollaankin jo alettu ottaa niitä treeneissä kunnolla käyttöön. Oon myös tosi iloinen että lupasin kirjoittaa Colliesanomiin jutun tästä - multa pyydettiin mahdollisimman paljon käytännön treenivinkkejä ja sen takia kirjoitin kaikkien muidenkin (collieiden) saamat vinkit muistiin. Nyt mulla on siis muistivihossa kuus sivua koulutusvinkkejä, joista on varmasti hyötyä myös meille tulevaisuudessa, kun kaikki treenas vähän eri asioita. Tässä nyt kuitenkin tietysti vaan Haltin saamat neuvot, loput voi lukea Colliesanomien numerosta 2/2016 ;) Toivottavasti Aktiivicolliet järjestää toistekin tällaisen koulutuksen täällä Etelä-Suomen ulkopuolella! Kiitos kovasti siitä ja kiitokset Eveliinalle kyydistä ja Haltin kuvaamisesta :>